Mieheni ilmoitti viime vuoden loppupuolelle, että on rakastunut toiseen naiseen. Heidän suhde jatkuu edelleen. Oli vaikea uskoa että
kahdenkymmenen avioliitto vuoden jälkeen voi rakkaus loppua,mielestäni liitossamme on ollut rakkautta ja olen ollut uskollinen. Haimme avioeroa välittömästi koska mieheni ei halunnut enää jatkaa... eikä kuulema ammatttiauttajista ole mitään apua. Asumme edelleen saman katon alla(asunto on haussa,muutan 11-vuotiaan poikani kanssa kunhan saamme sen). Kaikki asiat on saatu sovittua omaisuus, huoltajuus yms. Mutta, mutta.. tämä yksinäisyys....
kahdenkymmenen avioliitto vuoden jälkeen voi rakkaus loppua,mielestäni liitossamme on ollut rakkautta ja olen ollut uskollinen. Haimme avioeroa välittömästi koska mieheni ei halunnut enää jatkaa... eikä kuulema ammatttiauttajista ole mitään apua. Asumme edelleen saman katon alla(asunto on haussa,muutan 11-vuotiaan poikani kanssa kunhan saamme sen). Kaikki asiat on saatu sovittua omaisuus, huoltajuus yms. Mutta, mutta.. tämä yksinäisyys....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voimia....en osaa muuta sanoa. Onhan sulla ystäviä? Onhan? Juttelukavereita. Älä ole yksin. Harrastuksia? Jaksatko mennä ulos kävelemään rauhalliseen paikkaan mietiskelemään?
Jos tuntuu, että maailma kaatuu päälle, niin ota rohkeasti yhteyttä mielenterveystoimistoon. Tuossa ei ole mitään häpeämistä. Tänne kirjoittaminen on myöskin hyvä alku avautumiselle.
Ole varovainen...kaikki miehet eivät ole niin "hyviä" kuin mies, jonka kanssa olit vuosia, vaikka teki mitä teki loppujen lopuksi.
Kiitos Sari viestistäsi. Yritän katsoa huomista.. valoisemmalla mielellä. Onhan minulla kolme ihanaa rakasta lasta joista yksi vielä kotona, ja olenhan myös ihanan pikkupojan isoäiti. Tyttäreni on ollut tämän eroprosessin aika suurena tukena...Sen olen luvannut itselleni, että tämä ei saa katkeroittaa vaikka joskus tuntuukin siltä.
Olen täysin samassa tilanteessa kanssasi, sillä erotuksella että lapseni ovat vielä pieniä ja asuvat kanssani.
Vaikka sydämessä on nyt pimeää ja synkkää, onneksi ulkona valo lisääntyy. Tulee kesä ja aurinko. Annetaan ajan parantaa nämäkin haavat, vaikka nyt tuntuukin ylitsepääsemättömän pahalta.
Koeta kestää, sisko. Voimia!
Vaimoni kertoi minulle viime torstaina mukavan iltahetken, herkullisen iltapalan ja viinipullon jälkeen, että pitää ja välittää minusta vieläkin tosi paljon, mutta ei enää voi antaa minulle sitä, mitä minä tarvitsen. Eli hyvästi. Viisitoista vuotta.
Lapset jäävät äidille, minulla ei ole mitään mahdollisuutta saada heitä vaikka olinkin heidän kanssaan neljä vuotta kotona viime syksyyn asti. Ja välillämme on etäisyyttä yli 2000km, että tulen näkemään lapsiani tosi harvoin.
Myös minä tunnen olevani yksin; menetin kerralla vaimon ja mikä pahinta, lapseni.
En juuri osaa sinua nyt rohkaista, kun itseä lyötiin halolla päähän oikein olan takaa vasta neljä päivää sitten. En usko, että huominen on paljoakaan parempi, ylihuominen voi jo olla?
Siinä mielessä voin sanoa olevani onnekas, kun minulla on paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa voin keskustella asiasta. Helpottaa todellakin jo heti alussa. Toivon todella, että sinäkin voisit jutella jonkun kanssa. Myös muista, "tavallisista" asioista.
Siitä on jo kauan kun olin samassa tilanteessa, joten tiedän. Huominen on aina parempi. Luottamus kantaa. Mielenrauha näyttäisi pesivän mieluummin kestäjän kuin repijän rinnassa. Kaikkea hyvää!
uskon että kaikki helpottaa. Itse jäin viime kesänä kahdestaan lapseni 9vuotiaan kanssa. Käyn terapeutilla puhumassa olostani ja tilanteestani. En ole vielä selvinnyt erostani mutta uskon kun saan kaiken purettua ja aika kuluu olen joskus vielä ehjä ja jaksan paremmin kuin tänään. Silloin olen valmis ehkä kohtaamaan uuden suhteen, tällä hetkellä elän päivän kerrallaan. Kaipaan aikuista miestä rinnalleni mutta sen aika ei ole vielä. Ero on aikaa vaativa prosessi, se täytyy käydä läpi kaikkine tunteineen ennenkuin voi ajatella uutta suhdetta.
Tänään kun heräsin,vedin vaatteet päälle ja suuntasin ulos ja huomasin että linnutkin alkavat heräillä kevääseen.... Sain eilen puhuttua sydänystäväni kanssa... helpotti... Kiitos teille tsemppaamisesta... Huomenna uimaan ja illalla ulos. Suunnittelemme kesäksi reissua poikani kanssa.....
Pari vuotta sitten, X vaimoni rakastui ja halusi eron. Syyksi hän sanoi, että rakkaus loppui, kahden kymmenen vuoden jälkeen. Mailmani kaatui totaalisesti, kunnes selvisi, että lapset haluavat ja jäävät luokseni. X vaimo olisi ottanut osan lapsista itselleen, mutta kaikki lapset olivat sitä mieltä, että menee jos menee, perhettä ei rikota.
Meillä on neljä lasta, he asuvat nyt kanssani ja meillä menee ihan kivasti. Henkilökohtainen oloni on parantunut ja osaan nauttia, pienistä hetkistä ja omasta ajastani. Raskaan talven jälkeen, olen taas täynnä elämän iloa. Suhteita en ole eron aikana etsinyt, mutta niitä on kyllä ollut.
Tuppaavat vaan kaatumaan, siihen että lapset vievät oman aikansa ja partneri vaatii omansa.
Uskon kyllä, että elämä tuo minulle ystävän, ehkä hyvin tärkeänkin.
Hyvää! kevättä, kesää ja uuden elämän alkua sinulle.
Älä ole paha olo, ole hyvä olo. Vaikka vaikeeta se tulee olemaan.
Mies yh
Viime kesänä olin samassa tilanteessa, mies ilmoitti 14 vuoden jälkeen haluavansa erota.Ilman mitään selkeää syytä ja keskusteluja. Kaikki vain päättyi ja muutin pois kodistamme. Vaikeinta on ollut yksinäisyyden kokeminen, mutta nyt kevään kynnyksellä olo alkaa helpottaa. Uskon tulevaisuuteen: opin olemaan itsekseni, nauttimaan elämän pienistä iloista ja että jossain on joku minua varten. Olen vielä nuori ja elämää paljon edessä. Uskon, että sinäkin pärjäät kun olet selvinnyt alku sokista. Nauti lapsestasi (minulla ei ole lapsia) tee teidän elämä juuri sellaiseksi kun haluat ja nauttikaa yhdessä tekemisestä. Yritä kääntää tämä kriisi voitoksesti ja mieti mitä voit tästä tilanteesta oppia. (Ilman kipua ei ole kasvua on mottoni tänään)! Voimia sinulle...