Meillä oli 13v pitkä avoliitto, jossa kaikki oli "perushyvin". Oli rakkautta, välittämistä, hellyyttä jne. Talousongelmat, sekä miehen reissutyö (näimme 2 vuotta pelkästään viikonloput) jonkinverran loivat rasitetta. Minulla oli kuitenkin viimeiseen asti sellainen olo, että suhteemme on hyvä ja kestävä, että haluamme olla yhdessä.
Jälkeenpäin ajatellen, seksi puuttui meiltä monta vuotta lähes täysin (se jäi jossain vaiheessa). Kuitenkin muuten oli hellyyttä ja lämpöä. Alkuun olin huolestunut ja ärtynyt seksin loppumisesta, joka alkoi miehen aloitteesta. Koskaan asiaan ei tullut selvyyttä, joten ajattelin olkoon sitten näin, elimme niin.
Mies oli aina se hellempi ja "välittävämpi" osapuoli. Kertoi aina kuinka paljon rakastaa, soitti lämpimiä puheluita, huolehti ja oli kaikinpuolin hyvä. Sanoi myös, ettei koskaan jättäisi/hylkäisi minua, että olen elämänsä tärkein asia jne. Ja tätä ihan viimeiseen saakka, joten mitään pahaa en olettanut.
Keväällä alkoi olla merkkejä, miehen työmatkat alkoivat venyä ja kotiin pääsi yhä lyhyemmän aikaa. Hän oli myös joko etäisen ja poissaolevan oloinen (ajattelin olevan väsymystä, stressiä) tai korostetun hyväntuulisen ja vauhdikkaan oloinen. Kotona ollessa alkoi kulua yhä enemmän alkoholia. Puhelin oli tärkeä. Koko ajan viestejä naputeltiin, tuntikausia peräkkäin, muuhun ei syventynytkään. Aina kaverille, kun kysyin. Miehellä tuntui olevan aivan oma elämä. Kaverit, työkaverit, alkoholi, puhelut, tekstarit niistä tuli yhtäkkiä tärkeintä. Mies ei ollut enää niin kiinnostunut tai viihtyvän oloinen kotona, kuin ennen. Alkoi olla levottoman ja ahdistuneen oloinen, aina kiire kotoa lähteä reissuun. Istui yhä enemmän yksin, tunsin itseni yksinäiseksi.
Kuitenkin kaikki sujui suhteellisen normaalisti toukokuulle saakka, jolloin mies eräänä viikonloppuna ei tullutkaan kotiin vaan jäi "ryyppyreissulle". Alkoholi oli ollut koko kevään kuvioissa, tuntui, että kaikki vapaa-aika työn ohella oli heti kännäämistä, humalaisia puheluita iltaisin minulle kotiin. Tältä reissulta mies soitti pikaisen puhelun. Oli hyvin omituinen, kiireisen oloinen. Kertoi, ettei ole varma haluaako enää olla yhdessä, että on etääntynyt suhteestamme ja kotonaoleminen ahdistaa. Sanoi tod.näköisesti haluavansa erota. Olin aivan järkyttynyt. Kun kysyin onko joku toinen nainen, ensin sanoi ettei ole, mutta kun käskin sanoa suoraan pamautti, että on "tulisesti rakastunut" toiseen.
Tämän jälkeen toukokuun aikana kaikki muuttui. Mies muuttui aivan omituiseksi. Käväisi enää pari kertaa kotona kääntymässä. Kertoi, että kotona oleminen ahdistaa häntä nyt. Ja että ajatuksensa ovat aivan sekaisin, mitä haluaa tehdä ja mitä koko elämältään haluaa. Oli samalla kylmän ja etäisen, vieraan oloinen, ahdistunut ja levoton. Koti ja minun asiat olivat aivan ilmaa. Sanoi, että haluaa nyt olla poissa ja selvittää ajatuksiaan ja sitä mitä todella haluaa. Muutos oli niin nopea ja outo, että olin aivan pihalla. Kun yritin kysellä, en saanut oikeastaan mitään vastauksia. Mies ärsyyntyi kysymyksistä ja sanoi, että haluaa nyt olla rauhassa ja eikä halua häntä painostettavan. Häipyi jälleen maailmalle, en edes tiennyt mihin. Minulle ei kerrottu.
Yhteydenpitoa oli puhelimitse. Mies kertoi, että haluaa tulla ehkä enää kotiin vain järjestämään asiat loppuun. Tämä "tulinen rakkaus" oli nyt muuttunut "ihastukseksi" ja kuulema erittäin hyväksi ystäväksi. Mutta siis koko ajan kielsi, ettei ole toista naista. Oli siis ajatuksiaan selvittämässä, minulle lähetteli tekstareita joka päivä. Kaikki oli kovin sekavaa ja salaperäistä. Mihinkään en kunnon vastauksia saanut. Olin uneton, stressaantunut, hädissäni. Kotona odotin yksin epätiedon vallassa mitä tapahtuu.
Toukokuun puolella mies kävi vielä kerran. Sanoi, että haluaa aloittaa oman elämänsä, kaipaa vapautta. Oli irtisanoutunut äkisti vakityöstään (työuupumusta oli taustalla). Alko maistui hyvin. Naispuheet olivat sekavia. Välillä oli joku nainen ja välillä ei. Mutta aina vain "hyvä ystävä". Mies vannotti, että ei ole pettänyt minua. Mies oli oudon masentuneen ja ahdistuneen oloinen. Väsynyt ja huonovointinen. Muuttunut totiseksi ja apeaksi. Huumorintajuton, omissa maailmoissaan. Sanoi vain olevansa aivan sekaisin ja yrittävänsä järjestää elämäänsä kuntoon. Yhtäkkiä olikin vain hänen oma elämä, ei enää meitä tai meidän elämää. Minusta hän ei enää piitannut, oli minua kohtaan etäinen, kuin vieras.
Yhteinen asuntomme oli enää kesäkuun ajan. Koko kesäkuun mies oli maailmalla. Hän kertoi olevansa tuttavansa mökillä yksin lepäämässä ja miettimässä asioita. Juhannuksen jälkeen hän yhtäkkiä ilmoitti että ajatuksensa ovat alkaneet selkeytyä ja haluaa olla minun kanssa yhdessä. Olin helpottunut ja iloinen, kaiken rääkin jälkeen. Seuraavalla viikolla mies tuli kotiin. Siitä ajasta jonka oli poissa (2kk) hän selitti hyvin niukasti ja ristiriitaisesti, en saanut oikeastaan kysyä mitään. Mies ei halunnut, että "painostan" mitenkään. Yhä vieläkin hän oli ahdistuneen oloinen, omissa maailmoissa
Jälkeenpäin ajatellen, seksi puuttui meiltä monta vuotta lähes täysin (se jäi jossain vaiheessa). Kuitenkin muuten oli hellyyttä ja lämpöä. Alkuun olin huolestunut ja ärtynyt seksin loppumisesta, joka alkoi miehen aloitteesta. Koskaan asiaan ei tullut selvyyttä, joten ajattelin olkoon sitten näin, elimme niin.
Mies oli aina se hellempi ja "välittävämpi" osapuoli. Kertoi aina kuinka paljon rakastaa, soitti lämpimiä puheluita, huolehti ja oli kaikinpuolin hyvä. Sanoi myös, ettei koskaan jättäisi/hylkäisi minua, että olen elämänsä tärkein asia jne. Ja tätä ihan viimeiseen saakka, joten mitään pahaa en olettanut.
Keväällä alkoi olla merkkejä, miehen työmatkat alkoivat venyä ja kotiin pääsi yhä lyhyemmän aikaa. Hän oli myös joko etäisen ja poissaolevan oloinen (ajattelin olevan väsymystä, stressiä) tai korostetun hyväntuulisen ja vauhdikkaan oloinen. Kotona ollessa alkoi kulua yhä enemmän alkoholia. Puhelin oli tärkeä. Koko ajan viestejä naputeltiin, tuntikausia peräkkäin, muuhun ei syventynytkään. Aina kaverille, kun kysyin. Miehellä tuntui olevan aivan oma elämä. Kaverit, työkaverit, alkoholi, puhelut, tekstarit niistä tuli yhtäkkiä tärkeintä. Mies ei ollut enää niin kiinnostunut tai viihtyvän oloinen kotona, kuin ennen. Alkoi olla levottoman ja ahdistuneen oloinen, aina kiire kotoa lähteä reissuun. Istui yhä enemmän yksin, tunsin itseni yksinäiseksi.
Kuitenkin kaikki sujui suhteellisen normaalisti toukokuulle saakka, jolloin mies eräänä viikonloppuna ei tullutkaan kotiin vaan jäi "ryyppyreissulle". Alkoholi oli ollut koko kevään kuvioissa, tuntui, että kaikki vapaa-aika työn ohella oli heti kännäämistä, humalaisia puheluita iltaisin minulle kotiin. Tältä reissulta mies soitti pikaisen puhelun. Oli hyvin omituinen, kiireisen oloinen. Kertoi, ettei ole varma haluaako enää olla yhdessä, että on etääntynyt suhteestamme ja kotonaoleminen ahdistaa. Sanoi tod.näköisesti haluavansa erota. Olin aivan järkyttynyt. Kun kysyin onko joku toinen nainen, ensin sanoi ettei ole, mutta kun käskin sanoa suoraan pamautti, että on "tulisesti rakastunut" toiseen.
Tämän jälkeen toukokuun aikana kaikki muuttui. Mies muuttui aivan omituiseksi. Käväisi enää pari kertaa kotona kääntymässä. Kertoi, että kotona oleminen ahdistaa häntä nyt. Ja että ajatuksensa ovat aivan sekaisin, mitä haluaa tehdä ja mitä koko elämältään haluaa. Oli samalla kylmän ja etäisen, vieraan oloinen, ahdistunut ja levoton. Koti ja minun asiat olivat aivan ilmaa. Sanoi, että haluaa nyt olla poissa ja selvittää ajatuksiaan ja sitä mitä todella haluaa. Muutos oli niin nopea ja outo, että olin aivan pihalla. Kun yritin kysellä, en saanut oikeastaan mitään vastauksia. Mies ärsyyntyi kysymyksistä ja sanoi, että haluaa nyt olla rauhassa ja eikä halua häntä painostettavan. Häipyi jälleen maailmalle, en edes tiennyt mihin. Minulle ei kerrottu.
Yhteydenpitoa oli puhelimitse. Mies kertoi, että haluaa tulla ehkä enää kotiin vain järjestämään asiat loppuun. Tämä "tulinen rakkaus" oli nyt muuttunut "ihastukseksi" ja kuulema erittäin hyväksi ystäväksi. Mutta siis koko ajan kielsi, ettei ole toista naista. Oli siis ajatuksiaan selvittämässä, minulle lähetteli tekstareita joka päivä. Kaikki oli kovin sekavaa ja salaperäistä. Mihinkään en kunnon vastauksia saanut. Olin uneton, stressaantunut, hädissäni. Kotona odotin yksin epätiedon vallassa mitä tapahtuu.
Toukokuun puolella mies kävi vielä kerran. Sanoi, että haluaa aloittaa oman elämänsä, kaipaa vapautta. Oli irtisanoutunut äkisti vakityöstään (työuupumusta oli taustalla). Alko maistui hyvin. Naispuheet olivat sekavia. Välillä oli joku nainen ja välillä ei. Mutta aina vain "hyvä ystävä". Mies vannotti, että ei ole pettänyt minua. Mies oli oudon masentuneen ja ahdistuneen oloinen. Väsynyt ja huonovointinen. Muuttunut totiseksi ja apeaksi. Huumorintajuton, omissa maailmoissaan. Sanoi vain olevansa aivan sekaisin ja yrittävänsä järjestää elämäänsä kuntoon. Yhtäkkiä olikin vain hänen oma elämä, ei enää meitä tai meidän elämää. Minusta hän ei enää piitannut, oli minua kohtaan etäinen, kuin vieras.
Yhteinen asuntomme oli enää kesäkuun ajan. Koko kesäkuun mies oli maailmalla. Hän kertoi olevansa tuttavansa mökillä yksin lepäämässä ja miettimässä asioita. Juhannuksen jälkeen hän yhtäkkiä ilmoitti että ajatuksensa ovat alkaneet selkeytyä ja haluaa olla minun kanssa yhdessä. Olin helpottunut ja iloinen, kaiken rääkin jälkeen. Seuraavalla viikolla mies tuli kotiin. Siitä ajasta jonka oli poissa (2kk) hän selitti hyvin niukasti ja ristiriitaisesti, en saanut oikeastaan kysyä mitään. Mies ei halunnut, että "painostan" mitenkään. Yhä vieläkin hän oli ahdistuneen oloinen, omissa maailmoissa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanoi, että elämänsä on aivan sekaisin ja yrittää sitä järjestellä kuntoon. Koko ajan oli puheluita ja tekstareita, jotka olivat salaisen oloisia. Hän piti yhteyttä minulta salassa jonnekin. Kun yritin kysyä minne niin mies ei kertonut. Aloin olemaan melko väsynyt ja stressaantunut tilanteeseen. Miehen mieli tuntui olevan aivan ailahtelevainen. Yhtenä päivänä sanoi yhtä ja toisena toista. Ei ollut oma itsensä. Viinaa meni joka päivä. Rahaa paloi. Tuli velkaa. Oli vauhti päällä. Kamalan levottoman, ahdistuneen ja hermostuneen oloinen. Puhelinta vahti koko ajan. Minua kohteli huonosti, kylmästi. Huomasin, ettei hän enää ollut sanonut rakastavansa kevään jälkeen. Ei myöskään enää koskettanut minua. Vältteli kaikkea romanttista ja hellää, ei puhunut kauniisti tai välittävästi. Sulkeutui ihan omaan maailmaansa ja silloin kun sieltä tuli ulos oli se vain levotonta, humalaisen epätodellisia ja riehakkaita, epärealistisia juttuja. Meidän suhteesta ja elämästä löysi pelkästään huonoa ja vikoja, kuitenkin ilmaisi haluavansa jatkaa. Olin kaikesta ristiriitaisuudesta ja sekavuudesta johtuen aivan ymmällä.
Eräänä päivänä en enää jaksanut, minusta mies salasi minulta paljon, eikä kertonut oikein mitään. Tutkin salaa hänen puhelintaan. Se oli tietysti väärin, mutta tunsin olevan pakko tehdä niin. Sieltä löytyi vieraan naisen numero ja viestejä, joissa puhuttiin asunnon vuokraamisesta ja yhteen muuttamisesta jne. menin aivan shokkiin. Tivasin mieheltä että nyt pitää kaikki selvittää ja sanoa suoraan, mikä homma on. Mies meni aivan hermostuneeksi. Selitti sekavia juttuja, kuinka tämä nainen oli juuri se "ihastus", joka halusi muuttaa hänen kanssa yhteen, että he ovat tavanneet vain muutaman kerran jne. Samantien mies sanoi, että haluaa jäädä kotiin minun luokseni ja jatkaa meidän elämäämme. Meillä oli siis uusi alku. Seuraavalla viikolla mies kosi minua yllättäen. Olimme puhuneet asioista, päättäneet alkaa alusta. Ajattelin kaiken selvinneen. Miehen juominen sen kuin kiihtyi. Mutta olipahan kuitenkin kotona, se oli pääasia.
Pari viikkoa oli onnellista. Suunnittelimme häitä ja sen jälkeistä elämää. Mies hali työpaikkaa kotikaupungistamme. Samalla puhelinyhteys jonnekin jatkui hyvin tiiviisti. En viitsinyt enää urkkia ja ahdistella. Olin kuitenkin epäluuloinen, en voinut luottaa. Mies haukkui minua etten luota häneen. Sitten alkoi pikkuhiljaa loppua puheet naimisiinmenosta ja mies muutenkin muuttui taas samaksi etäiseksi ja vieraaksi. Oli omissa maailmoissaan, sanoi taas ajatusten olevan sekaisin jne. Olin hyvin pettynyt, koska luulin jo kaiken selvinneen. Alkoholia meni vieläkin päivittäin. Humalassa mies oli levoton ja riehakas, aggressiivinenkin. Selvinpäin huonovointinen ja ahdistunut. Minulla oli koko ajan tunne, että hän salaa minulta paljon. Aivan kuin hänellä olisi ihan oma elämä siinä rinnalla, josta minä en tiedä mitään. Aloin pelätä, että hän haluaa taas lähteä pois ja häipyy.
Koko tämän ajan minä yritin olla mahdollisimman mukava, ymmärtäväinen, enkä tehnyt asioista numeroa. Ja olinhan välillä onnellinenkin jo, kun oli tuo kosinta ja kaikki. Luulin miehen vihdoinkin päättäneen mitä haluaa. Mies alkoi vähentää juomista ja sai työmatkan pitkästä aikaa, lähti sinne reissulle. Kaikki meni hyvin kunnes miehen olisi pitänyt tulla takaisin. Ei tullutkaan. Hädissäni kyselin. Yhteydenpito oli minimaalista. Sitten tuli vain tekstari, jossa ilmoitti että on lähdössä yksin toiseen maahan, on saanut sieltä töitä ja jatkaa elämäänsä siellä. sanoi minun olevan rakas, mutta ei enää rakasta minua.
Voitte kuvitella kuinka järkyttynyt olen ollut. Tuosta viestistä on nyt 3 päivää aikaa ja miehestä ei ole kuulunut enää mitään. Hän siis häipyi ja jätti minut näin. Miksi ei sanonut suoraan lähtiessään, sitä en tiedä. Yhä kaikki on ihan sekaisin päässäni, mysteerinä, mitä tapahtui ja miksi näin kävi. Tämä kaikki tapahtui 2,5 kk aikana. Muutos miehessä oli niin outo, etten vieläkään ymmärrä. Ja miksi ei voinut sanoa suoraan jos oli rakastunut toiseen naiseen ja lähti tämän luokse? Nyt olen yksin, yksinäinen, ymmälläni ja loukkaantunut.
13 vuoden suhteellisen hyvä suhde siis loppui näin. Tuntuu oudolle, että tuttu ihminen ei ole enää elämässäni. Uusi koti, jonka vuokrasimme on nyt tyhjä ja hiljainen. Minä olen täällä yksinään. Olen vieläkin kuin shokissa, en oikein ymmärrä mistään mitään. Rakastan vieläkin häntä, tuska ja ikävä ovat kovat. Mutta pahinta on, että hän häipyi selittämättä oikeastaan mitään, kaikki jäi minun päähän kysymyksinä pyörimään.
olen sanaton. kiitos että kirjoitit tämän.
Tuolla toisaalla kerrot, että jäit useita kertoja kiinni seksisuhteistasi muiden miesten kanssa ja että mies antoi sinulle anteeksi aina paitsi sillä viimeisimmällä kerralla. Onko tuo niin vähäpätöinen seikka, ettet viitsi enää mainita sitä?
Itse muistelen kans lukeneeni palstalta aika samanlaisen kirjoituksen... Ja jos alkuperäinen kirjoittaja on sama, niin aika hyvin nyt vetelee pisteitä kotiin.
Tarina on vaan aikalailla samanlainen.... Tossa puolessa välissä mulle ainakin tuli tunne että hei, kuullostaapa tutulta. Käyn aika paljon lukemassa näitä juttuja ja en oikeestaan koskaan kommentoi mitään. Sitähän tää on, jokainen voi kirjoittaa itsestään kuinka hyvässä valossa tahansa, mutta hyvin harva näkee sitä, että itsessään vois olla myös syytä siihen että suhde pääsee kuihtumaan.