Olen ollut nyt jo kohta 4 vuotta sinkkuna. Asia ei sinällään ole ongelma koska viihdyn 2 tyttöni kanssa ihan hyvin itseksenikin mutta olen alkanut huomaamaan että minua pelottaa aloittaa uusi suhde.
Ei vaan jotenkin jaksa enään tutustua ja opetella uuden kumppanin tapoja ja tottumuksia. Mutta kuitenkin kaipaan vierelleni toista ihmistä ja rakkautta tietenkin.
En tiedä edes missä ihmisiin voisi tutustua siis muuallikin kuin baarissa. Siis olen kuitenkin niin vanhan aikainen että minusta olisi mukava tavata joku ihminen ihan livenä ensimmäisen kerran vaikka ihan sattumalta eikä niin että sovin jossain chatti palstalla tapaamisesta.
Vaikka en väheksy kuitenkaan ketään kuka sellaisesta tykkää, se ei vain ole iskenyt minuun. Eli siis olen kokeillut sitäkin mutta olen yllättävän vaivautunut.
Tiedän että oma arkuutenikin saattaa olla osa syynä etten tapaa miehiä kovin helpolla mutt tuntuu myös ettei tänä päivänä miehetkään jaksa kunnolla piirittää naisia.
Jos ei helpolla niin ei ollenkaan?
Olen kuitenkin vasta 29 vuotias eli pidän itseäni kuitenkin suht nuorena mutta tätä menoa ei nuoruudesta ole kohta tietoakaan.
Päivät kuluvat kodin-koulun-kodin-työn-kodin välillä ja joskus jos jaksan ja kerkeän niin saatan pistäytyä viihteellä mutta sitäkin tapahtuu harvoin.
Siis jos teillä on rakkaat ihmiset neuvoja mistä saattaisi olla apua niin otan mielelläni vastaan.
Ai niin pakko sellaistakin on ihmetellä että ovatko miehet haluttomampia sitoutumaan ehkäpä siksi koska minulla on lapsia? Siis voisikohan se olla myös osa syy etten kumppania löydä?
Siis ehkä pelkoni ja turhautumiseni on saanut minussa liian suuren epäilyksen mies sukupuolta kohtaan ja se että on tullut jätetyksi saattaa myös vaikuttaa mutta toivosta en ole vielä luopunut ja ehkäpä minullakin saattaa käydä tuuri vielä jossain vaiheessa elämääni.
Vastauksia ja lämmintä syliä odotellessa :D
Ei vaan jotenkin jaksa enään tutustua ja opetella uuden kumppanin tapoja ja tottumuksia. Mutta kuitenkin kaipaan vierelleni toista ihmistä ja rakkautta tietenkin.
En tiedä edes missä ihmisiin voisi tutustua siis muuallikin kuin baarissa. Siis olen kuitenkin niin vanhan aikainen että minusta olisi mukava tavata joku ihminen ihan livenä ensimmäisen kerran vaikka ihan sattumalta eikä niin että sovin jossain chatti palstalla tapaamisesta.
Vaikka en väheksy kuitenkaan ketään kuka sellaisesta tykkää, se ei vain ole iskenyt minuun. Eli siis olen kokeillut sitäkin mutta olen yllättävän vaivautunut.
Tiedän että oma arkuutenikin saattaa olla osa syynä etten tapaa miehiä kovin helpolla mutt tuntuu myös ettei tänä päivänä miehetkään jaksa kunnolla piirittää naisia.
Jos ei helpolla niin ei ollenkaan?
Olen kuitenkin vasta 29 vuotias eli pidän itseäni kuitenkin suht nuorena mutta tätä menoa ei nuoruudesta ole kohta tietoakaan.
Päivät kuluvat kodin-koulun-kodin-työn-kodin välillä ja joskus jos jaksan ja kerkeän niin saatan pistäytyä viihteellä mutta sitäkin tapahtuu harvoin.
Siis jos teillä on rakkaat ihmiset neuvoja mistä saattaisi olla apua niin otan mielelläni vastaan.
Ai niin pakko sellaistakin on ihmetellä että ovatko miehet haluttomampia sitoutumaan ehkäpä siksi koska minulla on lapsia? Siis voisikohan se olla myös osa syy etten kumppania löydä?
Siis ehkä pelkoni ja turhautumiseni on saanut minussa liian suuren epäilyksen mies sukupuolta kohtaan ja se että on tullut jätetyksi saattaa myös vaikuttaa mutta toivosta en ole vielä luopunut ja ehkäpä minullakin saattaa käydä tuuri vielä jossain vaiheessa elämääni.
Vastauksia ja lämmintä syliä odotellessa :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on prikulleen samat sävelet :( 2 lasta itsellänikin ja toi teksti on ihan kuin itsekkin ajattelen... Siis jos vaan vinkkejä löytyy niin minullekkin kelpaisi :D
Oisin voinut itsekin kirjoittaa tuon tarinan, paitsi että olin enemmän tai vähemmän sinkku vajaat pari vuotta ja itselläni on 8v tyttö. Tässä on tuon parin vuoden aikana tullut käytyä niin nettitreffeillä, baarissa kuin salillakin - siis näissä paikoissa oon törmännyt miehiin, jopa kirjaimellisesti. Kun etsii, ei löydä eli se tulee kun on tullakseen ja yleensä silloin, kun ei asiaa edes ajattele. Viimeisimmän miehen, joka nyt on vetänyt ihan jalat alta, tapasin kadulla kesäpäivänä kun kiireissäni kirjaimellisesti lensin päin häntä. Eli kaikki keinot sallittuja, sinne missä ylipäätänsä on ihmisiä. Nokka pystyyn, nauttikaa elämästä ja jälkikasvustansa - ja kesästä!