Hei!
Kaikkea paskaa netistä saa lukea ja suoraan sanottuna näitä juttuja ei edes jaksa niin lukea...haluaisin nyt asiallista tietoa asiallisilta ihmisiltä miten olette päässeet muuttamaan rakkaanne luokse Turkkiin ja minkälaista paperisotaa ja muuta tulee nyt itsellä olemaan tiedossa?miten asiat teillä lähti uudessa maassa käyntiin jne...eli kohtalotoveria meilikaveriksi ja jos Alanyan läheltä olette niin mahdollisesti joku kaunis päivä päästään vielä tapaamaankin:)
Kiitos jo etukäteen vastanneille:) [email protected]
Kaikkea paskaa netistä saa lukea ja suoraan sanottuna näitä juttuja ei edes jaksa niin lukea...haluaisin nyt asiallista tietoa asiallisilta ihmisiltä miten olette päässeet muuttamaan rakkaanne luokse Turkkiin ja minkälaista paperisotaa ja muuta tulee nyt itsellä olemaan tiedossa?miten asiat teillä lähti uudessa maassa käyntiin jne...eli kohtalotoveria meilikaveriksi ja jos Alanyan läheltä olette niin mahdollisesti joku kaunis päivä päästään vielä tapaamaankin:)
Kiitos jo etukäteen vastanneille:) [email protected]
Vastaukset 8
Vanhimmat
"kohtalotoverit". Treblinkassa ja Dachaussakin ne puhuivat polttouhrit kohtalotovereista...
hanki elämä...
En nyt pistä meiliä, mutta tässä oma, lyhyesti kerrottu kokemukseni.
Ei se paperisota nyt ole sellainen iso juttu tässä, kyllähän ihmiset muuttavat moniin maihin ja samanlaista se on kaikilla. Mutta enemmän itseäni häiritsi muut asiat.
Eli oma miesystäväni Hosein on oikeastaan turkkilais-iranilainen, ja hän oli käymässä Suomessa ystäviensä luona silloin kun tapasimme. Hän on syntynyt, ja kasvanut 21 vuotiaaksi Suomessa mutta puolisen vuotta ennenkuin tapasimme hän oli muuttanut äitinsä kanssa Turkkiin töiden perässä, ja oli Suomessa vain tapaamassa ystäviään.
Sinä yönä kun tapasimme, Hosein oli kavereidensa kanssa baarissa niinkuin minäkin parin ystäväni kanssa. Pöytämme olivat vierekkäin ja joku hänen seuralaisistaan kuuli kun juttelimme mielenkiintoisesta aiheesta, joten päättivät kysyä pääsevätkö he seuraamme. Me suostuimme.
Asumme tällä hetkellä Suomessa mutta n. 2 kuukautta tapaamisemme jälkeen (ja kuukausi sen jälkeen kun aloimme seurustella), n. 9 vuotta sitten, Hoseinin piti lähteä takaisin Turkkiin töihin. Pitkän aikaa pohdin pitäisikö minun lähteä mukaan, koska hän tulisi olemaan poissa ainakin puoli vuotta, eikä pääsisi kyläilemään sinä aikana kuin viikonloppuisin - joka oli mielestäni liian lyhyt aika (ja liian pitkä matka joka viikonloppuiseen kyläilyyn). Päätin lähteä mukaan.
Kuten sanoinkin, paperisodassa ei ollut mitään ongelmia, se sujui nopeasti ja hyvin. Mutta Turkkiin päästyämme kielitaito osoittautui ensimäiseksi ongelmaksi. Minulla on erinomainen englannin kielitaito, mutta siellä siitä ei ollut oikeastaan apua. Töitä en voinut etsiä, yksin kaupassa käyminenkin oli todella hankalaa. Asioita en voinut tehdä yksin, ja Hoseinin piti olla joka paikassa mukana. Kun hoidettavia asioita oli paljon (hoidin asuntoa ja taloutta yksin kun Hosein oli töissä öisin ja päivisin hän suurimmaksi osaksi nukkui, ja se mitä hän ei nukkunut hän joutui hoitamaan minun asioitani omiensa lisäksi), se stressasi häntä todella paljon.
Mutta pikku ongelmat eivät suinkaan loppuneet siihen. Itsellä oli todella tukalat oltavat, sillä kuten arvata saattaa, kulttuuri Turkissa on todella erilainen. Yllätyin täysin, kuinka miehet oikeasti USKALTAVAT tulla puhumaan, ja näyttävät selkeästi sen että pitävät hyvännäköisistä vaaleaveriköistä. Minulle, suppeassa, ja arkojen suomalaisten mies-rukkien keskuudessa kasvaneelle, 20 vuotiaalle nuorelle naiselle se oli aika kova paikka, kun joskus miehet tuppasivat olemaan niin kaverillisia ettei omaa rauhaa oikein saanut, ja joskus se jopa ahdisti hyvinkin paljon. Alussa se oli kiva saada niin paljon huomiota, joku päivä olo tuntui peräti joltakin tähdeltä! Se oli uskomatonta, mutta hyvin pian se alkoi tosissaan tuntumaan jo typerältä ja kuvottavalta. Hosein joutui kerran jopa rauhoittelemaan minua kun olin ihan hysteerinen.. Etteivät miehet pahaa tarkoittaneet ja että olin turvassa vaikka joskus ahdistikin. He tekevät sitä siksi että se on osa sitä kulttuuria, kertoa suoraan naiselle että hän on viehättävä ja haluttava, tai ilmaista se muulla tavalla.
Puoli vuotta myöhemmin pakkasimme tavarat ja muutimme takaisin Suomeen, jossa nykyäänkin asumme. Turkissa asuminen oli kaiken kaikkiaan ihan mukava kokemus vaikka joskus (onneksi vain muutama kerta) saattoi tuntua että haluan vain ottaa ensimmäisen lennon takaisin kotiin. Hosein oli tukenani ja turvanani koko ajan.
Ja menisinkö takaisin? Vain tämän maailman tärkeimmän ihmisen kanssa.
Kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta vastauksestasi:)
Me ollaan nyt vähän mietitty jos mies muuttaisi 1-3 kuukaudeksi talvella suomeen ja itse menisin 3 kuukaudeksi ensi kesänä Alanyaan ja mietittäisiin kummassa maassa meidän suhteella on parempi.
Itse olen 28 vuotias ja mies 25..edelleen toivoisin kokemuksia ja ajatustenvaihtoja mailiini [email protected]..
Erityisesti toivoisin jonkun Alanyassa jo asuvan Turkkilaisen miehen vaimon kirjoittavan!
3 kuukautta, ei mitään paperisotaa tarvita, pelkkä passi riittää.
Ja sen jälkeenkin vain käynti toisessa maassa, esim. Kreikassa (Rhodos, Kos).
Itse olen asunut Turkissa vain muutaman kuukauden, nykyään asumme mieheni kanssa Suomessa, minun tahdostani.
Hei!
Minullakin suhde turkkilaiseen. Hän asuu Alanyassa. Ollaan molemmat 23v. ja tunnettu vuosia. Kesäisin ollaan vain oltu yhdessä, minä käynyt hänen luonaan Alanyassa. Ollaan myös mietitty missä asuttaisiin ja suunniteltu elämäämme vähän, mutta pakko tunnustaa että kyllä tulevaisuus pelottaa kun ei tiedä mitä tapahtuu! Ollaan kuitenkin keskusteltu yhteisestä elämästämme avoimesti ja päästy siihen tulokseen että tapahtui mitä tahansa, niin joku päivä ollaan vielä yhdessä, oli se sitten Turkissa tai Suomessa. Meillä on molemmat kuitenkin vielä opinnot kesken, joten ne ensin tehtyä ja sitten katsellaan.
Kiva lukea että on muitakin samassa veneessä :) eikä me olla ainoat.
Hei, itse olen tavannut Kyproksen turkkilaisen nuoren miehen. Täällä kanssa etsien tietoa minkälainen homma on sinne päin muuttaa. Meillä on kyllä monenmonta mutkaa vielä matkassa, hänellä on koulua jäljellä vielä vuosi, sitten ilmeiseti armeijaan meno ja kaikkea.. Mutta hän on niin ihana, että ajattelin jaksaa odottaa muutaman vuoden ennenkuin sinne ehkä muuttaisin. Ja ehkä tänä aikana vähän turkin kieltäkin oppisin, niin en ihan ummikkona lähtisi.
Sitä aloin ihmettelemään miksi hän ei voi tulla edes muutamaksi viikoksi Suomeen, on kuulema kauhea paperien täyttäminen edessä. Hänellä on turkin passi kuulema mutta tarvitsee sen lisäkis vielä jotain muitakin papereita ennenkuin voi Suomeen lentää, mitähän tämä tarkoittaa, tietääkö kukaan ? Minulle kuulema matkustaminen on helpompaan kun olen eu maasta, en ole ikinä lentänyt enkä omista edes passia, joten toivoin että hän tulisi ensin tännepäin.
Suoraan sanottuna, ellei hänellä ole vihreää passia, se on mahdotonta, että miestuttavasi tulisi ensin Suomeen kyläilemään. Hän tarvitsee siihen reissuun viisumin, jota ei edes yleensä myönnetä turkkilaisille miehille vuosien seurustelun tai kihlautumisenkaan jälkeen. Valitettavasti sinun täytynee pakata kimpsut ja kampsut ja lentää Kyproksen lämpöön tapaamaan häntä :)