Meidän kahdeksanvuotinen avioliittomme on ollut yhtä kituuttelua. Olen ollut vastuussa taloudenpidosta ja lähes kaikesta yksin. Mieheni ei osaa ottaa omasta elämisestään mitään vastuuta...laskupinot kasvaa ja velkaa on joka puolelle, ja usein ne tulevat minun maksettavakseni. Tai minä saan haukut hoitamattomista asioista. Sairastin masennuksen viisi vuotta sitten, omatkin luottotietoni menivät. Nyt olen päässyt jaloilleni ja saanut omat asiat kuntoon. Mieheni vain lojuu sängynpohjalla tekemättä mitään. Hänellä epäillään kaksisuuntaista mielialahäiriötä.Mieheni on sairaslomalla, ja hänen asiat pitäisi olla hoidossa...siis sairauden osalta. Hän käy psykologilla silloin kun muistaa.
Olen totaalisen väsynyt tähän elämään. Hyvinä kausina/päivinä meneekin ihan hyvin, ja mies lupaa vaikka mitä, mutta en luota noihin lupauksiin enää. Pitkän mietiskelyn ja pohdinnan jälkeen uskalsin sanoa miehelle, että aion muuttaa yksin. En ota eroa, mutta haluan vapaata hänen huolehtimisestaan. Mies tietysti romahti entisestään, ja uhkasi itsarilla. Sukujemme uskonnollinen vakaumus estää avioeron. Mies on niin riippuvainen minusta, etten itsekään usko että hän pärjäisi ilman minua. Kertokaa mitä teen. Täytyykö minun vain kestää ja jaksaa loputtomiin. Pelkään että sairastun uudestaan.
Olen totaalisen väsynyt tähän elämään. Hyvinä kausina/päivinä meneekin ihan hyvin, ja mies lupaa vaikka mitä, mutta en luota noihin lupauksiin enää. Pitkän mietiskelyn ja pohdinnan jälkeen uskalsin sanoa miehelle, että aion muuttaa yksin. En ota eroa, mutta haluan vapaata hänen huolehtimisestaan. Mies tietysti romahti entisestään, ja uhkasi itsarilla. Sukujemme uskonnollinen vakaumus estää avioeron. Mies on niin riippuvainen minusta, etten itsekään usko että hän pärjäisi ilman minua. Kertokaa mitä teen. Täytyykö minun vain kestää ja jaksaa loputtomiin. Pelkään että sairastun uudestaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
miehesi elämästä. Itsarilla uhkaaminen on kiristämistä. Et ole vastuussa hänen elämästään, vaan hän itse. Jos haluaa itsarin tehdä, niin tekee sen ilman eroakin. Ehkäpä olet kannatellut miestäsi vielä täällä, mutta et ole vastuussa siitä, ettei hän tee itsaria.
Minunkin mies uhkasi kymmenet vuodet itsarilla. Lopulta erosin, ja vielä kuuluu mies hengissä olevan, vuosien jälkeen. Aina välillä, kun paine kasvaa suureksi, niin sanoo tappavansa itsensä. Olen ilmoittanut, etten ole hänestä vastuussa, päätös on yksin hänen, jos sen haluaa tehdä. En ikinä enää suostu toisen kynnysmatoksi ja kaatopaikaksi. Minulla on omakin elämä.
voi pitää omat liittonsa niin kuin haluaa tai pystyy, mutta he eivät liene ole kuitenkaan teidän liitto?
sinulla on vain tämä elämä elettävänä! Sinullakin on oikeus onneen. Älä elä toisen ihmisen kautta.
Miksi ihmeessä teidän asiat kuuluvat jollekin suvulle? Ota vastuu omasta elämästäsi. Oikeasti omalla hassulla tavalla meikää jopa ketuttaa moinen. Minkä ihmeen takia joku ulkopuolinen voi määritellä mitään elämästäsi? Jos et sitä tee nyt, niin huomaat joskus vuosien jälkeen, että se on jo melkein myöhäistä ja heitit siinä sitten vuosia (vuosikymmeniä) hukkaan. Toimi heti.
Elämme täällä vain yhden kerran ja sitä eläämää en soisi kenenkään täällä kärsivän, muuta en sinulle sano.
Olemme jo näin monta vuotta yhdessä selvinneet vaikeuksista huolimatta. Olen tajunnut, etten voi mieheni vastuuta kantaa...ajattelen enemmän itseäni, mutta erosta emme ole pariin viikkoon puhuneet. Mieheni on muuttamassa mukaani uuteen asuntoomme. Katsotaan miten käy...hän on kyllä piristynyt ja tsempannut tosissaan viime päivinä. Kai hänkin tajusi että jotain hänenkin tarvii tehdä...
>Suvusta pätkääkään,ethän sinä ole suvun kanssa naimisissa,jos tulevat sanomaan
niin kerro heille,että tämä on henkilökohtainen asia eikä kuulu suvulle..
Minä en ymmärrä,että täytyy ottaa suku huomioon jos eroaa.
Huomio,mikäli sinulla alkaa alamäki edelleen,tee omat ratkaisut heti,ellet tee sairastut
itse...tsemppiä sinulle...