En ole saanut tähän kysymykseen minkäänlaista vastausta esim. psykologiltakaan, mutta osaatteko Te, hyvät palstalaiset, neuvoa, mitä kerron työhaastattelussa, kun kysytään, miksi olen saanut kymmenen vuotta kestäneestä työsuhteesta potkut?
Kun kerron totuuden (tietenkin lyhyesti, sillä haastattelussa ei todellakaan ole tarkoitus käydä läpi elämäni traumoja ja tietenkin haukkumatta potkuja antanutta työnantajaa), haastattelijan asenne muuttuu heti negatiiviseksi. Olen yrittänyt kertoa, että tilanteeseen vaikuttivat monet yksittäiset asiat vuosien ajoilta ja että jokainen kestää melkein mitä vain, mutta että joskus tulee raja vastaan itse kullakin.
No, moni aivan ihana työpaikka on mennyt tämän myötä sivu suun - viimeisin tänään. Kiusatuksi joutuminen todellakin tuhoaa koko elämän varmaan hautaan saakka...
Kun kerron totuuden (tietenkin lyhyesti, sillä haastattelussa ei todellakaan ole tarkoitus käydä läpi elämäni traumoja ja tietenkin haukkumatta potkuja antanutta työnantajaa), haastattelijan asenne muuttuu heti negatiiviseksi. Olen yrittänyt kertoa, että tilanteeseen vaikuttivat monet yksittäiset asiat vuosien ajoilta ja että jokainen kestää melkein mitä vain, mutta että joskus tulee raja vastaan itse kullakin.
No, moni aivan ihana työpaikka on mennyt tämän myötä sivu suun - viimeisin tänään. Kiusatuksi joutuminen todellakin tuhoaa koko elämän varmaan hautaan saakka...
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mikä irtisanomissyy oli irtisanomisilmoituksessasi?
Totea että syy ei ollut mielestäsi aivan asiallinen. Todista ettei syy ollut joku tavanomainen juoppous, epärehellisyys, osaamattomuus tai laiminlyönti. Sentään kymmenen vuotta. Haastattelijahan näkee sinut ja käytöksesi ja osaa päätellä loput.
Niin siis kun työsuhteen päättymisen syy on työsuhteen purku, eikä mitään muita selityksiä. Ei kuulemma tarvitse olla. Näin ex. työnantaja silloin sanoi, kun vaadin "kunnon" selitystä.
Syy, miksi työnantaja purki sen, oli se, että minut siirrettiin työaikamuotoon, jota en kyennyt tekemään kiusaamisen vuoksi, lääkäri kirjoitti suosituksen vanhan työaikamuodon palauttamisesta tai siirrosta eri tehtäviin, mutta työnantaja ei tähän halunnut suostua, lue ei voinut "antaa periksi", kun oli tehnyt päätöksensä (toiminut vastaavasti ainakin yhden toisenkin henkilön kohdalla) eikä ollut kuullutkaan mistään kiusaamisesta, josta olin valittanut jo vuosia aiemmin - tosin käyttämättä suoraan sanaa kiusaaminen.
Niin, haastattelija tosiaan näkee minut ja käytökseni... Lievää aspergerin syndroomaa potevaa, joka haastattelutilanteissa menee ihan jäihin, vaikka kuinka valmistautuu etukäteen ja miettii, mitä sanoo...
Miten työsuhde voidaan purkaa ilman selitystä jos työsuhde on kestänyt 10 vuotta? Koeaikana tietysti mutta muuten. Osaako kukaan vastata tuohon asiaan?
Mitäs jos sanot että se uusi, ehdotettu työaikamuoto ei soveltunut sinulle terveydellisistä syistä eikä muuta työtä ollut tarjolla. Sano että se oli yleinen käytäntö firmassa (jos kerran jonkun toisen työntekijän kohdalla oli näin toimittu).
On tuo kyllä hankala tilanne. Entäs jos sanoisit, että halusit itse pois sieltä, koska uusi työaikamuoto ei soveltunut sinulle. Entäs jos sanoisit että halusit pois, pitää vähän lomaa kun olit niin pitkään ollut siellä. Olisiko se kuitenkin parempi kuin tuo että sinusta haluttiin eroon?
Kyllä moni sun ikäinen ihminen pitää vähän sapattivapaata ihan muuten vaan, ei se mitään harvinaista ole. Sanot että hoidit sukulaisia tai asioita tai jotain.
Kyllä sellaisia tarinoitakin kuulee.
Jos purku olisi hyväksyttävissä syy olisi ollut ainakin muodollisesti työsuhteen velvoitteiden laiminlyönti eli kun kieltäydyit siitä uudesta työmuodosta. Mutta täytyyhän tuo purkamissyy saada joka tapauksessa kirjallisena että voit halutessasi arvioittaa sen ja saada kenties korvauksia aiheettomasta purkamisesta. Lain mukaan syyn pitää olla painavampi kuin tavallisessa irtisanomisessa. Et olisi lähtenyt ilman kirjallisia potkuja!
Se ettet ole käyttänyt sanaa kiusaaminen tai henkinen väkivalta ja tuoreeltaan ei auta sinua nyt kun työnantaja voi väittää olevansa tietämätön kiusaamisesta.
Syndroomasi haittaa ehkä haastattelua muttei ilmeisesti työstä suoriutumista. Siksikö oli niin helppo purkaa tosta vaan?
Kun olen lukenut tekstiäsi, niin työnsaantisi vaikuttaisi erittäin hyvältä. Mutta nyt on se hemmetin lama käynnissä, joten itse Jeesuksellakin olisi vaikeuksia päästä töihin.
Tuosta syndroomasta ei ole nyt hajuakaan, mutta jokainen töihin haluava menee lukkoon haastattelussa, jopa kokeneemmat ketutkin. Lupaan googlettaa, jotta saisin enemmän tietoa tuosta, mutta luulen kaikkien olevan yhtä hermona siinä tilanteessa ja haastattelijatkin sen tietävät. Ei kannata jännittää( helppo sanoa), ole oma itsesi!
Sinun etusi on se, että olet sentään ollut samassa työpaikassa noin kauan, hankalat tyypit lähtevät jo paljon aiemmin.
Mutta tosiaan, nyt on vain huono aika, vika ei ole sinussa.
Sain jotain tietoa syndroomasta. Tuosta syndroomasta voisi työnantajalle olla jopa hyötyäkin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
ja sieltä esim. tämä lause:"Aspergerin oireyhtymä ei ole siis välttämättä heikkous, vaan myös vahvuus."
Itsekin aloin miettimään onko mahdollista, että jollakin muksuistani voisi olla sama syndrooma? No, selvittelen sitä joskus myöhemmin, jahka tästä selviän (mitä minä muuten tekisin täällä netissä aamuyöllä?), nyt on loma ja ei oikein jaksa kiinnostaa aivan loppuun asti.
Kyllä se siitä, mutta toistan vielä, että työnhaku on kaikille vaikeaa nyt, mutta odotahan syksyä, silloin on pulaa työvoimasta.
Penäsin ex. työnantajalta kirjallisesta selitystä työsuhteen purkuun ja sitä ei kuulemma tarvitse sen enempää selitellä. Liitto tai työkkäri eivät osanneet sanoa muuta kuin että "varmaan he ovat sen laillisuuden tarkistaneet".
En tosiaan puhunut suoraan kiusaamisesta. Puhuin uhkailuista, mustamaalauksesta, valehtelusta, sanomisten vääristämisestä...
Aspergerin syndroomasta en ole maininnut haastatteluissa.
Työvoimapulaan en usko nyt enkä tulevaisuudessakaan. Sen piti iskeä jo edellisen laman jälkeen :)
Ei siis ole välttämättä heikkous, siellä alhaalla luki, että jopa Einsteinia ja Newtonia epäillään syndrooman "haitoista". Sehän ei tietenkään tarkoita sitä, että juuri sinä mullistat tiedemaailman, mutta ei se aina ehkä ole haitaksikaan se pieni poikkeavuus.
Pitääpä tutustua oikein ajan ja ehkä järjenkin kanssa tuohon syndroomaan. Voipi olla, että jopa lähipiirissäkin on samoja oireita.
Nyt menee kyllä jo palstasta ohi tämä jutustelu, mutta ei se varmaan haittaa, koska täällä enää harvoin edes keskustellaan työpaikkakiusaamisesta.
"Puhuin uhkailuista, mustamaalauksesta, valehtelusta, sanomisten vääristämisestä... "
Enpä tiedä, mutta jos tuollaisia olet puhunut työhaastattelussa, niin vaikutat epäilyttävältä ja ongelmaiselta. Vaikka olisi tottakin. Yleensä ihmiset antavat positiivisen kuvan itsestään tuossa tilanteessa ja suurin osa käyttää jopa valkoisia valheita, pieni osa jopa niitä mustiakin.
Unohda menneet, paremmat ajat on tulossa, sinullekin.
Tietenkään en haastattelussa maininnut mitään yksityiskohtia menneestä työpaikkakiusaamisesta vaan aikanaan ex. työnantajan palveluksessa ollessani, johon keskustelussa viitattiin! Silloin en siis suoraan sanonut, että minua kiusataan, mutta kerroin uhkailuista ym. edellä mainituista seikoista, jotka mielestäni jatkuvasti ilmetessään ovat kiusaamista. Haastetteluissa olen yrittänyt parhaani mukaan välttää asian mainitsemista.
Ja aikaisempaan kommenttiin piti vielä sanoa, että työsuhteen purkamisen syy tosiaankin oli se, etten kyennyt terveydellisistä seikoista johtuen minulle määrättyyn uuteen työaikamuotoon. Kyseessä tosiaankin oli määräys - ei ehdotus - eikä siinä ollut neuvotteluvaraa, kuten sain hyvin pian huomata. Mutta esitän asian miten vain haastattelussa, mielestäni haastattelijalle jää sellainen kuva, että vastoinkäymisten tullessa heittäydyn sairaaksi ja vaikeaksi. Itse olen sitä mieltä, että kuka tahansa meistä kestää mitä vaan jonkin aikaa, mutta jokaisella tulee raja vastaan asiassa kuin asiassa tavalla tai toisella.
Juu, uutta Einsteinia tai Newtonia minusta ei saa tekemälläkään, mutta en usko parempaan tulevaisuuteenkaan - kuten olen monasti tuonut esille. Haluaisin unohtaa menneet ja päästä eteenpäin kamalan elämänjakson jälkeen, mutta tulen törmäämään siihen aina vaan uudestaan niin kauan kuin joudun paikkaani etsimään.
monellakin ihmisellä. Monet etsivät paikkaansa koko elämänsä ajan, eivätkä sitä löydä. Miksi niin monet nykyään erovat ja perustavat "uus'perheitä". Minäkin olen jo yli 50, mutta vieläkin on sellainen olo, etten ole paikkaani löytänyt, mutta onneksi on tuo perhe "jarruna", en tulisi ikinä sitä paikkaani löytämäänkään.
Paskoja jaksoja on ollut, mutta on hyviäkin ja vaikka jotain katuisinkin, niin jollen olisi elänyt niitä ajanjaksoja, en olisi "minä" tässä muodossa, olisin joku toinen.
Joo, ja on niitä rajoja tullut minullekin ja monta kertaa, mutta pienen kitumisen jälkeen olen niistä selvinnyt, ehkä tuurilla, en tiedä, kuitenkin vielä täällä hiippaillaan.
Eteenpäin pääset varmasti, koska et muuten kirjoittelisi tänne. Sellainen ihminen, joka on jo antanut periksi, ei kirjoittaisi noin, kuin sinä kirjoitat. Eihän ne menneet unohdu ja hyvä niin ne vahvistavat. Itsekin muistelen nyt niitä huonoja muistoja kiitollisena aina silloin kun tulee vastoinkäymisiä. Silti vielä pelkään, että koska tulee "se suurin", jonka ylitse en enää pääsekään. Nyt jo olisi sillekin hieman vastusta, vaan voinhan jo piruuttani antaa periksikin( vähän niin kuin annetaan lasten voittaa).
asenne, niin silloin pitäisi haastattelijaa itseään epäilyttävänä. Mitä ilmeisimmin aina joukon mukana, vaikka kiusattaisiinkin. Roolinsa voi olla vaikka sellainen kyllästyneen näköinen vaikenija, jos hänelle jotain kertoo. Suomessa vain on hyviä tyyppejä suhteessa vähän. Olisitkin liian hyvä sellaiseen työporukkaan.
Kieltäydyit liian aikaisin omien ennakko-odotustesi vuoksi? Olisit ottanut siirron vastaan varautuen ja jos kiusaaminen olisi toteutunut olisit ollut vahvemmalla pohjalla nyt kun kiusaamisesta on lakikin olemassa. Ja sulla oli jo lääkärintodistuskin.
Työtodistus on oikeus saada ja siihen erikseen pyytämällä saada syy työsuhteen päättymiselle, vielä kymmenen vuotta jälkeen päin. Joten voit uusia pyyntösi. Jos et saa niin minkä vaikutuksen sen kertominen tekee uudelle työnantajalle tai työsuojelupiirille?
Kyllä te yksinkertaistatte asioita ja muita ihmisiä! YRITIN tehdä minulle osoitettua työtä: en kyennyt, vaikka kuinka olin päättänyt. Suorilta en siis kieltäytynyt, vaikka heti asiasta kuultuani yritin saada päätökseen aikaan muutosta. Etukäteenhän oli kysytty, mihin kukin osastolla haluaisi muutosten myötä sijoittua ja kaikkien toiveita luvattiin kuunnella. Minun toiveenani oli jatkaa entisessä tehtävässä tai saada siirto muualle tehtaalle (jota olin aika ajoin pyytänyt jo aikaisemminkin), mutta korostin vielä, etten missään nimessä halunnut tehtävään, johon minut lopulta määrättiin. Siihen olisi ollut halukas vapaaehtoinen, saman koulutuksen saanut henkilö ja eräällä toisella henkilöllä (pahin kiusaajani) oli mahdollisuus kieltäytyä siitä ilman minkäänlaisia jälkiseuraamuksia.
Minulle sanottiin, että työsuhteen purku riittää työsuhteen päättymisen syyksi. Tiedustellessani asiaa liitosta ja mm. työvoimatoimistossa siellä asioidessani minulle todettiin, että kyllä se varmasti sitten niin on - kyllä työnantaja on sen laillisuuden selvittänyt. Työsuojelupiiri ei ole ottanut tapaukseeni kertaakaan kantaa, kun kuulun liittoon. Liittoa ei halunnut liata tässä käsiään, vaan kiemurteli ulos tilanteesta penäämällä uusia lääkärintodistuksia jne.
omia kirjoituksiaan :) Niin, tarkoitus ei ollut loukata ketään kommentilla asioiden ja ihmisten yksinkertaistamisesta, mutta uskoisin, että jokainen työssakäyvä tietää, että työstä kieltäytyminen on ilman muuta syy irtisanomiseen eikä sen jälkeen voisikaan muuta kuin syyttää itseään.
Minun tapaukseni juontaa tosiaan juurensa pitkälle. Takana oli kymmenen vuotta työhistoriaa ja myös mm. sellainen tilanne, että jos olisin toiminut niin kuin työkavereiden mukaan minun olisi pitänyt toimia, olisin voinut heti kättelyssä saada potkut työstäkieltäytymisestä.
Nimittäin esimies osoitti minulle työn, jonka hoidin. Jälkikäteen tietyt työkaverit ilmoittivat, että "on täältä ennenkin ihmisiä ulos istuttu". Olin tehnyt - tietämättäni ja esimiehen käskyä noudattaen - "väärän" liiton töitä. Tietyn ryhmän mielestä minut olisi pitänyt istua ulos, kun en tiennyt paikkaani ja vieläpä kuvittelin itsestäni vaikka mitä hoitamalla esimiesliiton tehtäviä. Asian naurettavuutta tietenkin selventäisi, kun kertoisin, millaisesta tehtävästä oli kysymys, mutta mainitsen vain sen verran, ettei mitenkään työnjohdollisia asioita vaan oleellisesti meidän omiin työtehtäviin liittyvää. Eikä minulle ollut kukaan missään vaiheessa eritellyt, mitkä työt kuuluvat millekin liitolle ja mitä minun ei missään nimessä pidä tehdä. Eikä kukaan paikalla olleista työkavereista tehtävää minulle määrättäessä millään tavalla informoinut minua, ettei se kuulunut minulle, mutta jo seuraavaan päivään mennessä kaikki osaston työntekijät tiesivät, mitä olin mennyt tekemään.
Siitä se kaikki viimeistään alkoi. Tasapainoilu, jota jaksoin kymmenen vuotta. Tässä kerrottuna tapaus tuntuu varmaankin tosi mitättömältä ja pieneltä (ja sekavalta, kun en osaa tarpeeksi ytimekkäästi esittää asioita), mutta vuosien varrella niistä kertynyt taakka kävi melkoisen raskaasti...
En millään voi ymmärtää, että pelkkä työsuhteen purku ilman kirjallisesti esitettyä työsuhteen purkamisen syytä riittäisi. Mutta ilmeisesti riittää, kun työsuojelupiiri ja liitto on näin todennut. Kerroit, että liitto penäsi sinulta uusia lääkärintodistuksia jne. Tarkoittaako tämä sitä, että työsuhteesi on purettu terveydellisistä syistä?
Kun työsuhde päätetään ns. henkilökohtaisesta syystä, niin kuin sinun tapauksessasi on käynyt, pitää lain mukaan järjestää työntekijälle mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä asiasta ennen työsuhteen päättämistä. (yksi poikkeus on olemassa, mutta se ei liity sinun tapaukseesi). Sinulle ei ilmeisesti tällaista kuulemistilaisuutta ole järjestetty?! Ihmettelen suuresti, mikäli liitto tai työsuojelupiiri ei ole ottanut asiaa esille, kun olet ollut niihin yhteydessä.
Outo tapaus kaiken kaikkiaan.
Mitä haastatteluihin tulee, niin etkö voi kertoa, miten asia oli eli että et kyennyt tekemään sitä uutta tehtävää, joka sinulle osoitettiin eikä muuta ollut sinulle tarjolla. Näin kirjoituksestasi ymmärsin.
Johan se sieltä tuli. Vilahtelee väärät ja oikeat liitot. Työntekijöillä oli jotain valtaa eikä työnjohto uskalla käydä ryhmää vastaan. Vaiko? Joka tapauksessa se työsuhteen purkamisen syy on oikeus saada ja työnantajalla velvollisuus antaa, ja ilman sitä ei piirit ja liitot pääse asiaa arvioimaan. Työsuhteen saa toki purkaa vaikka ilman syytä mutta perusteettomasta tai väärin perustein tehdystä tulee vahingonkorvausvelvollisuus.
Mjaa-a, riippuu tilanteesta voitko mainita tämmöiset eturistiriidat ja uhrilammasaseman uutta paikkaa hakiessasi. Jos nyt kuvittelin tilanteen oikein.
Kumminkin syy ei ollut yksin sinun henkilökohtaisesti, vaan se kokonaistilanne siellä. Koeta tuoda se esiin. Jo se että sulla ei ole siitä mustaa valkoisella, kertoo paljon.
Kertomasi toiminta on hyvin tyypillistä AY- liikkeen taholta tulevaa työpaikkakiusaamista.
Olen tällaisesta ennenkin maininnut palstalla ja saanut siitä vihamielistä palautetta - joidenkin tahojen mielestä liitot ovat ratkaisu kiusaamisongelmaan. Eli siis kuvitellaan, että työnantaja on se taho, josta kiusaaminen yleensä lähtee.
Tosiasia on kuitenkin että kuvatunkaltainen kiusaaminen liittojen taholta on maan tapa. Koska kiusaaminen/työnteon häiritseminen on laissa kiellettyä, olisi syytä pohtia monien ammattiliittojen kohdalta sitä, ovatko ne itse asiassa järjestäytynyttä rikollisuutta.
Työpaikassa on epäkohta. Liiton jäsenet yhtäpoikaa yrittävät sitä poistaa. Työnantaja laittaa syötin. "Toverit" yrittää poistaa syötin. Syötti kärsii yksin. Syötti poistuu (kylläpä olikin joka suuntaan yhteistyökyvytön!). Peli on ohi. En väitä että nimenomaan tämän ketjun tapaus, vaan yleisemmin. Jos rikollista niin kenen kontolla? Riippuu onko se henkilökeskeistä vai epäkohtakeskeistä. Ja luultavasti jos aloittaja olis kakskymppinen ei mitään ongelmaa olisi.
että ammattiliitossa kuvitellaan, että tuollaiset puolivillaiset kaipa-toteamukset muka riittäisivät kuittaamaan heidän selonottovelvollisuutensa. Pitäisikö ottaa yhteyttä keskusjärjestöön?
Olen ollut melko eksyksissä asian tiimoilta, koska liitto ym. tahot, joilta olen apua ja neuvoa kysynyt ja joiden olen uskonut auttavan, eivät ole tilannetta helpottaneet. Siitä on tietenkin tullut itselleni entistä vahvemmin tunne, että itsehän olen kaiken aiheuttanut. Enkä tietenkään voi omaa osuuttani vähätelläkään, mutta toisaalta tiedän syyllistäväni itseäni liikaa.
Minulla oli erikoislääkärin lausunto siitä, etten kyennyt minulle osoitettuun tehtävään ja samassa lausunnossa selvitys, ettei minulla ollut mitään esteitä tehdä esim. entisenkaltaista työtä tai työtä jollakin toisella osastolla. Työsuhteen purkamisen syy tämä ei kuitenkaan kuulemma ollut ja erään tuttuni työtodistuksessa samaisesta yrityksestä se on mainittu työsuhteen purkamisen syynä. Irtisanomistilaisuudessa minulle ei sanottu työsuhteen purkamisen syytä eikä sitä tosiaan pyynnöistä huolimatta todistukseen kirjoitettu, koska työnantajan mukaan työsuhteen purku riitti syyksi. Minun on todella vaikea alkaa väittää vastaan, kun en ole saanut itselleni tukea. Epäilemättä syy on minun persoona.
On siis erittäin vaikea myös haastatteluissa yrittää selitellä ja selvitellä asiaa, sillä kuten edellä mainitsin, haastattelijalle epäilemättä jää kuva, että heittäydyn hankalaksi, mikäli asiat eivät suju tahtomallani tavalla. Eli hälytyskellot soivat, että tässä ihmisessä on jotain vialla...
Olen yrittänyt kertoa asiaa juuri niin, etten terveydellisistä syistä kyennyt tekemään minulle osoitettua työtä, mutta kun ei sillekään ole mitään "vahvivstusta", jouduin kaivelemaan asiaa vielä hieman syvemmältä jne. jne....
Asiaa on turha viedä enää viedä liittoihin tai keskusjärjestöihin, kun liitto on levittänyt kätensä samalla tavalla kuin pääluottamusmies aikanaan: en minä mitään tälle mahda... Sitä paitsi sain jo yhden naurettavan ratkaisun tilanteeseen, kun olin tehnyt lääninhallitukseen valituksen työterveyshuollon vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta. Lääninhallituksen päätös oli, etteivät he ota kantaa, koska minun ja työterveyshuollonlausnunnot ovat ristiriidassa keskenään. Heräsi vaan kysymys, olisinko tehnyt koko kannetta, jos olisin ollut samalla kannalla ja hyväksynyt heidän toimensa...
Mutta yritän jatkaa jotenkin luovimalla eteenpäin. Työtä en tule saamaan, sillä kyllä minulla on ja pysyy leima otsassa koko loppuikäni. Sen verran haluan vielä sanoa, että menin ko. yrityksen palvelukseen alle kolmekymppisenä. Aikaisemmissa ja nyt tuon jälkeen tulleissa työpaikoissa en ole saanut osakseni vastaavaa kohtelua.
Liitto on muuten paperiliitto.
Tulipas kiireessä paljon lyöntivirheitä! Toivottavasti asia tuli ymmärretyksi niistä huolimatta :)
ainakaan liiasta aktiivisuudesta syyttää. Heillä on sitten varmasti oikeus valita asiakkaansa ja työtehtävät, joihin tekee mieli panostaa, mutta palkka kuitenkin kelpaa. Voisit kaiketi vähätuloisena ottaa yhteyttä oikeusaputoimistoon, josta saisit kohtuullisella omavastuuosuudella tai ilmaiseksi oikeusapua. Vaikka häviäisit jutun, ei ehkä tulisi kauheasti maksettavaa. Voi tosin olla, ettei sielläkään uskota mahdollisuuksiin, mutta sittenpähän tietäisit ja olisi edes jokin taho, joka tutkisi asiaa tuuppimattakin. Voisit saada näes korvauksia perusteettomasta työsuhteen purusta.
Annoin juuri kertoa itselleni, että oikeusapu ei kata vastapuolen avustajan palkkiota, mikäli häviäisit jutun. Mutta ehkä avustaja voisi yrittää saada jonkinlaisen sopuratkaisun aikaan ikään kuin uhkailemalla oikeusjutulla?
Jos jonkin tahon pitäiti lähteä hakemaan asiaan ratkaisua (sovulla tai ilman), niin se taho olisi mielestäni ap:n liitto. Mutta kun se on pessyt kätensä koko jutusta, epäilen sopuratkaisun mahdollisuutta.
edes hae asiaan mitään ratkaisua tai itselleni oikeutta. Kyllä minut on sen verran nujerrettu ja syyllistetty, etten ole enää edes varma, olisiko minulla sellaiseen oikeuttakaan. Ei yksyityisellä ihmisellä ole mitään mahdollisuuksia, kun vastassa on työnantajat, lääkärit, liitot jne. Silkkaa taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Toivottavasti jatkavat ex. työpaikassani toistensa kiusaamista ja toivottavasti siellä sairastuisivat muutkin niin paljon, että se myös näkyisi... Soisin saman kohtalon kuin itselläni on ollut monelle muulle. Eli mikään jalo ihminen en ole :)
Hae rauhassa uutta työpaikkaa, valitse sellainen jossa tuntuu heti kättelyssä olevan mukava ilmapiiri ja ymmärtävät liiemmälti selittelemättäkin, miten elämässä voi käydä. Tai sitten eivät edes kysele, miksi lähdit edellisestä paikasta. Kyllä kiusaajat varmaan toivovatkin, että kohde lannistuisi ylivoimasta niin, että kuvittelisi ihan kaikkialla olevan vain samanlaista ja lakkaisi toivomasta.