Älä sydäntäsi kylmäksi saata, älä irrota ja jätä.
Rakkaus on heräteltävissä, anna sen levähtää hetki, niin huomaat sen virkistyneen. Sitruunapuun alla ei ole kirpeää, kun sen osaa näyttää, miten erityinen itselle on toinen ihminen.
Kosketa odottamatta mitään, kosketa ja lopeta pelkäämästä sitä, mikä todella on kaunista.
On lopetettava pelkäämästä. Mitään ei voi saavuttaa, jos ei pistä kaikkea peliin, täydestä sydämestä ja kokonaan. Edes kerran elämässään, on jonkin oltava sen arvoista, että todella yrittää, vaikka vaihtoehtona voisikin sattua enemmän.
Ota kädestä, katso silmiin, kerro mitä hän merkitsee. Kerro se kuin kertoisit sitä viimeisen kerran ennen ruohon kuihtumista elämän niityllä. Kerro se niin, ettei mitään jää epäselväksi, kerro - vaikka kaiken menettäisi, sitä ei kadu koskaan, jos sydämensä avaa.
Ainutkertainen on jokainen ihminen, mosaiikkia, joka pala palalta muodostaa kuvan. Oman erityisen kuvansa - kaunista ja rumaa. Niin on jokainen ihminen rakennettu, kukaan ei ole pelkästään kaunista, eikä kukaan pelkästään rumaa.
Jokainen pala johon joskus rakastuit, on yhä siellä, ehkä pölyttyneenä tai jäässä, aloita hiljaa, rauhassa, kosketa jokaista palaa, niin rumaa kuin kaunista, löydät uudelleen sen erityisen, joka ikuisuudessa kaikui sydämesi lyöntien tahtiin.
Ei se katoa, se ehkä nukkuu, lepää - tullakseen uudelleen löydetyksi.
Kaunista on rakastaa. Rumistakin paloista huolimatta - ne eivät koskaan ole koko totuus.
Rakkaus on heräteltävissä, anna sen levähtää hetki, niin huomaat sen virkistyneen. Sitruunapuun alla ei ole kirpeää, kun sen osaa näyttää, miten erityinen itselle on toinen ihminen.
Kosketa odottamatta mitään, kosketa ja lopeta pelkäämästä sitä, mikä todella on kaunista.
On lopetettava pelkäämästä. Mitään ei voi saavuttaa, jos ei pistä kaikkea peliin, täydestä sydämestä ja kokonaan. Edes kerran elämässään, on jonkin oltava sen arvoista, että todella yrittää, vaikka vaihtoehtona voisikin sattua enemmän.
Ota kädestä, katso silmiin, kerro mitä hän merkitsee. Kerro se kuin kertoisit sitä viimeisen kerran ennen ruohon kuihtumista elämän niityllä. Kerro se niin, ettei mitään jää epäselväksi, kerro - vaikka kaiken menettäisi, sitä ei kadu koskaan, jos sydämensä avaa.
Ainutkertainen on jokainen ihminen, mosaiikkia, joka pala palalta muodostaa kuvan. Oman erityisen kuvansa - kaunista ja rumaa. Niin on jokainen ihminen rakennettu, kukaan ei ole pelkästään kaunista, eikä kukaan pelkästään rumaa.
Jokainen pala johon joskus rakastuit, on yhä siellä, ehkä pölyttyneenä tai jäässä, aloita hiljaa, rauhassa, kosketa jokaista palaa, niin rumaa kuin kaunista, löydät uudelleen sen erityisen, joka ikuisuudessa kaikui sydämesi lyöntien tahtiin.
Ei se katoa, se ehkä nukkuu, lepää - tullakseen uudelleen löydetyksi.
Kaunista on rakastaa. Rumistakin paloista huolimatta - ne eivät koskaan ole koko totuus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sydämeen osuvasti
Mitä tapahtuu sitten kun yrittää ja antaa kaikkensa huomatakseen vain ettei sitä ymmärretä? Ei välitetä? Ei haluta?
Rakkauskaan ei kestä kaikkea.
Toivon että jokin herättää kunnolla niin sikeässä unessa olevan rakkauden. Ihmisellä voi olla niin monta syytä miksi hän lukkiutuu ja jäätyy. Lähtisin kuitenkin hakemaan ensin jutteluapua ammattiauttajalta jotta ne lukot aukeisivat, kuin eroamaan suin päin. Joka sellaisen eron kerran käy läpi, on sitä helpommin lukossa tulevassa elämässään.
En usko ihmisten haluavan tarkoituksella toisen voivan huonosti tai olevan onnettomia (jos siis puhutaan normaalihkoista terveistä ihmisistä). On vain taidottomuutta, joka voi viedä vielä enemmän lukkoon.
En väitä, etteikö olisi liittoja, joilla ei vain ole tulevaisuutta, mutta väitän, että moni liitto olisi pelastettavissa, jos se tahto oikeasti löytyisi. Se tahto mikä alttarilla vannottiin. Totta silti sekin - yksinään ei voi tahtoa, ei ainakaan loputtomiin.
Mitä sitten jos mitään ei ole koskaan ollutkaan? Vaikea elvyttää, jos ei ole ruumistakaan.
Ihmienhän voi mennä niin monista muistakin syistä kuin aidosta kiinnostuksesta toiseen ihmiseen naimisiin. Ei edes itse tiedosta sitä asiaa.
Ole rehellinen itsellesi. Voitko aivan rehellisesti sanoa, että pelkästään siitä on kysymys, eikö oikeasti ollut mitään todellista minkä vuoksi menit yhteen kumppanisi kanssa aikoinaan?
Eikö toisessa tosiaan ole olemassa enää mitään rakastettavaa? Vai oletko jäädyttänyt sydämesi hänelle?
Mitä ajattelet että esim. uusi suhde tuo mukanaan joskus? Tai onko jo uusi mielenkiinnon kohde, ajatus että kaikki olisikin jonkun toisen kanssa niin paljon paremmin, ettet edes halua nähdä asioita, joihin joskus toisessa rakastuit? Uusi suhde voi olla aluksi kaikkea sitä mitä nykyisenkin kumppanisi kanssa on ollut joskus. Mutta sekin arkistuu. Yhtä paljon joudut tekemään sen selviämisen eteen, mitä joutuisit nytkin tekemään, jotta saisit olemassa olevan suhteenne jaloilleen.
Kuinka kaunista ja erityistä olisikin, kun muutaman vuoden päästä tarinanne olisikin täydentynyt, ja olisitte selvinneet siitä ajanjaksosta, joka väistämättä jokaisessa suhteessa jossain muodossa tulee eteen ennemmin tai myöhemmin. Te olisitte selviytyneet, ja elämänne olisi täydempää ja onnellisempaa. Ne ovat tarinoita, joihin tämän päivän parit eivät ole oppineet panostamaan. Otetaan vain se ensimmäinen hyvä osio ja ensimmäinen paha osio ja siihen kaadutaan. Perustetaan perheitä ja annetaan niiden hajota. Surullista.
Elämänmittainen kumppanuus. Hyvine ja huonoine aikoineen, ylä- ja alamäessä. Niin kauan kuin on löydettävissä jotain hyvää, eikä kenenkään turvallisuus ja mielenterveys ole vaarassa, on oikeasti jotain tehtävissä niin paljon paremman ja täydemmän suhteen löytämiseksi sen olemassa olevan kumppaninsa kanssa. Vaikeuksista voi selvitä - jos todella tahtoo. Elämä niiden jälkeen voi olla jotain niin paljon parempaa kuin aina uudelleen aloitettu ensimmäinen hyvä jakso uuden suhteen kanssa.
En kirjoittanut itsestäni. Vaan halusin vain tuoda yhden näkökulman keskusteluun, koska sekin on totta, että ihmiset todellakin menevät naimisiin ihan muista syistä kuin kumppanin vuoksi. Tässä muutamia tosielämän esimerkkejä.
Päästääkseen eroon toisesta hankalasta kumppanista. Eivät henno sanoa ihan mukavalle ihmiselle ettei nappaa. Helpompia suosuta naimisiin. Joskus ihmiset menevät naimisiin saadakseen lapsia, päästäkseen muuttamaan pois kotoa varsinkin tuota oli vanhemman sukupolven liitoissa ja naisilla. Miehet ja miksei naisetkin statuksen vuoksi. Hakeaseen turvaa toisesta ihmisestä näitä liittoja syntyi varsinkin 90-luvun rajun laman kourissa. Päästäkseen helpolla elämässä, jos toinen hoitaa kaikki hommat omistaa asunnon ja vielä elättääkin. Ja puhtaasti ihan järkisyillä sama poliittinen näkemys, sama ammatti, nämä eivät yleensä kanna koska syy mennä naimisiin on ulkoinen ja voi muuttua enenmän kuin jos on rakastunut ihmisen persoonaan, joka muuttu sekin, mutta vähemmän yleensä elämän aikana. Moni meni myös kompensoidakseen omia puutteitaan hilajinen puheliaan kanssa, ujo rohkean kanssa jen. Eikä se yleensä ole hyvä asia. Ihmisen koska toinen ihminen kyllästyy jossain vaiheessa olemaan se työjuhta. Ja ihminen kuitenkin muuttuu elämän aikana.
Sitten tuohon yleisesti, että moni ei oiekasti ikinä aloita uutta suhdetta. Ja kyllä toisen kanss voi olla plajon parempi elämä kuin sen ensimmäisen. Ihminen on erhetyväinen ja tekee näissäkin asioissa virheitä. Minun on vähän vaikea uskoa että ihmisen pelkän alkuhuuman perässä juoksevat. Onhan niitäkin, mutta vähemmän. Päin vastoin välillä tuntuu, että ihmiset kestävät vähän liikaakin.
Sitten vielä tuohon korjaamiseen. Välillä vaan toinen ei puolisosita näe mitään vikaa. Yksin et voi littoa korjata jos toinen ei lähede mukaan. Ei keskustele elää omaa elämäänsä.
Oma liitto on kyllä kestänyt vaikka mitä esim. vuosia jatkuneen molemmin puoleisen haluttomuuden ja on edelleen pystyssä.
"Uusi suhde voi olla aluksi kaikkea sitä mitä nykyisenkin kumppanisi kanssa on ollut joskus. Mutta sekin arkistuu. Yhtä paljon joudut tekemään sen selviämisen eteen, mitä joutuisit nytkin tekemään, jotta saisit olemassa olevan suhteenne jaloilleen. "
Tuohon yllä olevaasi on vielä pakko kommentoida. En ole ajatellut erota, ja vaikka eroasisin tuskin uutta kumppania hankkisin. Mutta todellakin toivosin ettei uusi suhde olisi sitä mitä tämä alussa =). Lomautus, remontti, työttömyys, burnout, syövän esiaste, tulipalo. Kaikki ensimmäisen 1,5 vuoden sisään.
On miljoonia syitä ja henkilökohtaisia elämäntilanteita, joista ei oikeasti ulkopuoliset ymmärrä mitään. On varmasti myös vääriä syitä mennä yhteen. Ja on elämään osuvia tragedioita, jotka jättävät pysyvät ja joskus jopa tuhoisat jäljet liittoihin. Ja lisäksi on niitä perinteisiä väkivaltaan (fyysiseen ja psyykkiseen) liittyviä jne., joiden vuoksi on turvallisempaa ja terveempää olla olematta yhdessä.
Joskus vain mietin, että mitähän ihmiset haluavat ja odottavat sitten suhteiden olevan? Vaikeat asiat elämässä tekevät parisuhteestakin haastavampaa, enkä usko että kukaan voi niiltä täysin välttyäkään. Toki niiden määrä ja laatu voivat vaihdella. En usko että on olemassa "helppoa parisuhdetta". Kun kaksi eri persoonaa elävät samassa kodissa, olisi pikemminkin omituista, jos ei koskaan olisi mitään vaikeuksia. Joillekin myös nykymaailman elokuva-anti antaa hyvin vääristyneen ja romantisoidun käsityksen parisuhde-elämästä. Kyllähän parisuhteeseen kuuluu myös romantiikkaa, joka esim. perheen pikkulapsivaiheessa tai joissakin vaikeimmissa hetkissä usein pakenee muun edeltä pois. Romanttinen rakkaus ei kuitenkaan koskaan riitä pitkään suhteeseen, sitoutuminen, kumppanuus, halu tehdä enemmän toinen onnelliseksi kuin itsensä ovat pikemminkin niitä pitkäkestoisen suhteen edellytyksiä. Rakastaa enemmän kuin tulla rakastetuksi. Tietenkin sen pitäisi olla vastavuoroista. Aina niin ei ole. Jos tahto häviää, ei paljoa jää eväitä jäljelle elää parisuhdetta. Niin, yksin ei voi paljoa. Paitsi osoittaa toiselle kaiken rakkautensa ja kertoa kaipaavansa toista lähelleen paitsi fyysisesti, myös henkisesti.
On niitä pitkiäkin parisuhteita. Ja ne järjestään jokainen ovat täynnä sekä hyviä että huonoja aikoja. Eivätkä vain päivän tai kahden vaikeuksia, vaan useiden vuosien. On ihmisiä, joilla ei ole hyvä yhdessä, ja ihmisiä, jotka ovat selvinneet ja löytäneet toinen toisestaan kaiken. Happily ever after on kuitenkin vain satujen loppu, realistinen tarina on happy now and then, sorrow now and then, and what doesn,t kill your relationship, makes it stronger.
En halua moralisoida ketään, toivon vain, että kaikki punnitsevat tarkkaan, mitä ihan oikeasti elämässään haluavat tullakseen riittävän onnellisiksi - ja lisäksi sen, mikä oikeasti on realistista. Joku voi tulla onnellisemmaksi toisen kuin ensimmäisen kanssa, se on totta. Mutta sitä kalvavaa epäselvyyttä ei kannata jättää pinnan alle kytemään, olisiko oikeasti voinutkin tulla onnelliseksi jo alunperin ensimmäisessä suhteessaan.
and what doesn't kill your relationship, makes it stronger. Kyllä.