Onko teillä suhteessa joskus semmonen tunne, että ette riitä kumppanille? Tai, että hän voi useaan otteeseen mainita jostain tietystä piirteestä josta hän ei sinussa pidä?
Omassa suhteessani tyttöystäväni on maininnut useaan otteesee siitä, kuinka vain olen enkä esim ole töissä, pakkohan mun ei ole töissä siis olla, koska olen vielä opiskeluiässä, ja nyt on kesäloma.
Opinnot on aina myös ollut vähän ongelmana, koska en ole löytänyt omaa alaa, ja olen kuitenkin vasta 18, ja minulla on aikaa hyvin etsiä itelleni se oma ala ja kiinnostuksen kohde.
Ärysttävää on kun siinä sivussa tyttöystävältä tulee koko ajan kommenttia kuinka en tee mitään, ja hän ei tykkää siitä, koska hän itse on semmonen, että kesälomaki on pakko olla töissä, koska ei vain halua olla saa rahaa.
Nyt on semmonen tunne, että en riitä hänelle, vaikka kuinka yritän. Tuntuu että pitää vain miellyttää toista ja olla semmoinen mitä en ole, vaan sen takia, että hän viihtyisi mun kanssa. Seurustelua on takana 2v.
Haluaisin elää suhteessa jossa mut hyväksytään semmosena kun olen. Haluaisin että just tämä suhde olisi se, koska kuitenkin rakastan tyttöystävääni ja haluan olla juuri hänen kanssaan. Mutta en haluaisi saada alemmuuden tunnetta liian usein siitä, kuinka en tee mitään.
Tuntuu että hän itse kokee olevansa parempi kun mä, ja sen takia sen on hyvä moittia mua. Huoh..
Neuvoja??
Omassa suhteessani tyttöystäväni on maininnut useaan otteesee siitä, kuinka vain olen enkä esim ole töissä, pakkohan mun ei ole töissä siis olla, koska olen vielä opiskeluiässä, ja nyt on kesäloma.
Opinnot on aina myös ollut vähän ongelmana, koska en ole löytänyt omaa alaa, ja olen kuitenkin vasta 18, ja minulla on aikaa hyvin etsiä itelleni se oma ala ja kiinnostuksen kohde.
Ärysttävää on kun siinä sivussa tyttöystävältä tulee koko ajan kommenttia kuinka en tee mitään, ja hän ei tykkää siitä, koska hän itse on semmonen, että kesälomaki on pakko olla töissä, koska ei vain halua olla saa rahaa.
Nyt on semmonen tunne, että en riitä hänelle, vaikka kuinka yritän. Tuntuu että pitää vain miellyttää toista ja olla semmoinen mitä en ole, vaan sen takia, että hän viihtyisi mun kanssa. Seurustelua on takana 2v.
Haluaisin elää suhteessa jossa mut hyväksytään semmosena kun olen. Haluaisin että just tämä suhde olisi se, koska kuitenkin rakastan tyttöystävääni ja haluan olla juuri hänen kanssaan. Mutta en haluaisi saada alemmuuden tunnetta liian usein siitä, kuinka en tee mitään.
Tuntuu että hän itse kokee olevansa parempi kun mä, ja sen takia sen on hyvä moittia mua. Huoh..
Neuvoja??
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaikka et olisi osannut päättää mitä haluat tehdä isona, sinun pitää tehdä jotain. Koko yhteiskunta perustuu siihen että kaikki teemme kykyjemme mukaan jotakin hyödyllistä.
Joku on rakentanut talon, jossa asut, joku on tehnyt ja pitää yllä voimalaitoksia ja televerkkoja etä sinä voit hengailla netissä.
Ei pitäisi olla kovin vaikea ymmärtää että sinunkin pitää tehdä jotain. Me työtä tekevät saatamme nousta kapinaan ja estää sinua nauttimasta yhteiskunnan palveluja.
Kun sinun kaltaisiasi on tarpeeksi, koko yhteiskunta pysähtyy ja silloin on voimassa viidakon lait. Siinä kisassa et ehkä pärjää.
Jos naisesi yrittää hienovaraisesti huomauttaa loisimisestasi, ole tyytyväinen. Moni muu olisi antanut sinulle kenkää.
No mutta tekeehän ap jotain, hän opiskelee! Tuon ikäisen nuoren "työtä" on opiskelu ja vaikka ensimmäinen ala ei tunnu oikealta, niin parempi on vaihtaa alaa kuin jäädä kotiin makaamaan.
Opiskelijat ovat oikeasti ansainneet kesälomansa, jos vain jotenkin onnistuvat tulemaan toimeen tuettomat kesäkuukaudet. Täysipäiväinen opiskelu on rankkaa, varsinkin jos puhutaan korkeakouluista, mutta myös toisella asteella voi olla hankalaa. 9kk ajan kuluttaa penkkejä oppilaitoksessa n.6-10h päivässä 5pv/vko ja tämän päälle opiskeluun liittyvät tehtävät, tenttiin luvut ym. kotona. Lisäksi moni tekee tuon päälle töitä opintojen ohessa viikonloppuisin ja iltaisin. Hyvällä tuurilla nuori ei saa pidettyä edes viikon lomaa (=ei töitä, ei koulua, ei tehtäviä) jopa viiteen vuoteen. Tekisitkö itse n.60h viikossa töitä viisi vuotta putkeen ilman lomaa ja saisit tästä hyvästä alle 1000e käteen rahaa?
Minulla on säästössä rahaa niin että voin lomailla koko tämän kesän, 4kk ajan. Olen opiskelija ja työllä olen omat säästöni ansainnut. Jos joku alkaa naputtamaan siitä että pidän pitkän loman, niin kateellisuuskortti käyttöön vaan. Monella täysipäiväisesti työssä käyvällä ei ole varaa ottaa palkatonta lomaa edes kuukautta, joten kateellisuuden ymmärrän. Ja muistutukseksi vielä, elän siis omilla säästöilläni, en vanhempien tai muiden veronmaksajien lompakoilla.
"Kun sinun kaltaisiasi on tarpeeksi, koko yhteiskunta pysähtyy ja silloin on voimassa viidakon lait. "
Suomi (ja muut länsimaat) ovat siinä ikävä paikka asua, että tuntuu että ihmisiä arvostetaan vain heidän ammatillisen pätevyytensä kautta. Mitä paremmin pärjää työelämässä, sitä arvostetumpi on. Muilla ominaisuuksilla ei ole oikeastaan mitään väliä. Minusta nyky-yhteiskunnassa viidakon lait pätevät jo työelämässä, "syö tai tule syödyksi". Lähes kaikki perustuu kilpailulle, tee paremmin, nopeammin, tehokkaammin, tarkemmin, halvemmalla ja yritä samalla antaa itsestäsi parempi kuva kuin työkaverisi antaa.
Tuo alkuperäinen kirjoittaja ei sanonut opiskelevansa vaan olevansa opiskeluiässä. Hän ei ollut vielä löytänyt alaansa.
Jos ei ole löytänyt alaansa, sitä voisi etsiä esimerkiksi tekemällä töitä.
Mitä opiskelun ja työntekoon tulee, olen tutustunut molempiin aiheisiin. Nuorena opiskelijana olin kesät töissä. Pidin ehkä viikon lomaa. Niillä ansioilla ja opintolainalla rahoitin opiskelun. Ei minulle ole vieras 60 h työviikko ja yksinhuoltajaisän kotihommat päälle.
En tarkoita että ihmisiä pitäisi arvostaa ammatillisen pätevyyden perusteella. En myöskään voi hyväksyä että aikuiset vaan lorvivat kotona ja odottavat että joku muu huolehtii kaikesta.
Tiedätkö ollenkaan työtilanteesta mikä lama nyt oikeesti on? Potkuja saa insinöörit, myyjät, jopa valtion työntekijät, ja kesätöitä oli vaikea saada tyttärelleni vaikka haku alettiin ajoissa.
Riittämättömyys? Kysymys on vain ja ainoastaan siinä että ihastuminen kestää vain 1000 päivää. Moni ratkaisee sen ongelman menemällä seuraavaan suhteeseen ja on yhä vain onnettomampi lopulta. Riittämättömyyden tunne kuuluu parisuhteeseen ja on hyvä kysellä mitä voisi tehdä. Joskus tarvitaan jotain muutakin kuin töihin menemistä. 18-vuotias mieti rauhassa mitä aiot opiskella. Mä pidin välivuoden lukion jälkeen ja en kadu yhtään! Tarttee sitä ny miettiä varsinkin siinä iässä - mä en silloin todellakaan vielä tienny mitä elämältäni haluun.
on sitä että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän. Osaa kannustaa oikeille "raiteille" jos on tarve. Mutta ei suolla negatiivista palautetta. Oot nuori vielä. Sinuna keräisin voimia ja rohkeutta irrottautua suhteesta, vaikka se on vaikeaa. Vaikeaa hyväksyä, että toinen ei vaan hyväksy sellaisena kuin on. Tietty asiasta voi yrittää keskustella, mutta voi olla vaikea saada toista ymmärtämään. Usein siihen tarvitaan puolueetonta ulkopuolista apua ja lyhytkestoinen apu ei riitä. Sinun todellinen rakkaus odottaa luultavasti nyt jossain muualla. Tulevaisuudessa. Se voi tapahtua piankin tai siihen voi mennä aikaa.
itse olen aina siitä lähtien kun täytin 15 ollut kesät töissä. opiskelen nyt amk:ssa ja eka loma vuosiin koska töitä en saanut vaikka nyt eniten olisin tarvinnut. ja se tympii, ei pelkästään sen vuoksi että saa stressata laskujen vuoksi vaan myös siksi ettei yksinkertaisesti ole mitää tekemistä. reissuunkin on paha lähteä rahattomana.
mistä saat rahat menoihisi? vanhemiltako? olet sen verran nuori että asut vielä varmaan kotona. ehkä siinä on vastaus miksi tyttöystävääsi ärsyttää se ettet ole töissä. itse en myöskään henkilökohtaisesti ymmärrä nuoria jotka loikoilevat kesät ja mankuvat vanhemmiltaan rahat vaikka ovat jo täysi-ikäisiä ja joiden on pian aika lähteä kotoa. lyhytkin kesätyö antaa kokemusta ja mieltä se lämmittää siinä vaiheessa kun hakee muualta kesätöitä ja voi CV:seen kirjoittaa työkemuksista. ja kyllä se itse ansaittu raha on aina parempi kun vanhemmilta ruinattu.
Et ole löytänyt alaasi, joten sinulla ei tällä hetkellä ole opiskelupaikkaa, mutta töitäkään et halua tehdä, koska pidät itseäsi "opiskeluikäisenä"? Jos ymmärsin oikein, voin sanoa, että minuakin tuollainen poikaystävä ottaisi päähän. Mitä sitten teet? Elät vanhempien rahoilla ja päivät pitkät virut ja "pohdit", mikä se sinun alasi sitten voisi olla?
Olen itsekin ollut kesätöissä opiskelujen ohella 15-vuotiaasta asti ja ihmettelen suuresti täysi-ikäisiä, joilla ei ole vielä mitään työkokemusta, eikä edes halua sellaista hankkia. Huh huh!
En ole löytäny alaani, mutta etsin sitä oikeeta, syyskuussa alkaa koulu ja katson miten se tulee mun alaksi vai tuleeko. Että kyllä mä jotain teen. Kesäkuun olin kesätöissä.
Elän opintotuella, kesä on mennyt palkalla, ja tottakai vanhemmat antaa aina vähän taskurahaa jos pyydän, onhan se ymmärrettävää ettei opiskelijalla välttämättä sitä rahaa paljon ole.
Tuohon yhteen viestiin haluaisin sanoa sen, että ei tilanne ehkä Niin vakava ole, että pitäisi eroa miettiä, mutta harmittaa vaan kun tyttöystävä painostaa asioihin, tai asettaa mulle paineita, koska mä "lorvin". Kesäloma on nyt mennyt lorviten, paitsi olin ton yhen kuukauden töissä. Kyllä se väittää että hyväksyy mut just semmosena ku on, mutta toi piirre mussa kuulemma vaan välillä vähän harmittaa.
Taisitte saada musta nyt semmosen kuvan, että mä vaan oon kotona mietin sitä omaa alaa että mikä se vois olla, kyllä mä teen asioiden eteen jotain.. :)
Mutta kun kuitenkin on loma, niin kai siitä saa nauttia.
Sano tyttöystävä myös sitä, että mitäs sitten kun muutettais samaan kämppään ja pitäis vuokraa maksaa, enkä olis töissä vaan opiskelisin. Saahan sitä tukia ja voi ottaa vaikka opintolainaa, kyllä sitä aina jotain keksii, niin kauan kun opiskelee.
kun se oli samanlaisessa tilanteessa!
Sitä ei kuule ulkopuolinen tiedä oletko vain laiska vai mikä mättää. Monet ihmiset tarvitsevat pientä potkua perseelleen.
Työnarkomaani ja työtön ovat yhdessä, selvä lataus!
Tässä tekstissä en ota ollenkaan mitään enkä minkäänlaista kantaa siihen oletko todella riittämätön vai et. Nimittäin tässä ongelmassa ei ole varsinaisena taustatekijänä sinun riittämättömyytesi ollenkaan. Jos olet todella riittämätön, etsitään siihen ongelmaan ratkaisu sitten jossain vaiheessa erikseen. Ensin pitää korjata pääasiallinen ongelma joka on virtahepona tässä koko tilanteessa:
Hänellä se riittämättömyyden tunne on. Hän yrittää paikata sitä kovalla työnteolla.
Työttömyytesi on suoraa puhetta hänen riittämättömyytensä tunteelle. Se mitä hän sinulle sanoo on pelkkä projektiivinen identifikaatio jossa hän hakee lääkettä tunteellensa. Jos menetkin töihin, hänen tunteensa etsinnee itsellensä toisen kohteen. Se toinen kohde saattaa liittyä sinuun tai johonkin muuhun.
Sanoisin että se perusongelma on tyttöystäväsi riittämättömyyden tunne. Sille tässä on jotain tehtävä. Hänelle tulee aina parempi olo, kun hän istuttaa sen tunteensa sinuun. Mutta se ei ole se ratkaisu, mutta asian tiedostaminen olkoon nyt avaimena.
Kunhan oma itseluottamus funggeeraa.
vakavaa, jos tyttöystäväsi vähän ihmettelee käytöstäsi? sinulla tuntuu menevän ihan hyvin taloudellisesti, ja tiedät itse pärjääväsi. entä sitten, jos joku toinen arvostelee tai huomauttelee? jotkut ihmiset ovat sellaisia duracel pupuja, että he haluavat aina olla liikkeessä. sinä taas tykkäät välillä ottaa chillisti. olette erilaisia, ei se tee susta yhtään sen huonompaa ihmistä, tai tyttöystävästäsi sankaria, ettei hän vietä lomaa.
jospa viettäisit vähän vähemmän aikaa tyttöystävän kanssa, ja aina silloin tällöin kieltäytyisit näkemästä. sanoisit, että sinulla on muuta menoa, tapaisit kavereita ja kävisit harrastuksissa. luultavasti vähän ajan kuluttua tyttöystäväsi alkaa mankua miksi teet liikaa kaikkea, etkä järjestä tarpeeksi aikaa hänelle.
"vakavaa, jos tyttöystäväsi vähän ihmettelee käytöstäsi?" - opastat juuri herkällä tunnolla olevaa poikaa ennenaikaisesti turtuneisuuteen. Tällaisia herkkätunteisia miehenalkuja on sanoisin mielummin liian vähän kuin paljon.
"jospa viettäisit vähän vähemmän aikaa tyttöystävän kanssa, ja aina silloin tällöin kieltäytyisit näkemästä. sanoisit, että sinulla on muuta menoa, tapaisit kavereita ja kävisit harrastuksissa. " - Tämä ohje on todella lapsellinen. Tämä ei ole rakentava tapa viedä parisuhdetta eteenpäin. Tällainen tyyli kuuluu pubertaaliseen vaiheeseen jolloin moisella taktikoinnilla on tehtävänä irroittaa lapsi vanhemmistaan. Jos tällaista menettelyä tuodaan parisuhteeseen, se kyllä irroittaa puolisot toisistaan ellei sitten joku läheisriippuvuusilmiö pidä pariskuntaa pakon sanelemana onnettomasti yhdessä.
Ei ei. Sanoisin että kyseinen parisuhde pysyy koossa pelkän keskustelun ja avoimuuden hengessä. Avoimesti pistetään toinen toistensa tarpeet pöydälle. Jos molemmilla on halu seurustella, ei ole mitään hätää. Kyllä halu ongelmiin raittiit keinot keksii. Unohdetaan oma itsensä, tietäen että se ei ole vaarallista kun molemmat ajattelevat toistansa yhtä paljon kuin itseänsä.
Hei!
Toivon todella, että opettelet kunnioittamaa itseäsi. elämä ei ole pelkkää rahaa, mutta se auttaa pärjäämään. Itse tiedät, mikä on työ/opiskelutahtisi ja miten pärjäät taloudellisesti. parisuhteessa tulisi kunnioittaa toista sellaisena kuin on,persoonaa ei voi vaatia muuttamaan! Mikäli olet itse sinut itsesi kanssa olisi sinun pidettävä siitä kiinni, kompromissit ovat aina parisuhrteessa tervetulleita mutta et voi muuttaa itseäsi toisenlaiseksi kuin olet. se ei pidemmän päälle tuota haluamaasi tulosta.Terveesti itsekäs ihminen on omanlaisensa yksilö, joka löytää ajan kanssa juuri itsellensä sopivan parisuhteen, ennemmin tai myöhemmin. Toivon, että pystyisit puhumaan tyttöystäväsi kanssa asioista ja saamaan näin tasapainon suhteeseenne...
T.parisuhdekonkari