Otin parikympisenä silikonit, 2,5 desin pyöreät implantit lihaksen alle. Lähtötilanne oli pieni A-kuppi, ja olin onnellinen. Aikuistuin, valmistuin ammattiin, löysin miehen ja tein kaksi lasta. Pikku hiljaa, lisääntyen, aloin silikonejani hävetä ja miettiä, kuka ne huomaa. Bikineissä rannalla, jumppasalien pukuhuoneissa. Selittelyä hoitajalle, joka ottaa ekg-nauhaa. Gynekologilla, että jätetään väliin rintojen tutkiminen. Menin vaihtamaan implantit modernimpiin, 2,8 desin anatomisiin siinä toivossa, että niitä ei voisi havaita. Lopulta, nyt 32-vuotiaana totesin, etten enää halua tällaista salailla ja otin pois mokomat. Nyt ne rinnat ovat pienet ja ne riippuvat, mutta ne ovat ihan omat ja eivät ole sen kummemmat kuin muillakaan ikäsilläni imettäneillä hoikilla äideillä. Ei uhmaa painovoimaa, ei pysy paikallaan hyppiessä eikä pysy selällään pystyssä. On ihana ottaa vaatteet pois pukuhuoneessa, sovussa rintojeni kanssa. Kulkea hyvässä ryhdissä push up:ien kanssa ilman että rinnat tönöttää pystyssä. Annoin gynekologinkin tutkia ne, ja hänkin sanoi silikonirintaisten naisten olevan järjestään hämmentyneenpiä, jotenkin rinnoistaan nolompia kuin luomut. Suurin yllätys oli kuitenkin mieheni reaktio- hän alkoi yllättäen roikkua niissä kiinni ja sanoo, että nyt ne ovat ihanat. En olisi uskonut!
Tiedän, että nyt silikonitytöt hyökkäävät ja kertovat kuinka ihanat ja luonnolliset ja kauniit rintansa nyt ovat verrattuna niihin tyhjiin rukkasiin, mutta halusinpa kertoa että asian voi kokea myös toisin.
Tiedän, että nyt silikonitytöt hyökkäävät ja kertovat kuinka ihanat ja luonnolliset ja kauniit rintansa nyt ovat verrattuna niihin tyhjiin rukkasiin, mutta halusinpa kertoa että asian voi kokea myös toisin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kiva kun laitoit tarinasi luettavaksi. Onnittelut hyvästä valinnastasi! Omatkin rintani ovat pienet, mutten ikinä ole halunnut suurentaa niitä. Minusta olisi tosi ikävää jos miehet huomaisivat ensin rintani. Lisäksi isot rinnat näyttävät jotenkin kömpelöltä. Kun itse olen muuten hoikka, niin pidän mieluummin linjakkaan profiilini. Minusta silikonirinnoissa ei ole mitään luonnollista, näkyvät metrien päähän ja ovat muutenkin "muoviset". Jotenkin tuntuu että enemmän halutaan uskotella itselleen että tarvitaan isommat rinnat jotta voisi olla sitä ja tätä ja käyttää näitä ja noita vaatteita ja plaa plaa... Antaa silikonityttöjen hyökätä rauhassa....
ja jotenkin vaan seksikkäämmät...
en tiiä mistä johtuu,,, ehkä nainen on vaan kaikkein "alastomin" silloin, kun ei ole kropassa mitään ylimääräistä..
...miesnäkökulmaa...
Aika moni silikonirintojen (rahaton) vastustaja laittaisi silikonit jos saisi ne esim. maksutta.
Kaveripiirissäkin näitä tapauksia on ollut, ensin vastustetaan ja haukutaan silikonirintoja. Sitten, kun on ylimääräistä rahaa niin kas kummaa on kuppikoko suurentunut.
Ja aikuisten oikeesti, luomut eivät ikinä ole yhtä kauniit kun silikonirinnat :)
Aikuisten oikeesti luonnollisuus on kaunista, muovi ei. Mitkä tahansa luomut on kauniimmat kuin muovirinnat.
Luomurinnat: yleensä eriparia, roikkuu. Raskauden jälkeen rumat.
Silikonit: säilyttävät aina muotonsa, kauniit, symmetriset.
Silikoni on muovia, epäorgaanista muovia.
Silikonit on rumat - ja ei todellakaan säilytä aina muotoaan. Monella vanhemmalla naisella ne on muhkuraiset. Myös silikonirinnat rupsahtaa imetyksen jälkeen. Kukapa nainen valitsisi mieluummin silikonit kuin aidot rinnat? Ei kukaan. Vain ne joiden omat luomut on tosi rumat ja päässä viiraa, haluaa muovi-implantit.
Tuossa tietämättömälle tietoa:
"Muovit voidaan jaotella usealla tavalla:
Kemiallisen alkuperänsä mukaan
Epäorgaaniset muovit
silikoni "
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Muovit
Itselläni olisi rahaa "kauneusleikkaukseen", mutta en mene. Jaa miksikö en? Siksi, että olen sinut itseni kanssa. Pidän itsestäni hyvin paljon tällaisena. Esim. rintani ovat kokoa a, mutta pidän niistä todella paljon. Ovat kauniit.
Täytyy olla aika suppea kuva ihmisistä ja elämästä, jos luulee kaikkien menevän noihin leikkauksiin, jos saa mahdollisuuden. Hei oikeasti. Ei kaikki ihmiset ole pinnallisia. Joillekin henkiset arvot ovat tärkeämpiä. Ja toivon sinunkin joku päivä näkevän, että kauneutta on muutakin kuin ne silikonit. Henkiset arvot ja tasapaino itsensä kanssa on sitä aitoa kauneutta. Usko tai älä, mutta sen näkee ihmisestä päällepäin. :)
Mikäköhän oli tekstisi tarkoitus? Ainakin rivien välistä voi lukea kuinka hukassa olet itsesi kanssa: " Pikku hiljaa, lisääntyen, aloin silikonejani hävetä ja miettiä, kuka ne huomaa. Bikineissä rannalla, jumppasalien pukuhuoneissa. Selittelyä hoitajalle, joka ottaa ekg-nauhaa. Gynekologilla, että jätetään väliin rintojen tutkiminen. " On sulla oikeesti ollu ISOJA ASIOITA mietittävänä!!
Olet varmasti alunperinkin ottanut silikonit sen takia, että joku muu on sinua siihen yllyttänyt. Huono itsetunto, hämmentynyt nuori, joka tekee mitä vaan, kun joku vähän yllyttää.
En edes kehtaisi kertoa, jos olisin itse tehnyt jotain yhtä säälittävää.
KYLLÄ minulla on silikonit, enkä vaivaa ajatustakaan siihen, mitä joku muu niistä mahdollisesti ajattelee. MITÄ VÄLIÄ??
Olisiko jo aika elää sitä omaa elämää eikä MIETTIÄ MITÄ MUUT AJATTELEE??
Uskoisin, että melko moni nuori nainen ottaa silikonit ns. vääristyneen "bodyimagen" huonon kehonkuvan, heikon itsetunnon ym. seikkojen vuoksi, jotka kuuluvat nuoruusvaiheisiin jolloin ihminen vielä hakee itseään. Vanhempana jotkut sitten toteavat ettei silikonit enää sovi omaan "imagoon" tai kehoon ja ne kokee häiritsevinä. Hyvähän se on, että ihmiset saavat lukea täältä erilaisista kokemuksista.
laitattaa kehoonsa muovia ja vielä maksaa siitä? Tuskin yksikään. Joten pata kattilaa soimaa...
Jotkut vaan haluaa silikonirinnat. Itse leikkautin rintani teini-ikäisenä enkä ole päivääkään katunut. Ja ihan itseni vuoksi, omaksi ilokseni leikkasin. Ei ollut huonoa itsetuntoa silloin eikä ole tänäkään päivänä. Sanoisin sen sijaan, että olen keskimääräistä suomalaisnaista kauniimpi ja älykkäämpi sekä itsevarmempi :)
Nimimerkille idiootti!
Joopa, kylläpä on kehonkuvasi erittäin vääristynyt. Lisäksi myös henkinen puolesi viiraa pahasta. Kukaan ei leikkele itseään omaksi ilokseen, joka näin väittää, ei tunne itseään taikka arvomaailmassa on jotain pahasti pielessä. Lisäksi ihminen joka väittää olevansa älykäs ja itsevarma ei nimittele toisia idiooteiksi. Aitoon älykkyyteen ja itsevarmuuteen kuuluu myös hyvät käytöstavat ja muiden ihmisten hyväksyminen.
Älykäs ja itsevarma nainen ei halua kehoaan silvottavan miellyttääkseen muita. Leikkauksessa voi sattua jokin komplikaatio (eipä siitä kauaa ole kun uutisoitiin naisesta joka kuoli rintojen suurennusleikkauksessa), lisäksi kroppa voi alkaa hylkiä vierasesinettä (joka muovi-implantti keholle on) ja muodostaa kipeän arpikapselin sen ympärille (miten kävi esim. anne-mari bergin ja monen muun).
En keksi yhtään ÄLYKÄSTÄ syytä runnella omaa kehoa tuolla tavalla. Itseään arvostava ihminen osaa arvostaa myös omaa terveyttään eikä leiki sen kustannuksella.
Olipas mukava lukea tälläinenkin kommentti. Itse otin kanssa omat silikonini parikymppisenä ja noin kuuden vuoden jälkeen tuli vaihe jolloin ajattelin meneväni ne poístattamaan. Kävin jo konsultaatiossakin, mutta sitten aloin pohtimaan josko en enää sopeutuisikaan elämään ns. "rinnattomana". Näin myös kuvia silikonien poiston jälkeen ja päätin vielä miettiä asiaa. Nyt olen yli kolmekymppinen ja jossakin vaiheessa pitää tehdä päätös vaihtaako implantit(olleet 12 vuotta) vai poistattaako ne kokonaan. Kirjoituksesi oli siis oikein rohkaiseva:)
Arvasin, että muitakin ohdiskelijoita on. Vaikka arvasin myös sen, että tekstini kirvoittaa enimmäkseen nahistelua, että onko ne silikonit kauniit ja ihanat vai kamalat kumitissit, ja että niiden ottaminen tarkoittaa että on huono itsetunto. Mutta halusin tuoda esiin silikonirintojen sosiaalista puolta. Harva meistä elää aidosti riippumattomina muiden mielipiteistä, sillä kyllä me vain itseämme muun maailman kautta peilaamme. Tietyissä piireissä on aivan tavallista ja hyväksyttyä ottaa slikonit, ja silloin on varmasti helppo niiden kanssa elää. "monella mun kaverillakin on". Omassa tuttavapiirissäni ei tiettävästi kellään ole, ja on oikeasti mahdollista tulla siihen tilanteeseen, että ne eivät enää istu omakuvaan.
Tarkoitin myös, että kun moni täällä on kirjoittanut, että "vaihdoin tyhjiin imetyt nahkapussi normaaleihin C-kupin rintoihin" niin sen voi nähdä myös niin, että vaihdoin entiset pystyt ja kiinteät C-kupin (teko) rinnat normaaleihin imettäneen hoikan naisen riippurintoihin. Näihin ei kukaan kiinnitä huomiota.
Tein mielestäni oikean päätöksen.
Mahtavaa että kirjoitit tänne pohdinnoistasi. Mikä on joskus tullut tehtyä on tehty, mutta esimerkkisi kertoo rohkeudesta muuttaa mieltään ja tehdä asialle jotain. Olen itse B/C-kuppinen luomu, eivätkä kenenkään kertomukset yms. vakuuttelut ole minua vielä tähän päivään mennessä saaneet ymmärtämään miksi kukaan ihminen haluaa topata itseään vapaaehtoisesti isommaksi jollain keinotekoisella ja keholle vieraalla aineella (kun kyse ei ole sairauden vuoksi tehtävästä korjauksesta).
Itse olen miltei kateellinen A-kuppisille, koska ainakin omaa elämääni pienempi kuppikoko helpottaisi paljon (urheilen). Nautihan *täysin rinnoin* uudesta vanhasta olemuksestasi!
puheeksi myös tuon puolen. Ettei niiden silikonien kanssa eläminenkään aina ole herkkua. Vaikea uskoa, ettei muka kukaan silikonirinnat ottanut nainen miettisi paljastumista. Että olisi täysin immuuni muulle maailmalle. Mulla ei ole silikoneja, mutta kyllä kiinnitän huomiota jos pukuhuoneessa huomaan jollakin olevan silarit. Luomuihin en todellakaan, oli ne millaiset vain. Silikonirinnt nyt vain kuitenkin ovat vielä toistaiseksi Suomessa poikkeus normista.
Hankin silikonit niin värin perustein. Imetyksestä rinnat pienentyneet ja hengettömät. Avioliitto rakoili, lapsellisuuksissani ajattelin , että uudet rinnat auttaa..voi voi. Olivaikea maata vatsallaan ja olla jumpassa, rinnat tuntuivat liian suurilta, kapseloituivatkin. No, mies jätti ja kun löysin uuden ihanan miehen, salasin häneltä asian. Hänkään ei ottanut asiaa puheeksi, mutta kyllä oli heti mielessään ihmetellyt kovia rintojani. Viimein tunnustin ja oli kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Sitten kävin poitattamassa, toisen oli pujennut jossain vaiheessa ja oli puolityhjä! Ei kivaa! Oli ihana saada omat luojanluomat takas ja ne oli ihme kyllä paremmat kuin ennen leikkausta (no, oli ryhtiökin korjattu).
Mies rakastaa näitä uusvanhoja, pehmoisia luomurintoja ja minä olen vihdoin tosi onnellinen. Ei kannata!
olet onnistunut saamaan toisen proteeseista rikki? Oliko sulla suolaliuos implantit? Nykyiset cohesiivigeeliproteesit eivät näet tyhjene vaikka kuori menisikin rikki.
Ei ollut suolaliuosta, silikonigeeliä (80-luku). Ei tapahtunut mitään mikä olisi viitannut siihen, että jotain oli vialla. Ajattelin jälkeenpäin, olisiko siihen voinut leikkaustilanteessa osua vaikka injektionelankärki ja siitä tiputellut sitten omia aijkojaan elimistöön. Ei todellakaan kiva ajatus.