Aloitettuamme suhteemme miehen sukulaiset eivät suurinpiirtein tervehtineetkään minua käydessämme kylässä heillä,minun kanssa ei juteltu,minä yritin jotain jutustelua mutta lähinnä he vaan huutavat toisillensa..Lapsia minulla on edellisestä liitosta,heihin mieheni suku ei ole tutustunut ollenkaan.Olemme olleet nyt yhdessä 4vuotta ja samoin mennään,anoppi joskus yrittää jutella myös minulle nykkyään.He eivät tulleet hähimme eikä käy meillä kylässä,me käymme joskus mieheni kanssa ns.pikavierailun heillä.Olen hiljainen uusien ihmisten seurassa,mutta jos minulle jutellaan juttelen mieluusti.Nyt mieheni suvun juhlien koittaessa meidät kutsuttiin perheenä..mutta mutta minulle ja myös lapsille tuli paniikki,emme tunne ketään heistä emmekä sitten juhliin lähteneet..Mieheni suku pitää kyllä yhteyttä mieheni exään koska heillä on yhteinen lapsi.Tämä tuntuu aika ongelma tilanteelta ja pahalta minusta koska minulle suku on tärkeä..Enkö ole yrittänyt tarpeeksi vai onko ongelma mieheni suvussa???
Miehen suku
Onko vika minussa
3561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on aika kummallista, jos suku, johon tulee uusi jäsen, ei mitenkään noteeraa ja toivota tervetulleeksi sukuun. Kyllä se on muiden tehtävä ottaa kontaktia ja tehdä aloitteita suhteessa uuteen tulokkaaseen. Ei tietenkään mitään tungettelua tai vastaavaa, vaan semmoista normaalia tutustumista ja kanssakäymistä. On hyvin tapojen vastaista jättää sinut ulkopuolelle! Minä sanoisin, että ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja moukkamaisia, käytöstavat kadoksissa. Oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa?
Tiedän kyllä, mistä puhut, sillä meillä on ihan sama homma: miehen sukulaiset ei osaa kättäytyä, kun tulee uusia ihmisiä paikalle. Minuakin ovat ihmetelleet 10 vuotta ja osa ei ole vielä edes vaivautunut itseään esittelemään. Itse esittelen kyllä aina itseni uusille ihmisille, mutta nämä vain määkivät, vain että "hei". Aivan sama kuin joku kauppareissulla tervehtisi tuntematonta. Tämä sama kuvio toistui muutama viikko sitten erään sukulaisen valmistujaisissa. Minulle kukaan ei puhunut mitään, yksin sain olla. Paljon tärkeämpiä olivat keskustelut jalkapallosta, kalastuksesta, uuden auton hankinnasta ja rahanteosta sekä erilaisista terveysvaivoista. Hoh hoijaa taas...Ei siis puhettakaan siitä, että osattaisiin mitän small talkia edes muodon vuoksi. Itse olen tottunut ihan toisenlaiseen kanssakäymiseen oman sukuni parissa, jossa vieraat ja uudet tulijat otetaan avosylin vastaan, kysellään kuulumiset ja tutustutaan.
Omaa miestäni hävettää sukulaistensa käyttäytyminen ja sosiaalinen kömpelyys. Itse en juurikaan jaksa näissä pippaloissa ja kohtaamisissa enää käydä eli kerran tai kaksi vuodessa näen miehen sukulaisia. Tunti tai kaksi menee, sitten sanon kiitos ja näkemiin. Olen kyllä pahoillani tilanteestasi, jos miehesikään ei tilanetta huomioi tai jos olet itse erityisen sukurakas ja kiinnostunut tutustumaan uusiin sukulaisiin.
En mielestäni ole mikään pelottava peikko, mutta miehen suku näköjään jostain syystä jo valmiiksi halveksi minua koska olen Suomesta. Heille olisi nähtävästi kelvannut VAIN täysin ruotsalainen.
Sitä asiaahan minä en voi muuttaa, ja kun en tällaisena kelpaa, niin eipä ole sitten tullut pidettyä kovin yhteyttä. Olisin kyllä mielelläni ollut heidän kanssaan tekemisissä, mutta pakottaa ei voi. Ainakin minulla on hyvä omatunto siitä, etten ole tehnyt mitään törkeää enkä käyttäytynyt moukkamaisesti.
Olen puhunut myös mieheni kanssa asiasta,hän sanoo vain että älä välitä,hänen suku on idiootteja.Mieheni on aina auttanut sukuansa erinnäisissä asioissa ja he soittavatkin yleensä vain silloin kun ovat jotain vailla.Mieheni menee yleensä aina auttamaan.Kyllä he muiden sisarusten tuttavat ovat hyväksyneet,minä vain taidan olla jostain syystä se joka ei ole mieluinen miniä..Minulla on omani suvun kanssa läheiset välit ja pidämme yhteyttä ja he ovat ottaneet mieheni avosylin vastaan