Siis mitä WIDDUA!
Ystävä lähti kävelemään omasta tahdostaan tossa keväällä pitkästä avoliitostaan kun halusi päästä vapaasti sinkkuilemaan. Ja kyllähän se on mennyt ja touhunnutkin aika kiitettävästi.
No, nyt entinen hänen avokkimiehensä löysi itselleen uuden tyttöystävän... ja hetihän siitä alkoi kova itku ja poru. Ei entinen mies kuulemma hänen mielestään pidä tarpeeksi suruaikaa tai väliä kun heidän suhteensa päättyi ja uuden aloitti.
Ja tollanen on loukkaus häntä ja heidän entistä suhdetta kohtaan. Asian hän on myös tehnyt selväksi entiselleen, ja on nyt sydänjuuria myöten loukkaantunut siitäkin exälleen kun tämä käski vaan pitää huolta omista asioistaan. Liekkö sitten kaverini kaavaili että palaa takasin jossain vaiheessa? Mene ja tiedä...
Aikani olen nyt kuunnellut kitinää ja haukkumista, ja nyt sitten sanoin että hän on todella kohtuuton. Saahan hän asiaa surra, ei siinä mitään. Mutta jos on itse lähtenyt kävelemään ei ole mitään syytä käydä toista haukkumaan, ja ihan oikeassa se exä siinä on että ei hänellä ole sananvaltaa toisen elämään. Nokkiinsahan se pahasti otti.
Kysyinpä myös että kuinkahan kauan tän entisen siipan OLIS hänen mukaansa pitänyt surra menokenkää vipattavaa exäänsä. Hän sai itse sen mitä halusi, joten pitäs olla tavallaan tyytyväinen. no, hän suuttui vielä enemmän.
Nyt sitten tähän päälle vielä..., että olen itse naimisissa, ja aion myös tiukasti pysyä... On tämä kaveri alkanut päähänsä että mun tarttis alkaa juoksemaan ja riekkumaan hänen kanssaan kaiken maailman sinkkuristeilyillä ja baaritiskeillä. Koko ajan pientä vittuilua ja vihjailuja siitä että olis niin mageeta jos minäkin olisin sinkku, ja kuinka voitas sitten yhdessä mennä ja tehdä vaikka mitä. Sekä kiukuttelua kun en itse ole kiinnostunut lähtemään baaritiskeille notkumaan. Olen sanonutkin että siihen touhuun saa lähteä jonkun toisen sinkkukaverinsa kanssa. Alkaa pahasti näyttämään siltä että kaveri alkaa vaatimaan että se elämä pyörisi vaan ja ainoastaan hänen napansa ympärillä. Ainahan me kyllä ollaan tehty niin että tehdään kun hän haluaa, mutta NYT menee jo liian pitkälle!
Tässä naureskellen mietin sitä reaktiota kun kerron että ollaan miehen kanssa mietitty perheenlisäystä, että mitähän siitä seuraa...
En mä enää paineita ota, mutta alkaa jo pahasti kismittämään koko touhu.
Ystävä lähti kävelemään omasta tahdostaan tossa keväällä pitkästä avoliitostaan kun halusi päästä vapaasti sinkkuilemaan. Ja kyllähän se on mennyt ja touhunnutkin aika kiitettävästi.
No, nyt entinen hänen avokkimiehensä löysi itselleen uuden tyttöystävän... ja hetihän siitä alkoi kova itku ja poru. Ei entinen mies kuulemma hänen mielestään pidä tarpeeksi suruaikaa tai väliä kun heidän suhteensa päättyi ja uuden aloitti.
Ja tollanen on loukkaus häntä ja heidän entistä suhdetta kohtaan. Asian hän on myös tehnyt selväksi entiselleen, ja on nyt sydänjuuria myöten loukkaantunut siitäkin exälleen kun tämä käski vaan pitää huolta omista asioistaan. Liekkö sitten kaverini kaavaili että palaa takasin jossain vaiheessa? Mene ja tiedä...
Aikani olen nyt kuunnellut kitinää ja haukkumista, ja nyt sitten sanoin että hän on todella kohtuuton. Saahan hän asiaa surra, ei siinä mitään. Mutta jos on itse lähtenyt kävelemään ei ole mitään syytä käydä toista haukkumaan, ja ihan oikeassa se exä siinä on että ei hänellä ole sananvaltaa toisen elämään. Nokkiinsahan se pahasti otti.
Kysyinpä myös että kuinkahan kauan tän entisen siipan OLIS hänen mukaansa pitänyt surra menokenkää vipattavaa exäänsä. Hän sai itse sen mitä halusi, joten pitäs olla tavallaan tyytyväinen. no, hän suuttui vielä enemmän.
Nyt sitten tähän päälle vielä..., että olen itse naimisissa, ja aion myös tiukasti pysyä... On tämä kaveri alkanut päähänsä että mun tarttis alkaa juoksemaan ja riekkumaan hänen kanssaan kaiken maailman sinkkuristeilyillä ja baaritiskeillä. Koko ajan pientä vittuilua ja vihjailuja siitä että olis niin mageeta jos minäkin olisin sinkku, ja kuinka voitas sitten yhdessä mennä ja tehdä vaikka mitä. Sekä kiukuttelua kun en itse ole kiinnostunut lähtemään baaritiskeille notkumaan. Olen sanonutkin että siihen touhuun saa lähteä jonkun toisen sinkkukaverinsa kanssa. Alkaa pahasti näyttämään siltä että kaveri alkaa vaatimaan että se elämä pyörisi vaan ja ainoastaan hänen napansa ympärillä. Ainahan me kyllä ollaan tehty niin että tehdään kun hän haluaa, mutta NYT menee jo liian pitkälle!
Tässä naureskellen mietin sitä reaktiota kun kerron että ollaan miehen kanssa mietitty perheenlisäystä, että mitähän siitä seuraa...
En mä enää paineita ota, mutta alkaa jo pahasti kismittämään koko touhu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
asti tulit kirjoittamaan asiasta..? Älä ole siihen frendiis yhteydessä jos noin kirpoo. Vai henkiikö taustalla kuitenkin pieni kateuden poikanen; että ollapa sinkku jälleen itekin.. ;)
Tuota närkästymistä exän suruajan puutteesta tuntuu esiintyvän vielä vuosiakin suhteen päättymisen jälkeen. Minä olen aina ollut sinkku, mutta voin kyllä kuvitella, kuinka monen vuoden yhdessä asumisen jälkeen luulee itseään puoliskoksi kokonaisen ihmisen sijaan ja kuvittelee, ettei eroaminen muuta asiaa mitenkään. Onhan toisen löytäminen siinä tilanteessa melkein pettämistä, eikö? Hassu ilmiö kyllä.
Minulla oli joitakin vuosia sitten äärimmäisen itsekeskeinen työkaveri, joka jotenkin leimautui minuun ja alkoi pitää minua päiväkirjanaan. Kaikki mahdollinen oli kerrottava minulle, joten puhelimeni saattoi soida useita kertoja päivässä: ennen treffejä, treffiseuran vessaretken aikana ja treffien jälkeen. Lopulta kaveri meni naimisiin ja ryhtyi hankkimaan lasta. Hän aloitti kauhean painostuksen, koska hänen mielestään minun piti heti paikalla löytää mies, jotta voisimme olla raskaana yhtä aikaa. Minua ei mies ja lapsi -yhtälö kiinnostanut yhtään, mutta ei se häntä estänyt sitä vaatimasta.
Ei pidä ottaa paineita, kunhan vain pitää etäisyyttä. Tuollaiset tyypit eivät nimittäin hidasta vauhtiaan omasta halustaan.
Huh, onpa itsekeskeinen ystävä sinulla. Hyvä että sanoit mielipiteesi suoraan. Minä en jaksa ollenkaan tuollaisia ihmisiä, jotka ripustautuvat toiseen ja ikäänkuin pakottavat toisen elämään hänen elämäänsä. Milloin puolison, milloin ystävän.