avioliittoa takana vajaat kymmenen vuotta ja onnellisia hetkiä hyvin vähän, liian vähän. Ongelmia suhteessamme on minun näkökannastani miehen alkoholinkäyttö, vastuuttomuus perhettä kohtaan, ja omahyväisyys. Mies on alkoholisti ainakin minun mielestäni, hänen mielestään minulla on asennevamma. Minä yksin kannan vastuun lapsista ja kodin hoidosta sekä raha-asioista. Minulla omaa aikaa on se aika jonka olen töissä, mitään vapaa-aikaa kodilta ja perheeltä en saa jos en ano sitä moneen kertaa ja hyvissä ajoin, siltikin mies saattaa tehdä sikaset ja vetää kännit niin en voi lapsia hänelle jättää hoidettavaksi.
Vuosi sitten kesälomareissussa tein päätöksen että nyt riittää, miehellä oli viikonlomaputki. Vein avioerohakemuksen. Haastemies vei miehelle kun ei suostunut allekirjoittamaan. Vuosi on mennyt pian ja harkinta-aika päättyy, 2.-vaiheen hakemus on kuoressa ja kassissa, kerään rohkeutta viedä postilaatikkoon. Pelottaa kun mies ei halua erota ja ei laske minua ja lapsia pois ei suostu osittamaan omaisuutta, sopimaan lasten asioista. pakko olisi jo ajatella itseäkin, en ole elänyt vuosiin alan olla loppuun kulunut.
Vuosi sitten kesälomareissussa tein päätöksen että nyt riittää, miehellä oli viikonlomaputki. Vein avioerohakemuksen. Haastemies vei miehelle kun ei suostunut allekirjoittamaan. Vuosi on mennyt pian ja harkinta-aika päättyy, 2.-vaiheen hakemus on kuoressa ja kassissa, kerään rohkeutta viedä postilaatikkoon. Pelottaa kun mies ei halua erota ja ei laske minua ja lapsia pois ei suostu osittamaan omaisuutta, sopimaan lasten asioista. pakko olisi jo ajatella itseäkin, en ole elänyt vuosiin alan olla loppuun kulunut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että se joka jätetään, koittaa kaikin tavoin hankaloittaa eroprosessia. Hän yrittää tehdä kaiken mahdollisimman vaikeasti ja yrittää saada sinulle pahan olon. Yksi vaihtoehto on, että laitat lapset hoitoon sukulaiselle viikoksi, keräät voimia jossain lomalla ja sitten tulet kotiin ja teet kaiken tarvittavan. Laastarisuhdetta ei kannata hankkia. Siitä saa energiaa, mutta usein se päättyy ja sitten joudut käymään kahdet sydänsurut läpi yhden sijaan. Hyvästä ystävättärestä on apua. Listaatte paperille asioita, jotka sinun tulee tehdä. Sitten otat asunnon ja muutat lasten kanssa sinne. Kun sinä ja lapset asutte ensimmäistä kuukautta pois kotoa, alkaa mies pikkuhiljaa ymmärtämään, missä mennään. Sitä ennen kannattaa varautua varsinkin alkoholinkäyttötapauksissa agressiivisuuteen. Olen joutunut yhteen väkivaltatilanteeseen ja puolustamaan eroa ottavaa naista. Se oli hirveää. Mies kävi kimppuuni ja meinasi lyödä lattialle. Enkeleitä oli matkassa sillä kertaa. Mies saattaa olla todella hankala ja arvaamaton, kun nainen tekee eroa, että se kannattaa etukäteen miettiä. Oman elämän läpikäyminen eron jälkeen on myös edessä. Onni ei välttämättä ala siitä, että olet ottanut eron. Se alkaa siitä, että opit kunnioittamaan ja rakastamaan itseäsi ja vierelläsi on läheisiä, joiden kanssa on hyvä olla ja joita kunnioitat ja rakastat.
Hei,
Tottakai miehesi tekee nyt kaikkensa, jotta ei menetä mukavaa ja helppoa elämäänsä! Sinähän olet ollut mahdollistajana hänen oikuilleen ja itsekkyydelleen.
Muista, että lastesi hyvinvointi TODELLAKIN lähtee sinun hyvinvoinnistasi. Näin ollen sinun on huolehdittava itsestäsi ja jaksamisestasi, jotta pystyt varmistamaan lapsillesi tasapainoisen ja hyvän kasvualustan.
Olet tehnyt oikean ratkaisun kun olet hakenut eroa. Nyt vain pää kylmäksi, tunteet ja säälittely sekä SELITYKSET pois....ne ovat vain pakokeinoja ja vastuuntunnottomuutta. Näethän hyvin, missä mennään ja mikä on vikana. Nyt on sinun aika ottaa vastuu omasta ja lastesi elämästä.
Pahoittelen, että kirjoitan näin kovalla kädellä, mutta se on vain todellisuutta, joka sinun tulisi nähdä. Jos nyt peräännyt, sinun on entistä vaikeampaa irrottautua ja lapset ovat valitettavasti ne, jotka oikeasti lopulta joutuvat kärsmään. Itse aikanaan ymmärsin, että en koskaan halua kuulla lapsiltani akuisempina, että : äiti sinun olisi pitänyt erota jo aikapäiviä sitten!
Mikäli miehesi oikeasti sinusta ja lapsista välittää, hän tekee kaikkensa yhteydenpidon eteen, vaikka 2. vaiheen hakemuksen oletkin jättänyt.
Todellisuus vain on tarua julmempaa. Usein mies, joka tuntee naisen olevan vahvemmalla, vaikeuttaa eroprosessia kaikella mahdollisella tavalla. Mies ei näe, että se kaikki menee vain omaan nilkkaan ja auttaa naista eroprosessissa :) Tosin surullisinta ja merkittävintä tässä on se, että laspet ovat todelliset kärsijät.
Toivon totisesti Sinulle voimia!!! Muista, että kaikki ottaa aikansa ja Sinä ja lapsesi selviätte kyllä. ...Ja toivon TODELLA, että jätät hakemuksen NYT ja rakennat itse oman ja lastesi elämän hyväksi. Sinä ja lapset ansaitsevat ja teillä on oikeus hyvään onnelliseen kotiin ja elämään.
Samanlainen löytyy meiltäkin. Tottunut siihen että vaimo tekee KAIKEN ja herra saa vaan oleilla ja maata röhnöttää. Nyt on minunkin mittani täysi ja yli pursuu. Mies kuvittelee olevansa parempi vanhempi kuin minä mikä on suoraan sanottuna käsittämätöntä. Minä, yhteiset tuttumme ja jopa hänen omat lähisukulaisensa näkevät tilanteen. Olemme siis eroamassa mutta mies surkimustapaansa koittaa viivytellä.
Olen kuitenkin päättänyt että tämä on minun elämäni, en voi elää äitinä aikuiselle miehelle. Sinä kanssa kulutat itsesi loppuun oman loismiestaakkasi kanssa ellet riuhtaise itseäsi irti ja ala hengittämään vapaaksi. Miehesi on juuri sellainen nilkki että pitäisi varmaan lastenkin rahat jos antaisi. Kunnon mies ymmärtää erota jo ihan lastenkin takia että lapset saisi seesteisen ja onnellisen ilmapiirin kodin, mutta juuri nuo heikot nilkit ajattelevat vain itseään eikä ketään muuta. Äiti ajattelee aina lapsen parasta.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia siihen viimeiseen riuhtaisuun. Pärjäät kyllä hyvin, paremmin ilman tuota "miestäsi".
lopullisen eropäätöksen tekemiseen. Itse tein eroa monta vuotta, kaksi kertaa lähdin ja palasin takaisin, mutta nyt on lopullinen ero tehty ja elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan.
Meillä myös lapset kärsineet tilanteesta, mutta apua on saatavilla ja sitä vain pitää rohkeasti hakea. Exäni myös hankaloitti eroa niin paljon kuin vain pystyi ja osa asioista on vieläkin kesken, mm. ositus ja huoltajuusasiat, mutta nyt jaksan uskoa, että nekin ajallaan hoituvat.
Päivä päivältä huomaan kuinka todellinen elämänilo on palaamassa ja alan olla se ihminen, joka oikeasti olen ja minkälainen haluan ollakin, ei enää tarvitse elää toisen toiveitten mukaisesti.
Tee rohkeasti päätös, jos olet siitä täysin varma, asiat todellakin järjestyvät, mutta se vie aikaa ja monenlaiset tunteet valtaavat välillä mielen, se kuuluu asiaan.
Voimia saat vaikkapa siitä ajatuksesta, että eroamalla pystyt antamaan omille lapsillesi paremman kodin kun mikä heillä nyt on juoppoisänsä luona. Haluatko heidän kasvavan samanlaisiksi?
Kun kerran olet tähänkin asti yksin kantanut vastuun lapsista ja rahoista, niin varmasti pystyt siihen eron jälkeenkin, paremmin vielä, kun ei tarvitse siitä juopporetkustakin huolehtia. Hyvä että olet päässyt jo noin pitkälle -- nyt vaan heti se lopullinen erohakemus postiin! Älä missään tapauksessa jää pitkittämään eroa, elämä käy vain entistä kurjemmaksi sinulle ja lapsillenne.
Että mies ei "laske sinua ja lapsia pois" on pelkkä tekosyy. Miten hän muka pystyy teitä estämään muuttamasta muualle? Jos hän käy väkivaltaiseksi, niin asia muuttuu poliisiasiaksi ja prosessi saattaa sinun kannaltasi jopa helpottua. Omaisuus on pakko osittaa tietyn ajan kuluessa, ei sitä voi loputtomiin vetkuttaa. Ellei mies suostu suosiolla, niin palkkaat pesänjakajan.
Jos mies ei suostu sopimaan lasten tapaamisista ja asumisista, niin sittenhän he saavat olla sinun luonasi. Ellei hän suostu maksamaan elatusmaksuja, ne menevät ulosottoon. Kyllä sinulla on tässä laki puolellasi. KUORI POSTIIN HETI!
Meillä ollaan myös siinä tilanteessa, jossa on pakko alkaa miettiä
avioeroa ihan tosissaan.
Poliisit ovat käyneet paikalla, koska mies humalassa alkoi olla
uhkaava ja vanhin lapsistammekin heräsi tilanteeseen.
Nyt on käynti sosiaali-ihmisillä edessä ja tuntuu, että ei
oikeasti enää jaksa mitään.
Mieheni on myös todella omahyväinen ja rakastaa varmasti
kaikkein eniten itseään.
Ainut asia, joka on jarruttanut, on lapseni, jotka kaikesta huolimatta
tuntuvat rakastavan isäänsä. Ajattelen, että olenko huono äiti,
jos vien lapset isältään ja lapset alkavat vihata minua sen vuoksi.
Sinulle toivon kuitenkin voimia jatkaa homma loppuun asti, kun olet
jo noin pitkälle päässyt.
Ehkä minäkin vielä jonain päivänä...
ajatelleiksi että miehtkin voivat lukea näitä postauksianne. kaikki ukot eivät ole kännääjiä tai väkivaltaisia. saunakaljan tai pari otan, mutta harvoin. lapsilleni tahdon antaa raittiin kodin, ilman örvellyksiä. tupakkaa talossa ei tuprutella, ei edes ulkona. lasten kanssa haluan harrastaa terveitä elämäntapoja; marjastusta, sienestystä, kalastusta, luonnossa liikkumista...
tällaisen toiminnanko te haluatte riistäälapsiltanne?
kun rahat loppuvat niin usein rahojen myötä se rakkauskin alkaa puolisoa kohtaan rakoilla, pitää miettiä kuinka selviää seuraavan päivän, viikon, kuukauden... lapsia ei voi kuljetella heidän omiin mukaviin harrastuksiin kun auton tankki on tyhjä eikä ole rahaa ostaa polttoainetta. jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, mitä me huomenna syödään? mistä löytyisi rahat kaupassakäyntiin?
20:llä ei saa juuri mitään kaupasta. ja loppukuusta pitäis taas olla rahaa asuntovelan maksuun, kuukausittaisista muista maksuista puhumattakaan.
töitä kun ei vain ole, ei vaikka kuinka lähettelisi papereitaan jokaiseen avoimena olevaan työpaikkaan.
miettikääpä naiset asioita miehiseltäkin kannalta, suomalainen mies on tottunut tuomaan taloudellisen turvan perheelleen. antamaan kodin, korjaamaan kodissa pakostakin eteen tulevia vikoja, hankkimaan koko perhettä hyödyttäviä tavaroita... uskokaa nyt naiset, jos tällaisina aikoina ei työtä eikä toimeentuloa ole miehillänne tarjota niin se syö miestä.
joskus todella synkkänä päivänä olen miettinyt itsetuhoisia ajatuksia. saisi perhe, (mikä jäljelle jäisi surua) vakuutuksen myötä myös mökin maksetuksi. ei olisi talovelkaa, maksussa ainoastaan juoksevat kulut.
vaimo lasten kera voisi myydä (huonon) edesmenneen ukon tavarat ja elättäisivät niistä saaduilla varoilla itseään. yhteiskunta tulisi yksinhuoltajaa vastaan tarjoten hyviä etuuksia.
ei tarvitsisi taistella tapaamisoikeuksista, käynti hautakummulla riittäisi.
ei taistelua elatusmaksuista, yhteiskunta kuittaisi ne ja vieläpä hyvin.
edesmennyttä (omankäden kautta) ukkoa muistettaisiin joskus joulun alla.
leskelle jäisi mahdollisuus etsiä se unelmiensa prinssi ja saada puoli valtakuntaa, hankkia tuon uuden ihanan miehen kanssa parit kersat, ja valtakunnassa olisi kaikki hyvin.
ehkä kärjistin muutamaa seikkaa aika paljon, mutta toivon kirjoitukseni antavan miettimisen aihetta teille naisille. suomalainen mies on huono small talk-henkilö, suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
monesti myötätunto näinä vaikeina aikoina on paras lääke, ei eroaminen koska selän takana eroaminen vastaa selkään puukottamista, on meillä miehilläkin tunteet, niitä vain tuodaan harvemmin julki.
lapsena vain opetettiin ettei mies itke, ja hyvin harvoin purkaa tuntemuksiaan.
itse ainakin rakastan lapsiani, haluan olla heille ISÄ johon voi turvata. kuitenkin tämä henkinen ja fyysinen rasitus vie voimat, enkä ole parhaimmillani juuri nyt.
Sait mulle hyvän mielen. Kyllä miehetkin todellakin ajattelevat asioita, mutta eritavalla kuin me naiset. Kaikki miehet eivät vain osaa purkaa tunteitaan sanoiksi. Miettikää myös sitä minkälaisen mallin annatte lapsillenne vaikeuksia selvitettäessä. Puhuka, puhukaa, puhukaa...kyllä miehetkin jossakin vaiheessa saavat suunsa auki. Tai sitten kirjoittamalla. Monesti kirjeen kirjoittaminen ja lukeminen on helpompaa, kun heti ei ole toisen voimakkaita vastaväitteitä tyrmäämässä ajatuksia. Usein itse ainakin luovutan ja olen hiljaa, jos mies alkaa janjkuttamaan vastaan. Kirje hänen on pakko lukea loppuun, ja tarvittaessa monta kertaa että varmasti ymmärtää.
Lukekaa myös parisuhdekirjoja. Parisuhteeseen kuuluu sellainen vaihe, että haluaa itselleen yksityisyyttä, jotain omaa. Haluaa etäisyyttä omaan puolisoon. Itse olen siinä vaiheessa juuri nyt. Ero oli karvan päässä, asuntokin jo hankittu. Tajusin kuitenkin, että en halua miehestäni eroon, haluan vain niistä ongelmista jotka hän on aiheuttanut. Erosta puhuminen sai miehenikin ajattelemaan ja pysähtymään. Kumppani ei olekaan itsestäänselvä omien toiveiden toteuttaja. Jos eroaa siinä vaiheessa kun symbioosovaihe alkaa olla eletty ja rakastumisen tunteet unohtuneet, voi olla varma että seuraavassakin suhteessa sama on edessä. Mieti haluatko rakastumisen tunteen, vai rakkauden. Sano miehellesi suoraan miten väsynyt olet. Ota omaa aikaa, tee jotain mitä itse haluat, mutta älä jätä miestäsi. Olen itse todella onnellinen etten jättänyt miestäni vaikealla hetkellä. Sanotaan, että mitään isoja päätöksiä ei pitäisi tehdä kriisin aikana. Silloin järki ja tunteet helposti sotkeentuvat keskenään.
mitä edellisessä viestissäni kirjoitin on täyttä totta. on vaan hyvä jos joku teistä naisista osaa ymmärtää kirjoitukseni tärkeyden. päiväni työn suhteen eivät ole parantuneet yhtään tuon edellisen postauksen jälkeen. edes liiton päivärahoja ei ole kuulunut eikä näkynyt, kituutellaan vaan vähällä rahalla. puoliso ei oikein nyt kiinnosta eikä mikään muukaan. onneksi on muutamia harrasteita joissa mieli lepää.
eilen käytiin lasten kanssa (isä lapset) marjassa, oli oikein kiva reissu.