vastasin tuossa toiseen ketjuun samalla tekstillä, mutta tämä aihe jäi niin mieltä kaivamaan, että aloitan sillä myös oman ketjun. Olisiko tässä anoppisuhteiden ongelmien alkusyy?
Anoppi on lähisukua, mutta EI KUULU PERHEESEEN. Perheeseen kuuluvat ne ihmiset jotka asuvat samassa taloudessa (samalla jääkaapilla). Minä en ymmärrä tuota ajattelua, että anoppi on osa perhettä, se juuri "sallii" anopin tunkemisen lapsensa perheen sisäisiin asioihin. Anoppi on lähisukua, kuten avioparin sisarukset. Sukulaiset käyvät toistensa luona kylässä/vierailulla, eivätkä huseeraa toistensa kodeissa kuin omissaan.
Anoppi on lähisukua, mutta EI KUULU PERHEESEEN. Perheeseen kuuluvat ne ihmiset jotka asuvat samassa taloudessa (samalla jääkaapilla). Minä en ymmärrä tuota ajattelua, että anoppi on osa perhettä, se juuri "sallii" anopin tunkemisen lapsensa perheen sisäisiin asioihin. Anoppi on lähisukua, kuten avioparin sisarukset. Sukulaiset käyvät toistensa luona kylässä/vierailulla, eivätkä huseeraa toistensa kodeissa kuin omissaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tässä on minun perheeni.
Siinä on poikani avovaimonsa ja heidän lapsensa.
Olisi aivan hullua, jos miniä ottaisi siitä herneen nenään...
Käyn, jos kutsutaan eikä n. 10 vuoteen ole montaa kertaa kutsuttu reippaasti alle kymmenen kertaa. ;)
Perhe ja joka päiväinen elämä on kaksi eri asiaa.
Miniällä on omat mietteensä asioista, emme jaa niitä, mutta tuskin ottaa bulttia mainitessani tilanteissa jossa niin on ollut..
tässä on minun perheeni.
Siinä on poikani avovaimonsa ja heidän lapsensa.
Olisi aivan hullua, jos miniä ottaisi siitä herneen nenään...
Käyn, jos kutsutaan eikä n. 10 vuoteen ole montaa kertaa kutsuttu reippaasti alle kymmenen kertaa. ;)
Perhe ja joka päiväinen elämä on kaksi eri asiaa.
Miniällä on omat mietteensä asioista, emme jaa niitä, mutta tuskin ottaa bulttia mainitessani tilanteissa jossa niin on ollut..
Meniskö se niin että oma perhe omassa taloudessa,
ja sitten tärkeet isovanhemmat,
olihan se anoppi sentään mieheni äiti.Ja lasten mummi sentään.
Ei sillä päätäntä valtaa mun taloudessa ollut.Eikä mulla sen.
Oltiin kylässä hienotunteisesti.Hyvin meni.
Omassa kohtalossani ei menekkään niin hyvin.
Sukuriitoja aiheuttaa joku kateus ja sitä en jaksa.
Mulla on oma elämä.Lapsenlapsille se on varmaan kauheaa kun ne isompia.
Vävyn äitihän omistaa ne jo nyt.Käy huushollaamassa.Jne.
Haikeaa ajatella myös tämä anoppi muuttaa hyvin kauaksi kun eläkepäivät koittaa.Elämässä on paljon ihanaa koittavaa miksi siis katkeruudelle antaa tilaa.Paljon ihmisiä jotka tarvitsee sinua.Tykkää vielä:-)
..Nyt jotenkin olen ajatellut miten sukujen pitää vihata tosiaan ja olla kaunaisia miksi??yhdessä olo mahdotonta..
Samaa mieltä, mutta en haluaisi kotiini ketään jos olisi anoppia tai appea. En välitä että kaverikaan tulee kotiini. Vain parhaat harvat ja valitut. Kotini halua pitää yksityisenä paikkana.
Tunnustan: Minäkin viettäisin mieluiten vapaa-aikani ihan itsekseni omassa ihanassa kodissani. Mutta ei se vaan tunnu onnistuvan. Koska omistan melko ison talon mukavalla paikalla sopivan ajomatkan päässä, en koskaan pääse viettämään aikaa yksikseni.
Kaiken aikaa on tulijaa riittänyt, varsinkin taas nyt kesällä. Olisinkohan saanut yhden kokonaisen vuorokauden olla itsekseni.
Lapset, miniät, vävyt, lapsenlapset ynnä koko muu suku majoittuu ihan ilman kutsumisiani kotiini viikonvaihteiksi ja lomiksi. Minua sanotaan onnekkaaksi, koska sukuni seurustelee kanssani mielellään. Aina en kyllä jaksaisi. Ja syksyllä teen taas pidennettyä työpäivääkin töissä.
Alkuun oli vähän, että kun kukaan ei käy, mut sit kun tosiaan miettii et sukulaiset kävis, niin meillä menee kyllä aikas hyvin! Ainut on vaan että meidän sosiaalinen alle kouluikäinen toivoisi vieraita kylään, mutta onhan hänelläkin sitten kaverinsa.
"anoppi ei kuulu perheeseen" ja piste. Ja sinä et ymmärrä.
No mutta sehän on Sinun ongelmasi jos et ymmärrä.
Perheitä on kuitenkin monenlaisia.
Joissain perheessä anoppi jopa asuu.
Ja käyttää samaa jääkaappia.
Aika usein maalla.
On mummona lapsille.
Ovat keskenään sopineet näin.
Sinun ymmärryksesi on rajallinen.
Sillä poikkeuksia on.
Se vaan on niin, että kukaan ei voi sanella kenellekään miten pitäisi "elää".
Ja miten perhe-normi määritellään. Kysy vaikka homoilta tänä päivänä tai lesboilta. Heilläkin voi olla perheet, näin olen kuullut.
Joten hieman avaruutta ajatteluun ja asenteisiin, kiitos.
....että ero vaa kun anoppisuhe ei toimi!!! Itellä maailman vaikein suhe anoppiin mut en kyllä heti ole eroamassa... Anteeks nyt vaa mutta joidenkin ihmisten tulisi oikeasti harkita avioliittoa "kunnes kuolema meidät erottaa" tai ainakin "niin myötä ja vasta mäessä..."
Minä taasen toivoisin, että sukulaisemme vierailisivat. Mutta he eivät tule kylään edes pyynnöstä. Yhteyttä pidämme pääosin me harvakseltaan. Kovin usein ei uskalla, kun toinen puoli tuntuu vastahakoiselta.
tunge nokkaansa joka asiaan, ei juorua naapureilleen mitä on kyläreissullaan nähnyt tai kuullut, antaa muillekkin vieraille ja talonväelle suunvuoron, tulee kylään kun kutsutaan kuten muutkin vieraat, istuu nätisti paikallaan kunnes kutsutaan kahvipöytään eikä tule törkkimään sormillaan pullia kokeillen onko ne itse leivottu vai kaupasta, ei mene penkomaan lapsenlapsienkaan tavaroita eikä komentele muita vieraita eikä neuvo ja opasta talonväkeä kuten ei muutkaan vieraat.
Lähtee kotiinsa kun muutkin eikä jää haukkumaan ja kommentoimaan päivän tapahtumia muiden vieraiden selän takana.
Ihan samalla tavalla se OMA ÄITI ei kuulu perheeseen.
Aika useesti näkee sitä että anoppia vihataan ja kaikenmaailman hyttyskarkottimilla yritetään karkottaa. Mutta oma äiti on "se paras" kaveri jolle nainen itse soittelee ja joka auttelee, ostelee ja huseeraa. Katkaskaa se napanuora myös sinne omaan äitiinne. Ai niin.... eihän se TIETENKÄÄN ole sama asia
omat tapansa, tuo on vain sinun näkemys. Jollain muulla voi olla toisin. On turhaa
olla niin kovin äkkiväärä. Päteekö tuo myös sinun omaan äitiisi?
miehen äiti on vaimolle anoppi ja vaimon äiti miehelle anoppi, aivan sama kumman äidistä (tai isästä) on kyse, jos eivät asu samassa taloudessa, eivät kuulu perheeseen.
mielipiteeseen mutta pitää muistaa että se on VAIN se oma mielipide.
Kovin saarnaamisen tyyliin meni viestisi, ilmeisesti kyseessä miniä joka ei tule
toimeen anopin kanssa.
meikäläisen anoppi onkin aina koko kesän meillä kotona, eli kolme kuukautta! (tulee lapista) anoppi elää kuin olisi emäntä talossa; pakastin täynnä leipomuksia, jääkaappiin ei mahdu talonväen omat ruuat ollenkaan, kun kaappi pursuaa pelkkää luomuhöpötystä!!!!! arvatkaa ottaako aivoon!!!! mieheni ja minun ostamat vihanneksetkaan eivät kelpaa, kun arvon rouva ei tiedä ovatko ne luomua vai eivät!!!! voi v.. että voi olla ärsyttävä ihminen! (entinen opettaja, ikä 75). eniten ärsyttää se, että ruokakaappi pursuaa jo ennestään sen edellisvuoden luomujauhoja,,,ja eiku ostaa lisää tänäkin kesänä!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt (en enää ajattele, että täytyy kunnioittaa vanhempia ihmisiä, eikä ruokaa saa heittää hukkaan ym.) aloin heittämään tylysti viime kesän luomuhässäkät huitin kuuseen OMASTA jauhokaapistani ja jääkaapista lähtee välittömäsi tuotteet mitkä eivät näytä kelpaavan arvon rouvalle, vaikka niitä sinne itse haalii, luullen että me niitä innostuttais syömään!!!!!!!!!!!!
Näinhän se on, että kaikki vanhemmat eivät ymmärrä sitä, että heidän lapsensa aikuistuvat. Ja, että lapset ovat saaneet syntymälahjana myös omat aivot. Unohtuu se, että kun vierailevat lapsensa kodissa. Ovat siellä *vieraina*, eivätkä kuulu peruskiintiöön.
Omat vanhemmat *sortuivat* myös aikoinaan tutkimaan kaappeja ja laatikoita. Joskus jopa määrättiin, että kuka missäkin sai nukkua, kun olivat pitkämatkalaisia. Aamulla sanottiin *piian* nukkuneen pommiin, kun joutuivat odottamaan aamukahvia. Pidettiin *peruskurssia* kolmen lapsen äidille pesukoneen käytöstä ja paljon muuta.
Siis unohdettiin se tärkeä asia, kenen nimi ulko-ovessa lukee.
Minun perheeseeni kuuluvat aviomies, kaksi sisartani miehineen ja lapsineen, omat vanhempani, mieheni vanhemmat ja mieheni sisaret miehineen ja lapsineen.
Kaikki he ovat tervetulleita käymään milloin vaan, mutta ei olemaan eikä varsinkaan huseeraamaan tahi omasta aloitteestaan siivoamaan tai omalla avaimella sisälle tulemaan.
Itsekään en mene esim. lapsuudenkotiini soittamatta etukäteen ja vaikka minulla oma avain on, soitan ovikelloa ensin. Kotitöihin osallistun kaikissa talouksissa, jos kysymykseeni "voinko olla avuksi" vastataan myöntävästi - ja samaa odotan muiltakin.
Ja hyvin menee.
Siinä se kultainen ero.
niinkuin on laita siinä iranilaisperheessä, josta lehdet kirjoittivat...
samoin täällä suomalaistenkin parissa saattaa anoppi kuulua perheeseen ja aiemmin kuului vielä enemmän mummoja, jotka asuivat samassa parheessä.
Sinä nyt haluat alkaa rajaamaan tätä mantraa "anoppi ei kuulu perheeseen.." mutta miksi ? no ,eipä ole vaikea arvata...
eli sano: minun perheeseeni ei kuulu anoppi jne. ja jätä toisille taas vapaus elää niinkuin haluavat (kummassakaan ei ole mitään pahaa, elleivät ihmiset sitä itse tee...)
Ensinnäkään en ole aloittanut ketjua, se on joku toinen henkilö.
Tuskinpa myöskään kukaan normaali suomalainen rupeaa vetoamaan maahanmuuttajien perinteisiin?
Sinulta taisi myös vahingossa lipsahtaa tuo jo omassa otsikossani mainitsemani perheen suvusta erottava yksityiskohta: kun asutaan yhdessä, ollaan perhettä. Jos ei asuta samassa taloudessa, voidaan olla sukua, mutta ei perhettä.
Taidat itse olla kotoisin jostain MENA-maasta, kun niin kovin yrität änkätä että kuka tahansa SUKULAINEN (kummin kaima? serkun tyttöystävä?...) voi olla perhettä.
yrittää tunkea nokkaansa poikansa perheen asioihin sillä tekosyyllä että kuuluu perheeseen...Kuten minun anoppi sanoi:"Minulla on oikeus..."
Meidän perheeseen anoppi ei todellakaan kuulu.
He elävät elämäänsä, pärjäävät hyvin, ovat perustaneet perheen.
Pidän vävystäni ja miniästäni, eikä heilläkään kai ole mitään minua vastan. Käyvät usein, ovat aina tervetulleita.
Minä käyn jos kutsutaan,nähdään usein kun käyvät luonamme joten en itse vieraile heillä kun harvakseltaan.
Tavallaan pidän myös lasteni perheitä oman perheen jäseninä.
Luin kirjoituksesi ja tuli ihan oma ex-anoppi mieleen. Häneen minulla oli ja on vieläkin hyvät välit. Tulimme toimeen kuten 2 tasaveroista, normaalia ihmistä tuleekin. Emme tapelleet hänen poikansa huomiosta tms. Tämä nykyinen anoppini onkin toista maata. En saisi näkyä enkä kuulua mistään. Hän on sairaalloisen mustasukkainen pojastaan. Eräs esimerkki on kun he olivat keväällä Lapissa (anoppini ja mieheni), minä olin kotona ja kun soitin miehelleni sinne, niin anoppi huutaa vieressä, että katkaise se puhelu ja mitä se tänne soittelee. Se oli viimeinen pisara meikäläiselle. Tämä mustasukkainen anoppi julistaa vielä kaikille sukulaisille että minä olen sairaaloisen mustasukkainen hänen pojastaan. Tälle äiti paralle ei tule mieleenkään, että poikansa yrittää kiertää nämä "velvollisuudet" äitiään loukkaamatta. Siitä kun tulee jos jonkinmoista oiretta, melkein henki on katkolla, jos joku on eri mieltä asioista.
sinun perheeseen sitten kun on lähtenyt maailmalle ja perustanut oman perheen, vai onko hän VAIN sukua ja sen takia rajoitat hänen tapaamisiaan ?
Kun lapseni on lähtenyt maailmalle, löytänyt kumppanin ja perustanut perheen, ei hän enää kuulu MINUN perheeseeni. Hänellä on OMA perhe. Olen sitten puolisoni kanssa pariskunta tai yksin, eli tietyllä tavalla perheeni hajoaa, kun jäsenet perustavat omat yksikkönsä.
Lähisukua kyllä ollaan ja riippuu tietenkin lapsesta, miten hän haluaa meitä tavata. Minä en tapaamisia rajoita, mutta jos hän sen kokee tarpeelliseksi, se on hänen valintansa.
haluaisit kuulua omien synnyttämiesi lasten "perheeseen".
Mitä isompi perhe sitä suurempi turva maailmaa vastaan ja laajempi turvaverkko.
Ei anoppi tarkoita samaa kuin asioihin tunkeilevaa henkilöä. Jos anoppi,appi tai kuka muu tahansa tunkeilee liian paljon,siitä voi sanoa:anna tilaa meille olla keskenämme . Kaikki me joskus tarvitsemme toisiamme,sinäkin jos vaikka puolisosi sairastuisi vakavasti,lastenhoitajaa tai mitä muuta apua vaan voi saada juuri anopilta.
Eikä ole muutenkaan moraalisesti oikei hylätä omia vanhuksiamme.
Eihän sanomallasi ole mitään tekemistä aloittajan tekstin kanssa. Etkö ymmärrä lukemaasi?
Perhe on aina ne henkilöt jotka asuvat yhdessä ja jakavat arjen päivittäin, siten muodostavat perheen. Kaikki siitä ulkopuolelle jäävät ovat vain pelkkää sukuä, isiä äitejä, mummoja, sisaruksia, serkkuja jne.
Kyllähän näinkin yksinkertaisen asian pitäisi olla selvillä jokaisella normijärjellä varustetulla ihmisellä.