Menetänkö tyttöni?
Enpä tiedä mistä aloittaisin...
Erosin 4 lapseni isästä muutama vuosi sitten, avioiduin uudelleen miehen kanssa jolla oli myös lapsi entisestä liitostaan.
Mies oli oikea hurmuri, mutta kiinnitin tuolloin jo huomion siihen, miten hän haukkui entisiä naisystäviään, eikä hän myöskään hyväksynyt entistä aviomiestäni ja lasteni isää, vaan kielsi olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan.
Avioiduttamme ja odottaessani yhteistä lastamme lakkasi yhtäkkiä hänen edelisestä liitostaan oleva lapsi käymästä meillä... kysyttyäni asiasta mieheni sanoi, ettei hänen ex-puolisonsa päästä lasta enään meille (lapsi tuli loistavasti toimeen lapsieni kanssa samoin kuin minun kanssani).
Elämä jatkui ja saimme yhteisen lapsemme ja mies oli ihana koko raskausajan, kunnes viikkoa ennen kastajaisia sain selville, että miehelläni oli toinen nainen ja tuota suhdetta kesti yli 6kk selkäni takana, kunnes se loppui siihen, että naisen aviomies sai tietää suhteesta... minä hoidin lastamme ja itkin toivoen mieheni lopettavan suhteen, syy oli kuulemma minussa ja käyttäytymisessäni koska kohtelin häntä kuulemma liian alistavasti.
Saimme liittomme ns. paikattua ja jos yritin puida tuota syrjähyppyä, sain mieheltäni huudot ja hän käski unohtaa koko asian.
Se siitä, kaikista pahimmalta on koko liittomme ajan tuntunut tapa, jolla mieheni kohtelee aikaisemmasta liitosta olevia lapsiani (vanhin poikani muutti isänsä luo, vänän yhteisen lapsemme syntymän jälkeen mieheni kehoituksesta, poika, kun terrorisoi hänen mielestään koko perhettä, surullisena annoin pojan muuttaa). Hän haukkuu lapsilleni heidän isäänsä vähemmän kauniilla sanoilla, eikä hän hyväksy varsinkaan poikiani, sillä he muistuttavat kuulemma liikaa isäänsä. Lapsilla on todella huono olla kotona ja vanhimman pojan käydessä meillä, mieheni käskee hänen yöpyä kaverinsa luona jne. jne...
En jaksa edes kaikesta kirjoittaa, niin paljon on asioita mitkä eivät ole kohdallaan.
Kesäloma oli sitten se viimeinen pisara, mieheni ilmoitti, että minun on valittava joko hänet tai ex-liitostani olevat lapseni... lapset ovat minulle etusijalla aina ja en miettinyt hetkeäkään vastaustani... mies sai sitten eilen illalla raivokohtauksen ja sanoi ottavansa myös yhteisen lapsemme, pienen ihanan 3v tytön josta en missään nimessä haluaisi luopua enkä halua hänen joutuvan mieheni kasvatettavaksi.
Onko kellään kokemusta millä perusteella mieheni voisi huotajuuden saada ja erottaa tytön äidistään, sisaruksistaan,tutusta kasvuympäristöstään sekä päiväkodista?
Mieheni tekee yötyötä ja hän on nähnyt tyttöä lähes poikkeusetta vain viikonloppuisin, minä olen päivätöissä päiväkodissa ja hoidan sekä huolehdin tytöstä viikot.
Itkusta ei tule loppua, sillä pelkään niin kovasti menettäväni hänet:(
Enpä tiedä mistä aloittaisin...
Erosin 4 lapseni isästä muutama vuosi sitten, avioiduin uudelleen miehen kanssa jolla oli myös lapsi entisestä liitostaan.
Mies oli oikea hurmuri, mutta kiinnitin tuolloin jo huomion siihen, miten hän haukkui entisiä naisystäviään, eikä hän myöskään hyväksynyt entistä aviomiestäni ja lasteni isää, vaan kielsi olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan.
Avioiduttamme ja odottaessani yhteistä lastamme lakkasi yhtäkkiä hänen edelisestä liitostaan oleva lapsi käymästä meillä... kysyttyäni asiasta mieheni sanoi, ettei hänen ex-puolisonsa päästä lasta enään meille (lapsi tuli loistavasti toimeen lapsieni kanssa samoin kuin minun kanssani).
Elämä jatkui ja saimme yhteisen lapsemme ja mies oli ihana koko raskausajan, kunnes viikkoa ennen kastajaisia sain selville, että miehelläni oli toinen nainen ja tuota suhdetta kesti yli 6kk selkäni takana, kunnes se loppui siihen, että naisen aviomies sai tietää suhteesta... minä hoidin lastamme ja itkin toivoen mieheni lopettavan suhteen, syy oli kuulemma minussa ja käyttäytymisessäni koska kohtelin häntä kuulemma liian alistavasti.
Saimme liittomme ns. paikattua ja jos yritin puida tuota syrjähyppyä, sain mieheltäni huudot ja hän käski unohtaa koko asian.
Se siitä, kaikista pahimmalta on koko liittomme ajan tuntunut tapa, jolla mieheni kohtelee aikaisemmasta liitosta olevia lapsiani (vanhin poikani muutti isänsä luo, vänän yhteisen lapsemme syntymän jälkeen mieheni kehoituksesta, poika, kun terrorisoi hänen mielestään koko perhettä, surullisena annoin pojan muuttaa). Hän haukkuu lapsilleni heidän isäänsä vähemmän kauniilla sanoilla, eikä hän hyväksy varsinkaan poikiani, sillä he muistuttavat kuulemma liikaa isäänsä. Lapsilla on todella huono olla kotona ja vanhimman pojan käydessä meillä, mieheni käskee hänen yöpyä kaverinsa luona jne. jne...
En jaksa edes kaikesta kirjoittaa, niin paljon on asioita mitkä eivät ole kohdallaan.
Kesäloma oli sitten se viimeinen pisara, mieheni ilmoitti, että minun on valittava joko hänet tai ex-liitostani olevat lapseni... lapset ovat minulle etusijalla aina ja en miettinyt hetkeäkään vastaustani... mies sai sitten eilen illalla raivokohtauksen ja sanoi ottavansa myös yhteisen lapsemme, pienen ihanan 3v tytön josta en missään nimessä haluaisi luopua enkä halua hänen joutuvan mieheni kasvatettavaksi.
Onko kellään kokemusta millä perusteella mieheni voisi huotajuuden saada ja erottaa tytön äidistään, sisaruksistaan,tutusta kasvuympäristöstään sekä päiväkodista?
Mieheni tekee yötyötä ja hän on nähnyt tyttöä lähes poikkeusetta vain viikonloppuisin, minä olen päivätöissä päiväkodissa ja hoidan sekä huolehdin tytöstä viikot.
Itkusta ei tule loppua, sillä pelkään niin kovasti menettäväni hänet:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ole tietoa noista asioista,mutta kaikesta sydämestäni toivon sinulle onnea elämääsi.Kyllä kaikki vielä järjestyy , älä luovuta!
tietenkin lapsesi, myös teidän yhteisen. Miehesi vaatimus on älytön ja haluaa vain osoittaa sillä valtaa: ei tervettä ollenkaan. Sinulla tuskin on mitään vaikeuksia saada tytön lähihuoltajuutta itsellesi, koska olet nytkin "lähihuoltaja" - eli huolehdit lapsen arjesta ja mies näkee häntä vain viikonloppuisin.
vaan ottaa teidän yhteistä lastaan, hän syyllistyy kidnappaukseen jos ottaa lapsen ja katoaa.
Hänellä ei ole enää muita aseita sua vastaan joten käyttää noin alhaista juttuja, viatonta lasta sua vastaan ja yrittää tällä saada sua muuttamaan mieltänsä kun tietää miten rakkaita lapset ovat sulle.
Sanon suoraan että miehesi on keskenkasvuinen ja suorastaan sairas mieleltään, ei kukaan täysijärkinen ala ehdottelemaan että valitse aikuinen mies tai lapset.
Sun 3-vuotias tyttö on vielä pieni ja lähes poikkeuksetta lastenvalvoja määrää noin pienelle lapselle lähivanhemmaksi äidin ellei äiti ole mielisairas, alkoholisti tai muuta epämääräistä.
Joten älä yhtään murehdi, et menetä lapsiasi. Varaa vaikka heti aika lastenvalvojalla ja soita oikeusaputoimistoon, apua saat kun vaan sitä pyydät.
Sun lapset kärsii nyt tilanteesta ja jos yksi lapsi on jo joutunut muuttamaan pois, tälläiset asiat jättävät ikuiset arvet viattomiin lapsiin.
Ala järjestelemään asioita, etsi aluksi vaikka pieni vuokra-asunto itsellesi mihin mahdut lastesi kanssa, laita avioerohakemus vireille ja ala elämään elämääsi ilman tuollaista miestä. Elämä kantaa, olen itsekin kokenut vaikean avioeron ja selvinnyt yksin kahden pienen lapsen kanssa, jos minäkin selvisin, selviät sinäkin. Tsemppiä hurjasti!
Outoa on , että poika on saanut lähteä kodista yhteisen lapsen syntymän jälkeen.
Paljon tuossa kirjoittamassasi oli sellaista, mikä kertoo että uusperhe tiensä päässä.