Kuinka moni katsoi Ylen tiededokumentin "Geenit vai ympäristö?" Jollet ja asia kiinnostaa niin on vielä nähtävissä Yle Areena palvelussa (tässä suora linkki:
http://areena.yle.fi/video/321852 )
Dokumentissä oli erittäin mielenkiintoinen kohta joka käsitteli pettämistä. Oli löydetty geeni, jota siirtämällä hiiristä saatiin joko yksiavioisia tai sitten moniavoisia, uskottomia. Eli geneettisesti näyttäisi siltä, että on taipumus jompaan kumpaan ja ympäristötekijät sitten ehkä keikauttavat vaakakupin jompaan kumpaan käytökseen. Itse olen aina pitänyt itseäni yksiavioisena, mutta kun katsoin tämän rupesin miettimään onko ihmisiä jotka ovat koko elämänsä kokeneet olevansa moniavioisia?
Jos koko homma on geeneistä kiinni, niin yhä tärkeämmäksi nousee parisuhteen kannalta se, että ihmiset puhuvat ja uskaltavat olla rehellisiä toiveistaan. Itse olen ymmärtänyt jossain määrin pettämistä, riippuen tilanteesta, mutta huonosti kuitenkin. Tuo pisti miettimään taas kerran sitä, mikä tässä on itse muka oikeutettu kertomaan kelleen, mikä on oikein, mikä väärin. Me ihmiset olemme ihan oikeasti hyvin erilaisia ja käyttäytyminen on pitkälle kiinni geeneistä, ei läheskään niin paljoa kasvatuksesta kuin olemme tähän asti luulleet.
Pistin tän viestin tänne, koska toivoisin asiallista kommentointia uskollisuuteen ja pettämiseen, ei sellaista nälvimistä mitä se on esim Uskottomuus -palstalla. Etenkin kiinnostaa tuo, kokeeko joku itselleen luontevaksi moniavioisuuden ihan niin, että se on "luissa ja ytimissä" ja miten olette sen kanssa pärjänneet?
http://areena.yle.fi/video/321852 )
Dokumentissä oli erittäin mielenkiintoinen kohta joka käsitteli pettämistä. Oli löydetty geeni, jota siirtämällä hiiristä saatiin joko yksiavioisia tai sitten moniavoisia, uskottomia. Eli geneettisesti näyttäisi siltä, että on taipumus jompaan kumpaan ja ympäristötekijät sitten ehkä keikauttavat vaakakupin jompaan kumpaan käytökseen. Itse olen aina pitänyt itseäni yksiavioisena, mutta kun katsoin tämän rupesin miettimään onko ihmisiä jotka ovat koko elämänsä kokeneet olevansa moniavioisia?
Jos koko homma on geeneistä kiinni, niin yhä tärkeämmäksi nousee parisuhteen kannalta se, että ihmiset puhuvat ja uskaltavat olla rehellisiä toiveistaan. Itse olen ymmärtänyt jossain määrin pettämistä, riippuen tilanteesta, mutta huonosti kuitenkin. Tuo pisti miettimään taas kerran sitä, mikä tässä on itse muka oikeutettu kertomaan kelleen, mikä on oikein, mikä väärin. Me ihmiset olemme ihan oikeasti hyvin erilaisia ja käyttäytyminen on pitkälle kiinni geeneistä, ei läheskään niin paljoa kasvatuksesta kuin olemme tähän asti luulleet.
Pistin tän viestin tänne, koska toivoisin asiallista kommentointia uskollisuuteen ja pettämiseen, ei sellaista nälvimistä mitä se on esim Uskottomuus -palstalla. Etenkin kiinnostaa tuo, kokeeko joku itselleen luontevaksi moniavioisuuden ihan niin, että se on "luissa ja ytimissä" ja miten olette sen kanssa pärjänneet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuostapa pari tuntemaani miestä saa vettä myllyynsä: he ovat järkähtämättä sitä mieltä, että koska heidän biologinen tarpeensa on ruiskuttaa siemeniään kaikkeen liikkuvaan, heidän on täysin mahdotonta tyytyä vain omaan vaimoon. He eivät ota mitään vastuuta tekemisistään, koska he eivät kuulemma voi biologian ylivallalle yhtään mitään.
Ihminen voi monien muiden lajien tapaan kokea luontevaksi vaikka puolison pentujen listimisen taatakseen sen, että vain omat geenit pääsevät lisääntymään. Halu on vain pidettävä kurissa, jollei lakien ja muiden sopimusten kanssa tule vaikeuksia.
Olen samaa mieltä siitä, että puolison kanssa on puhuttava asiat halki. Jos tuntee vastustamatonta halua paritella muidenkin ihmisten kanssa, siitä olisi pystyttävä puhumaan suhteen alussa vaikeuksien välttämiseksi. Mistäpä sitä ihan noviisi kuitenkaan tietää, että se yhteen ihmiseen kohdistuva himo saattaa hälvetä ensihuuman jälkeen? Jos kertoo olevansa vieraissa juoksevaa tyyppiä, on mahdollista, ettei aiottu puoliso rupeakaan puolisoksi.
Avioliitto on kirjaimellisesti kahden kauppa, joten on pariskunnan ikioma asia järjestellä elämänsä kummallekin sopivaan tapaan. Jos kummallekin sopii toisen tai molempien seksireissut muihin sänkyihin, eipä se muille kuulu. Jos toinen ei järjestelystä tykkääkään, ei paljon parane selittää geenien ylivallasta, vaan on tehtävä uudet järjestelyt.
Kerrankin asiallinen avaus tästä aiheesta. Meidän yhteiskuntamme on olevinaan liberaali ja suvaitsevainen, mutta parisuhdeuskollisuus tuntuu yhä olevan suuri tabu vaikkei siitä poikkeaminen sentään enää ole rikos. Monet suorastaan katsovat asiakseen toimia ihan ventovieraiden ihmisten moraalinvartijoina ja kertovat kärkkäästi, mikä on oikein ja mikä väärin. Tuossa viereisessä muuten suht maltillisessakin kommentissa rinnastetaan "pettäminen" lasten murhaamiseen, mikä on jo varsin asiatonta.
Ihmisen käyttäytyminen on toki monimutkaisemman geenien ja sosiaalisen ympäristön yhteisvaikutuksen tulosta kuin noilla pikku jyrsijöillä, mutta samoja hormoneja (oksitosiinia ja vasopressiiniä), joiden toiminta hiirulaisen aivoissa määrää sen parisuhdeuskollisuudesta, erittyy myös ihmisten aivoissa. Ja kyllä, on varmaan hyvinkin mahdollista että joillakin yksilöillä on geneettisesti voimakkaampi taipumus yksiavioisuuteen kuin toisilla.
Noiden myyrien tapauksessa yksiavioisuus siis tarkoittaa olennaisesti samaa kuin ihmisellä: uros ja naaras asuvat yhdessä, osoittavat toisilleen hellyyttä, parittelevat vain keskenään ja hoitavat poikasensa yhdessä. "Moniavioisuus" on tässä tulkittu laajasti: jyrsijöillä tavallinen kuvio on vapaa sinkkuelämä, jossa sekä urokset että naaraat parittelevat useiden kumppanien kanssa ja naaraat hoitavat poikasensa yksin. Muitakin tapoja esiintyy eläinkunnassa: uroksen ja muutaman naaraan muodostama perhe (esim. leijonilla), tai kiinteä parisuhde, jossa tehdään puolin ja toisin syrjähyppyjä (monet linnut) mutta hoidetaan jälkeläiset yhdessä.
Itse kyllä taidan olla moniavioisuuden puolelle taipuvainen. Olen vakituisessa parisuhteessa ja minulla on ns. rinnakkaissuhde, mies jota tapailen seksin merkeissä silloin tällöin. Tätä on jatkunut jo useita vuosia eikä siitä tunnu olevan kenellekään osapuolelle ongelmia. Se toinen on ikäänkuin urheiluharrastuskaveri, jota kohtaan tunnen seksuaalisen halun lisäksi eräänlaista kiintymystä mutta en sellaista syvää rakkautta ja läheisyyttä kuin "omaa" miestäni kohtaan tunnen. Koen tämän kuvion sopivan erittäin luontevasti meille.
liittyen: ovatko kaikki osapuolet tietoisia missä mennään?
Siis, oletko keskustellut vakituisen kumppanisi kanssa asiasta?
Juuri niin, olet rehellinen ja aito.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Moniavioisuus voi olla geeneissä, mutta se, että kertooko ihminen pettämisestä kumppanilleen ja on näin ollen rehellinen, on kyllä kiinni aivan ihmisestä itsestään ja hänen itsekkyydestään.
Ensinnäkin pieni korjaus, moniavioisuus ei ole sama asia kuin pettäminen. Moniavioisessa suhteessa elävä voi ola täysin uskollinen ja yksiavioinen voi pettää.
Itse asiasta, perimä ei määritä käytöstämme samaan tapaan kuin muilla eläimillä, koska meillä on kyky ajatella ja kyky tehdä moraalisia valintoja. Kaikilla meillä on myös kyky tappaa ja tuhota, mutta vain harvat niin tekevät. Samoin voisimme valehdella läheisimmillemme ummet lammet puutaheinää koko ajan, mutta sitäkään useimmat eivät tee. Pettäjä tekee tietoisen moraalisen valinnan pettäessään, on vain tekosyytä ja selittelyä yrittää pykätä asiaa perimän syyksi.
Vetelit viestissäsi aika holtittomasti johtopäätelmiä tuostakin hiiritutkimuksesta, tuskin edes tutkimuksen tekijätkään itse yleistäisivät hiirten käytöstä ihmisen toimintaan. Ainakaan jos haluaisivat säilyttää minkäänlaista uskottavuutta tiedemaailmassa.
Moraalista voi toki keskustella, mutta pettämisen yhteydessä olet aika heikoilla jos yrität perustella pettämisen oikeallisuutta. Pettäminenhän on, niin kuin sanakin kuuluu, luottamuksen pettämistä. Mikään yksittäinen teko ei ole pettämistä sellaisenaan, vaan silloin kun tekee teon jonka tietää loukkaavan petettyä ja yhteisiä pelisääntöjä. Esim. vieraan kanssa pelehtiminen ei ole pettämistä, jos siihen on lupa ja toisaalta kumppanin luottamuksen voi pettää myös tavoilla joihin ei liity toisia ihmisiä tai seksuaalisuutta.
Itse olen ihmetellyt näissä pettämistä koskevissa keskusteluissa näitä pettäjä"sankareita", jotka puolustelevat toimintaansa muka luonnon sanelemalla pakolla. Jos niin muka olisi, niin miksi sitä ei sitten seurustelukumppanilleen/puolisolleen avoimesti kertoisi? Eikö se helpottaisi omaakin oloa jos sitä saisi luvan kanssa tehdä, eikä tarvitsisi kusettaa puolisoaan? Taitaa vaan olla niin, että ei se seksi siinä pettämisessä ole se pääasia, vaan juurikin se jännitys ja valehtelu. Tehdä jotain "jännittävää" ja "kiellettyä" ja mennä sitten kotio naama pokerilla salaisuus mielessään kuin joku murrosikäinen tupakoitsija.
Tosiaan hiiret eivät olleet moniavioisia vaan hurvittelevat ihan vapaasti kenen kanssa vaan, eivätkä muodostaneet mitään suhdetta, eli moniavioisuus oli väärä termi. Sinkkuilivat siis. Jos olisit katsonut dokkarin tietäisit, että siinä vahvasti tuotiin esille näkemys, että geenit määräävät käyttäytymisemme pitemmälle kuin kasvatus/opitut tavat. Mukana oli mm geenitutkija joka oli myös psykiatri.
En yritä tällä oikeuttaa pettämistä, en hyväksy pettämistä. Mutta jäin ihan oikeasti miettimään sitä, että ihmisen sisäänrakennetut mallit ovat ihan oikeasti jo perimätasolla erilaiset ja ne todella vaikuttavat käyttäytymiseemme ratkaisevasti. Silloin on mielestäni ihan oikein kysyä sitä, kenen tapaa voidaan kutsua oikeaksi?
Itse liputan sen rehelisyyden puolesta, ts jos ollaan parisuhteessa pitää asiasta keskustella. Ja jos toinen osapuoli ei hyväksy, sitten erotaan. Tai jos molemmille sopii niin sittenhän suhde voi olla ns avoin suhde. Mutta tämän toteutuminen vaatisi hirveästi asenneilmaston muokkaamista. Nykypäivänä on miltei mahdotonta sanoa, että toivoisi voivansa harrastaa seksiä muiden kanssa ja silti elää liitossa. Ulkoiset paineet ovat ihan hirvittävät ja käytös tuomitaan jyrkästi. Mutta entäpä jos siis olemme siinäkin ihan oikeasti biologisesti niin erilaisia, että joitakin ajaa eteenpäin "sisäinen pakko"? Nämä "siemenenkylväjäsedät" ovat ihan naurettavia yrittäessään puolustaa oikeutta pettää. Ihmisillä todellakin on mahdollisuus kommunikoida ja selvittää asiat, mutta nuo selittelijäthän eivät halua sitä rehdä. He haluavat sekä syödä kakun että säästää, mikä ei elämässä vain ole toimiva yhtälö. Mutta millä saadaan muutos siihen asenneilmastoon, että asiasta voidaan puhua asiallisesti ja niin, että se olisi ihan normaalia. Sekin pakottaisi monet jo miettimään seksuaalisuuttaan ja ehkä ehkäisisi jotain onnettomia liittoja.
>>Silloin on mielestäni ihan oikein kysyä sitä, kenen tapaa voidaan kutsua oikeaksi?>Tai jos molemmille sopii niin sittenhän suhde voi olla ns avoin suhde. Mutta tämän toteutuminen vaatisi hirveästi asenneilmaston muokkaamista. Nykypäivänä on miltei mahdotonta sanoa, että toivoisi voivansa harrastaa seksiä muiden kanssa ja silti elää liitossa. Ulkoiset paineet ovat ihan hirvittävät ja käytös tuomitaan jyrkästi.
Olen ties kuinka monetta sukupolvea pettäjien sukua eli sukumme miehet ovat käyneet vieraissa.
Olen nauttinut elämästäni enkä mitenkään häpeä.
Kauan sitten varmistuin omalta kohdaltani käytökseni olevan geneettistä.
Se helpotti ja muille sanon so what!
Mutta uskalsitkos kertoa puolisollesi millainen olet luontojasi? Ja jos niin miksi et? Ja mitä ylpeilemistä siinä on? Mä olisin ylpeä vasta sitten, kun olisin alunperin kertonut rakkaalleni, ottanut sen riskin ja saanut hänen hyväksyntänsä asialle. Pettämisessä on aina hyväksikäytön maku, että koti on suhteen toiselle osapuolelle vain hotelli ja elämä on muualla. Se tärkein ihminen elämässä kuitenkin yleensä saa paskaraivarin kun pettäminen paljastuu ja pettäminen haavoittaa toista usein syvästi. Mutta rehellisen avoimen suhteen eläminen vaatiikin rohkeutta ja siihen harvasta on. Eihän sitä tarvitse pitkin maita ja mantuja toitotella, riittää että kumppaninsa kanssa on asia puhuttuna.
Näin suosittelin sisarelleni 46v.
www.seuralainen.fi
Nyt on sisko ja puolet suvusta onnellisia.
Provosoinko jotakuta.
"Eli geneettisesti näyttäisi siltä, että on taipumus jompaan kumpaan ja ympäristötekijät sitten ehkä keikauttavat vaakakupin jompaan kumpaan käytökseen."
Eli ympäristötekijät vaikuttavat...jos kumppani pystyy uskottavasti uskottelemaan tappavansa koko perheen uskottomuuden takia, niin ilmeisesti sitä sitten esiintyy harvemmin tällaisessa tapauksissa?