Suomi hip hop historiani

Evoluutio suomi räpin kanssa meni itselläni näin: Aikoinaan kuuntelin Avaimen levyä, ostin mutsille myöhemmin synttäri lahjaksi ASA -nimellä tehdyt ekat platat. Petri Nygård on aina toiminut minulle huumori musana ja rappiokuvauksina. Muuten olen inhonnut suomiräppiä ja dissannut suuresti kaikkia vitun Fintelligensejä ja mitä näitä muita onkaan. Julma-henri sitten vuosi pari sitten silmiin osuessa avasikin pankin oven.

Julma-Henrin biitit ja aidosta elämästä kertovat lyriikat (siis mielisairaan elämästä) olivat maagista kuunneltavaa. Kukaan muu ei helvetti soikoon noin hyvin ota kantaa ihmissaastan elämään. Biitit olivat suoraan paniikkikohtausten taustalta ja lyriikat niin (inho)realistisia että ihmettelin miksi muussa musiikissa ei tällaista ole. Kappaleiden mustahuumori, angstisuus ja rappiokertomukset tekivät Julma-Henrin ekasta levystä yhden parhaista levyistä koskaan.

Sitten aloinkin etsimään mistä löytyisi muuta yhtä hyvää musaa. STeen1 on suosituin Suomen UG-räppäreistä, joten miekkosen tuotantoon törmääminen ei ollut ongelma. Vaikka välillä biisit menivätkin huumoriksi kyttien tappamispuheillaan, olivat biisit parhaimillaan mukavia tilityksiä ahdistuksesta ja köyhien elämästä, sekä mahtavia paranoidisia biisejä salaliitoista, NWO:sta ja paskasta. Miinuksena itä-Helsingin "gettoelämän" ihannointi, kuin Suomi olisi jenkkilä ja itä-Helsinki Harlem tai Bronx.

Netistä löytyi sitten suosituksia muihinkin. Näitä olivat sössöttävästi räppäävä Pyhimys ja joskus läpälläni kuuntelemani Mariska, jonka eka levy sai lähinnä nauramaan (taisi olla toisin sanoen nimeltään), mutta jonka Memento Mori -levy oli jo sitten hyvää hip hoppia. Molempien hoppi oli flow'ltaan kamalaa, mutta tunnelmaltaan, sanomaltaan ja persoonallisuudeltaan kiitettävää.

Myöhemmin kaverini sendasi minulle gangsta-menon SUomeen sijoittavaa Puukko-Allua, miestä jonka räpissä ihannoidaan xanoreissa autolla ajoa ja primitiivistä väkivaltaa arkipäivän esineillä. Puukko-allu itse on viiksekäs punaruutupaidallinen juntti puukko kädessään. Biisien huumori sai minut viime vuonna nauramaan juna-asemalla ääneen.

Viime kuukausina olen löytän parivaljakot Jontti ja Shaka sekä Jontti ja Jodarok. Flow on käsittämätöntä paskaa. Sanoitusten totuudet sosiaalituilla elämisistä, sekä salaliittoteoriat ja ufouskovaisuus, kiehtovat mieltäni suuresti. Kun on jo näin syvälle Suomiräppiin mennyt niin mitä enää menettää jos tällaista kuuntelee. Musta huumori, realismi, salaliittoteoriat... kaikki hyvän suomiräpin ainekset on mukana.