lapsen kanssa

Siinä on sitten parisuhdekin koetuksella jos vauva valvottaa, todennäköisesti herää syömään muutaman tunnin välein jos koliikkia ei olekaan ensi kuukaisina.
Äiti on osapuolena se väsynein koska joutuu 24/7 olemaan vauvan kanssa siinä sivussa kotityöt jos et miehenä auta häntä esim. siivous, vauvan hoito ja ruoan laitto, myös äiti tarvitsee omaa aikaa jolloin joudut vauvan kanssa olemaan.

Vauva kuitenkin kasvaa vauhdilla taaperoksi ja taaperosta kouluikäiseksi:-)

Ensimmäiset vuodet ovat haastavia mutta palkitsevia!

meillä se ensimmäinen vuosi oli rankinta aikaa kaikkine valvomisineen, mutta vuoden ikäisenä helpotti huomattavasti, molemmat on alkaneet niitä aikoja nukkua yönsä kokonaan. Ulkopuolisia apuja meillä ei ole ollut ollenkaan, mutta monilla on esim.isovanhempia, ystäviä ym jotka voivat ja haluavatkin auttaa että vanhemmat saa välillä levähtää. Kyllä sitä kummasti jaksaa ja kuten edellinen jo kirjoittikin, se vauva-aika hurahtaa todella nopeasti! yks kaks huomaatkin jo nukkuvasi kokonaisia öitä ja vauvasta on kasvanut taapero:)

perusteella, ei mukavuudenhaluisesta tule yhtään sen reippaanpaa vaikka lapsi tulisi, ja jos tulisi, niin leka olisi otsassa myös sen mukainen ja lapsi kärsii. Joten unohda, kyl ne sen verran rankkoja aikoja voi olla, et jos asenne on toi niin ei siitä mitään tule, kun ei kaikilla tule positiivisemmallakaan asenteella.

mitä haluat. Haluatko lapsen? Vai haluatko löhötä sohvalla telkkarin edessä? Kumpi on kivempaa loppuelämän suunnitelmiasi silmällä pitäen? Kestätkö pari vuotta kakkavaipparumbaa, vai elätkö mieluummin senkin pari vuotta sohvalla löhöten? Elämä on täynnä valintoja ja kaikkea ei voi saada yhtä aikaa.

Meillä tuntuu vauva-ajat menneen mukeloilla suht helposti kauheimpiin kauhutarinoihin verrattuna kun ei ole ollut sairauskierteitä tai muuta ongelmaa. Nykyään kun anoppi vie skidit viikonlopuksi mökille, niin aika käy tosi pitkäksi... Että siihen perhe-elämäänkin tottuu.

ja ymmärrät miten iso asia se vauvan tulo on. Työsi vie paljon voimia ja mietit miten jaksaa hoitaa työn ja perheen. Näita pitäisikin miettiä ennen lapsen tekoa, jottei ensimmäiseten kuukausien/vuosien rankkuus tule yllätyksenä, vaan on todella kypsynyt siihen isäksi/äidiksi tuloon.

Puhu näistä huolistasi avopuolisosi kanssa. Ensimmäiset kuukaudet, jolloin vauva heräilee useita kertoja yössä, kestävät vain vähän aikaa ja onhan nykyisin onneksi myös isyyslomat. Myöhemmin on vähän isompi taapero kotona ja jo töissä odotat, että pääset näkemään häntä :)
Kyllä te pärjäätte, itse muuten aikoinaan olin ihan yksin vauvan kanssa yöheräileminiseen (sanahirviö, kirjoitinko tuon edes oikein). Ikääkin sinulla on jo aika kivasti, elämänkokemuksesikin auttaa sinua kestämään vaativampia aikoja. Kuten sanoit -rakastuisit lapseesi ja pian et voisi kuvitella elämää ilman häntä :)

Itse asiassa kukaan ei oikeastaan pysty kunnolla sinulle vastaamaan lapset ovat yksilöitä ja paljon on myös kiinni sinusta itsestäsi ja naisestasi :) Meillä oli pojalla koliikki, ja vatsavaivoja ja sitten tehtiin hampaita, eli huutoa on hyvinkin riittänyt.. Tosin pikkumies alkoi jo puolivuotiaana sitten yhtäkkiä yllättäen nukkumaan 12h per yö syömättä. Eli eka puol vuotta oli rankka mutta sitten helpotti.
Itse annoin miehen nukkua rauhassa yönsä, koska on se työssä käyvä osapuoli.. Nukuin itse sillon kun lapsikin, niin ei päässyt univelkaa kertymään. Kotitöistä tein vain välttämättömät, eli pyykit, tiskit ja ruuan sekä pika imuroinnin silloin tällöin, ihan kohtuullisena pysyi koti eikä väsymys pahemmin painanu kumpaakaan. parisuhdeaika oli kyllä kortilla ekan puolikkaan aikana, mutta sitten sitäkin on taas iltaisin ollut.. Miehelle olen aina taannut rauhan syödä ja hetken levähtää töistä tultua ja vastapainoksi hän on leikittänyt junioria levättyään, jolloin minulla on sitten aikaa itselleni. Näin molemmat ovat pysyneet tyytyväisinä ja levänneinä.
Ei mieheni ole kokenut lasta rasittavaksi vaan pyysi että tehtäisiin toinen samaan syssyyn, vaikka hänenkin työnsä on raskasta ja hän on vieläpä yrittäjä.
Itse en ole apua kotitöihin kinunut, ei ole tarvinnut mies tekee kyllä kun jaksaa, eikä valita jos pyykkikori joskus on täynnä tai ikkunat pesemättä.
Eli jos ei niistä kotitöistä aina nipota niin levätäkin ehtii, myös tuollaisen vaativamman lapsen kanssa ja tosiaan ei meillä silti missään läävässä asuta vaan ihan uskaltaa vieraatkin sisään laskea :)

Pohdiskelusi kuulostavat minusta jo aivan kypsän isän mietteiltä.
Haluan kuitenkin tuoda esiin myös sen seikan, että suinkaan kaikki lapset eivät ole koliikkisia tai hankalia. Minkälaisia vauvoja sinun ja avovaimosi suvussa on ollut?
Meidän vauva alkoi nukkua täysiä öitä 3kk iässä ja kun hampaita on puhjennut niin neiti on nukkunut tavallista sikeämmin. Isä on lomaillut kanssamme todella paljon nyt vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana ja olemme harjoitelleet lapsenhoitoa yhdessä.
Olisiko sinun mahdollista pitää isyysloman lisäksi myös osa vanhempainrahakaudesta ja isäkuukausi? Nämä yhdistettynä vielä kesälomaan niin voit hyvinkin saada useamman kuukauden loman, jolloin voit keskittyä pelkästään perheeseesi :)

Onnea ja zemppiä perheellenne (oli se sitten kaksi- tai kolmihenkinen :)!