Parisen viikkoa sitten kerroin täällä (tosin HIMin biisin nimilaina FoH:ina), kuinka vaimo ei ole enää vuoteen voinut sanoa rakastavansa minua. Eikä se ole suostunut keskustelemaan asioista kunnolla neljään vuoteen, viimeiseen vuoteen ei oikeastaan lainkaan. Ja luoja, että olen kyllä yrittänyt.
Pääsin pitkästä aikaa kotiin vaimon ja lasten luo lomalla, ja kuinkas kävi. Viikon verran meni melko hyvin, vaikka rouva oli pinna äärettömäntiukalla. Sitten yhtenä iltana, lasten mentyä nukkumaan, istuimme vierekkäin sohvalla, vaimo laittoi herkkuja ja viiniä iltanaposteltavaksi. Suukottelin ja pidin häntä hyvänä siinä samalla, ja tuntui kelpaavankin jotenkin. Ja sitten lopulta, aivan rauhallisesti hän ilmoitti, että "en voi enää koskaan antaa sinulle sitä mitä sinä tarvitset...".
Se oli siinä, ukko saa häipyä hänen - ja lasten - elämästä!
Mitäs siinä, täysi katastrofi ja paniikki mulle. Ei ollut kovin helppoa olla lasten kanssa normaalisti viimeiset kaksi päivää.
Nyt en tiedä mistään mitään, kaikki on ihan sekaisin. Niinkuin tämä kirjoituskin.
Kaikkein vaikeinta on tällä hetkellä, kun en voi vihata häntä, rakastan häntä yli kaiken!
Miten minulle(kin) voi tehdä noin...
Ja mitä helvattia teen nyt?!
Pääsin pitkästä aikaa kotiin vaimon ja lasten luo lomalla, ja kuinkas kävi. Viikon verran meni melko hyvin, vaikka rouva oli pinna äärettömäntiukalla. Sitten yhtenä iltana, lasten mentyä nukkumaan, istuimme vierekkäin sohvalla, vaimo laittoi herkkuja ja viiniä iltanaposteltavaksi. Suukottelin ja pidin häntä hyvänä siinä samalla, ja tuntui kelpaavankin jotenkin. Ja sitten lopulta, aivan rauhallisesti hän ilmoitti, että "en voi enää koskaan antaa sinulle sitä mitä sinä tarvitset...".
Se oli siinä, ukko saa häipyä hänen - ja lasten - elämästä!
Mitäs siinä, täysi katastrofi ja paniikki mulle. Ei ollut kovin helppoa olla lasten kanssa normaalisti viimeiset kaksi päivää.
Nyt en tiedä mistään mitään, kaikki on ihan sekaisin. Niinkuin tämä kirjoituskin.
Kaikkein vaikeinta on tällä hetkellä, kun en voi vihata häntä, rakastan häntä yli kaiken!
Miten minulle(kin) voi tehdä noin...
Ja mitä helvattia teen nyt?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alat rakentaa omaa elämääsi. Ja tietenkin siihen kuuluvat myös lapset. Uskon tietäväni miltä sinusta tuntuu. Mutta toisaalta vaimosi oli aika rohkea tehdessään päätöksen. Ehkä hän väsyi mahdolliseen teennäisyyteensä ja koki sen epäreiluksi sinua kohtaan. Hänhän on voinut ajatella kuinka sinula on mahdollisuus saada aitoa rakkautta toisaalta.
Itseni kohdalla on vähän sama patti tilanne. Mieheni on sitä mieltä, että olen kylmäkiskoinen, kiukutteleva, pihi...auts, osui. Mutta yrittää kaikkensa kanssani. Eikä halua erota, jota mahdollisuutta olen tarjonnut. Itseni mielstä liittomme on enemmän jotain veljellistä - kaveri juttuu. Mieheni hellyyden kaipuu on kova. Tässä eletään päivä kerrallaan. Ja varmaankin kun itse koen ns. uuden rakastumisen mieheeni. Hän haluaa erota. Mutta sitten saan syyttää itseäni ja itkeä omasta syystä itkuni.
huomioita sinulla. Yritän itsekin ajatella tätä loogisesti, rauhallisesti, toisen kannalta ja vaikka mitä, mutta vielä ei onnistu. Oli sen verran paha isku ja liian lähellä vielä. Ja vaimoni on kyllä rohkea - ja peruuttamaton päätöksissään. Toivon todella, että tästä voisi alkaa hänellekin onnellisempi tulevaisuus - ilman minua :(.
Voisinpa ajatella ratkaisua kuten sanoit...
Jaa, kuulostaa jotenkin tutulta tuo teidän juttunne. Miksi miehesi tuntee että olet kylmäkiskoinen ja kiukutteleva? Miksi sinusta on hänen mielestään tullut sellainen? Oletko turhautunut? Etkö itse kaipaa enää hellyyttä? Vai onko väärä kohde? Mitä luulet että teidän pitäisi tehdä kokeaksesi tuon uuden rakastumisen? Olisiko aihetta keskustella ihan vakavasti, mistä pidätte suhteessanne, mistä ette pidä, mistä piditte ennen, mikä on muuttunut, mitä haluaisitte itseltänne ja mitä toiselta, mitä haluaisitte tehdä nyt ja mitä viiden vuoden päästä,...
Paljon kysymyksiä, mutta jos voitte vielä käsitellä asioita, niin hyvä niin. Mieti nyt vielä...