Siis kertokaa miksi naisen pitää aina olla se, kuka sanoo milloin kutsutaan jotakin kylään tai milloin mennään vaikka anoppilaan.
Tulipahan vaan mieleeni, kun minulle iski masennus ja loppuunpalaminen. En jaksanut enää vetää tätä kivirekeä ja järjestellä lasten synttäreitä tai kyläreissuja.
Sitten anoppi syyttää mua kun ei poika käy kylässä..
Onko se muka minun velvollisuus määrätä mies äitiään katsomaan?
Ei vaan jaksa!
Minusta olisi parempi, että molemmat hoitelee itse omat sukulaissuhteensa, kuin että naisen pitäisi olla kaikista vastuussa.
Tulipahan vaan mieleeni, kun minulle iski masennus ja loppuunpalaminen. En jaksanut enää vetää tätä kivirekeä ja järjestellä lasten synttäreitä tai kyläreissuja.
Sitten anoppi syyttää mua kun ei poika käy kylässä..
Onko se muka minun velvollisuus määrätä mies äitiään katsomaan?
Ei vaan jaksa!
Minusta olisi parempi, että molemmat hoitelee itse omat sukulaissuhteensa, kuin että naisen pitäisi olla kaikista vastuussa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tietenkään ole sinun tehtäväsi hoitaa miehesi tapaamiset äitinsä kanssa. Aikuinen mies hoitakoon itse omat vierailunsa. Sano anopille, että valittaa suoraan pojalle.
Masennus on hyvä kaveri. Silloin on hyvä tilaisuus arvioida asioita, mitkä oikeasti on tärkeitä elämässä ja lopettaa tekemästä epäoleellisia rutiineita. Nauti tulevasta vapaudesta.
pidän minäkin sitä outona.
Anoppi osoittaa "käykäähän sitten meilläkin"-kutsunsa juuri minulle, ikäänkuin olisin jotenkin ollut sen käymisen esteenä jos poika vain haluaisi/jaksaisi äitinsä luona käydä. Ja se on sitten nimenomaan meilläKIN, sehän on niin väärin, kun minun vanhempieni luona käydään, kun minä organisoin siellä käynnit.
Mieheni sukulaiset soittelevat minulle sellaisissakin asioissa, joihin en todellakaan voi enkä osaa vastata mieheni puolesta. Ihmettelen, mikseivät voi soittaa suoraan hänelle. Mieheni kanssa on vielä vallan helppo tulla toimeen eli kyse ei ole siitä että olisi jokin tuppisuu jonka kanssa on vaikea keskustella.
Lisäksi on ilmiesesti itsestäänselvää, että nainen hankkii lahjat, kortit ym. muistamiset miehensä suvun päivänsankareille, jopa hänen lähimmille sukulaisilleen. Jos korttia tai tuomista ei anopille tai sisaruksille kuulu, syy on miniän, ei suinkaan oman pojan/veljen.
Äidilleni oli joskus joku sukulainen sanonut että yhteydenpito KUULUU naiselle. Äitini ihmetteli että miksi muka kuuluu ja lopetti hyysäämästä nihkeitä sukulaisia. Jonkin aikaa siitä sai kuulla mutta vähemmällä on päässyt sen jälkeen kun on lopettanut. Eiköhän se ole ensisijaisesti jokaisen oma asia pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa.
teetpä niin tai näin .. aina se on väärinpäin.
Just lueskelin tuolta alempaa tekstejä joissa kokonainen joukko miniöitä on vetäissyt herneet nenuihinsa siitä että anoppi ja appiukko osoittavat kutsunsa omalle pojalleen eivätkä miniälle.
Kyllä on herkkähipiäistä porukkaa nykyminiät ja taitaa niitä tietyn sorttinen laiskuuskin vaivata ;) .
Mainitsemasi asia on vähän eri kuin tämän ketjun aihe. Vaikea selittää asiaa enää yksinkertaisemmin! Yritäpä lukea toistamiseen ajatuksella.
tietenkään tiedä mitään koska vastaan vain omista kokemuksistani. Vai pitäisikö meidän miniöiden yhdessä päättää että mitä mieltä näistä asioista oikein ollaan? :D Kummallinen katsontakanta sinulla.
Toki on ihan paikallaan osoittaa kyläkutsu pariskunnan molemmille osapuolille, sehän olisi se paras vaihtoehto. Kuitenkin esim. omalla äidilläni ei käväisisi mielessäkään suuttua verisesti miehelleni jos minä en ole muistanut hänen syntymäpäiväänsä. :D Myöntänet ettei sellainen ole ihan reilua.
Kyllä nykyanopit ovat ihan yhtä herkkähipiäistä porukkaa kuin miniätkin. Jos ei vie tuliaisia niin on ajattelematon ja piittaamaton, jos vie pienen tuliaisen niin on saita, jos vie isomman, luulee olevansa niin paljon rikkaammasta ja paremmasta perheestä. Jos ei piittaa arvoistelusta niin on kylmä ihminen, jos loukkaantuu niin on herkkähipiäinen ja huumorintajuton.
"Eiköhän se ole ensisijaisesti jokaisen oma asia pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa."
Onpas omituinen näkökanta. Perhe ei siis ole yhtenäinen yksikkö ulospäin(kään)? Eikö yhteiselämään kuulu, että kumpikin tuo liittoon myös omat sukulaisensa. Perhe tulee osaksi sukua YHDESSÄ, ei useina pienyksikköinä.
Tietysti tällainen suhtautumistapa takaa sen, että on helpompi erota, kun ei ole pahemmin välittänyt puolison sukulaisista, ei edes lähisukulaisista.
Ohitit pointin täysin. Kyse olikin siitä että tässä nainen saa hoitaa suhteetkin, mitä vielä? Luulisi nyt miehen itsensä muistavan äitiään ilman, että siihen täytyy kehoittaa.
Kyllä, olet siis todellakin vanhanaikainen. Mielestäsi siis naisen kuuluu tehdä kaikki, jotta perhesuhteet edistyisi? No, missä miehen rooli sitten on?
Eikös tämä yhteissopiminen juuri ole koko perheen asia. Siis perheen, miehen ja naisen, ei muiden, ei esim. tämän palstan.
Tanakasti vaan sanomaan miehelle, että sukulaisasiat hoidetaan yhdessä!
Jaa, kenen syy, jos liitossa elävä mies ei haluakaan liittoutua naisensa kanssa - hm ...
Joskus kyllä ihmettelee, eivätkö suomalaiset enää osaa lukea ja vaikka osaisivatkin, niin eivät tajua lukemaansa.
Kuvako aina pitäisi nykyään piirtää, ennen kuin menee perille?