Olen viimeisen vajaan vuoden vältellyt miehiä, koska tuntuu että aina kohtaan sen Herra Väärän. Olen todennut että olisi parempi olla yksin, koska silloin ei voi tulla loukatuksi. No eihän tää yksinolo mitään herkkua ole, mutta eipä ole sydänkään särkynyt.
Nyt kuitenkin muutama viikko sitten tapasin itseäni 1,5 vuotta nuoremman jätkän ja tämä tuntui ihastuneen minuun. Ensin iski paniikki, että ei missään nimessä. Hän halusi nähsä ja jostain syystä näimmekin, melkein joka päivä. Kaverini sanoivat, että hän on ihastunut minuun ja pieni osa minustakin tunsi niin. Kaverien lörpöttelyn ja omien aatoksieni kautta huomasin itsekin ihastuneeni tähän jätkään. Mielessäni pyöri epäilys ikäerosta ja sydämmeni kestävyydestä. Annoin itselleni luvan ottaa riskin vielä tämän kerran ja annoin itseni ihastua jätkään ja miettiä häntä usein. Hänen suloista hymyään ja innokasta selitystään harrastuksestaan ja kohteliaita kysymyksiään minun päivästäni ja asioistani. Pakko myöntää, että hänen harrastuksensa ei saa kauheasti luonnollista kiinnostusta minulta, mutta tiedän että voisin opetella kiinnostumaan siitä. Ja jollakin lailla minusta tuntuu, että voisin hyvinkin viettää aikaani hänen kanssaan hänen lempipuuhansa parissa.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tämä onkin ihan yksipuolista. Ymmärrän, että hänen työnsä ja harastuksensa vie hänen melkein koko päivänsä, mutta nyt on ollut pari päivää hiljaista. Ennen eilistä hän otti yhteyttä joka päivä ja näimme. Siispä huomaan, että kohta tullaan taas siihen pisteeseen, että sydämmestäni on jäljellä enää sirpaleet muistona siitä, kun annoin itseni ihastua.
Auttakaa ihmiset ja kertokaa mitä teen? Odotanko yhteydenottoa vai suljenko taas sydämmeni miehiltä? Ja mitä mieltä olette ikäerosta? Itse olen aina jostain syystä pitänyt itsestään selvyytenä sitä, että miehen pitää olla vanhempi. Enää en ole varma, mutta epäileväinen.. Ai niin, kumminkin kysytte minkä ikäinen olen niin olen vähän päälle parikymppinen..
Nyt kuitenkin muutama viikko sitten tapasin itseäni 1,5 vuotta nuoremman jätkän ja tämä tuntui ihastuneen minuun. Ensin iski paniikki, että ei missään nimessä. Hän halusi nähsä ja jostain syystä näimmekin, melkein joka päivä. Kaverini sanoivat, että hän on ihastunut minuun ja pieni osa minustakin tunsi niin. Kaverien lörpöttelyn ja omien aatoksieni kautta huomasin itsekin ihastuneeni tähän jätkään. Mielessäni pyöri epäilys ikäerosta ja sydämmeni kestävyydestä. Annoin itselleni luvan ottaa riskin vielä tämän kerran ja annoin itseni ihastua jätkään ja miettiä häntä usein. Hänen suloista hymyään ja innokasta selitystään harrastuksestaan ja kohteliaita kysymyksiään minun päivästäni ja asioistani. Pakko myöntää, että hänen harrastuksensa ei saa kauheasti luonnollista kiinnostusta minulta, mutta tiedän että voisin opetella kiinnostumaan siitä. Ja jollakin lailla minusta tuntuu, että voisin hyvinkin viettää aikaani hänen kanssaan hänen lempipuuhansa parissa.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tämä onkin ihan yksipuolista. Ymmärrän, että hänen työnsä ja harastuksensa vie hänen melkein koko päivänsä, mutta nyt on ollut pari päivää hiljaista. Ennen eilistä hän otti yhteyttä joka päivä ja näimme. Siispä huomaan, että kohta tullaan taas siihen pisteeseen, että sydämmestäni on jäljellä enää sirpaleet muistona siitä, kun annoin itseni ihastua.
Auttakaa ihmiset ja kertokaa mitä teen? Odotanko yhteydenottoa vai suljenko taas sydämmeni miehiltä? Ja mitä mieltä olette ikäerosta? Itse olen aina jostain syystä pitänyt itsestään selvyytenä sitä, että miehen pitää olla vanhempi. Enää en ole varma, mutta epäileväinen.. Ai niin, kumminkin kysytte minkä ikäinen olen niin olen vähän päälle parikymppinen..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otapa itse yhteyttä välillä. Tuo 1,5 vuotta ei ole mitään. Älä sellaiseen takerru. ;)
Todellakin: 1,5 vuotta on todella vähän, jos puhutaan parikymppisistä.
Tuo ikäero ei ole minkäänlainen ongelma. Ota itse yhteyttä. Ehkä mies luulee, ettet olekaan kiinnostunut kun hän joutuu tekemään kaikki aloitteet? ;)
Laitoin hänelle maanantai-iltana viestin johon en saanut vastausta. Ja tottakai loukkaannuin herkkä kun olen. Ikävä kyllä.
Äsken luin facebookista hänen kirjoittaneen yleisesti että on liikaa töitä. Ok, ymmärrän mutta voisiko yksi viesti viedä liian paljon aikaa? Tosin en tyydy yleensä yhteen viestiin, mutta tässä tapauksessa sekin auttaisi.
Kiitos kaikille rohkaisusta ikäeron suhteen. Numeroitahan ne tosiaan vain on. :)