Jo 80-vuotiaan isäni jalkaterät ovat ruvenneet särkemään niin paljon, että käveleminenkin alkaa olla jo vaikeaa. Mikään ei saisi puristaa jalkapöytää, ja niinpä hän kulkee lähinnä aamutossuissa tai väljissä lenkkareissa. Jalkapohjia särkee myös, ja kipu on kuulemma jatkuvaa.
Verisuonikirurgi tutki vastikään jalkojen verenkierron, eikä mitään vikaa löytynyt. Veritulppa toisessa jalassa oli viitisen vuotta sitten, mutta siitä hän on kuntoutunut erinomaisesti.
Hän sai kipuun 1000 milligramman Panadolia, mutta eipä niistä kuulemma juuri apua ole. Kortisonipiikki auttoi muutaman päivän, mutta sen jälkeen tilanne oli entisellään.
Diagnosoitu on aika paha kuluma lonkissa, mutta voisiko tällainen kipu johtua siitä?
On tosi surullista katsoa elämänsä ruumiillista työtä ja ennen niin liikunnallista ja nuoruudessaan urheiluakin harrastanutta miestä, jolle perusliikkuminenkin on tuskan saattelemaa.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Mikä auttoi, vai onko niin, että tuolla iällä ei apua enää löydy mistään?
Verisuonikirurgi tutki vastikään jalkojen verenkierron, eikä mitään vikaa löytynyt. Veritulppa toisessa jalassa oli viitisen vuotta sitten, mutta siitä hän on kuntoutunut erinomaisesti.
Hän sai kipuun 1000 milligramman Panadolia, mutta eipä niistä kuulemma juuri apua ole. Kortisonipiikki auttoi muutaman päivän, mutta sen jälkeen tilanne oli entisellään.
Diagnosoitu on aika paha kuluma lonkissa, mutta voisiko tällainen kipu johtua siitä?
On tosi surullista katsoa elämänsä ruumiillista työtä ja ennen niin liikunnallista ja nuoruudessaan urheiluakin harrastanutta miestä, jolle perusliikkuminenkin on tuskan saattelemaa.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Mikä auttoi, vai onko niin, että tuolla iällä ei apua enää löydy mistään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tavallisen tennispallon pyörittämistä jalkapohjilla ja hernepussin tai sukkamytyn nostamista varpaita kipristämällä.