välillä tunnen, että haluan olla aina mieheni kanssa, mutta välillä tulee taas se tunne, että kaipaisin enemmän. tiedän ettei mieheni ole täysin sitä mitä haluaisin, mutta pelkään ettei ole kukaan muukaan...
meillä on lapsia ja olemme suunnitelleet häitä. mutta en halua naimisiin, jos en ole asiasta täysin varma. tunteet ovat välillä niin sekavat, kaipaan jotain muuta. kaipaan romantiikkaa ja aikuisuutta. itse olen lapsien myötä kasvanut henkisesti, mutta tuntuu ettei mieheni ole. vuosien myötä olen huomannut miten erilaisia olemme, vaikka toisinaan olemme hyvinkin samalaisia. sanotaan, että erilaisuus on hyväksi, mutta missä asiassa? meidän yhteiset piirteet ovat mielestäni hyväksi, mutta se ettei toinen ole romantikko, eikä samalainen tunteilija/ kyhnäilijä tekevät sen kaipuuden tunteen. olen kyllä onnellinen näinkin, mutta voisin varmasti olla myös onnellisempi- tai sitten en...
meillä on lapsia ja olemme suunnitelleet häitä. mutta en halua naimisiin, jos en ole asiasta täysin varma. tunteet ovat välillä niin sekavat, kaipaan jotain muuta. kaipaan romantiikkaa ja aikuisuutta. itse olen lapsien myötä kasvanut henkisesti, mutta tuntuu ettei mieheni ole. vuosien myötä olen huomannut miten erilaisia olemme, vaikka toisinaan olemme hyvinkin samalaisia. sanotaan, että erilaisuus on hyväksi, mutta missä asiassa? meidän yhteiset piirteet ovat mielestäni hyväksi, mutta se ettei toinen ole romantikko, eikä samalainen tunteilija/ kyhnäilijä tekevät sen kaipuuden tunteen. olen kyllä onnellinen näinkin, mutta voisin varmasti olla myös onnellisempi- tai sitten en...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lasten vuoksi olette joka tapauksessa ikuisesti jollain tavalla toisienne omia.
Aina on oltava tekemisissä ja jos todella on aikuisista kyse, aina on huolehdittava lapsista ja heidän suhteensa säilymisestä mahdollisimman hyvänä myös sinne toisaalle.
Koskaan ei pääse kunnolla irti kuitenkaan, jos se on se mitä haluaa. Ehkä kun lapset ovat aikuisia, silloin asiat muuttuvat jonkin verran, mutta yhä tulee häitä ja ristiäisiä yms. asioita, joissa lapset tarvitsevat kummankin vanhempansa kykyä yhteistyöhön.
Mitäpä jos antaisit hänelle tehtäväksi yllättää sinut jonakin päivänä romanttisesti. Ottaisitte vuoroviikot, jolloin ainakin yksi seurusteluaikojen huomiointityyli olisi otettava käyttöön.
Lasten jälkeen käy helposti niin että suhde arkistuu jonkin verran. Sitä ei kuitenkaan korjaa mitenkään se, jos ajattelet että uusperheenä jonkun toisen kanssa muka olisi helpompaa. Ei ole. Uusperheenä on puolet vaikeampaa, ja suhde arkistuu entistä nopeammin, koska lapset ovat jo valmiina olemassa.
Sinuna miettisin mahdollisuuksia millä tavoin voisit parantaa suhdettasi lastesi isän kanssa.
oi kiitos, tuossa oli todella ajateltavaa! totta on ettei uusperheenä elo välttämättä onnistu. mutta mitä itse olen ystäväni elämää vierestä seurannut, niin hänellä se on onnistunut, eli se on vähän niinkuin riski peliä (niinkuin rakkaus ylensäkkin).
mutta tuo ehdotuksesi oli hyvä. otanpa asian puheeksi mieheni kanssa. täytyy sanoa, että nyt on oltu taas eri mielellä... ehkä tämä kaikki tunteiden heittely vain kuuluu pitkään parisuhteeseen...
häitä siis kenties odotellessa ;)
Pitkällä matkalla tulee niitä ylä- ja alamäkiä. Tuskin missään pitkässä parisuhteessa aina tanssitaan ruusunlehdillä. Ja sellaista kaikessa hyvää the täydellistä miestä ei ole olemassakaan, ainakaan tosielämässä. Mutta niitä kolikon kääntöpuoliakin voi oppia hyväksymään, hän sinussa ja sinä hänessä.
Uusperhe tosiaan voi olla todella onnellinen ja toimiva. Mutta jos ajatellaan, että teilä on soppa, jossa on tällä hetkellä kolme kauhaa (sinä, mies ja lapsi), niin uusperheissä niitä sitten onkin enemmän. Olette te, lapset, uudet puolisot, heidän lapset ja mahdollisesti tulevat. Paljon enemmän osatekijöitä. Nyt vaaditaan vain, että kaksi aikuista osaa tulla toimeen. Siinä erossa tosiaan on hyvä miettiä mahdollisia seuraamuksia; pystyykö hyväksymään sen, että sillä omallakin puolisolla voisi olla tulevaisuudessa toinen ja heidän luonaan lapsi kävisi. Mitä jos lapsen ja uuden välit eivät olekaan toimivat? Mitä jos ovat? Huoltajuudet, elatukset plaa plaa. Niin hassua kuin se onkin, niin tuntuu, että eron jälkeen ja uusperheessä sitä kykyä tulla toimeen, joustoa ja yhteispeliä vaaditaan enemmän kuin teillä nyt. Teillä on ns. helpompi tilanne nyt. Eroa ei nyt kannata pelätä noiden asioiden vuoksi, jos OIKEASTI tuntuu että ei tule mitään, mutta noi jutut on hyvä huomioida ettei tule jälkijärkytyksiä.
Mutta teille tuo nyt ei taida olla niin ajankohtainen aihe pohdittavaksi, toivottavasti ei koskaan. :) Kun huonompi vaihe tulee, niin muista ne perusjutut ja hyvät puolet, jotka voi arjessa joskus unohtua.