Olen laihduttanut viimeisen kolmen vuoden aikana melkein 60 kiloa. Painan nyt vähän päälle 50 kg ja ensimmäistä kertaa elämässä miehet ovat alkaneet kiinnostua. En vain tiedä miten suhtautua... Miehet vihaavat läskejä, mutta onko se jo sinällään miehelle iljettävää, että nainen on ennen ollut läski? Milloin siitä tulisi kertoa ja miten? Olen tietenkin myös edelleen neitsyt, joten en osaa mitään sängyssä ja ihokaan ei palautunut takaisin sellaiseksi, mitä se aina laihana olleella naisella olisi(vatsa ja käsivarret on todella kamalat, rinnat on korjattu). Onko ihan toivotonta edes yrittää mitään miesten kanssa?
Lihavuudesta
entinen sotanorsu
54426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
ei ole, mutta itse kerron lihovani helposti, eivätpähän sitten taivastele syömistäni (tai siis syömättömyyttäni), tai en ainakaan huijaa kun pulskistun mm. muksuista aina jokskin aikaa.
herravarjele
hee.
etten enää koskaan liho, mutta saa nyt nähdä...
valitettavasti kerron saamalla, että se on vain tämä loppu elämä, jonka joudut tsemppaamaan, kuten jokainen entinen/nykyinen ylipainoinen. Ja kun ei vedä tavoitetta liian alas,se jopa onnistuu. Itse en edes koitaisi 5kymppiin, joten onnittelujen paikka!
Painon pitäminen näissä luvuissa onkin se vaikein osa. Mutta olen toiveikas! :) Onnea sulle painonhallintaan! :)
pirulainen...mie nimittäin ;)
En ymmärrä miten joillekkin on vaikee laihduttaa...itse laihudan joka vuosi -10kg ja nostan taas 15kg....tarvii vain itsekuria
Ihanko totta?! Voi sentään, kun en tuotakaan koskaan keksinyt.
"Onko ihan toivotonta edes yrittää mitään miesten kanssa?"
- Ei se toivotonta ole, ellet sitä itse sellaiseksi koe. Rima miesten suhteen kannattaa pitää alhaalla, olla aloitteellinen, ohittaa pakit olan kohautuksella....ja siirtyä seuraavaan.
mulla ei ole toivoakaan kuin saada joku sellainen, joka ei saa parempaa? Mitä minä teen niille miehille, jotka nyt osoittaa kiinnostusta? Sanon, että sorry, mutta mun rima on paljon alempana, vai? :D No se oli vitsi, mutta olet siis sitä mieltä, että ihan tavallinen mies ei huolisi?
"mulla ei ole toivoakaan kuin saada joku sellainen, joka ei saa parempaa?"
- Miksi sen sun tulevan miehen pitäisi saada jotain vielä sinuakin parempaa? Etkö halua olla sille miehelle parasta mitä se voi koskaan saada? Jotain mistä se ei ole osannut koskaan haaveillakaan?
sun vastauksesta sellainen käsityksen, että tarkoitit, että tavalliselle miehelle en kelpaisi, mutta ehkä jollekin, joka ei ole ennen edes nähnyt naista kuin aidan takaa...
"Etkö halua olla sille miehelle parasta mitä se voi koskaan saada? Jotain mistä se ei ole osannut koskaan haaveillakaan?" No enhän mä voi olla mitään tuollaista, enkä tietenkään sitä odotakaan. Mutta en tiedä että voisinko edes ylipäätään kelvata kenellekään.
kukaan edes yrittää keskustella asiallisesti aiheesta, kun käännät asian aina negatiiviseen suuntaan ja ymmärrät toisen sanoman tahallasi (?) väärin? Olet liiaksi oman itsesäälin pauloissa ja kokoat lähinnä tällä hetkellä vain olemattoman itsetuntosi rippeitä. Ei kaikki silti toivo sinulle mitään pahaa, usko pois!
...että et ole joka pojan unelma, vaan aktiivisella etsimisellä voit löytää miehen joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet.
olisit kuullut teini-iästä saakka pelkkää haukkumista ja pilkkaa ulkonäöstäsi, niin tuskin sinullakaan olisi täydellinen itsetunto. En minä sääli itseäni, olen vain epävarma ja uskoakseni syystäkin.
ole siihen aktiiviseen etsintään, mutta ei se ole suuri juttu. Tuo oli nyt vain tuollaista yöllistä pohdintaa, kun olen niin hukassa uuden itseni kanssa. :)
..kiinnosta vaikka nainen olis aiemmin ollut 500kilonen...kunhan ei ole sitä enää! ;)
Eikä miehet nyt sentään "vihaa" läskejä (en ainakaan minä), suuri osa meistä ei vain pidä todella ylipainoisia naisia seksikkäinä.
jo se, että miehet nimittelee lihavia naisia sotanorsuiksi: se on käsittämättömän halventavaa. Mutta kun nainen rupeaa itse nimittelemään itseään, vitutukseni kohoaa ihan mittarin tappiin. Tämä niin ku alustuksena.
MIEHET ei vihaa läskejä. osa miehistä vihaa läskejä, osa ei läskistä tykkää, osa on aika neutraaleja asian suhteen, osa tykkää että naisessa pitää olla mistä ottaa kiinni ja osa tykkää läskistä.
Sulla on kauheet kompleksit enkä osaa sua auttaa. Tärkeintä olisi jotenkin normalisoida sielu tuon fyysisen normalisoinnin jälkeen. Kaikilla on jotain vikaa ja kaikki löytää rakkaan. Paitsi ne, jotka käpertyvät pelkoonsa eivätkä osaa tulla sieltä ulos.
ilmaistu,mutta tossa ei ole mitään,mikä ei oisi totta. Kai.
Mä edelleen ajattelen kuin läski, tunnen kuin läski ja käyttäydyn kuin läski... En usko, että koskaan pääsen siitä eroon. Kaikki tavikset löytää jonkun, minussa on enemmän vikaa kuin taviksissa.
yhtään muita enempää. Toi on muuten kumma juttu, siellä peilissä on tosiaan joku iso ihminen vaikkei oikeasti ole. Kesti jonkin reilu vuoden ennenkö tajus mitä siä näkyy...
Ja hei, vaikka onkin lihava, on ihan saman arvoinen kun kaikki muut.Ei vain yhtä seksikäs, mutta sekin on mielipidejuttu.
painonpudotuksesi...
Onko se täysin omaa aikaansaannosta vai oletko onnekkaasti päässyt laihdutusleikkaukseen?
Kaikkea hyvää sinulle.
onnistuin viimein noin tuhannennella yrityksellä. Rankkaa on ollut, mutta jos nyt saisi tämän pidettyä...
"Mä edelleen ajattelen kuin läski, tunnen kuin läski ja käyttäydyn kuin läski... En usko, että koskaan pääsen siitä eroon."
Aivan niin. Se sielun normalisointi koskee tuota asiaa: se on tärkeämpää kuin funtsia kenet äijän se saat tai et saa.
"Kaikki tavikset löytää jonkun, minussa on enemmän vikaa kuin taviksissa."
Sinä olet "tavis", kuten useimmat meistä. Kyllä sä löydät hyvän tavis miehen. Mutta mieti ensin tuota sieluasiaa.
Silmät on sielun peili ja kun sä katsot itseäsi silmilläsi peilistäsi, niin siinä on se sun taistelu: mitä näet.
ajattelusta on vaikea päästä eroon. En tunne ihmistä joka sieltä peilistä katsoo. Tai jossain kaupassa kun on vaikka hyllyn takana peili, niin en tunne itseäni. Outoa...
"vaikka onkin lihava, on ihan saman arvoinen kun kaikki muut" Mä en ikinä pystynyt itsekään uskomaan tähän, ympäristön mielipide vaikutti liikaa. Mä edelleen lähden esimerkiksi bussipysäkiltä pois, jos siihen tulee joku miesporukka ja vasta sitten muistan, että ai niin, eihän mun enää täytyisikään. En tiedä totunko koskaan.
Sitten on vielä sekin, että minua osittain ärsyttää miesten huomio, kun koen kuitenkin itse olevani sama ihminen. Vaikka toisaalta ymmärrän, niin silti... Mulle kävi itse asiassa niinkin, että minua tuli iskemään mies, joka muutama vuosi sitten samassa opiskelupaikassa pilkkasi minua todella julmasti ja jatkuvasti. Sanoin, että et taida muistaa minua, mutta minä kyllä muistan sinut.
sen läskin. Tämä henkinen puoli on edelleen aika vaikeaa, mutta ehkä joskus. En mä nyt uskaltautuisikaan kenenkään miehen kanssa olemaan, mutta tuli mieleen kysyä, kun tälläiselle palstalle eksyin.
on kans joskus urakalla nälviny myöhemmi vongannu, mutta pirullinen kun olen, kysyin jälkikäteen eikö tiedä ketä veti... Ois pitäny ikuistaa se ilme. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Mutta poistun kanss aika nopeasti paikalta edelleen...tottumus.
lue tuo TheOnen vastaus.
mulla on niin paljon niitä ikäviä kokemuksia vuosien varrelta. Ehkä ei kaikki vihaa, mutta ne jotka vihaa tuo mielipiteensä esille kuuluvasti ja julkisesti. :(
Tein kyllä sille miehelle hyvin selväksi mikä on todennäköisyys että hän saa minulta ikinä... :)
26 kun olin valmis nykyelämään laihdutettuani, joten voin kuvitella jonkin verran niitä kokemuksiasi...Jos yhtään lohduttaa,mua ei ole leikottu, mutta vaikka maha on kaamee (omasta mielestä), on noita ukkoloita elämään mahtunut. Ihania ne on, vaikka joskus sattuukin...
on karkkien ja muiden herkkujen kanssa? Mä en ole koskaan ennen ollut normaalipainoinen, niin en ymmärrä, että kun muut normaalipainoiset kuitenkin syö karkkia ja muuta, eivätkä silti liho. Kun en voi syödä yli 1500 kcal päivässä, niin en mitenkään voi syödä karkkia... Syötkö ollenkaan mitään hyvää?
suunnilleen saman ikäisiä... Mä haaveilen leikkauksista, mutta ei ole varaa... Oletko sinä sitten kertonut etukäteen, ettei vartalosi ole ihan täydellinen vai miten?
niitä paljon uskalla suuhunsa laittaa, mutta mulla auttaa kromi, se vie makean nälkää tasapainottamalla verensokeria. Jos laitan niitä suuhuni, onkin elettäväpelkillä rehuilla ainakin pari päivää.
Pahinta on kuitenkin punainen liha, se tukkii koko elimistön heti, ja kun on vielä mm. reuma, särkee ja turpoo niveletkin ihan sikana:( joten pähkinöitä, yms proteiineihin.
Mulla on sellainen erikoisempi aineenvaihdunnan sairauskin, joten aika temppuilua kun koittaa näyttää ihmiseltä ;) mutta kun ei luovuta, pääsee pitkälle. Vähän niinku ne punapäät...;D
se on ikään kuin lipsahtanut kaiken muun pölötyksen seassa, ja kun puhuu tarpeeksi,ei ne muista puoliakaan ja sitten voi sanoa vaan, että sanoinhan mie...
*pyysin rasvaimua joululahjaksi* :D
herkkuasiassa vielä sekin, että ennen rakastin syömistä! (no ilmiselvästi! :D) Musta mikään ei ole ihanampaa kuin hyvä leffa ja pizzaa ja limsaa ja karkkia. Mutta siitä olen joutunut luopumaan. :( Ei mulla sinällään ole mitään hirveää makeanhimoa, syöminen vain on niin ihanaa. Mä en syö lihaa ja syön muutenkin paljon kasviksia, mutta olisi ihanaa, kun edes joskus voisi syödä karkkia. Se on niin katkera pala, kun mulla on pari kaveria, jotka koko ajan mussuttaa jotain hyvää, eikä koskaan liho. En tajua miten sekin sitten voi olla mahdollista... Jouluna ajattelin syödä jotain hyvää, toivottavasti ei jää päälle...
Sulla on varmaan laihtuminen auttanut reumaankin? Kurja kun on tuollaisia... rahka on muuten hyvä proteiinin lähde ja auttaa painon hallinnassa. Marjoja vain sekaan.
kuivattuja porkkanasiivuja, on tosimakeita. Ja sitten tietysti kuivattuja karpaloita, ei oo kirpeliä :)
kiitti! :) Porkkanoita mä syön paljon dippikastikkeen kanssa. Se on vähän kuin mun ainoa myönnytys entiselle minulle, nyt vain niiden sipsien tilalla on porkkanat. Kuivattuja marjoja en olekaan kokeillut...
Iho osaa pienentyä oikeaan kokoon ja riippuu iästä mitä vauhtia. Jossain 40 nurkilla alkaa hidastua mutta vasta vanhuudessa lähes lakkaa.
Kyllä se siitä (ja miehillä on ihan kaikenlaisia mieltymyksiä ja joka sorttia, joten sinun pitää vain hankkia muutama itsellesi sopiva ehdokkaiksi).
varma, että roikkuva iho ei ole kenenkään mieltymyslistalla. :) Olen 27 ja tuo ihon palautuminen on yksilöllistä. Tunnen paljon laihduttaneita ja jotkut onnekkaat näyttävät melkein normaalilta. Jotkut taas joudutaan leikkaamaan. Mulla kyllä vatsassa ja käsivarsissa roikkuu aika pahasti, rinnat oli ihan katastrofialuetta, mutta ne on nyt ihan ok.
Varma että joku innostuu juuri tuostakin (siis oikeasti ihan kaikkiin vaihtoehtoihin on innostujia).
Veikkaan että muutaman vuoden päästä olet selvästi tiukemmassa nahassa. Useimmat kuitenkin kutistuvat ja ikäsi on tuohon ihan sopiva.
sellainen löytäisin. Alanko pitämään sellaista roikkuva iho t-paitaa?
Enkä voi tietää kuulunko niihin kutistuviin yksilöihin. :)
Ihan tavallisesti ja joku sopiva kävelee vastaan.
Vautsi vau, tosi hienoa että olet saanut turhat kilot pois! :)
Musta tuntuu, että sä teet oman ongelmasi miesten ongelmaksi, eli sä et näe itseäsi kauniina joten oletat, että miehetkään eivät näe. Mä en ainakaan häpeä sanoa, että olen joskus ollut todella, todella lihava, sehän on oleellinen osa mun historiaa ja jos mies sitä säikähtää niin omapahan on häpeänsä, ei mun. Ole ylpeä itsestä, olet varmasti niin paljon paremman näköinen nyt kuin ennen vaikka luonnollisestikin saattaa "paikat roikkua" ison urakan jälkeen. Anna niiden roikkua, ei ne leipää pyydä kuitenkaan. Asiat voisivat olla toisin :)
Tuskin se miehille on mitenkään inhottavaa, jos nainen on ollut joskus lihava. Musta tuntuu, että kun näitä menestystarinoita saa yleensä lukea vain lehdistä niin kun semmonen tulee naaman eteen niin silloin ei välttämättä aina tiedä, miten suhtautua toiseen. Mutta älä vaivu epätoivoon, kyllä se mies vielä etees tulee kun oot vaan kärsivällinen ja äläkä huoli ihan ketä tahansa: sen pitää olla vähintäänkin yhtä lujatahtoinen kuin sinä upean urakkasi perusteella :P
näköinen vaatteet päällä, mutta ilman... :/ Enkä minä ole kaunis vaikken enää lihava olekaan. Kai vuosien vittuilun kuunteleminenkin vaikuttaa...
Miten sulla on iho palautunut? Paljonko olet laihduttanut?
sun mielipiteesi, ei se tarkoita etteikö joku muu voisi pitää sua kauniina ^^
Mä oon sitä mieltä, että rumia ihmisiä ei ole olemassakaan. Jos joku on vähempiosainen ulkonäöllisten avujen suhteen niin se yleensä aina korjaantuu kun ihmiseen tutustuu: silloin ulkonäkö ei merkitse mitään kun ihmisen sisäinen kauneus ottaa paikan. Sama pätee muhun, se pätee myös suhun joten et ole mikään poikkeus. :)
Se on totta, että vuosien ulkonäköä koskevat vittuilut vaikuttaa ja myös se, että on aina ollut iso niin sitä ei osaa heti sopeutua uuteen ulkomuotoonsa: ei tarvitse piilotella, ei tarvitse häpeillä ja ei enää tarvitse valmistautua tulevaan kritiikkiin niissä paikoissa, missä se on aina tullut. Se on huojentavaa ja sun pitäis tosissaan vaan nyt aloittaa itsestäsi ajattelemisen normaalina naisena. Monet hoikatkin ihmiset kokevat olevansa lihavia, voitko kuvitella! Sitähän ne ei missään tapauksessa ole, etkä ole sinäkään.
Ajattele nyt vähäsen, sä oot aino maailmassa laatuasi ja miksi vähättelet omaa ulkonäköäsi? Et miksikään voi enää muuttaa itseäsi, oot aina ollut tuollainen ja tulet aina olemaan. Miksi et vain nauttisi omasta kehostasi sillä samalla energialla millä vähättelet itseäsi? Kaikilla meillä on "vikoja" mitkä itsestämme tuntuvat todella pahoilta vioilta (mulla mm. aknen jättämät arvet) vaikkei ne edes ole semmosia. Pöh sanon minä, viat tekevät meistä inhimillisiä ja toistemme kaltaisia. :P
Mä oon pudottanut pyöreesti plus/miinus 50 kg tähän mennessä, se on tapahtunut noin 5 vuoden haarukalla ja hyvin olen mielestäni palautunut. Vielä olisi matkaa 5 kg tavoitteeseen, mutta olen aloittanut tavoitteellisen treenaamisen niin mä en ota enää paineita painon suhteen. Mulla on hirvittävästi raskausarpia vatsassa ja alaselässä ja kukaan mies ei ole niitä säikähtänyt, ja mun mielestä mulla on inhottavat allit mutta on niitä isompiakin nähty, niitäkään kukaan ei ole säikähtänyt vaan päinvastoin: yksi kaveri tykkäs mun alleista, heh heh
on ihan tosiasia, että kauniiksi minua ei voi sanoa oma äitikään. :)
Sä olet sitten ilmeisesti ollut melkein yhtä iso kuin minäkin... Sä olet laihtunut hitaammin kuin minä, ehkä se on vaikuttanut palautumiseen. Mulla kanssa on raskausarpia, yök! :/ Toivon, että iho palautuisi vielä enemmän tai että pääsisin jonkinlaiseen leikkaukseen. Mulla on myös nuo allit jääneet tosi rumiksi.
Tuo sopeutuminen on yllättävän vaikeaa. Mä olen tottunut yrittämään tehdä itseni mahdollisimman huomaamattomaksi, no niin huomaamattomaksi kuin 110 kiloinen nainen voi itsensä tehdä :D, mutta edelleen minusta tuntuu, että ihmiset tuijottaa, vaikka tuskin he enää edes huomaavat minua... Ja musta on ollut jännää se, että kun ennen ihmiset oli vain lihavia=rumia ja laihoja=kauniita, niin vasta nyt huomaan miten äärimmäisen harvalla laihallakaan on kaunis vartalo. Omasta vartalosta en osaa vielä katsoa, että millainen se on, kun peilissä näen jotain muuta kuin oikeasti olen...
Sulta pitää myös kysyä, että syötkö koskaan mitään hyvää? Siis oikeasti hyvää, esim. suklaata tai pizzaa?
Kyllä herkkuruoat mulle maistuu, suklaata syön jonkun verran, jäätelö on mun suuri heikkous ja kaikkea muutakin roskaa, kuten esim. pullaa tai vaikka kääretorttua kaupasta. Tykkään leipoa ja mitä siinä käy kun yksikseni leivon itselleni.. Oikea mättöpäivä :)
Mutta mä syön noita nykyään harvemmin. Kun laihdutin, mä jotenkin sisäistin terveellisen ruoan merkityksen ja kaikki herkut kuten suklaa ja muut jäivät pois päivämenuusta. Niitä mä söin vain silloin tällöin kun teki mieli, ehkä kerran pariin viikkoon ja mä pyrin pitämään aina yhden niin sanotun karkkipäivän, jolloin söin mitä lystää ja muina päivinä söin terveellisesti. Pääasiassa ne asiat, mitä teet kerran viikossa tai harvemmin ei vaikuta sun painoon muutenkuin hetkellisesti mm. nesteiden kerääntymisenä. Eli jos huomenna syöt pizzaa, niin et sä liho siitä kunhan pidät tiukan linjan sen jälkeen kunnes sitten esim. parin viikon kuluttua jälleen syöt pizzaa.
Elämästä pitää nauttia niin makujenkin osalta, turha stressaaminen ja kauheat kiristyssessiot repsahduksen jälkeen ennemmin lihottaa kuin se, että silloin tällöin herkuttelee hyvällä omatunnolla
"Miehet vihaavat läskejä"
Ei kun ne vihaavat tuota asennetta.
Nimeä yksi muu ryhmä ihmisiä kuin läskit, joille täysin tuntemattomat miehetkin tulee keskellä kirkasta päivää vittuilemaan tai huutelemaan kaduilla... Tiedän, ettei kaikki vihaa, mutta siltä minusta aina tuntui.
Epäilen, että hoikat ihmiset saavat enemmän kommentteja hoikkuudestaan kuin lihavat ihmiset ylipainostaan. Ei ehkä huutelua, mutta kommentointia. En ole muistaakseni ikinä, en ikinä, kuullut kenenkään kommentoivan lihavan ihmisen painoa että "kamala miten läski sä oot", mutta hoikat ihmiset ovat vapaata/vapaampaa riistaa tässä asiassa "kamala miten laiha sä oot" kommenttien siivittäminä.
Semmoista "kaikkitietävää" asennetta miesten sielunelämästä. Osassa on varmasti perää, mutta kannattaisi ehkä ajatella tapauskohtaisesti, tai jotain.
Jos sanon, että mulle on vittuiltu päin naamaa mun läskeistä 500 kertaa elämäni aikana, niin ihan varmasti arvioin alakanttiin!
Sitä paitsi laihuutta ihannoidaan, joten se on enemmän kohteliaisuus kuin loukkaus. Minä ainakin voisin vaikka suudella ihmisiä, joilta olen sen viime aikoina kuullut!
Jotkut ihannoi laihuutta, mutta nyt ei ole siitä kyse.
.