Oon 23-vuotias tyttö ja sinkku... okei ehkä joskus seittemän vuoden päästä voi iskeä epätoivo ku ei oo miestä, mutta tällähetkellä fiilikset on enemmänkin voitonriemuiset/riehakkaat.
Kattelee ku kavereilla on joku ruma/tyhmä/ärsyttävä miehenköriläs sohvalla makaamassa... joku jonka mukaan täytyy suunnitella menonsa ja jota täytyy kuunnella ja passata.
Siis mulla on oikeesti jotenkin älyttömän voitonriemuinen (?) olo siitä että tiedän että maailmassa on monia monia miehiä jotka ilomielin ottais mutkin sinne keittiöönsä hääräämään ja siivoilemaan ja pyörtämään omat mielipiteeni ja vaikenemaan ja antamaan seksiä lauantai-iltaisin. Ja sitten se älytön riemu siitä että ähäkutti täällä mä meen, mua ei saa kukaan.
Mutta kuten sanottua ehkä tää fiilis sit haihtuu ku alkaa tulee oikeesti paineet pariutua ja hankkii lapsii jne. :D. Mut tää nyt oli vaan vastapainoks sille miten monet usein valittelee ku pitää olla sinkkuna. Sinkkuilla myös saa.
Kattelee ku kavereilla on joku ruma/tyhmä/ärsyttävä miehenköriläs sohvalla makaamassa... joku jonka mukaan täytyy suunnitella menonsa ja jota täytyy kuunnella ja passata.
Siis mulla on oikeesti jotenkin älyttömän voitonriemuinen (?) olo siitä että tiedän että maailmassa on monia monia miehiä jotka ilomielin ottais mutkin sinne keittiöönsä hääräämään ja siivoilemaan ja pyörtämään omat mielipiteeni ja vaikenemaan ja antamaan seksiä lauantai-iltaisin. Ja sitten se älytön riemu siitä että ähäkutti täällä mä meen, mua ei saa kukaan.
Mutta kuten sanottua ehkä tää fiilis sit haihtuu ku alkaa tulee oikeesti paineet pariutua ja hankkii lapsii jne. :D. Mut tää nyt oli vaan vastapainoks sille miten monet usein valittelee ku pitää olla sinkkuna. Sinkkuilla myös saa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se pariutuminen ja lastensaanti ole mikään pakollinen rituaali, moni perustelee vauvakuumettaan sillä :)
En ota miestä vaivoikseni, en ikinä. En ota ikinä sitä riskiä että saisin kotona turpaani, toinen haukkuisi minua koko ajan ja vahtisi tekemisisäni/menojani, toinen joisi rahani, toinen uhkailisi erolla jos en anna seksiä, toinen ei osallistuisi kotitöihin, toinen erotilanteessa asettuisi vastahankaan ja uhkailisi lapsiakin lähestymiskieltoon saakka (kaikki esimerkit ystävien suhteista, huonosti voi todellakin käydä). Kaverini ovat minulle kateita, olen sanonut että huonoon suhteeseen ei kannata jäädä mutta ilmeisesti heille se on ylitsepääsemättömän hankalaa. On se ikävää katsella kun miltei jokaisella kaverilla on suuria ongelmia suhteessa, en todellakaan halua samaan jamaan.
Ihmettelinpä minäkin opiskeluaikoina, mitä kaverit oikein näkivät poikaystävikseen kutsumissaan turjakkeissa. Pahimmat turjakkeet olivat jo parikymppisinä melkoisen perässävedettäviä tapauksia, jotka nousivat sohvalta vain mennäkseen vessaan tai läpsäistäkseen tyttöystäväänsä lisää vauhtia. Joillakin oli jo lukiossa turjake katsottuna, mitä minä en ymmärtänyt muuksi kuin myöhäsyntyiseksi kotileikiksi.
Nyt parinkymmenen vuoden jälkeen ihmettelen yhä samaa asiaa. Kaverit ovat vaihtaneetkin turjakkeitaan, jotkut useampaankin kertaan, mutta touhu ei ole siitä parantunut. Kai noissa parisuhteissa on jotakin hohtoa, mutta minä en ole sitä vielä havainnut.
En ole koskaan halunnut lapsia, joten mitään syytä turh...turjakkeen hankkimiseenkaan ei ole ilmennyt. Sinkkuna on oikeasti mahtava olla, mutta ei tämä kaikille sovi. Onneksi minulle sopii. :)
Itelläni on käynyt niin että niitä pariutumispaineita ei koskaan ole tullut (ikää yli 40 v.), johtuiskohan siitä että välillä on tullut hetken aikaa seurusteltua jonkun alkoholisoituneen ja mustasukkaisen kinuajan kanssa. Tai sit jonkun huonostikoulutetun tomppelin kanssa joka alentunutta itsetuntoaan nostaakseen on yrittänyt koko ajan mollailla tyyliin "et kyllähän sun nyt pitäis tääkin ymmärtää kun oot niin kouluja käynyt" (no en oo vittu mikään automekaanikko). Semmoisista vapaaksi päästyä on aina kumman helpottunut ja vapaa olo ja jossain vaiheessa vaan tajuaa että miksi piinata itseään. Plussat ja miinukset vertailtua alkaa tulla siihen tulokseen että miehetön elämä on parempaa. Ja sehän ei välttämättä tarkoita yksinäistä elämää.
"Kattelee ku kavereilla on joku ruma/tyhmä/ärsyttävä miehenköriläs sohvalla makaamassa... joku jonka mukaan täytyy suunnitella menonsa ja jota täytyy kuunnella ja passata."
Ei ymmärrä. Nainen on saanut/saa sitä mitä haluaa. Jos haluaa katsella sohvalla makaamista tms, mikäs siinä. Kyseessä on ihan oma valinta, ja siinä mielessä miehen syyttäminen on turhaa.
"Siis mulla on oikeesti jotenkin älyttömän voitonriemuinen (?) olo siitä että tiedän että maailmassa on monia monia miehiä jotka ilomielin ottais mutkin sinne keittiöönsä hääräämään ja siivoilemaan ja pyörtämään omat mielipiteeni ja vaikenemaan ja antamaan seksiä lauantai-iltaisin. Ja sitten se älytön riemu siitä että ähäkutti täällä mä meen, mua ei saa kukaan."
Tässäkin kyse on ihan omasta halusta. Jos haluat em. asioita, asioilla on taipumus myös toteutua. Toisaalta, väitteesi ei ole tästä maailmasta, koska nainen on yleensä se joka stressaa ja suunnittelee minutintarkan aikataulun, kun ei osaa olla edes hetkeä laakereillaan.
"Mutta kuten sanottua ehkä tää fiilis sit haihtuu ku alkaa tulee oikeesti paineet pariutua ja hankkii lapsii jne. :D. Mut tää nyt oli vaan vastapainoks sille miten monet usein valittelee ku pitää olla sinkkuna. Sinkkuilla myös saa."
Toivottavasti en koskaa kohtaa naista, joka haluaa perheen ja lapsia vain olosuhteiden pakosta ja siksi, kun kavereillakin on niitä hankittuna.
Hieno provo, vaadimme parempia !
PS: Ilta ei ole voinut mennä paremmin: luonto, kauniit maisemat, hiljaisuus, tyyni järvimaisema, välillä kevyt vesisateen ropina, nuotio, makkaraa, teetä.... janyt unta palloon. Raitis ilma nukuttaa :)