Mulle nyt äkkiä tulee mieleen 7 läheistä ihmistä jotka on kehottanu mua eroamaan miehestäni. Tarviin lisää mielipiteitä jotta teen oikean ratkaisun:
3 vuotta yhdessä ja 2 vuotta aviossa. Mies kohta naimisiinmenon jälkeen laiskistui ja keksi aina jonkun tekosyyn ettei tarvitse tehdä töitä. Polvea särkee, on flunssaa, on selkäsärkyä jne. Mä oon maksanu joka ikisen vuokran, sähkön ja ainaki 80% kaikista elämiskuluista sen lisäksi. Hänellä ei ole tuloja kun omistaa velkaisen firman eikä silläkään töitä. Sossuun ei suostu menemään eikä omalla alallaan tunnu olevan hommia. Siis ei sentin senttiä tipu. Minä maksan kaiken. Aina ja always.
Hän kuulema rakastaa kovasti. Jos en anna, suuttuu ja aloittaa mykkäkoulun.
Myöntää olevansa masentunu ja pyörittelee rahaongelmiaan mielessään usein. Väittää että kukaan ei arvosta häntä ja kukaan ei usko että hän osaa tehdä asioita (rakennusteknisiä lähinnä). Hän ei rekisteröi kiitoksia vaikka niitä kyllä hänelle tulee silloin kun hän on vaikka auttanut tuttaviaan remonteissa jne.
Huonot käytöstavat: puhuu puhelimeen ravintolan pöydässä kun olemme ystävien kutsumana syömässä. Kesken ruokailun lähtee ulos tupakalle ja tuo sanomalehden mukanaan pöytään. Kahvipöydässä sama juttu, kuppi kouraan ja tupakalle vaikka vieraat istuu siinä ja seurustelee meidän kanssa.
Ei juo liian usein mutta muutama olut saa hänet puhumaan tauotta omista asioistaan (jotka eivät ketään kiinnosta) eikä anna kenellekään suunvuoroa.
Pelkäänpä että nyt omat haluni ovat laantuneet (joka kerta sängyssä tuntuu että vaikka laukean, en oikeasti halua ja joudun esittämään halukasta vaikka etoo).
Hän on heikoilla henkisesti, on masentunut ja on maininnut muutaman kerran itsetuhoisia kommentteja. Hänellä ei ole luottotietoja, omaisuutta, rahaa eikä työtä. Ja jos hänet jätän, ei hänellä ole kotiakaan (omistan asunnon ja on avioehto) eikä varaa sellaista hankkia.
Mitä minun oikeasti pitäisi nyt tehdä? Olkaa ystävällisiä ja antakaa nyt asiallinen neuvo kun läheiseni ovat kaikki hoputtamassa eroamaan mutta kun moraalisesti koen tekeväni ilkeästi heittäessäni toisen tyhjänpäälle.
Kiitos asiallisista kommenteista.
3 vuotta yhdessä ja 2 vuotta aviossa. Mies kohta naimisiinmenon jälkeen laiskistui ja keksi aina jonkun tekosyyn ettei tarvitse tehdä töitä. Polvea särkee, on flunssaa, on selkäsärkyä jne. Mä oon maksanu joka ikisen vuokran, sähkön ja ainaki 80% kaikista elämiskuluista sen lisäksi. Hänellä ei ole tuloja kun omistaa velkaisen firman eikä silläkään töitä. Sossuun ei suostu menemään eikä omalla alallaan tunnu olevan hommia. Siis ei sentin senttiä tipu. Minä maksan kaiken. Aina ja always.
Hän kuulema rakastaa kovasti. Jos en anna, suuttuu ja aloittaa mykkäkoulun.
Myöntää olevansa masentunu ja pyörittelee rahaongelmiaan mielessään usein. Väittää että kukaan ei arvosta häntä ja kukaan ei usko että hän osaa tehdä asioita (rakennusteknisiä lähinnä). Hän ei rekisteröi kiitoksia vaikka niitä kyllä hänelle tulee silloin kun hän on vaikka auttanut tuttaviaan remonteissa jne.
Huonot käytöstavat: puhuu puhelimeen ravintolan pöydässä kun olemme ystävien kutsumana syömässä. Kesken ruokailun lähtee ulos tupakalle ja tuo sanomalehden mukanaan pöytään. Kahvipöydässä sama juttu, kuppi kouraan ja tupakalle vaikka vieraat istuu siinä ja seurustelee meidän kanssa.
Ei juo liian usein mutta muutama olut saa hänet puhumaan tauotta omista asioistaan (jotka eivät ketään kiinnosta) eikä anna kenellekään suunvuoroa.
Pelkäänpä että nyt omat haluni ovat laantuneet (joka kerta sängyssä tuntuu että vaikka laukean, en oikeasti halua ja joudun esittämään halukasta vaikka etoo).
Hän on heikoilla henkisesti, on masentunut ja on maininnut muutaman kerran itsetuhoisia kommentteja. Hänellä ei ole luottotietoja, omaisuutta, rahaa eikä työtä. Ja jos hänet jätän, ei hänellä ole kotiakaan (omistan asunnon ja on avioehto) eikä varaa sellaista hankkia.
Mitä minun oikeasti pitäisi nyt tehdä? Olkaa ystävällisiä ja antakaa nyt asiallinen neuvo kun läheiseni ovat kaikki hoputtamassa eroamaan mutta kun moraalisesti koen tekeväni ilkeästi heittäessäni toisen tyhjänpäälle.
Kiitos asiallisista kommenteista.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Niinkuin snaotaan, myötä- ja vastamäessä. Miehesi on masentunut, siitä ei ole epäilystäkään. Hän on sairastunut. Sairastunutta puolisoa ei heitetä syrjään kun hän käy taakaksi, vaan ensin hänet autetaan parantumaan, ja sitten arvioidaan tilanne uudelleen. Huonossa liitossa ei tarvitse pysyä, mutta varmaankin tise sairastuessasi edellyttäisit puolisolta edes jonkinasteista tukea, ei vain oman etomisen ajattelua?
Varaa miehellesi aika lääkäriin, mene hänen kanssaan. Lääkityskin voi auttaa, voit saada takaisin sen energisen miehen johon rakastuit. Ei hän tarkoituksella ole tuollainen :D ei vain pysty enempään vaikka kuinka haluaisi.
Parantumista ei myöskään edesauta se että ohitat niinkin vakavan asian kuin itsetuhoiset puheet tai suhtaudut kumppaniin kuin taakkaan, myös päin naamaa? Masennus on sairaus, ei jotain mitä vain tehdään kun huvittaa. Siitä ei parannuta taikaiskusta eikä omin voimin.
Lääkärinajasta se alkaa. Siitä saatte ohjeet eteenpäin.
***
Kiitos Tristar asiallisesta kommentistasi. Vähän tarkennusta vielä tähän.
Kyllä tästäkin siis on keskusteltu mutta hänen näkemyksensä on, ettei terapialla makseta firman velkoja ja että loppujenlopuksi se on turhaa hömpötystä. Minä en ajattele niin mutten voi toista pakottaakaan hoitoon.
Olen puhunut lääkityksestä ja sen eduista (olen itse vuosia takaperin kokenut masennuksen ja selvinnyt siitä). Hän ei pidä ajatuksesta.
Jännää että kehotit minua varaamaan miehelleni ajan lääkäristä. Minä olen hoitanut mielleni kaiken tähän asti: etsinyt työpaikat, kirjoittanut CV:t ja hakemukset, hoitanut firman mainonnan ja markkinoinnin (olen alalla), hoitanut kodin ja talouden, hoivanut häntä, keskustellut masennuksesta ja hänen mieltään painavista asioista, rohkaissut, kannustanut, joustanut ja kestänyt -ja maksanut.
Tämä on syy miksi olen väsynyt häneen ja tilanteeseen: teen kaikenaikaa extraa, mitään en saa hänessä aikaan.
On hankala tilanne sinällään ja kaikki tämä vaikuttaa omiin tunteisiini halusin tai en. Mutta olen silti vielä epävarma mikä on oikein ja mikä väärin.
...yhdyn erokehotukseen. Jos olet yrittänyt saada miehelle apua mutta hän ei ota sitä vastaan, et voi tehdä juuri mitään muuta. Sinulla ei ole velvollisuutta uhrata omaa elämääsi ja onnellisuuttasi miehen eteen kun kaikkesi olet jo tehnyt. Jos mies vaikkapa eron edessä tajuaakin tilanteen todellisuuden; en tiedä. Sitäkin voi toivoa. Aikuisella ihmisellä on kuitenkin velvollisuuksia jo itseäänkin kohtaan.
Toivon että saat tilanteeseen ratkaisun, se saattaa hyvinkin olla ero. Mikään ei kuitenkaan kiellä palaamasta yhteen mikäli mies saa itsensä kuntoon taas. Voithan olla ystävänä tukemassa häntä parantumisessa, mutta muista velvollisuutesi itseäsi kohtaan myös.
***
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, ei sinun kannata elämääsi pilata.
Harva olisi jaksanut noin paljon kuin sinä olet tehnyt ja kestänyt.
Mitkä seikat tukee teidän liiton jatkuvuutta? Kuinka hyvin viihdyt miehesi seurassa?
Kuuntele niitä ystäviäsi, ellei miehesi ole sinun työmaa.
Hän saa (sai) minut nauramaan ja meillä on paljon yhteisiä kokemuksia ja elämää takana. Olemme alunperin lapsuudenystävät ja vasta yli kolmekymppisinä lyöty hynttyyt yhteen.
Teemme paljon asioita yhdessä, käymme ongella ja ulkoilemassa, pidän rauhallisesta elämäntyylistämme.
Meillä ei ole lapsiakaan ja alan lähestymään jo niitä vuosia jolloin lapsi on viimeistään tehtävä, mutta tästä miehestä ei ole perheen pääksi eikä taloudelliseksi turvaksi.
Lue ensin itse tai lukekaa yhdessä John Eldredgen kirja Villi ja vapaa.
Olen vahvasti uskontojen ja jumalien vastainen.
sen firman miksi sellaista yritystä pyöritätte jolla ei ole tulevaisuutta, eikä mitään tilauksia päiväkirja tyhjä.Sieltä voi myydä kaikki koneet niin ukkosi saa vähän rahaa. Eikä tuossa tilassa oleva mitään pysty tekeen.
Ukoltasi on luottotiedot menny ja velkaa on, no ei hän sitä enää onnex uutta saa luottotiedoton.
Mitä vuokria maksat jos asut omassa asunnossa? vai onko ne ukkosi firman vuokria?
Eikä se ukkosi mitään sossusta saa, koska sinä tienaat ja olet aviossa elatusvelvollinen.
Sitte viet ukkosi hoitoon masennus on vakava rairaus.
Älä nyt vielä jätä häntä,
se olisi tässä vaiheessa tuhoisaa hänelle. Hoidatte ensiksi asiat kuntoon ja katso sitten mitä teet.
Ilmeisesti teillä ei ole lapsia mikä tässä tilanteessa hyvä.
Miehellä on firma yksin, minulla on oma hyväpalkkainen työni markkinoinnin alalla.
Olen miestäni auttanut osaamisellani hänen firmalleen palkatta.
Firmalla velkaa 30 000 - 40 000 eur, firman työkalut ja tavarat eivät kata sitä. Firma ajautumassa ennenpitkää konkkaan.
Ollaan asuttu vuokralla kunnes hiljattain ostin rivarin omalla nimelläni. Sihen ei olla vielä edes muutettu.
Ei onneksi lapsia vaikka kova kaipuu omaan jälkeläiseen onkin.
Kiitos kuitenkin mielipiteistänne kaikille, ottanen siis tomeran asenteeni ja varaan sen lääkärinajan hänelle ja marssitan sinne menemään. Jos se on vaimon velvollisuus niin sen teen.
Miehellä on firma yksin, minulla on oma hyväpalkkainen työni markkinoinnin alalla.
Olen miestäni auttanut osaamisellani hänen firmalleen palkatta.
Firmalla velkaa 30 000 - 40 000 eur, firman työkalut ja tavarat eivät kata sitä. Firma ajautumassa ennenpitkää konkkaan.
Ollaan asuttu vuokralla kunnes hiljattain ostin rivarin omalla nimelläni. Sihen ei olla vielä edes muutettu.
Ei onneksi lapsia vaikka kova kaipuu omaan jälkeläiseen onkin.
Kiitos kuitenkin mielipiteistänne kaikille, ottanen siis tomeran asenteeni ja varaan sen lääkärinajan hänelle ja marssitan sinne menemään. Jos se on vaimon velvollisuus niin sen teen.
kirjanpitäjää lopettaa se yritys ja sitte velkasaneeraukseen.
Sillon ainakin yrityksen menot poistuu ja ei tule lisää velkaa, varmaan yrityksellä on vuokrat ja lainan lyhennykset ja muut kulut, jotka osaksi poistuisi.
Kyllä yrityksen pitää toimia omillaan ennekö se kanattaa. Sinun on ihan turha sinne tehä ilmasta työtä, jos yritys on kannatamaton.
tilanteessa ollut.
Neuvon sinua, että otat hyvin tiukan asenteen mieheesi: Se on nyt 6 kuukautta aikaa muuttaa asiat kuntoon. Jos näin ei tapahdu, niin se on sitten ero. Päivälleen 21.1.2010.
Haluat ilmeisesti kuitenkin lapsia jossakin vaiheessa?
Nykyisen miehesi kanssa lastenhankinta on kyllä melkoinen riski. Vaikka miehesi saisikin asiat kuntoon puolen vuoden sisällä, niin pelkona on uusi "retkahdus".
Tässä vaiheessa voisikin olla järkevää, että muutatte asumuseroon, eli sinä muutat omistusasuntoosi ja mies jää vuokra-asuntoon. Harkinta-aikahan avioerossa on 6kk, joten siinä ajassa pitäisi miehen saada asiansa järjestykseen, jos hänellä on siihen halua.
Mies saa asumistukea, etkä sinä ole enää velvollinen elättämään häntä.
Onko omistusasuntosi suojattu esim. avioehdolla? Ettet joudu erotilanteessa maksamaan miehesi yrityksen velkoja?
Kannattaisi varmaan varata aika lakimiehelle.
Mintusta tuntuu pahalta, että pilaat elämäsi tuon miehen takia.
tuntuu pahalta, ei Mintusta;)
Itse jäin huonoon avioliittoon niin pitkäksi aikaa, että jäin lapsettomaksi.
Kadun sitä lopun elämääni.
Onkohan miestä laiskamato puraissut, kun ei viitsi edes yrittää. Toisaalta jos on vaimo, joka hoitaa kaiken, niin mitäpä sitä edes yrittämään.
kun kannustetaan toista avioeroon, "kunnes kuolema teidät eroittaa" on Suomessa tuntematon käsite! Heti kun puoliso sairastuu tai löytyy jonkin sortin vikoja niin siitä vaan hakemaan avio-eroa, ja "siiis ihanaa sinkku elämää pääsi siitäkin taakasta" ajattelulla eteenpäin ja sitten seuraava mies kiikarissa. Kylmää ja tunteetonta ajattelua nykypäivänä, sinä et ole ilmeisesti ikinä sairastunut masennukseen? Minä olen, ja tiedän että siinä tilassa ei todella saa itse mitään aikaan vaikka kuinka haluaisi, mieli maassa, valtava väsymys 24/7 !! Sairastuin 2005 vuonna, ja parannuin siitä ja sen jälkeen en ole enää onneksi siihen sairastunut. Joten AP:lle sanoisin ja rohkaisisin että yritä jaksaa miehesi kanssa, kyllä hän siitä vielä nousee, usko pois! Ethän turhaan häntä ole valinnut puolisoksesi eikä hän sinua, jos ei ajateltaisi lainkaan masennusta niin se on jo kova pala miehelle sekin että vaimo tuo leivän pöytään, siinä on miehellä valtava häpeän tunne, ja pää pusikossa, miehet ei todella nauti sellasesta asetelmasta, usko pois! Mieheni kärsi siitä juuri n.vuoden verran mutta kun hän sai töitä ja vielä paremmilla tuloilla niin hän on taas niin ihana oma itsensä :) !
Taistelkaa yhdessä vain, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!
Kysymyksenasettelu (pitäisikö erota) on vähän yllättävä. Mun mieleästä ero yleislääkkeenä kaikkiin onglemiin, on vähän outo. Ei sen puoleen, helpoimmalla selviäisit eroamalla.
Masis on sairaus, josta voi parantua. Tiedän, koska olen itse parantunut täysin, enkä voi ymmärtää miksi silloin olin niin masentunut. Omalla kohdallani tarvittiin lääkkeitä, terapiaa, hyviä ihmissuhteita ja kaikkein eniten hyvää onnea (mielekkäitä töitä löytyi lopulta).
Järjestys on se, että masis pitäisi saada ensin jonkinlaiseen hallintaan, mutta sitten on aloitettava työn metsästys oikein tosissaan. Sossusta tuskin saatte mitään, koska sinulla on tuloja. Sen sijaan työttömyyskorvastusta pitää hakea, se on miehesi velvollisuus oli masis tai ei.
Eräs mahdollisuus miehesi saamattomuuteen on myös testosteronin puute. Se kannattaa käydä mittauttamassa. Se on uskomatonta kuinka paljon testosteronivajaus vähentää vireystilaa (taas puhun kokemuksesta).
työttömyyskorvausta saa ennekö se on yrityksensä lopettanut.
en usko testosteronin olevan ongelma, hän on kaiken tämän päälle lievästi seksiriippuvainen. Tosin omien sanojensa mukaan on lopettanut tumputtamisen jo mutta kuka sitä tietää mitä hän nytkin kotona tekee. Seksiä pitää olla kuitenkin joka ikinen päivä. Edelleen.
Eilen toin hänelle läjäpäin printtejä netistä jossa kerrotaan masennuksesta. Luki ne ja siirsi sivuun.
Hän oli vielä unohtanut antaa uuden puhelinnumeronsa rekryfirmalle jonka piti soittaa tällä viikolla mahdollisesta jatkohaastattelusta yhteen työpaikkaan. Ei käynyt mielessäkään ilmottaa sillon kun numero vaihtui eli mun silmissä tämä kertoo siitä ettei se työnsaanti ole hänen mielessään mikään prioriteetti.
Hän välttelee puheenaihetta siitä lääkäriin menemisestä. Tiedätte varmaan sen tilanteen missä "lakaistaan möröt maton alle" ja eletään niinkuin kaikki olisi hyvin. Aina vaan tulee uusi päivä ja eilisen ongelmia ei käsitellä. Siksi suututtaakin kun hän on saamaton eikä tee asioille yhtään mitään.
Tuntuu niinkuin olisin jonkun teinipojan yksinhuoltajaäiti joka huolehtii kaikesta.
jota yritin katsella 2 vuotta, vähän aikaa asuttiin yhdessä. Ihan aikuisia ihmisiä molemmat. Niin on samanlainen kuin tämä miehesi että ei mitään rajaa, paitsi että oli vielä viinan perään (ei sillä vaan ollu rahaa ryypätä niin paljon kuin olis mieli tehny) ja eräs parantumaton fyysinen sairaus.
Todella paljon tuli katseltua sormien läpi sitä käytöstä, kun ajattelin että no toinen on sairas ja on sitä ja tätä. Aika pian alkoi kuitenkin silmät avautua ja halusin erota. Mies uhkaili itsemurhalla ja parkui perään, ja minä tietysti hoivavietin huumaamana ottamaan se takaisin ja vaikka mitä, kun toinen parka on ihan RIKKI.
Viimein tajusin että oikeasti minua kusetetaan ja ihan urakalla. Totesin että en halua olla yksi niitä tyhmiä naisihmisiä jotka hyysäävät jotain hiton renttua, oli sillä mikä vaan sairaus tai asiat miten vaan.
Sama huuto ja parku perään mutta pysyinkin tällä kertaa lujana. Ja miten kävi? Miehellä oli kuukauden päästä uusi muija. Tämä oli tosin fiksumpi ja huomasi mikä on homman nimi jo 3 kuukauden päästä.
Että jos otat eron ja pysyt oikeasti sen takana niin että ukko huomaa ettei mieltäsi horjuta mikään, se toipuu yllättävän nopeasti ja löytää toisen kusetettavan. Piste.
Minusta tuntuu että se epätoivoinen firman ylläpito vie meheltäsi kaiken energian Järjestäkää nopeasti tappiollinen yritystoiminta loppumaan kokonaan: konkurssi, myynti tms. Luulen että nyt tarvitaan käytännön toimia, ei tähän pelkkä keskusteluterapia auta. Sitten vasta kun firman asioita ei tarvitse enää yhtään miettiä, hän pystyy johonkin muuhun. Sitten hän voi ryhtyä normaalisti työnhakijaksi, ei ehkä saa päivärahaa kun sinulla on tuloja, mutta voi päästä koulutukseen tai löytää töitä. Ehkä hän voisi opiskella jonkun täysin uuden ammatin? Juuri nyt on vapautuneita opiskelupaikkoja haettavana, eikä siinä katsota ikää. Tehkää tulevaisuudensuunnitelmia, innostukaa jostakin elämänmuutoksesta.
Usko ja luota häneen, koska sillä tavalla vahvistuu myös hänen oma itseluottamuksensa. Jätä asioita hänen hoidettavakseen, pyydä itse apua. Huomaa hänen kykynsä ja onnistumisensa, kehu kun siihen on aihetta. Hän tarvitsee tukea itsetunnolleen, ei sitä että kaikessa autetaan.
Musta kans tuntuu että kaikki olis loogisempaa kun firman velat ja saatavat olis kuitattu ja saatais hänen puolen talous taas luistamaan.
Kuitenkin täytynee tähän sinun kommenttiin vastata, että mieheni kyky panna ratas pyörimään on erittäin heikonlainen. Hän ei pysty edes tekemään yksinkertaisia järjestelyjä kuten puhelinsoitto velkojalle järjestääkseen maksusuunnitelman tai vastaavaa.
Hän elää joka päivä ristikkoa täytellen eikä ajattele koko firman olemassaoloa. "Kun ei asia ole mielessä, sille ei siis tarvitse mitään tehdäkään" on hänen ajattelutapansa kaikesta päätellen.
Eli käsittääkseni masennus saa aikaan tämän kyvyttömyyden ja saamattomuuden vaikka ihminen tietäisikin mitä pitäisi todellisuudessa konkreettisesti tehdä. Neuvoja on saatu monilta firman suhteen ja konkurssista puhuttu mutta minä en sitä hänelle voi tehdä kun en firmaa omistakaan. Patistan aina tekemään pakolliset ja kiireellisimmät asiat. Voisiko hän kuitenkin masennuksestaan toivuttuaan pystyä hoitamaan konkreettiset asiat sujuvammin?
Ihme, että hän eilen sai hammaslääkärin ajan varattua. Ja pääsee nyt sitten jatkohaastatteluunkin ensi viikolla onneksi. Mutta firman velkajärjestely vienee suuren osan palkasta vaikka työpaikan saisi.
Olen vain väsynyt olemaan toisen huoltaja ja tulevaisuuskin näyttää pahalta. Minulla on ihania unelmia omasta turvasta ja perheestä mutta hän ei ole teoillaan pystynyt näyttämään olevansa niiden unelmien arvoinen. Joudun nyt vielä hetken tuhlaamaan aikaani hänen kanssaan jotta hän pääsee jaloilleen ja sitten... ... niin ehkä sitten vetäisen taas maton hänen altaan kun otan eron. Ikävä ajatushan se on mutta onko parempi että yksi kärsii vai kaksi?
Ja voihan hän löytää uuden holhoojan tilalleni.
ilmoitat kylmästi hänelle, että olet asiaa kauan miettinyt ja että haluat erota. perustelet asiat juuri siten, kuin olet täälläkijh asioita pohdiskellut: kun mies ei itse tee mitään, et halua loppuelämääsi hänen holhoojanaankaan olla.
No, todennäköisesti alkaa itku ja hammasten kiristys. Sanot, että jos hän konkreettisesti näyttää, että asiat alkaa taas sujumaan (menee hoitoon, hoitaa firmansa asiat yms.) voit asiaa vielä harkita. MUTTA älä päästä hommaa repsahtamaan uudelleen. Aluksi hän saattaakin erouhan alla saadakin jotain aikaiseksi, mutta jos pohjimmiltaan ei kykene itse suostaan nousemaan, homma lipeää taas. Ja otat tiukan linjan, kun olet erota uhannut, otat ja lähdet.
Onneksi sinulla on uusi asunto ja minä tekisin niin kuin joku jo ehdotti, että otat jo heti asumuseron, eli muutat yksin uuteen asuntoosi. mies jääkööt vuokralle vanhaan. Voit sanoa, että jos hän uhkailee itsemurhalla ratkaisuasi, voit järjestää hänet pakkohoitoon itsetuhoisuuden vuoksi (siihen ei tarvitse kuin soitto päivystävälle terveyskeskukseen ja ambulanssi paikalle).
Minäkin olen ollut masennuksen vuoksi hoidossa. Masennus ei hoidu sillä, että joku paapoo koko ajan. Usein kipinä hoitoon hakeutumiselle tulee siinä vaiheessa, kun lopullinen seinä on vastassa, teillä tuo ero.
Jos jatkat miehen kanssa, masennusriski tulee olemaan aina. Jaksatko sitä, että tilanne uusii tai ei koskaan parane? Jos et, elä omaa elämääsi ja hän eläkööt omaansa niin hyvin kuin taitaa.
tehnyt avioehdon hänen kanssa, muuten erossa joudut maksaa hänelle tasinkoa ja sitte sinäkin velkaannut...
joo maistraatissa käytiin rekisteröimässä avioehto niin että kummallakin oma omaisuus säilyy nykyinen ja tuleva, hankittu tai peritty. Ei se multa mitään saa.
Kirjotinki tossa jossain kohtaa siitä että onneks avioehto on nyt kun tulin ostaneeksi sen asunnonkin.
Toivon vaan että kaikki menee hyvin ja etten saa hänestä sitten mitään mieskammoa pitkäksi aikaa kun ensin eroon pääsee. Varsinkin näillä palstoilla liikuskelee ihan kauheita miehiä pornoineen ja alistamisineen (ks. kohta Ihannenainen). Hyi että yököttää sellaset ainaki. Mutta hyvät miehet ei kai edes tämmösissä paikoissa paljon liikuskele...
että teillä on se avioehto!
Muuta hyvä nainen omistusasuntoosi asumuseroon, ja jätä ukkosi vuokralle, sitten hän saa haettua asumistukea ja rahaa elämiseen sossusta yms. Ehkä se yksin asumaan jääminen olisi hänelle juuri se herättävä asia, kun hänen olisi ihan ITSE alettava hoitaa asioitaan.
JA: avioliitto EI ole terapiasuhde!!! Sinä et myöskään ole miehesi äiti!
Lapsia et tuollaisen miehen kanssa voi tehdä, joutuisit niiden lisäksi hoitamaan koko ajan myös miestäsi, ja sinun lisäksesi myös lapsesi joutuisivat kärsimään.
Toivotan Sinulle hyvää jatkoa ja kerro myöhemmin miten asiasi ovat järjestyneet.
lähde, sinähän menetät rahaasi koko ajan, kun maksat sen puolisosi menoja, eikö silläkin rahalla olisi mukava laittaa sinne sun uuteen asuntoosi jotain kivaa...
Olette antaneet minulle asiallisia neuvoja ja kannustuksia. Tämä oli juuri sitä mitä kaipasikin: vahvistusta sille mikä on paras ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta.
Viimeinen kirjoittaja sanoi sen hyvin ettei avioliitto ole terapiasuhde. Ei niin enkä minä ole psykoterapeutti.
Moni on kai sitä mieltä että toista pitää auttaa pääsemään masennuksensa yli mutta moni myös ajattelee, ettei kukaan ole pakotettu kärsimään toisen ihmisen takia.
Minä jatkan nyt elämääni ja poistun tästä keskustelusta. Palaan ehkä myöhemmin kun tiedetään miten lopuksi kävi.
Lämmin kiitos teille kaikille keskusteluun osallistuneille sympaattisille ja ajatteleville ihmisille. Iloa ja onnea ja kaikkea hyvää syksyn odotukseen!
Terveisin,
kohta kai ex-Vaimo
syvällä sisimmässään haluaako toisesta erota. Ei pitäisi kuunnella toisten mielipiteitä vaan sydäntään.
Palaan keskusteluun tämän verran:
Eilen keskustelimme (taas!) koko illan ja yön puhtaasti kaikista niistä tuhansista pikku ongelmista avioliitossamme. Suoraan kissa pöydälle ja kaikki kortit peliin.
To cut the story short: Itkua, itsesääliä, itkua, mykkäkoulua, itkua, unta. Hän jäi aamulla kännykkä kouraan valmiina soittamaan lääkärille aikaa hoitaakseen masennuksensa. Minä lähdin töihin ja en tiedä soittiko vai vieläkö sitä asiaa harkitsee se kännykkä valmiina yhdistämään terveyskeskuksen numeroon.
Luin aikaisemmat kirjoituksesi ja tuli mieleeni yksi juttu: Et kai vain ole liian pätevä ja ylivoimainen tälle miehellesi hänen nykyisessä tilanteessaan? Teet kaiken, osaat kaiken, onnistut kaikessa, elätät teidät ja holhoat ja hoidat vielä hänenkin asiansa. Mihin se mies mahtuu...on ilman muuta masentunut eikä siitä mitä ilmeisimmin nousekaan, kun tuntee olevansa täydellinen tarpeeton luuseri sinuun verrattuna. Tarkoitat hyvää, sen ymmärrän ja miehesikin varmaan ymmärtää. Vaikka tämä kuulostaa ehkä asenteelliselta, niin luulen että miehen pitäisi saada edes jollakin lailla kokea olevansa MIES suhteessa naiseensa. Onnistua edes jossakin. Ehkä se seksiin addiktoituminen on saanut hänet tuntemaan hetkellistä mielihyvää ja mielialan nousua ja on jäänyt siihen kiikkiin - sellainen pornon kuluttaminen ja jatkuva seksuaalisen mielihyvän tarve kielii suuresta yksinäisyydestä ja jopa masennuksesta.
Mieheni kerran tai pari mainitsi, että häntä pelottaa ettei ole minun tasoiseni ja että jää varjooni, koska minulla on aina mennyt hyvin. Hän myöskin sanoi että olen Hannu Hanhi ja kun haluan jotain, menen, teen ja saan sen myös. Hän vertasi itseään Aku Ankkaan joka tekee jatkuvasti vain vääriä valintoja.
Ja kyllä, on hän ilmaissut toiveensa olla minulle se Mies, jonka minä ansaitsen ja joka hän ei ole moneen vuoteen pystynyt olemaan. Hän ei vaan ole pystynyt toteuttamaan näitä toiveitaan. Ja minä olen odottanut tässä sitä päivää kuin kuuta nousevaa.
Seksi meillä taas on juuri niin että mies vie ja nainen vikisee. Ehkäpä se juuri tuo hänelle hetkellisen vahvuuden tunteen kun saa minut nauttimaan jostain mitä HÄN tekee. Vaan minä en ymmärrä sitä pornon katselua ja vatkaamista sen lisäksi. Voiko se johtua masennuksesta todella, ja rauhoittuuko se lääkkeiden avulla? Hän haki eilen masennuslääkkeet ja on menossa psykoterapiaan.
Kiitos sinulle nimimerkki 'huomio sivusta', avasit aivan uuden näkökulman tähän minua päivittäin mietityttävään asiaan.
Joskus käy niin, että ulkoapäin ja ihan tuntematta henkilöitä osuu oivalluksissa. Se taas on ihan kirjallisuudesta luettua, että nettiseksiin, -pornoon ja itsetyydytykseen kiinni jääminen oireilee syvää yksinäisyyttä ja jopa masennusta. Mekanismikin on selvitelty kuinka siinä on jännityksen tunteen virittymisen, laukeamisen, hetken nautinnon, tyhjyyden tunteen, syyllisyyden ja ei-koskaan-enää -kehän piirileikki valmiina. Jotain samaa voi olla esim. peliriippuvuuden mekanismeissa.
En missään tapauksessa kuulu siihen porukkaan, joka kehottaisi sua eroamaan. On hyvä miettiä mikä sun perimmäinen tunne miestäsi kohtaan on siellä taustalla. Jos rakastat aidosti miestä jolla on sun aviomiehesi nimi, toimit teidän yhteiseksi hyväksi. Annat miehellesi mahdollisuuden ja ennen kaikkea tilaa olla mies. Jos taas on niin, että olette kuin eri planeetoilta ja sinulle sopivin mies olisi jonkun muun luonteinen, teet oikein jos alatte valmistella eroa. Silloinhan myös miehellesi sopivin nainen olisi jonkun muunlainen kuin sinä. Yhtä kaikki kannattaa miettiä mikä on epätasapainoisen suhteenne syy ja tulevaisuus. Kaikkea hyvää!