Ihan pakko purkautua nyt tänne, kun en enää tiedä mitä tekisin.
Taustaa: Olin 16 vuotiaasta asti saman miehen kanssa 9,5 vuotta. Ehdittiin mennä kihloihin ja ostaa omakotitalo, jotka ovat suuria asioita minulle. Ero oli mulle vaikea, mutta olen pääsyt jo sen yli. Vihdoinkin!
Nykytilanne: Olen seurustellut nykyisen miehen kanssa reilu puolitoista vuotta. Tätä ennen mulla oli siinä välissä yhden illan juttuja jonkin verran, kuten sinkkuna yleensä on, sekä muutama lyhyt suhde.
Nykyisessä miehessä oli jotain, mihin ihastuin ja siksi hänen kanssaan olen näinkin pitkään jo viihtynyt. Mutta missä ongelma? Ongelma on siinä, että tällä miehellä on oma vuokrakämppä, mulla on oma osake. Tämä mies on kuitenkin asunut luonani ensitapaamisestamme asti, ei kuitenkaan virallisesti. Ei siinä mitään, hyvin pitkälti olen viihtynyt hänen seurassaan. Mutta pikkuhiljaa on alkanut rasittaa se, että tää mies ei osallistu asumiskuluihin ollenkaan, tai no kerran se on maksanut tv-lupa- sekä sahkölaskun ihan kokonaan itse, kun olin ainakin 3 krt siitä maininnut. Toivoisin hänen maksavan edes puolet sähköstä ja tv-luvasta, koska kuitenkin luonani asuu. Yhtiövastikkeeseen en viitsi pyytää häntä osallistumaan ja asumislainani ei hänelle kuulukaan. Yleensä, jos mainitsen hänelle vaikkapa sähkölaskusta, hän hymähtää, että kai siitä jotakin pitää maksaa ja asia unohtuu samantien, enkä minä kehtaa/jaksa siitä montaa kertaa mainita..
Olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhteessa maksetaan laskut puoliksi, riippumatta osapuolten tuloista. Nykyisellä miehelläkin kuitenkin on tulot totaalisesti paremmat, kuin minulla, ja silti hän pihtailee. Hän onkin sanonut, että kun hän ei luonani VIRALLISESTI asu, eivät myöskään asumiskulut hänelle kuulu. Mutta eihän kukaan voi toisen luona ilmaiseksi asua, vai voiko?
Nykyään on alkanut tuntua siltä, että olen hänelle pelkkä piika. Pesen omieni lisäksi myös hänen pyykkinsä, silitän ne, tiskaan, laitan ruokaa.. Kaiken vain hyvää hyvyyttäni. Mies on alkanut löysäillä kotihommien suhteen. Eikä meillä muutenkaan tunnu kovin läheistä suhdetta enää olevan. Olemme jo monta kertaa olleet eroamassa, mutta ongelma on se, että ero on kuitenkin molemmille sen verran arka paikka, ettei siitä tähän mennessä ole tullut toistaiseksi vielä mitään. Jutelleet olemme asiasta monen monta kertaa. Huumorintajummekaan ei kohtaa, mielestäni mieheni on liian tosikko. Hän ei mm. osaa nauraa itselleen ollenkaan, vaan menettää aidosti hermot, jos vitsailen hänestä. Sen sijaan hän kyllä saa nauraa muille ihmisille.
Mitä teen? Helppo vastaus: Eroa! Kun se olisikin niin yksinkertaista. Pitkän suhteen eroni jälkeen menetin myös lähimmät ystäväni, jotka eivät koskaan olleet todellisia ystäviä olleetkaan. Siispä nykyään pahin pelkoni on yksinjääminen ja sen takia eroaminen niin hankalaa onkin! Sen takia olen nykyistä miestä näinkin kauan kestänyt (suorastaan roikkunut hänessä) ja minä kun en ole jättäjätyyppiä. Tiedän, ettei uuden seuran löytäminen ole minulle varmastikaan mikään suuri ongelma (olen mielestäni hyväluonteinen, kaikilla toki huonot puolensa ovat, eikä kuulemani perusteella ulkonäkönikään pitäisi este olla), mutta eroaminen on yksi elämän helvetillisimpiä projekteja!
Huokaus! Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta yritin mahdollisimman lyhyesti esittää asiani.
Mikäli jaksoit kokonaan lukea, niin kysymys kuuluu edelleen:
Laitanko miehen vaihtoon?
Olisin edes jonkinlaisesta avusta todella kiitollinen!
Taustaa: Olin 16 vuotiaasta asti saman miehen kanssa 9,5 vuotta. Ehdittiin mennä kihloihin ja ostaa omakotitalo, jotka ovat suuria asioita minulle. Ero oli mulle vaikea, mutta olen pääsyt jo sen yli. Vihdoinkin!
Nykytilanne: Olen seurustellut nykyisen miehen kanssa reilu puolitoista vuotta. Tätä ennen mulla oli siinä välissä yhden illan juttuja jonkin verran, kuten sinkkuna yleensä on, sekä muutama lyhyt suhde.
Nykyisessä miehessä oli jotain, mihin ihastuin ja siksi hänen kanssaan olen näinkin pitkään jo viihtynyt. Mutta missä ongelma? Ongelma on siinä, että tällä miehellä on oma vuokrakämppä, mulla on oma osake. Tämä mies on kuitenkin asunut luonani ensitapaamisestamme asti, ei kuitenkaan virallisesti. Ei siinä mitään, hyvin pitkälti olen viihtynyt hänen seurassaan. Mutta pikkuhiljaa on alkanut rasittaa se, että tää mies ei osallistu asumiskuluihin ollenkaan, tai no kerran se on maksanut tv-lupa- sekä sahkölaskun ihan kokonaan itse, kun olin ainakin 3 krt siitä maininnut. Toivoisin hänen maksavan edes puolet sähköstä ja tv-luvasta, koska kuitenkin luonani asuu. Yhtiövastikkeeseen en viitsi pyytää häntä osallistumaan ja asumislainani ei hänelle kuulukaan. Yleensä, jos mainitsen hänelle vaikkapa sähkölaskusta, hän hymähtää, että kai siitä jotakin pitää maksaa ja asia unohtuu samantien, enkä minä kehtaa/jaksa siitä montaa kertaa mainita..
Olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhteessa maksetaan laskut puoliksi, riippumatta osapuolten tuloista. Nykyisellä miehelläkin kuitenkin on tulot totaalisesti paremmat, kuin minulla, ja silti hän pihtailee. Hän onkin sanonut, että kun hän ei luonani VIRALLISESTI asu, eivät myöskään asumiskulut hänelle kuulu. Mutta eihän kukaan voi toisen luona ilmaiseksi asua, vai voiko?
Nykyään on alkanut tuntua siltä, että olen hänelle pelkkä piika. Pesen omieni lisäksi myös hänen pyykkinsä, silitän ne, tiskaan, laitan ruokaa.. Kaiken vain hyvää hyvyyttäni. Mies on alkanut löysäillä kotihommien suhteen. Eikä meillä muutenkaan tunnu kovin läheistä suhdetta enää olevan. Olemme jo monta kertaa olleet eroamassa, mutta ongelma on se, että ero on kuitenkin molemmille sen verran arka paikka, ettei siitä tähän mennessä ole tullut toistaiseksi vielä mitään. Jutelleet olemme asiasta monen monta kertaa. Huumorintajummekaan ei kohtaa, mielestäni mieheni on liian tosikko. Hän ei mm. osaa nauraa itselleen ollenkaan, vaan menettää aidosti hermot, jos vitsailen hänestä. Sen sijaan hän kyllä saa nauraa muille ihmisille.
Mitä teen? Helppo vastaus: Eroa! Kun se olisikin niin yksinkertaista. Pitkän suhteen eroni jälkeen menetin myös lähimmät ystäväni, jotka eivät koskaan olleet todellisia ystäviä olleetkaan. Siispä nykyään pahin pelkoni on yksinjääminen ja sen takia eroaminen niin hankalaa onkin! Sen takia olen nykyistä miestä näinkin kauan kestänyt (suorastaan roikkunut hänessä) ja minä kun en ole jättäjätyyppiä. Tiedän, ettei uuden seuran löytäminen ole minulle varmastikaan mikään suuri ongelma (olen mielestäni hyväluonteinen, kaikilla toki huonot puolensa ovat, eikä kuulemani perusteella ulkonäkönikään pitäisi este olla), mutta eroaminen on yksi elämän helvetillisimpiä projekteja!
Huokaus! Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta yritin mahdollisimman lyhyesti esittää asiani.
Mikäli jaksoit kokonaan lukea, niin kysymys kuuluu edelleen:
Laitanko miehen vaihtoon?
Olisin edes jonkinlaisesta avusta todella kiitollinen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viikonloput meillä: Jos ollaan kotona, eli mun luona, ne menee yleensä niin, että mies istuu koko illan seinän takana toisessa huoneessa tietokoneella, MUN KONEELLA, tuijottamassa facebookia tai autoja. Ja minä koitan keksiä jotain viihdykettä itselleni, useimmiten tuijotan tv:tä, josta ei mitään tule. Melkein joka toinen vkl mies kuitenkin haluaa mennä kavereiden (ja yleensä sinkkukavereiden) kanssa baareilemaan, ilman minua.
Mitä järkeä tässä on? Ei niin mitään! Olen jo kohta 3-kymppinen ja haluaisin lapsiakin vielä saada. Tuntuu, että tuhlaan vain aikaani nykyisen kanssa, mutta kun ei noita miehiäkään ihan sentään tuosta vain kuitenkaan löydä. Uskon kuitenkin, että mulle on olemassa jossain se oikea, kunpa vain tietäisin, miten sen löydän!! Olisi lottovoitto löytää mies, jonka kanssa nähdä toivoa pitkälle tulevaisuuteen!
Ei se mies vaihtamalla parane.
Mites olis vastakkainen lähestymistapa asiaan - ei eroa, vaan virallinen yhteenmuutto!
Sen kun läväytät pöytään miehelle mietittäväksi, niin luulisi kaveri vähäsen heräävän. Ja sinä myös siinä samalla - haluatko todella jatkaa tämän miehen kanssa?
Ei tuo tuollalailla tule ikinä toimimaan - mitä hittoa se mies sitä vuokrakämppää pitää, kun luonasi kerran asuu? Sen rahan kun toisi yhteiseksi hyväksi, niin alkais vaikuttaa paljon paremmalta. Tai sitten ehdotat pitemmän päälle, että mies ostaa puolikkaan kämppää sinulta..? Jos tuosta "diili" tulee, kannattaa käydä läpi sitten kaikki yhteiselämään liittyvät seikat - niistä kotitöistä alkaen...
tätä minäkin ihmettelen ettei olla muutettu vielä yhteen. mies kuitenkin joutuu maksaa oman kämppänsä kulut niin ehkä sen takia on vähän nyrpeä maksamaan myös kuluja sinun asunnostasi, vaikka siellä asuukin
kamat siis yhteen ja muuttakaa saman katon alle. mieheltä säästyy rahaa ja ne hän voi keskittää sinun asuntosi kunnossapidon
Olet tainnut hemmotella miehen jo piloille? Kai te edes ruokakulut jaatte, vai hommaatko sinä päivittäistavaratkin teille? Jos meinaatte virallisesti muuttaa yhteen niin keskustele ensin miehesi kanssa onko hänellä aikomustakaan alkaa maksaa puolet kuluista vai aikooko jatkaa pummimeininkiä jatkossakin.
Jos toi passaaminen alkaa sua ottaa hermoon niin miksei mies voi muuttaa omalle kämpälleen ja jatkatte seurustelua vähän väljemmin.
ylipäätään ketään passaamaan. Miehellähän on jo nyt kaikki, mihin hän yhteenmuuttoa tai suhteen virallistamista enää tarvitsee? Sinä kokkaat, pyykkäät, annat seksiä ja maksat laskut, herralla jää rahaa itselleen ja omaan tulevaisuuteensa johon tuskin sinä kuulut..heräähän nyt! Tehän olette jo nyt kuin vanha aviopari jos ukko vaan on koneella ja sä katot telkkaa..
Rehellinen vastaus: Laita mies vaihtoon, ei se tuosta yhteenmuutolla parane yhtään, päinvastoin!!!