Tarina menee lyhykäisyydessään näin : 10v sitten tavattiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen, aurinkoa ja ruusun terälehtiä ekat 3v. Sitten miehelle iski "henkinen kriisi". Jätti, palattiin yhteen, jätti,palattiin yhteen, petti, jätti ym ym. Sitten mä aloin odottamaan meidän yhteistä lasta, sovittiin yrittää tosissaan olla perhe tälle pienokaiselle. Onnea kesti 7kk, jäi kiinni pettämisestä ja mä muutin yhteisestä kodista viimeisellä raskauskuukaudella ollessani omaan kotiin. Lapsi syntyi, tuli anellen takaisin. Pysyi 3kk ja lähti taas. Tätä sahaamista siihen kun lapsi oli hiukan yli 1v. Sillon erottiin virallisesti viimeisen kerran. Aikaa kulunut 5v ja henkistä eroa tehdään edelleen melkein kuukausittain. Molemmilla ollut uusia, hän nytkin parisuhteessa mutta känissä soittelee, kertoo rakastavansa ym. JA MÄ TYHMÄ EDELLEEN MENEN SAMAAN JUTTUUN! Uskon sen valheita kun mulla on vielä tunteita häntä kohtaan. Joten "sydänsärkyä" joka kerta kun hän saakin järjen päähän taas ja tyttöystävän kanssa onkin mukavaa. Tää on niin mielipuolista ettei kehtaisi kertoa edes mutta oli pakko purkaa fiiliksiä jonnekin. Voi jestas kun nainen voi olla tyhymä....
Ahdistava exä
Mariah26
1302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedätkö, et ole tyhmä. Olet vain herkkäuskoinen ja tarrautunut (rakastunutkin toki) exääsi. Ulkopuolisen on aina helppo sanoa, että tee niin tai näin, mutta jokainen tekee silti niinkuin sydän sanoo.. Jossain se sinunkin rajasi tulee vastaan. Jossain kohtaa ymmärrät, siis todella sisäistät, että vuosien soutu ja huopuu ei lopulta vie mihinkään, ei ainakaan pysyvään onneen. Sitä valaistumista ei yksikään ulkopuolinen sinulle voi antaa. Sitä ennen katsele elämääsi ja ratkaisujasi hyväksyvästi ja lempein silmin, armahda itseäsi. Ehkä sen kautta voisit löytää oivalluksia siitä miten se onni rakennetaan. Aloita se työ itsestäsi. Sitten vasta parisuhteeseen. Kun tunnet itsesi ja tarpeesi ja kunnioitat itseäsi, olet valmis oikeaan, kunnoittavaan rakkauteenkin ja kas, huomaatkin että elämällä oli sinulle vielä jotain todella hyvää tarjolla! (Ja se hyvä nyt ei vain voi olla tämä exä...!)