Työskentelen IT-alalla asiantuntijatehtävissä ja nyt viimeisen vuoden aikana minulle on tapahtunut jotain. Nimittäin kun töihin meno on ruvennut pelottamaan. Ei varmasti ihan jokainen tunne samoin. Eli kaikki päivän aikana tulossa olevat työtehtävät pyörivät mielessä ja niistä suoriutuminen saa aikaan pelkotiloja, suoriutumispaineita siis. Vaikeat työtehtävät tuntuvat hyvin ylitsepääsemättömiltä ja tekisikin mieli skipata ne täysin. Onneksi en ole näin tehnyt. Tämä varmasti johtuu stressistä, mutta kuinka tämän asian voisi esittää esimiehelle tai johdolle?
työ ei ota päähän vaan pelottaa..
arkailija
6959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko tapahtunut jotain mikä on saanut fiilikset tuollaisiksi? Vai oletko ollut liian pitkään ilman lomaa tai töitä kertynyt röykkiöittäin? Itellä meni tilanne samanlaiseksi kun työuupumuksen takia etukäteen pitämäni loman jälkeen pomoni aloitti kamalan kyykytyksen. Pelotti mennä töihin, pelotti kun näin että pomo soittaa, pelotti tehdä yhtään mitään, edes rutiinitehtäviä, koska kuulemma tein nekin väärin. Noh, ensi viikolla tiedän saanko uuden työpaikan. Pois tuolta ennen ku pää leviää. Mutta joo, mieti omaa tilannettasi mistä se johtuu ja sitten ota yhteyttä pomoihin tai työterveyshuoltoon. Tilanteesi jos pitkittyy, niin se vaan pahenee, ei kannata jäädä odottelemaan.
No ainakin olen ollut miltei 5-vuotta ilman täyspitkää lomaa ja tuona aikana vain kaksi viikkoa kesälomalla. Eli siis kouluaikana ei ollut lomaa ja työhön päästyäni ei tietenkään aluksi ole lomia. Mutta en nyt saa päähäni, että mitä traagista olisi tapahtunut. Ainakin esimiehen käytös on sellainen, että hän odottaa minulta liikoja, ikäänkuin olisin joku supermies. Ja hänessä minua pelottaa myös se, kun hän soittaa tai kun näen että häneltä saapuu sähköpostia. Pelkään sitä, että sieltä tulee jotain suuria odotuksia täynnä olevia hommia jotka minun kuuluisi tehdä. Muistan kun työsuhteeni alkuvaiheilla hän tunki minulle yhtä sun toista työnsarkaa ja olin vielä pihalla kuin lumiukko talon tavoista. Tuolloin kerroinkin hänelle, että meinaa yöunet mennä, niin vastaukseksi sain että kannattaa silloin ryhtyä etsimään uusia hommia. En ryhtynyt.
Mutta toisaalta olisi ehkä kannattanut lähteä, sillä nykyyän tilanne tuntuu todella pahalta. Mutta tässä taloustilanteessa on uhkarohkeaa lähteä etsimään uutta työtä.
Joo, ei ainakaan ihan tyhjän päälle kannata irtisanoutua, mutta kannattaa kuitenkin taustalla pitää silmät auki ja haeskella muita duuneja. Voimia sulle! Inhottavalta kuulostaa toi sun tilantees ja usko pois, tiedän suurin piirtein kyllä miltä sinusta tuntuu :(
jos olosi vielä pahenee. Suosittelen!
Reilut puolitoista vuotta firmassa, vastuut ja työmäärä on lisääntyneet koko ajan, ja työsuhde on sitä muotoa jossa ei lomaa kerry. tulin valmistumisvaiheessa taloon, ja alun perin piti edetä ja yletä liki vuosi sitten, kaikki oli jo pomon kanssa sovittu, mutta sitten tuli taantuma. Kitkuttelen yhä nimellisesti samassa pestissä kuin aloittaessani, erinäisiä nöyryyttäviä proseduureja liittyy firmassamme tämän sortin työsuhteeseen (joutavaa allekirjoitusten metsästystä jne, fiilis on se että prosessit on laadittu sillä oletuksellä että tämänsorttisessa työsuhteessa olijat yrittää kuitenkin joka käänteessä huijata työnantajaa). Vähän väliä kuitenkin teen haastavampia hommia kuin nimikkeeni edellyttää, ja saan esim työmatkoista ja ylityötunneista aina täyttää pikkutarkan kaavakkeen ja allekirjoitutttaa sen esimiehellä. Siltikin hallinnossa suhtaudutaan epäilevästi kun vien lippulappuseni sinne - "onko muka näin kun sähän oot VAAN xxxx??"
Nyt siis ei lainkaan lomaa, takana stressaava kevät yt-neuvotteluineen ja kiristyvine tavoitteineen jotta irtisanomisilta vältytään, olen ihan puhki, en kykene keskittymään (josta osoituksena esim se että roikun täällä tällä hetkellä), työsuhteeseeni ei kuulu edes työterveyshuoltoa jonne voisi mennä hakemaan muutaman päivän edes saikkua... Jos olen poissa, se näkyy tilipussissa heti.
Yöllä heräilen kahden tunnin välein ja loppuajan torkun koiranunta. Pakotan itseni edes syömään kohtuullisen terveellisesti ja harrastamaan säännöllisesti rasittavaa liikuntaa jotta pysyn jossain määrin tolkuissani ja edes fyysisesti kunnossa, mutta jossain vaiheessa stressattu kroppani varmaan kehittää jonkun veritulpan tai sydärin tämän stressin ja v*tutuksen ja jatkuvan univajeen seurauksena.
Lisäksi tuntuu että en osaa mitään, en tajua mitään, pelkään mokia, pelkään asiakaskontakteja, pelkään joka aamu tulevaa työpäivää. Olo on huijattu ja nöyryytetty, vaikka järjellä tajuankin että suurin osa ongelmistani johtuu taantumasta ja sen vaikutuksista eikä itsestäni. Jotenkin tämän firman kulttuuri kuitenkin tuntuu sille, että en täällä kovin montaa vuotta jaksaisikaan.
Täällä ei sentään vielä ole yt-pelkoa eikä muutakaan taloudellista taakkaa, mutta organisoinnin puute ja roolien jaon epäselvyydet kusevat ja kirstävät työntekijöitten hermoja. Saikulle en uskalla jäädä, sillä jos tieto saikun syystä kulkeutuu johtokynnykselle, niin se tietää minulle lähtöjä. Ei velallisen kannata hankkiutua työttömäksi!
Itsekin kärsin aluksi univaikeuksista, mutta siitä pääsin eroon kun muutin vähän asennettani. En jaksanut enää ottaa suurta stressiä, kun huomasin että töiden viivytykset eivät välttämättä johdu minusta. Uni auttaa rauhoittumaan, joten siitä on syytä pitää kiinni. Yritin myös lisätä liikuntaa, mutta kotikiireet taas sotkivat senkin (joudun tekemään emännänkin kotityöt..). Liikunnasta sai vähän vireyttä. Vitamiinipillereihin en ole vielä sortunut.