Vertailtaessa käytettyjen ja uusien autojen hintoja Suomessa ja muualla euroopassa ovat hintaerot huikeita. Saksalaiset voivat romuttaa jo kymmenen vuotta "vanhoja" autoja ja saavat siitä 2 500e:n hyvityksen ostaessaan uuden auton. Saksassa uudet autot ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Suomessa autoliikkeissä saatetaan pyytää jopa 1 000e kaksikymmentä vuotta vanhasta autosta. Samoja autoliikkeiden autoja markkinoidaan myös netissä muka yksityisen myyjän autoina jonkun autoliikkeen myyjän tai hyvän tuttavan toimesta esim. "Tarjous 999e". Näin rakennetaan väärää ja harhaanjohtavaa hintatasoa.
Jos lasketaan, että autoliikkeellä on 200 kpl keskimäärin n. 15 vuotta vanhaa vaihtoautoa myynnissä, joiden todellinen arvo on esim. 300 - 400e / kpl, saadaan vaihto-omaisuuden kokonaisarvoksi 60 000 - 80 000e. Jos kyseinen vaihto-omaisuus - käytetyt vaihtoautot - ylihinnoitellaan esim. 500 - 1 000e / kpl on vaihto-omaisuuden kokonaisarvo tuolloin 100 000 - 200 000e. Tämä huomioidaan tietenkin autoliikkeen kirjanpidossa esim. taseen vastaavaapuolella omanpääoman arvona, joka onkin todellisuudessa moninkertaisesti yliarvostettu. Näin saadaan yhtiön tilinpäätös näyttämään paremmalta kuin se todellisuudessa on. Näiden yliarvostettujen taseiden perusteella voidaan sitten hakea esim. pankki- tai muuta rahalainaa / yritystukirahaa käytänössä täysin ilman mitään realistisia vakuuksia.
Tätä strategiaa käyttävät niin suuret autoliikkeet kuin pienet jopparifirmatkin. Ei ole mikään ihme, jos autot ei Suomessa mene kaupaksi vaan yhä useammin autot haetaan Ruotsista tai Saksasta. Mistä autoliikkeet sitten saavat rahansa omiin kustannuksiinsa sekä käyttökatteisiinsa?
Jos lasketaan, että autoliikkeellä on 200 kpl keskimäärin n. 15 vuotta vanhaa vaihtoautoa myynnissä, joiden todellinen arvo on esim. 300 - 400e / kpl, saadaan vaihto-omaisuuden kokonaisarvoksi 60 000 - 80 000e. Jos kyseinen vaihto-omaisuus - käytetyt vaihtoautot - ylihinnoitellaan esim. 500 - 1 000e / kpl on vaihto-omaisuuden kokonaisarvo tuolloin 100 000 - 200 000e. Tämä huomioidaan tietenkin autoliikkeen kirjanpidossa esim. taseen vastaavaapuolella omanpääoman arvona, joka onkin todellisuudessa moninkertaisesti yliarvostettu. Näin saadaan yhtiön tilinpäätös näyttämään paremmalta kuin se todellisuudessa on. Näiden yliarvostettujen taseiden perusteella voidaan sitten hakea esim. pankki- tai muuta rahalainaa / yritystukirahaa käytänössä täysin ilman mitään realistisia vakuuksia.
Tätä strategiaa käyttävät niin suuret autoliikkeet kuin pienet jopparifirmatkin. Ei ole mikään ihme, jos autot ei Suomessa mene kaupaksi vaan yhä useammin autot haetaan Ruotsista tai Saksasta. Mistä autoliikkeet sitten saavat rahansa omiin kustannuksiinsa sekä käyttökatteisiinsa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
keep it simple stupid.... äläkä mieti liikaa vaan keskity siihen mitä jo osaat:)
sitte seuraavaks miettimään miten kaikki muut kauppaliikkeet varastonsa arvoja määrittelee kirjanpidossa ja mitähän se tilintarkastaja siihen tuumaa ja millähän nekin on rahoitettu, jup jup juu.
Vasta kysymys, onko lauantai iltana tullu otettua liikaa vai liian vähän viinaa, kun rupesit oikeen asiota miettimään.
Hanki nyt jo hyvä mies oma elämä?
tai hyppää mukaan bisnekseen, vai eikö uskallus koskaan riitä......... ja siksi olet aina palkkatyöläinen ja siksi jäät!!
> Miten vaikuttaa kaljanjuontiisi?
vähentävästi
Yleensä auton kirjanpitoarvo on sen omakustyannushinta, eli mitä se maksaa liikkeele nettona. Nettohintaan lisätään myyntikate. Eli pyyntihinta ei vaikuta taseessa omaanpääomaan vaan nettohinta. Tosi on että niillä hinnoilla millä auto on kirjanpidossa voidaan ehkä kerran kaksi keinotella mutta ei loputtomasti. Lainaa saa vaan reaalivakuutta vastaan ja vaihtoauto varasto on vakuutena vissiin vaan 50% kirjanpitoarvosta.
Tää nyt ei ole mitään sata varmaa faktaa, mutta luulisin asian olevan aikas lailla näin. Jos tarkoitetaan jotain pikkukaupiasta niin hän yleensä vastaa omalla omaisuudellaan, tai muulla reaalivakuudella. Isoilla firmoilla on monasti omat kiinteistöt jne edelleen.