Nuori nainen, nuori mies. Vauva tulossa, mutta rakkaus on jossain.
Apua....
Meillä on ollut pidempään ongelmia suhteessa, koska mieheni on aivan sairaanoloisen mustasukkainen. Kerran tulin "liian myöhään" kotiin oltuani naispuolisen ystäväni kanssa kahvilla ja kotona odotti täys kaaos. Huonekaluja pilkottuna eteisessä, kannettava tietokone hajotettuna, kukkaruukut multineen siellä jossain seassa.
Heitin mieheni pihalle asunnostani, mutta myöhemmin lepyin ja otin hänet takaisin.
Hän lupasi muuttua ja näin hän on tehnyt. Osallistuu kanssani kotitöihin ja antaa minulle mahdollisuuden lähteä vaikka ulos. Yleensä olen kuitenkin kotona.
Se riehumispäivä oli kuitenkin juuri se päivä jolloin tein raskaustestin ja tulos oli positiivinen. Mieheni ei vielä tiennyt sitä.
Kerroin hieman myöhemmin ja suunnittelin riehumisen takia aborttia.
Mies kuitenkin piti lupauksensa ja muuttui, päätimme että pidämme tämän lapsen..
Kaikki on tuntunut valoisalta muuten, mutta jotenkin vähän etäistä. Olen joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin kotona ja mieheni on ollut paljon töissä. Tiedän että hän haluaa nyt ansaita paljon rahaa päästäkseen yrittäjäkurssille, mutta kyllä kavereiden kanssa ulkona käyminen on selvästi lisääntynyt.
Tuntuu kuin olisin ilmaa tai pipo tai hanska.. Voi joskus ottaa mukaan mutta oikeestaan ihan sama olenko läsnä vai en.
Viimeyönä sitten mieheni halusi vihdoin puhua kanssani..
"En tahtoisi kertoa tätä sinulle koska olet niin herkkä, mä en rakasta sua enään.. En ole rakastanut siitä lähtien kun heitit minut pihalle.. Koitat vaan kiristää mua tällä asunnolla ja pakotat mut rakastamaan sua.. Kyllä me voidaan asua yhdessä ja olla niinkuin ennenkin mutta mä en vaan enään välitä susta niin.. se rakkaus on kun palapelin kehykset ja päivä päivältä palapeli on enemmän valmis.. mitä enemmän ne kehykset peittyy sitä vähemmän sitä rakkautta on.."
Raskauteni on puolessa välissä, itse olen ihan sirpaleina.. Mitä mun pitäisi tehdä?
(raskaus oli toivottu, oltiin puhuttu siitä "jos tulee niin sit saa tulla" ja mieheni todella haluaisi isäksi "Jos me saatais lapsi niin se ikäänkuin sinetöisi meidän rakkauden". Sinetöis purkkiin vai?)
Apua....
Meillä on ollut pidempään ongelmia suhteessa, koska mieheni on aivan sairaanoloisen mustasukkainen. Kerran tulin "liian myöhään" kotiin oltuani naispuolisen ystäväni kanssa kahvilla ja kotona odotti täys kaaos. Huonekaluja pilkottuna eteisessä, kannettava tietokone hajotettuna, kukkaruukut multineen siellä jossain seassa.
Heitin mieheni pihalle asunnostani, mutta myöhemmin lepyin ja otin hänet takaisin.
Hän lupasi muuttua ja näin hän on tehnyt. Osallistuu kanssani kotitöihin ja antaa minulle mahdollisuuden lähteä vaikka ulos. Yleensä olen kuitenkin kotona.
Se riehumispäivä oli kuitenkin juuri se päivä jolloin tein raskaustestin ja tulos oli positiivinen. Mieheni ei vielä tiennyt sitä.
Kerroin hieman myöhemmin ja suunnittelin riehumisen takia aborttia.
Mies kuitenkin piti lupauksensa ja muuttui, päätimme että pidämme tämän lapsen..
Kaikki on tuntunut valoisalta muuten, mutta jotenkin vähän etäistä. Olen joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin kotona ja mieheni on ollut paljon töissä. Tiedän että hän haluaa nyt ansaita paljon rahaa päästäkseen yrittäjäkurssille, mutta kyllä kavereiden kanssa ulkona käyminen on selvästi lisääntynyt.
Tuntuu kuin olisin ilmaa tai pipo tai hanska.. Voi joskus ottaa mukaan mutta oikeestaan ihan sama olenko läsnä vai en.
Viimeyönä sitten mieheni halusi vihdoin puhua kanssani..
"En tahtoisi kertoa tätä sinulle koska olet niin herkkä, mä en rakasta sua enään.. En ole rakastanut siitä lähtien kun heitit minut pihalle.. Koitat vaan kiristää mua tällä asunnolla ja pakotat mut rakastamaan sua.. Kyllä me voidaan asua yhdessä ja olla niinkuin ennenkin mutta mä en vaan enään välitä susta niin.. se rakkaus on kun palapelin kehykset ja päivä päivältä palapeli on enemmän valmis.. mitä enemmän ne kehykset peittyy sitä vähemmän sitä rakkautta on.."
Raskauteni on puolessa välissä, itse olen ihan sirpaleina.. Mitä mun pitäisi tehdä?
(raskaus oli toivottu, oltiin puhuttu siitä "jos tulee niin sit saa tulla" ja mieheni todella haluaisi isäksi "Jos me saatais lapsi niin se ikäänkuin sinetöisi meidän rakkauden". Sinetöis purkkiin vai?)
Vastaukset 3
Vanhimmat
pahasti siltä, että miehesi on täysi sika ja tuskin siitä paremmaksi muuttuu "oikeasti".
Toivottavasti ottaa edes isän vastuun lapsesta.
Olet saanut todella huonot kortit jaossa ja toivottavasti pystyt pelaamaan niillä jotenkin, sillä vaikeaa se tulee olemaan, toivon toki, että saat elämäsi jotenkin järjestymään ja valoa alkaisi näkyä tunnelin päästä tulevaisuudessa.
Sanotaan, että lapsi valitsee vanhempansa. Jokaisella elämällä on tarkoitus. Eräs likkakaverini halusi lapsen....ei miestä. Hän ei vaatinut mieheltä penniäkään, vain siemeniä. Hän antoi lapselle kaiken rakkauden ja vieläkin enemmän. Lapsen Isä kävi silloin tällöin katsomassa ja ystäväni oli mielissään. He yrittivät jopa seurustellakin, mutta, kun mies ei muuttunut, niin sai mennä.
Mies yrittää tehdä susta syyllistä omaan käyttäytymiseensä. Hän itse mohlaa, et sinä. Hän itse riehui, et sinä. Miehet syyllistävät eivätkä yleensä myönnä olevansa väärässä eivätkä mokanneensa missään asiassa. Ikävää kyllä....miehen ei pitäisi sitoutua ilman
E-pillereitä.
Nyt ystäväiseni pää pystyyn. Moni olisi onnellinen lapsesta. On ajateltava tilanteen positiiviset puolet, nyt olisi vähän niinkuin pakko edes yrittää.Tulet kokemaan lapsen kanssa unohtumattomia hetkiä. Parempia miehiä on, kuin toi huliviliveikko. Kun rakkaus loppuu, niin se loppuu, ei voi tehdä mitään.
Miehet, rakastamme Teitä.
Yksi mies ei kuitenkaan meidän naisten elämää pyöritä. Nyt on NAISTENPÄIVÄ ja me olemme onnellisia siitä, että olemme naisia. Vahvistumme vuosi vuodelta! :)
En tiedä oikeita vastauksia sulle, enkä usko kenenkään muunkaan tietävän, toivon sulle vain kaikkea hyvää. Niin kuin Väiski tossa sanoi, niin sulle on annettu tosi huonot kortit, mut kaikilla korteilla voi pelata.
Mun eka reaktio oli, et heitä se kundis pihalle, mut luulen et nyt raskauden aikana se voi kuitenkin olla hyvä olemassa. Jos ei muuta niin laita se tekemään ne fyysisesti raskaat kotityöt ja kaipa se osaa sut sairaalaan ajaa, vaikkei synnytykseen tuliskaan. Onko sen vanhemmat muuten kiinnostuneita vauvasta? Nehän voi olla kunnon ihmisiä, vaikka niitten poika oliskin lapsellinen ja vastuuntunnoton.
Onko sulla omia vanhempia tai muita jotka tukee sua, ettet jää ihan yksin vauvan kanssa? Kaveritkin on usein avuliaita, jos itse ensin otat yhteyttä. Ootko puhunut neuvolassa tilanteestas? Jos se avopuolisos rupes noin mustasukkaseks, vois olla hyvä kertoo siitä neuvolassa, ne osaa sitten antaa sulle erityistä tukea.
Kysy neuvolasta myös mitä muuta apua ja tukea kotikaupungistasi on saatavana. Raskaana oleminen ja vauvan saaminen on ihan tarpeeksi rankka juttu sellaisenaan, siihen ei kaipaa enää lisä ongelmia, joita sulle on nyt pinottu oikein urakalla. Ota siksi hyvällä omatunnolla vastaan kaikki käytännön apu, jota voit saada ja kerro reippaasti miten toivot ympärilläs olevien ihmisten auttavan sua.
Aurinkoista kevään jatkoa teille ja onnea uuteen elämän vaiheeseen!