En pysty enää pitämään tätä tarinaa sisälläni ja siksi päätin tulla sitä tänne purkamaan. Kysymys on omasta uskottomuudestani.
Tilanne on tällainen, että olen 45-vuotias, aviossa, kahden aikuisen lapsen äiti ja olen suhteessa itseäni yli 20 vuotta nuorempaan mieheen. Tutustuin mieheen puolitoista vuotta sitten työpaikalla ja heti alusta asti oli välillämme vetovoimaa. Varsinainen suhde kuitenkin alkoi muutama kuukausi sitten ja siitä lähtien on ollutkin sitten menoa. Rakastuin silmittömästi ja hän myös. Suhteemme eteni ja kuumeni nopeasti ja nyt olemme siinä pisteessä, että haluamme toisiamme mielettömästi. Emme juurikaan pysty tapaamaan työpaikan ulkopuolella ja työpaikallakin vain salassa. Tämä suhde on meidän kahden salaisuus ja tilanne on muuttumassa sietämättömäksi. Näyttelen "kaikki hyvin"-roolia sekä kotona että töissä ja sisälläni riehuvat polttavat, kiduttavat liekit. Päiväkin erossa rakkaastani tuntuu mahdottomalta. Lähettelemme toisillemme viestejä jatkuvasti ja öisin, jos vain mahdollista, puhun hänen kanssaan salaa.
Minulle ei ole koskaan ennen tapahtunut tällaista ja mieheni luottaa minuun täysin. Voin vain kuvitella, mitä hän tekisi, jos saisi vihiä suhteestani. Hyvin se ei varmasti päättyisi.Suhteeni mieheeni ei kuitenkaan sekään ole ongelmaton ja monien kriisien tuloksena olemme etääntyneet toisistamme melkoisesti eikä seksiäkään välillämme enää juuri ole. Eroa emme kuitenkaan ole harkinneet, koska koti ja perheen yhtenäisyys ovat elämämme peruspylväitä ... tai ainakin tähän asti ovat olleet.
Olen täysin avuton tässä tilanteessa. Tiedän, että suhteeni tähän nuoreen mieheen tulee jonakin päivänä päättymään, sillä ikäero välillämme on liian suuri. Järki sanoo, ettei kannata riskeerata koko elämää yhden rakkaustarinan vuoksi, mutta tunteeni ovat paljon voimakkaammat ja ne vievät minua aivan toiseen suuntaan. En tiedä mitä tehdä!
Olemme yrittäneet rakastettuni kanssa muutaman kerran lopettaa suhteemme, mutta toistaiseksi tuloksetta. Elämä ilman häntä tuntuu täysin mauttomalta.
Tiedän, että minun on itse tehtävä ratkaisuni, mutta jos jollakin on vastaavanlaisia kokemuksia tai muuten haluaa antaa neuvoja, ilahtuisin kovasti.
Tilanne on tällainen, että olen 45-vuotias, aviossa, kahden aikuisen lapsen äiti ja olen suhteessa itseäni yli 20 vuotta nuorempaan mieheen. Tutustuin mieheen puolitoista vuotta sitten työpaikalla ja heti alusta asti oli välillämme vetovoimaa. Varsinainen suhde kuitenkin alkoi muutama kuukausi sitten ja siitä lähtien on ollutkin sitten menoa. Rakastuin silmittömästi ja hän myös. Suhteemme eteni ja kuumeni nopeasti ja nyt olemme siinä pisteessä, että haluamme toisiamme mielettömästi. Emme juurikaan pysty tapaamaan työpaikan ulkopuolella ja työpaikallakin vain salassa. Tämä suhde on meidän kahden salaisuus ja tilanne on muuttumassa sietämättömäksi. Näyttelen "kaikki hyvin"-roolia sekä kotona että töissä ja sisälläni riehuvat polttavat, kiduttavat liekit. Päiväkin erossa rakkaastani tuntuu mahdottomalta. Lähettelemme toisillemme viestejä jatkuvasti ja öisin, jos vain mahdollista, puhun hänen kanssaan salaa.
Minulle ei ole koskaan ennen tapahtunut tällaista ja mieheni luottaa minuun täysin. Voin vain kuvitella, mitä hän tekisi, jos saisi vihiä suhteestani. Hyvin se ei varmasti päättyisi.Suhteeni mieheeni ei kuitenkaan sekään ole ongelmaton ja monien kriisien tuloksena olemme etääntyneet toisistamme melkoisesti eikä seksiäkään välillämme enää juuri ole. Eroa emme kuitenkaan ole harkinneet, koska koti ja perheen yhtenäisyys ovat elämämme peruspylväitä ... tai ainakin tähän asti ovat olleet.
Olen täysin avuton tässä tilanteessa. Tiedän, että suhteeni tähän nuoreen mieheen tulee jonakin päivänä päättymään, sillä ikäero välillämme on liian suuri. Järki sanoo, ettei kannata riskeerata koko elämää yhden rakkaustarinan vuoksi, mutta tunteeni ovat paljon voimakkaammat ja ne vievät minua aivan toiseen suuntaan. En tiedä mitä tehdä!
Olemme yrittäneet rakastettuni kanssa muutaman kerran lopettaa suhteemme, mutta toistaiseksi tuloksetta. Elämä ilman häntä tuntuu täysin mauttomalta.
Tiedän, että minun on itse tehtävä ratkaisuni, mutta jos jollakin on vastaavanlaisia kokemuksia tai muuten haluaa antaa neuvoja, ilahtuisin kovasti.
Vastaukset 57
Vanhimmat
elämänne peruspylväitä. Ja sitten olet valmis sen uhraamaan jonkun parikymppisen pojan vuoksi, joka voisi olla lapsesi! Herää ihminen!
tolkuttaa itselleni, mutta käytännössä se ei auta yhtään. Tuon parikymppisen pojan kanssa olen saanut kokea sellaista lämpöä ja rakkautta, josta tähän asti olen vain haaveillut. Hänen kanssaan tunnen eläväni enkä vain olevani olemassa. Joskus tosiaankin luulen olevani unessa, mutta tästä unesta en halua herätä...
Tunteet ovat kuin tuuliviiri. Yhtenä päivänä viirin nokka osottaa yhteen suuntaan ja toisena päivänä toiseen...
mutta mitä elämä olisi ilman näitä tunteita. Olemme rakastettuni kanssa päättäneet seurata tunteitamme mistään muusta piittaamatta.
Tekosyitä kaikki. Ei sinun tarvitse eikä pidä elää miehesi kanssa. Isot lapsetkin jo.
Anna miehellesikin mahdollisuus kokea jotain samanlaista jonkun toisen kanssa.
Jos koti ja perhe olisivat sinulle nyt tärkeitä et tietenkään olisi vaarantanut niitä.
Mutta missä on koti? Ei perheesi eli sinu lapsesi sinua hylkää jos eroat fiksusti heidän isästään mutta jos petät heidän isäänsä ja vielä pitemmän aikaa he voivat todellakin hylätä sinut jonakin päivänä. Katkera isä ei muuten ole paras isä eikä katkera ex mieskään ole mukava. Nyt petät itseäsi selittelyillä ja petät samalla miestäsi. Kaipaat muuta ja se on selvä. Todennäköisesti suhteesi nuoreen mieheen hiipuu aikanaan mutta sinun on nyt lähdettävä avioliitostasi.
Olen tätäkin mahdollisuutta harkinnut monet kerrat ja monet kerrat myös päättänyt jättäväni mieheni. Mutta tässä yhä olen. Minulla ei ole rohkeutta tehdä ensimmäistä askelta pois kuolleesta avioliitosta. Pelkään elää yksin. Mieheni on hyvin voimakas luonne ja on aina hallinnut perhe-elämäämme ja tehnyt kaikki tärkeät päätökset. Toisaalta en halua jatkaa elämääni tähän malliin. Suhteeni nuoren miehen kanssa on opettanut minulle, että elämällä on vielä paljon annettavaa. Tunteeni ja haluni ovat heränneet henkiin.
että miehelläsi on tosi tulinen suhde johonkin nuoreen naiseen. Tai ilman muuta hyväksyt, koska pidät omaa huoraamistasi oikeana.
Mieti vielä kerran. keski-iän kriisi. Tympääntyminen omaan elämään. Urautunut avioliitto. Satsaa energiasi mieluummin ukkoosi ja katso auttaako. Tee sen jälkeen ratkaisusi.
Älä petä. Se tekee sinusta paskakasan myös itsesi silmissä. Tiedän.
keski-iässä oleva vaimo hakee jännitystä nuoresta miehestä. Tiedän tasan tarkkaan miten tuossa käy. Minun työpaikalla aivan vastaava tapaus. Kun vaimo lopulta jäi kiinni miehelleen, että oli pettänyt miestään selvästi nuoremman miehen kanssa, niin aviomies haki välittömästi eroa.
Sen jälkeen alkoivat vaimon katumusharjoitukset. Aneli, itki, rukoili, lupasi aivan mitä tahansa ettei oma tylsä, ja mitäänsanomaton mies jättäisi häntä. Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan oma mies jätti, ja uusi uljas, ja nuori, ja komea salarakas ei huolinutkaan tätä keski-ikäistä vaimoa.
Sinulle aloittaja tulee käymään aivan samalla tavalla, ellet heti jätä tätä pojan nulikkaa. Toivottavasti miehesi pettäisi, ja jättäisi sinut. Olet sen ansainnut.
Haluat pitää kakun ja syödä sen. Minä, minä, minä ja minä. Viis siitä, mitä tuhoa siinä sivussa saat aikaan niin miehellesi kuin lapsillesikin.
Mitäs siinä vielä mongut? Johan jossain aiemmassa viestissä jo sanoit, että olette "rakkaasi" kanssa jo päättäneet antautua tunteen vietäväksi mistään muusta välittämättä. Johan olet ratkaisusi tehnyt. Itse asiassa jo silloin, kun hyppäsit sänkyyn tuon pojanklopin kanssa.
Tietenkään et halua erota, sillä tiedät, millaisia taloudellisia menetyksiä oikea parisuhde nuoren pojan kanssa tarkoittaisi, jos hän edes sinua huolisi tosi paikan tullen. Nyt olet hänelle mukavaa ajankulua ja ehkä jonkun fantasian toteutuma. Vähän aikaa.
Jos sinulla olisi yhtään selkärankaa, päästäisit miehesi vapaaksi ja antaisit hänelle mahdollisuuden löytää elämässään onni. Eikö hän kaikkien avioliittovuosien, yhteisten lasten ja taloudellisten satsausten jälkeen olisi sen ansainnut?
Olet ihan yhtä säälittävä kuin ne keski-ikäiset miehet, jotka vonkaavat nuorilta tytöiltä seksiä. Joskus vielä tulet alas tuosta harhasta kolinalla. Ja se on sinulle oikein. Pitäisi aikuisen ihmisen vähän jotakin ymmärtää ja pystyä impulssejaan hillitsemään.
että tämä suhteeni olisi hyväksyttävä teko, mutta näin vain on käynyt, että sen sijaan että hallitsisin tunteitani, tunteeni ovat saaneet minuun vallan ja tästä vain on jotenkin jatkettava ja yritettävä tehdä oikeat ratkaisut.
Mitä tulee mieheeni, tässä tilanteessa olisi jopa helpotus, jos tietäisin hänellä olevan suhde toisen naisen kanssa.
voi käydä ja olet oikeassa myös siinä, että tässä iässä nuoren miehen huomionosoitus saa sydämen kallelleen. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että tapauksessani on kysymys syvästä ja aidosta rakkaudesta ikäerosta huolimatta. Työskentelemme yhdessä jo puolitoista vuotta ja olemme yrittäneet kaikin tavoin kieltää tunteemme ja estää tämän suhteen puhkeamisen, mutta lopulta ei auttanut muu kuin antaa periksi ja antaa rakkaudelle tilaisuus.
Ymmärrän hyvin ajatuksesi.
Sanoin tosiaankin,että päätimme seurata tunteitamme. Tämä tapahtui vuoden pidättäytymisen jälkeen, kun meillä ei enää ollut voimia taistella vastaan.
Oikeastaan en vielä ole"hypännyt sänkyyn" tämän "poikasen" kanssa, mutta minusta sillä ei ole merkitystä, sillä tiedän, että sekin tapahtuisi, jos siihen vain olisi tilaisuus.
jo nyt minun on vaikea katsoa miestäni silmiin tai omiin kasvoihini peilissä.
Mutta ongelma tässä on tuo jättirakkaus, joka riehuu rinnassani eikä anna minulle rauhaa. Jospa voisinkin vain napauttaa "delete" ja unohtaa kaiken.
Keski-iän kriisi - olisikohan?
tai siis nykyään ex, teki juuri noin kuin sinäkin. Hullaantui, rakastui, (jos sitä nyt rakkaudeksi voi sanoa) työkaveriinsa, ja heillä oli suhde jatkunut lähes vuoden ennenkuin sain asian selville. Vaimoni oli silloin 40v, ja tämä mies oli 30v.
Olen aina ollut kunnollinen mies, en juo, en polta, ja taatusti uskollinen. Mutta, helvetti soikoon tämä ei vaimolleni riittänyt vaan jotain jännitystä piti hakea elämään.
Sitten eräänä iltana kun vaimoni oli kännissä, niin katsoin hänen puhelintaan, ja siellä oli viesteissä niin selvät todisteet asiasta, että hän petti minua. Hain välittömästi eroa, ja kuten tuossa joku taisi sanoa niin sitten alkoivat vaimon katumukset. Anelua, rukoilua, älä jätä minua toistui jatkuvasti kuin mamba-yhteen laulussa.
Mutta minä en mieltäni enää muuttanut, jos kerran vuoden ajan tietoisesti pettää minua selkäni takana, niin sellainen akka saa lähteä, ja HETI. Siis aloittaja, eikö sinulla ole paskan vertaa itsekunnioitusta, tai moraalia sen verran että otat itseäsi niskasta kiinni, ja JÄTÄT sen pojanklopin? Arvaa vaan jaksaako se katsoa vanhaa naista loputtomasti? Vastauksen tiedät ja se vastaus on EI, JA VIELÄ KERRAN EI. Tajuatko, että vähän päästä sut jätetään kuin nalli kalliolle sekä miehesi, että sen pojanklopin toimesta?
Mites sen jälkeen suu pannaan?
etsimässä neuvoja, sillä tiedän, että minulla on SUURI ongelma elämässäni.
Olen aivan varma, että jos mieheni tietäisi teoistani, niin PARHAASSA tapauksessa hän heittäisi miten kohta ulos ovesta ja jos hän tosissaan raivostuisi... sitä en uskalla edes ajatella.
..kamalaa. Olen ihan järkyttynyt tarinastasi. Olen kirjoitellut satunnaisesti erään miehen kanssa lähes viiden vuoden ajan. En voi olla ajattelematta häntä, mutta ikäeromme kauhistuttaa ja estää minua etenemästä, vaikka muuta tahtoisin. Eihän sellainen voi onnistua... tai kuka sitä edes sen kummempia edes ajattelee. Ihan sietämätön tilanne, varsinkin sinulla kun noin pitkälle olette päätyneet. En voi toivottaa kuin onnea. niin kotiin- kuin muualle. Jotenkin vaan ajattelen, ettei tule onnistumaan ja vahingoitat vain pahasti itsesi (näkökulma peilaa omia ajatuksiani). Voi miten elämä on lyhyt..
olen ihmetellyt kun tiedän kolme eri tapausta itseni lisäksi, missä vaimolla ollut suhde toiseen mieheen, ja miehet hakeneeet eroa sen jälkeen vaimoistaan kun suhde on paljastunut, niin yhdessäkään tapauksessa nämä vaimon salarakkaat eivät ole huolineet enää tätä naista, vaan suhde on mennyt lopullisesti poikki.
Voit vaan arvata aloittaja ovatko nämä naiset katuneet sen jälkeen tekojaan. Mutta kaikissa tapauksissa aivan liian myöhään.
Sanoit muuten aloituksessasi, että teillä on aikuisia lapsia. Oletko miettinyt, että jos suhteesi paljastuu he vasta ovat tosi ylpeitä äitinsä tempuista isänsä selän takana. Lapsesi tulevat halveksimaan sinua.
kaverini on ollut se aloitteentekijä ja viejä koko suhteemme ajan. Muistutan hänelle jatkuvasti ikäerostamme ja hän väittää, ettei rakkaus kysy ikää. Meillä on tavattoman miellyttävää ja hyvä olla yhdessä. Lisäksi olen hyvin nuorekas ikäisekseni, niin ulkonäöltä kuin mieleltänikin.
Olemme hyvin tietoisia, että suhteemme tulee ennen pitkää päättymään ja annan hänelle kaiken vapauden elää omaa elämäänsä ja tavata ikäisiään naisia, vaikka en voi väittää ettenkö olisi kateellinen.
Olen myös tietoinen, etten vammoitta tule tästä pelistä selviytymään, mutta kun on leikkiin ryhtynyt on se sitten kestettävä.
vaikka miten paljon.
En missään tapauksessa halua nuorta rakastettuani kokonaan itselleni, sillä hän on paljon paremman arvoinen. . . ja minä TODELLA rakastan häntä.
Kaipaat elämääsi muutosta, jota et pysty tekemään. Miksi?
Siksikö että miehesi on ollut se joka kantaa vastuun perheestä ja päättää asioista? Et ole oppinut itse ottamaan vastuuta, vaan olemaan ”kiltisti” ja tekemään niin kuin pitää?
Olet siinä elämänvaiheessa, jossa useimmat kysyvät, oliko elämä tämä tässä ja tuntevat pettymystä. Pinnan alla kytee halu tehdä jotain muuta, mutta ei oikein tiedä mitä. Toisaalta mukavuuden halu ja muutosten pelko ovat niin suuria, että ei vain tule tehneeksi mitään.
Rohkeus ei ”riitä”, vaan haluaa mieluummin jättää vastuun muiden hartioille. Pahimmillaan se on ”suuri tunne”, joka vain vie. Sen avulla pääsee ajautumaan tilanteeseen, jossa muut tekevät ratkaisun puolestasi. Sen tekee miehesi esim. eroamalla, miesystäväsi jonka avulla kuvittelet löytyvän ratkaisun muutokseen. He toimivat ja sinä katsot vierestä heittopussina.
Varmasti hetken on hyvä, mutta koska tuo muutos ei ole syvällisempi, ei se pysy. Ehkä sinun olisi aika laittaa elämäsi kunnon remonttiin ja pysähtyä. Eroa molemmista miehistä, mieti mitä elämältä oikeasti tahdot – realistisesti. Mistä olet valmis luopumaan? Mitä haluat tehdä / muuttaa? Kuinka lapset suhtautuvat? Missä aiot asua? Muutatko ammattia? Harrastuksia?
Pelkään pahoin, että viimeistään eron jälkeen miehesi saa tietää suhteestasi. Tahtoo olla että hyvää tarkoittavat lähimmäiset eivät enää malta pitää suutaan kiinni. Älä edes kuvittele, ettei teidän suhteestanne kukaan tiedä – niitä voi olla monia, mutta ovat vielä hiljaa. Kuinka aiot suhtautua miehesi syytöksiin? Kuinka aiot itse kestää henkisesti sen?
Olet pannut peliin käännettyjä kortteja vähän liikaa. Olet ottanut melkoisen riskin – kestätkö sen?
että aloittaja tullaan jättämään, ja samaa mieltä olen minäkin kuin mummomuori, että turha edes kuvitella, etteikö teidän suhteesta tietäisi ketään muu. Voi muuten olla melkoinen yllätys kuinka moni sen jo tietää. Ja mitä useampi tietää sen suuremmassa kusessa tulet olemaan.
on kaikkea muuta kuin tavallinen. Tiedän, että tällä suhteella ei ole mitään mahdollisuutta onnistua ja se on tuomittu päättymään enemmin tai myöhemmin. Mutta tällä hetkellä se on elämäni ydin, jota ilman millään ei tunnu olevan merkitystä, ei perheellä, ei avioliitolla tai kodilla. Olen syvästi rakastunut ja kuka voi puhua järkeä rakastuneelle ihmiselle?
Koko tarinani ajan on elämäni ollut piinaavaa, pelkkää näyttelyä ja peittelyä ja kysyn usein itseltäni tarvitsenko tämän todellakin. Mutta tässä vaiheessa en vain pysty lopettamaan, sillä en pysty repimään kahden ihmisen sydämiä kappaleiksi. Kuolemakin tuntuu helpommalta vaihtoehdolta, melkein helpotukselta.
Olen ihminen, joka koko ikänsä etsii muutoksia ja vaihtelua, rutiini tukehduttaa minut. Avioero on kuitenkin asia, josta minun olisi puhuttava mieheni kanssa ja asian esiintuominen "yhtäkkiä" tässä vaiheessa saisi mieheni varmasti epäilemään, että jokin on vialla.
Tiedän, että olen ottanut hirveän riskin ja muistutan siitä jatkuvasti myös poikaystävääni. Tiedän, että jonakin päivänä hän ei enää ole vierelläni ja minun on yksin selviydyttävä vaikeiden ratkaisujen kanssa, mutta tällaista on elämä eikä se aina mene käsikirjoitusten mukaan.
oikeastaan kaikki se tieto mitä aloittajan tulisi pohtia, jos hänellä nyt on järkeä hivenenkään verran. Varmaan muuten aloittaja juuri nytkin textailet jotain seksiviestejä tälle pojannulikalle, ja vedät miestäsi retkuun 6-0. Onneksi olkoon, sinulle mahtavasta pettämisestä.
tavallinen. Olet tyypillisesti sen ikäinen ihminen, joka etsii muutoksia elämäänsä. Se aiemmin valittu elämäntyyli ja tapa ei enää tunnu omalta. Usein ne ovatkin olleet "helppoja", eli mennään niinkuin muutkin.
Moni tekee tässä vaiheessa täyskäännöksen ja alkaa etsimään sitä omaa juttua. Hyvin moni joko eroaa tai etsii ulkopuolisia suhteita. Ammatin vaihdoksen ja elämäntaan muutokset ovat tavallisia.
Koska osaat kirjoittaa, koetappa kirjoitaa päiväkirjaa. Mahdollisiman rehellisesti. Entäpä jos rakastumisen tunne onkin enemmän sitä huumaa, jota Mahdollisuuden ilmaantuminen tuottaa? Mahdollisuus muuttaa elämääsi. Patoututunutta seksin tarvetta? Olet tehnyt jotain Omaa, kerrankin.
Jos harkitsisit että ensin eroat ja sitten hyppäät tuohon suhteeseen, se olisi ok. En puutu ikäeroihin tai muuhun. Voi olla että tarvitset tuota kokemusta, siinä ei ole pahaa. Siinä on pahaa, että poljet muiden oikeuksia ja alennat heidät asemaan, joka tuottaa vielä enemmän pahaa oloa kuin rehellisyys.
Moni pettetty kokee erityisen nöyryyttävänä valehtelun ja salailun. Ole hetki miehesi asemassa. Halveksitko häntä niin paljon että haluat nöyryyttää häntä noin?
Haluatko lastesi käyttäytyvän sinua kohtaan niinkuin itse nyt teet? Entä jos he aikuisina hylkäävät sinut tuon valehtelun takia?
Kuten huomaat, sinä voit nyt vaikuttaa siihen kuinka kipeitä asioita eteesi tulee. Oma neuvono on, että yritä edes vähän lieventää niitä. Koskee joka tapauksessa, mutta on pakko tehdä niistä vielä kipeimpiä.
Pahoittelen kirjoitusvirheiden määrää. Opettelen käyttämään uutta mini fläppäriäni : ) ja pikkasen on hankalaa
Viimeinen lause kuuluisi siis,... onko pakko tehdä niistä..?
Hyvin kirjoitettu! Elämä on nähtävästi opettanut hyvin mummomuoria.
T: satunnainen ohikulkija.
Ensimmäiseksi täytyy todeta, että asian esiintuominen täällä ja siitä keskusteleminen jo sinänsä helpottaa. Jo kuukausia olen sitä sisälläni hautonut.
Olet aivan oikeassa tuossa 'muutoksen haun tarpeessa' ja viime aikoina olen tosiaan aloittanut tehdä pieniä muutoksia elämääni esim. aloitin opiskelun. Tämä suhde kuitenkin on asia johon vain ajauduin, en valinnut sitä tai harkinnut sen aloittamista.
Mitä tulee rakastumiseen tunteeseen, on hyvin vaikea määritellä sanoin mikä on rakkautta ja mikä huumaa, loppujen lopuksi kaikki tunteet ovat vain kemiallisia reoktioita kehossamme. Joka tapauksessa se on hyvin positiivinen tunne, jonka ei haluaisi loppuvan.
Seksi on aihe, josta en ole tottunut puhumaan. Mainitsin jo aloituksessa, että mieheni kanssa en seksiä syystä ja toisesta juuri harrasta. Olen tottunut olemaan jo vuosia sitä ilman enkä ole tuntenut "patoutunutta halua" ... kunnes aloitin tämän suhteeni nuoren ystäväni kanssa. Ja meidän välillämme ei vielä ole edes ollut "täytttä" sukupuoliyhteyttä mahdollisuuksien puutteen vuoksi.
En tietenkään halua valehdella miehelleni ja nöyryyttää häntä ja viimeinen asia jota tahtoisin on, että lapseni, jotka ovat jo aikuisia, hylkäisivät minut. Itse asiassa olen jo päättänyt lopettaa suhteeni nuoren ystäväni kanssa ja viimeksi tänään hänen kanssaan siitä keskustelin. Mutta päätöksen teko ja sen toimeenpano on kaksi eri asiaa, varsinkin kun tapaamme ystäväni kanssa päivittäin. Täytyy muistaa, että tässä on kysymyksessä myös henkilö, jota en missään tapauksessa haluaisi loukata ja kuukausien yhteisten kokemusten ja nautintojen poispyyhiminen noin vain, tekee todella kipeää.
Vielä lopuksi haluan mainita, että koska en käytä suomenkieltä päivittäin jo hyvin pitkään aikaan, kirjoittaminen suomeksi on jokseenkin vaikeaa ja sanakirjaankin täytyy turvautua silloin tällöin.
ja hän paiskaa sinut lopullisesti pihalle, ja että lapsesi saa selville kuinka petät heidän isäänsä, ja että lapsesi tulevat halveksimaan sinua koko loppuelämäsi. Olet todella surkea nainen jolle ei merkitse mikään muu kuin sinä itse. Vähät välität perheestäsi.
Patoutuminen voi tarkoittaa myös sitä, ettei ole tietoisesti edes ajatellut asiaa, onpahan vaan muhinut jossain syvällä. Kun olosuhteet ovat otolliset, se purkautuu. Ehkä joskus jälkeenpäin vasta huomaat sen, miksi jotain tapahtui.
Ihminen tottuu monenlaiseen, jopa kurjiin olosuhteisiin, se on yksi selviytymisstrategia.
Ihminen usein ”ajelehtii” juuri sinne, minne sen mieli ohjaa. Itse kannatan ”hallittua” ajelehtimista. Toisin sanoen, ensin täytyy itse miettiä suunta suurin piirtein ja sitten vain antaa mennä. Tällöin voi välttää karikot ja haverit.
Ihmisen mieli on kummallinen, mitä enemmän hän itseltään jotain kieltää, sitä enemmän se hallitsee hänen mieltään. On muuten tieteellisestikin todettu : )
Tilanne jossa olet, on ikävä kyllä sellainen että loukkaantumisia tulee. Näinhän se on että kun jollekulle kumartaa, niin toiselle pyllistää samalla kertaa. Suojelet tätä ulkopuolista ihmistä ja samalla loukkaat miestäsi! Kumpaa sinä arvostat enemmän?
Hiipii vähän mieleeni, että miehesi jotenkin uskoo, ettet sinä kaipaakaan seksiä? Hän siis ei tiedä todellisuutta ja varjelet häntä sitä kohtaamastakaan? Oletko puhunut siitä terapiassa? En ihmettele jos voimasi ovat vähissä. Olet ikään kuin luonut kolme erilaista todellisuutta ja yrität pitää niitä yllä kaikin voimin.
Yksi todellisuus on tuon nuoren kanssa, irti kaikesta (paluu nuoruuteen sinulla?) arjesta. Se on salainen ja muilta suljettu. Se on oma yksityinen maailmasi, joka toistaiseksi on turvassa muilta.
Toinen on elämä miehesi kanssa, jossa olet vahvempi ja voimakkaampi. Sinä ohjaat, turvaat, kannat vastuuta ja käytät valtaa. Tämä maailma näkyy ulospäin, se antaa sinusta muille kuvan, jossa olet hyvä ja uhrautuva vaimo.
Kolmas maailma on se todellisuus, jota et ehkä itse vielä kykene näkemään. Nainen joka pettää miestään, ehkä siitä jo jokunen tietää tai aavistaa, etenkin kun se tapahtuu työpaikalla. Ikävä kyllä, eivät ihmiset kykene peittämään voimakkaita tunteita niin hyvin kuin he itselleen uskottelevat. He taiteilevat ja kuluttavat suuren määrän energiaa pitääkseen suhteen salassa. Käytöksessä se näkyy varautuneisuutena, pitäähän olla varpaillaan koko ajan.
Samoin kotona muuttunut käytös näkyy, ei ehkä paljoa mutta kylliksi. Etsit muutosta ja alat toteuttaa niitä. Se pannaan merkille, siihen yritetään sopeutua (kuten itse mieheesi), ja etsiä selitystä. Kun yksi perheessä alkaa muuttua se aiheuttaa muissa muutosvastarintaa, ei aluksi mitenkään näkyvästi. Se on kytevä pommi.
Päiväkirjaahan voi kukin pitää ihan miten mielii, sitähän ei ole tarkoitettu muiden kuin itsensä luettavaksi!
pedofiili????????? kannataa mennä hoitoon ja nopiaa
poikaystävääni
ennemmin kuin arvaatkaan. Selkärangatonta touhua, kiemurtelet kuin käärme salapanon himossa ja pidät kotona kulissia pystyssä. Ettei vaan olisi väkinäinen hymy mitä on aviomiehelle tarjolla ja tyhjä katse peilissä kun itseluottamus on nollan haminoissa?
Saattaa olla ettäolet koukussa ihastumisen tunteeseen. Keski-ikä rallattaa, nahan kimmoominaisuudet vähenevät, arki omassa suhteessa maistuu puulta ja mieli tekisi kokea jotain ennen lepoon siunaamista. Tässäkö se olikin osaltani? Sitten sattuu tontille äitihahmoa ikävöivä nuori poika ja juttu on paketissa. Tuntuu varmasti ihanalle kun nuori, iältään lapsesi, hellii sieluasi sanoin ja ruhoasi kosketuksin. Imartelee sopivasti, loistavaa. Kyllä nyt kelpaa, "varmat" rakkauden merkit ilmassa molemmin puolin.
Puhut kodin ja perheen yhtenäisyydestä ja peruspilareista, juuri niistä joista olet oman navanalusesi johdattelemana sahaamassa jalkoja alta. Tajuat itsekkin ettei juttunne tule jatkumaan, poikasi löytäessä ikäistään seuraa. Siinä vaiheessa kun aloit huoraamaan työkaverisi kanssa et ilmeisesti ollut punninnut mitä kipossa on. Nyt kun et ilmeisesti ole vielä kärähtänyt sinulla on muiden kuin omissa silmissäsi mahdollisuus selvitä "kuiville". Epäilen ettei sinulla ole voimaa vastata tekojesi seuraamuksista jos jäät kiinni valheistasi. Lopettaa suhde salapanoon, ihan yhtä helppoa kuin sen aloittaminenkin. Omasta halustasi huoraat tai olet huoraamatta, ei sen kummoisemmasta ole kyse. Kaikki muu on selittelyä, kun vaan ,... ja voi voi.
Pedofiilisiä taipumuksia muillakin kuin Jammulla?
mutta tällainen vaan on tilanne ja tästä on jotenkin jatkettava.
Kiitos vastauksesta, sillä olen utelias tietämään, mitä minusta todella ajatellaan.
kun kaikki jossain vaiheessa paljastuu miehellesi? Oletko TODELLA miettinyt sitä? On tapauksia joissa helvetti pääsee silloin tosiaan irti. Pettäminen tulee yleensä aina petetyn puolison tietoon jossain vaiheessa ellei toinen osapuoli ole täysi urpo. Minäkin epäilin vaimoani jo pitkään ennen kuin hän jäi kiinni, ja kun hän jäi kiinni se oli hänellä elämän raskain päivä.
Ensin jätin minä hänet, ja sitten mukamas maailman ymmärtäväisin ja ihanin mies ei halunnutkaan enää häntä elämäänsä. Vituttaa vieläkin kun mietin koko asiaa, vaikka siitä on jo jonkun verran aikaa, ja minulla nykyään uusi nainen elämässä, johon myös luotan.
Ex muuten on tälläkin hetkellä ilman miestä. Voidaan vaan sanoa, että sitä saa mitä tilaa, tai sitä niittää mitä kylvää.
sulle muoriseni; päästä miehesi vapaaksi. Oletko valmistellut kootut selityksesi kun jäät kiinni? Miehesi on varmasti ylpeä että kelpaat vielä teinipojallekin.
Pisti silmään ylevät sanasi kodin ja perheen yhtenäisyydestä, huoraamisesi ilmeisesti tukee näitä hienoja elämänarvojasi. Parissa kohden olit oikeassa; et tiedä mitä tehdä ja olet avuton. Lisäisin listaan, epärehellinen, valehtelija, itsekeskeinen, huomionkipeä, heikolla itsetunnolla varustettu, säälittävä ja varauksin ihastunut.
"Eroa emme kuitenkaan ole harkinneet, koska...." Ketkä ME?? Olet sen sortin vellihousu josta ei ole edes keskustelemaan aiheesta pettämäsi ihmisen kanssa vaan tukeudut 24:n "asiantuntemukseen". Ethän sinä uskalla ottaa asiaa edes esille, koska tiedät lopputuloksen, avioero ja sille pojalle olet liian vanha. Eroa, molemmista, lyö persees penkkiin ja mieti ihan hetki itseksesi, mikä sinusta isona tulee, fyysistä mittaa ei tarkoitettu. Ens alkuun kun löydät itsesi voit löytää tunteesikin, nyt olet eksynyt.
että tämän "salaisuuteni" esiintuominen tällä palstalla, on jo auttanut minua paljon kamppailussani asian kanssa.
On tärkeää saada kuulla päin pärstää, mitä minusta ajatellaan ja se varmasti nopeuttaa myös päätösten teossa.
Kiitos vastauksesta.
Kun ikää ja elämänkokemusta on jo tuon verran, niin eikö päässä mikään sano järjen sanoja??? Eikö elämä ole opettanut hullaantumisen ja rakkauden eroa?? Miten voit kuvitella edes tuntevasi sen poikaystäväsi??? Oletko viettänyt arkea hänen kanssaan? Nähnyt paskaviirut pöntössä?? Sekaisen kodin? Holtittoman rahankäytön? Montako hänen kaveriaan olet tavannut? Jne. Mitä itseasiassa tiedät hänestä muuta kuin, että sydämmesi sanoo PUM PUM joka kerta kun ajattelet häntä. Eli onko kyse omasta tylsästä elämästäsi eikä siitä toisesta.
Puhu asiasta ääneen jollekin. Tee asiasta konkreettinen. Ajatukset muuttuvat kummasti kun niitä alkaa tuoda tähän reaalimaailmaan sanoina. Tunteina kun ne jylläävät vain sinun päässäsi ja rakentelet jo vaikka minkälaisia pilvilinnoja. Mistä tiedät, että kyse ei ole sairaasta vedosta kaveriporukassa??? Kuka saa rumimman ja vanhimman ämmän?? Tätä on tapahtunut ihan siinä reaalimaailmassa.
Ennenkaikkea ihmetyttää, että teet noin pitkäaikaiselle elämänkumppanillesi. Lastesi isälle. Sillä tulet tällä satuttamaan myös lapsiasi. Onko käväissyt mielessä se fakta?
Sinun ikäisesi keski-ikäinen nainen osaa ja pystyy kyllä jo toimimaan oikein. Miehesi selän takana vehtaaminen ei ole toisen ihmisen kunnioittamista. Oma itsekunnioituksesi taitaa olla myös aika vähissä. Eroa ensin, ja vasta sen jälkeen toinen mies. Ota oikeasti riski jos kerran uskot teidän suureen rakkauteen. Tee niinkuin uskot. Kyllä poikasi odottaa jos tunteet ovat niin mahtavat.
jotakin perää, että ajatusten esiintuominen ja niistä puhuminen saattavat muuttaa näkökulmia kummasti. Tunnustan, että minulla on taipumus rakennella pilvilinnoja, mutta ei kai siinä mitään pahaa ole. Teoistaanhan se ihminen tuomitaan eikä ajatuksista.
Tunnen kyllä ystäväni melko hyvin, paremmin kuin tunsin mieheni kun avioiduimme. Olen työskennellyt hänen kanssaan puolitoista vuotta kahdeksan tuntia päivässä kuusi päivää viikossa. Minulla ei ole mitään tarkoitusta avioitua hänen kanssaan (hah), mutta meillä on vaan niin mukava olla yhdessä. Ei hän ole ensimmäinen mies, jonka olen tavannut yli 20 avioliittovuoteni aikana, mutta koskaan ennen minulla ei ole ollut pienintäkään kosketusta toisen miehen kanssa.
Järjen sanoja on kyllä pää täynnä, mutta sinne ne jäävät, kun tunteet ovat voimakkaammat ja vievät minut mukanaan.
En puolustele käyttäytymistäni. Tiedän, että teen väärin miestäni kohtaan, mutta en pysty kääntämään ajanpyörää taaksepäin. Minun on jatkettava elämääni tästä tilanteesta eteenpäin.
ja käyt kovaa sisäistä kamppailua kun kirjoittelet noin ahkerasti. Minulla oli nuorena miehenä aika kiihkeä suhde vanhempaan naiseen. Tosin noin paljon dramatiikkaa siinä ei ollut, että olisi naisen mies petettävänä. Nainen oli eronnut aikaisemmin miehestään. Varmaan vähän samoja syitä: he olivat etääntyneet toisistaan ja vain riidelleet keskenään, lapset olivat lähteneet kodistaan.
Suhteemme oli aika villi, emme pystyneet olla irti toisistamme. Niin paljon seksiä en ole harrastanut sen jälkeen siinä ajassa vajaassa kahdessa vuodessa mitä olimme enemmän tai vähemmän yhdessä. Kaikesta kiihkeydestä huolimatta meitä ei yhdistänyt toisiimme kuin seksi. Luonteiltamme olimme ihan toisenlaisia ja lopussa riitelimme ja sekstasimme. Siinä oli vaihtoehtomme.
Tapahtumasta on nyt jo noin kaksikymmentä vuotta, olen tällä hetkellä 42-vuotias. Minulla on vaimo, mutta meillä ei ole lapsia. Ei vain kumpikaan olla oikein lapsi-ihmisiä. Tykätään kyllä sukulaisten taaperoista, mutta ei omia. Nykyinen suhteemme on huomattavasti rauhallisempi, olemme samalla aaltopituudella. Joskus olemme hiljaa ja alamme puhumaan yhtä aikaa samasta asiasta. Kummallakin on hyvä mielikuvitus ja tarinoimme keskenämme niitä näitä. Tarinat kasvavat jutustelun myötä, naurattavat ja mietityttävät. Olemme kai hengenheimolaisia. Seksi sujuu miellyttävästi, vaikka ei olekkaan niin himokasta kuin aikaisempi.
Nyt näitä kahta suhdetta verratessa olen tyytyväisempi ja onnellisempi nykyiseen. Toisaalta, jos en olisi kokenut nuorena kiihkeää suhdetta, niin haikailisinko vanhempana sellaisesta? Luultavasti! Mutta kun tiedän mitä kyltymättömän kiihkon jälkeen on, niin en enää sellaista halua. Seksi tuntuu aluksi tosi hyvältä ja jännittävältä. Kun on nainut monta kuukautta niin, että paikat on melkein vereslihalla ja käveleminenkin on vaikeaa, niin ei halua olla kenenkään kanssa vähään aikaan. Siihen se lopussa menikin. Tapailtiin, ei tavattu, tapailtiin, kunnes lopullisesti erottiin.
Ai niin, se kokemuksista, mutta olisiko jotain neuvoksi. En arvostele tekoasi, sillä varmaan olet itse kovin syyttäjäsi. Pitäisikö miehesi saada tietää? Se tietysti puhdistaisi ilman ja helpottaisi oloasi. Se ei vaan ole niin helppoa mennä kertomaan ja mihin sitten menet, jos miehesi paiskaa sinut pellolle tai kotona oleminen käy ahdistavaksi? Toinen vaihtoehto on olla hiljaa ja mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Niin kai sitä petetään toista vuosia. Kolmas vaihtoehto on lopettaa uusi suhde ja olla siitä hiljaa. Mutta jokin ihmeellinen voima vetää toisen luo...
Kun suhteesi paljastuu,että nuori herra haluaa enää sinua.nythän hän haluaa kun
on jotain jännitystä elämässä.Olen satavarma,kun miehesi saa tietää suhteesta,niin
nuori orikin jättää sinut.Tuttava perheessä oli samanlainen trategia ja mies sai tietää
tapauksen,niin nainen sai lähteä.Naisella ja rakastajalla tuli myös ero.tällä hetkellä
nainen kulkenut tansseissa jatkuvasti seuraa hakien,mutta jotenkin juttu kiirinyt
ja ei kuulemma ole tärpännyt.Nainen muutti helmikuussa pois mihensä luota
ja nyt kuukausi sitten mies otti uuden naisen taloon asumaan.
Nainen oli monesti halunnut päästä takaisin exän luo,mutta mies ei hyväksynyt
naista.Varmaan kannataisi naistenkin miettiä,kannateeko lähteä,luulisi tajuavan
tilanteen,että nainen 44v,m22, ettei tuollainen voi onnistua,pelkkänä panopuuna
tässäkin tapauksessa naista pidettiin..
Muiden puolesta en voi puhua, mutta itse ainakin olen saanut jonkinlaisia jäitä hattuun sun tarinastasi. Kiitos siis ainakin tämän 38-v. naisen suunnasta, että jaoit kokemuksiasi!
Itse tutustuin pari viikkoa sitten mun ja mieheni yhteisten ystävien kautta nuorempaan sinkkumieheen, oman mieheni ollessa paikalla. Nyt ollaan kavereita kaikki kolme. Minulla ja itseni ikäisellä miehelläni (12 vuotta yhdessä) on seksitön liitto, paitsi jos 5 minuuttia 2 kertaa vuodessa lasketaan. Hän huijaa itseään luullen että mulle riittää joku saatanan "hellyys" pelkästään ja ennen häntä sain huomattavasti useammin myös sinkkuna!
Aseksuaalisuuttaan lukuunottamatta oma mieheni on muuten täydellinen ja on viime kuukausina jopa käytännöllisesti katsoen elättänyt minua, koska taloustilanteeni on tällä hetkellä mikä on. Lapsia meillä ei ole, tietenkään tällä seksitiheydellä.
Nyt, kiitos tarinasi "voimat vähissä", pistän siis jäätä hattuun tai pitäisikö vähän muuallekin laittaa! Haaveet kaappiin, kaappi lukkoon ja avain Itämeren pohjaan. Harmittaa vaan missata todella siis todella upea nuorimies, joka katselee mua kun luulee etten huomaa, harmittaa myös viettää loppuikänsä lähes ilman seksiä (miehen kanssa), mutta kärsimyksen määrähän on maailmassa vakio :) kaipa meillä noin 4-kymppisten kurppien on tarkoituskin kuivua pystyyn.
on myös tuttua minun kahdelle tuntemalleni henkilölle. Toinen on serkkuni, ja toinen eräs ystäväni, molemmat siis miehiä. Molemmille miehille kävi niin, että vaimo piti salasuhdetta vieraaseen mieheen, ja kun suhde paljastui molemmat hakivat eroa vaimostaan. Serkulleni tämä tapahtui jotain 5-6 v. sitten, ja tälle ystävälleni pari vuotta sitten.
Lähes identtiset näistä tapahtumista tekee sen, että molemmissa tapauksissa vaimo ei olisi halunnut erota, ja kun ero tuli niin molempien salarakas ei enää huolinutkaan näitä naisia itselleen vaan laittovat kaikki välit poikki heihin.
Nyt molemmat naiset ovat vailla miestä, ja ovat lukemattomia kertoja yrittäneet päästä takaisin omien miestensä luo, mutta turhaan. Ihmettelenkin, että mikä siinä on kun sitten kun vasta menettää oman miehen aivan omaa syytään, niin sitten se oma mies vasta on hyvä.
Aloittaja, sinulle tulee käymään aivan samalla tavalla.
jaksan kummastella yhtä asiaa. Ensin itse tehdään valinnat ja sitten vingutaan sitä että on vaikeaa? Kertoisiko joku minulle tämän logiikan?
Jos olet itse halunnut valita elämän, ei seksuaalisen miehen rinnalla, miksi se on niin vaikeaa? Jos nyt kuitenkin tuntuu, että valinta ei ollut oikea, niin miksi sitä ei voi muuttaa? Näinhän se on että elämä on täynnä valintoja. Itse me niistä seuraukset kannetaan, miksi niillä syytellä tai rangaista toista?
salaat mieheltäsi että annat sen nuorukaisen panna sut?
Kuvitteletko todella ettei tulee ilmi?
tästä kannanotosta. Virkistävää viimeinkin huomata, että on täällä muitakin "luonnonoikkuja". Tässä olen näitä kommentteja lukiessa tullut siihen käsitykseen, että olen aivan hirveä tapaus.
Seksimäärät on munkin liitossani tuota samaa luokkaa ja nautinnosta voin vain haaveilla.
Kai niitä jäitä sun olisi tässä vaiheessa sitten kasattava sopiviin paikkoihin, sillä kun saat hieman maistaa hunajaa, sitten sitä onkin paljon vaikeampaa lopettaa... Vaikka näin meidän kesken voin rehellisesti sanoa, etten kadu mitään...
Tämä oli todella mielenkiintoinen kannanaotto aivan toisesta näkökulmasta kuin nuo aikaisemmat.
Aikaisemmissa kommenteissa on pääpaino laitettu minun ja mieheni väliseen suhteeseen, joka tietenkin on tärkein. Mutta ei pidä unohtaa,että tässä on myös kolmas nappula pelissä ja hän on aivan aito ihminen, jonka tunteita ja mielipiteitä ei pidä väheksyä.
Täytyy tunnustaa, etten vieläkään monen kuukauden yhdessäolon jälkeen ole täysin varma, mitä nuori ystäväni suhteeltamme odottaa. Kysyn sitä häneltä päivittäin ja hän on kiusaantunut siitä, etten usko hänen sanojaan. Hän väittää rakastavansa minua ja vain minua ja tahtovansa minut kokonaan ikäerostamme huolimatta. On tietenkin päivänselvää, ettemme suunnittele yhteistä tulevaisuutta, elämme päivän kerrallaan ja nautimme yhteisistä hetkistä. Ystävälläni on avoin ja lämmin luonne ja hän tutustuu helposti ihmisiin varsinkin naisiin, mutta seksikokemuksia ei hänellä, omien sanojensa mukaan, ole ollut.
Meillä on hauskaa yhdessä, nauramme ja pidämme pilaa, vaikka fyysisestä kanssakäymisestä ja seksin tarpeesta onkin tullut keskeinen osa suhdettamme. Mutta sehän on aivan luonnollista, että nuori mies haluaa seksiä, en kai siitä voi häntä syyttää. Ja minäkin haluan häntä, en sitä voi kieltää.
Miten oikeassa oletkaan noiden vaihtoehtojen suhteen. Tuo kolmas vaihtoehto on se, jota eniten harkitsen, mutta niinkuin mainitsitkin tilanne ei ole hallinnassani vaan vieraat voimat vetävät minua tilanteisiin, joihin en haluaisi joutuvani.
Meillä oli aikoinaan sama juttu suhteessamme. Ymmärrettiin suhteen "järjettömyys" ja silti vain aina tapailtiin. Huonostihan suhteelle lopuksi käy, niin kuin itsekin aavistelet. Nuori mies saattaa olla nyt ihan tosissaan asiassa mukana. Asiat kuitenkin muuttuvat kun ikää hieman karttuu ja näkökulma asiaan muuttuu. Ikävä kyllä pidän aika todennäköisenä, että miehesi saa tietää asiasta, heittää sinut pellolle ja jossain vaiheessa myös suhde nuorempaan mieheen päättyy. Silloin jäät ihan yksin. Toisille yksinoleminen on vaikeaa, toisille ei. Itse olen ollut myös pitkiä aikoja ihan yksin tietäen, että siitä selviytyy.
Jos vaimoni pettäisi minua, niin toivoisin hänen voivan kertoa sen mahdollisimman pian. Tällaisessa tapauksessa haluisin eron vaimostani, enkä enää ottaisi häntä takaisin, vaan olisin mieluummin yksin. Toista ihmistä ei voi omistaa, eikä määrätä olemaan kanssaan. Täytyy vain hyväksyä tosiasiat, että rakkautta ei enää ole, tai sitä ei koskaan ole riittävästi ollutkaan. Miten pahalta se sitten tuntuukaan. Tuollaisen asian kuultuani menisin luultavasti mökille joksikin aikaa miettimään asioita ihan itsekseni. Alkoholia en ottaisi mukaani. Aikani mietittyäni alkaisin järjestelemään eroasioita. Miehesi ei välttämättä reagoi näin. Tuleehan sitä ihan varmasti katkeruutta ja halua kostaa tai muuten vain vaikeuttaa toisen elämää. Minä ajattelen ettei siitä enää ole mitään hyötyä. Ei se tuo suhteeseen rakkautta takaisin.
Nauti suhteestasi niin kauan kuin sen on mahdollista. Minäkin hyppäisi heti suhteeseen vaikka heti, jos tarjolla olis edes amanikäinen.
Miehelläni ja minulla on samanlaiset perusarvot. Silti hän hulisti neljännesvuoden yhdessäoloamme ja kihlajaistemme vuosipäivää rakastajattaren sylissä.
Tiedän useitakin suhteita, joissa mies on 15-20 vuotta nuorempi kuin nainen. Kyllä sellainen suhde voi onnistua hyvin ja kestää eliniän. Yleisempää on tietenkin se, että vanha mies ottaa huomattavasti itseään nuoremman vaimon, mutta toisinpäinkin se toimii. Jos vain mahdollista, niin kannattaisi ottaa nuori rakastaja. Silloin seksissä on potkua. Kahden vanhan seksissä ei ole paljon kerrottavaa ykköselle eikä kakkoselle. Yritä huolehtia siitä, että miehesi ei pääse tietoon ainakaan tässä vaiheessa. Pelaa miehesi kanssa aikaa, että näet, onko nuorukaisen kanssa kyseessä oikea kiintyminen tai vain hurmio. Nauti nyt tästä hetkestäsi, sillä hurmiokin on ihana ja kokemisen arvoinen.
Tiedän kyllä erittäin hyvin, että hurmio on ihanaa ja kokemisen arvoista, muuten en kai olisi tähän tilanteeseen ajautunutkaan. Ja nuoren miehen lempi tässä iässä on sekin aivan kannustava kokemus, vaikka syyllisyys kyllä piinaa. Kiitos.
paljastuu miehellesi, ja niin tulee varmasti käymään on se elämäsi paskamaisin päivä. Silloin todella toivot ettei sinulla koskaan olisi ollut suhdetta tähän poikaan. Samalla lapsesi halveksivat sinua. Onnea vaan sinulle.
eikä vain kerran, vaan kyseessä juuri salasuhde. Maailmani romahti siihen paikkaan kun kuulin sen, olin sokissa, enkä näin jälkeenpäin muista kahdesta ensimmäisestä kuukaudesta mitään. Olen henkisesti terve ihminen, mutta en olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, että terveen ihmisen päässäkin voi ajatukset niin seota, olo oli ahdistunut monta kuukautta, niin painava, että jos se olotila olisi jatkunut, en tiedä mitä olisin tehnyt. Välillä tuska tuli useiksi tunneiksi rintaan ja tuntui, että tukehdun, happi loppuu ja saan jonkun kohtauksen. En tiennyt, miten olisin käsitellyt olotilaani ja apuahan oli lopulta haettava.
En koskaan voisi kellekkään tehdä sitä samaa tunnetta, vaikka tiedän, joku täällä kohta sanoo,- kostaminen on suloista. En haluaisi kenellekkään samanlaista olotilaa, mitä itse koin, en haluaisi ottaa sitä riskiä, että joku ihminen tekisi itselleen jotakin, minun tekojeni vuoksi. Toiset tietysti kestävät pettämiset paremmin, mutta minulle se oli niin iso kriisi, että koko elämä piti rakentaa pala palalta uudelleen. Kävin todella syvällä.
Teet miehellesi näin enemmän vahinkoa, kun pidät yllä suhdetta. Eroa, -jos miehesi ei kestä eroa, niin et ole vastuussa siitä. Mutta kun hän saa tietää sinun salasuhteestasi, siitä sinä olet vastuussa. Sinä teet niin väärin häntä kohtaan, ettet itse edes nyt käsitä sitä hurmiossasi. Vaikka miehesi olisi kohdellut sinua kuinka huonosti, sinä teet silti kamalan väärin. Tiedät, että miehesi on sairas. Jos et jaksa hänen kanssaan ja olet tyytymätön, niin lähde. Erokin sattuu, mutta syvällä kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että pettäminen on paljon pahempaa. Siinä ei ole mitään rehellistä, erossa on.
sinun juttuusi, en tiedä, mistä olin lukevani, että miehesi olisi sairas. Näin et nyt kuitenkaan ole maininnut. Pyydän anteeksi!
ensimmäisen avioliiton aikana eli äitini aikana, löysi itseään nuoremman, ja oli ihan hullaantunut siihen. Otti eron äitistäni ja meni kihloihin nuorikkonsa kanssa. Seurustelivat ehkä kaksi vuotta, kunnes nainen osoittautuikin ihan muuksi kuin isäni luuli. Eli hullaantuminen vei isäni pois arjen harmaudesta, mutta eipä se loppupeleissä tehnytkään isääni onnelliseksi. Eli ei olisi kannattanut, äitini oli oikea helmi naiseen verrattuna ja uskon, että isäni on katunut sitä, että petti äitiäni kyseisen naisen kanssa. Sitten isäni löysi uuden, taas nuoremman, tekivät lapsen, heille tuli myös ero, isäni ei koskaan ehtinyt katsomaan peiliin, että HÄNESSÄKIN voisi joskus olla jotain vikaa. Oli niin kiire aina saada joku nainen tilalle. Ei käsitellyt vanhoja suhteitaan ja erojaan millään lailla.
Nyt on kolmannen kerran avioliitossa. Sanoo, että on löytänyt elämänsä naisen ja tietysti hyvä niin. Mutta olen sitä mieltä, että isäni kasvoi vihdoinkin aikuiseksi. Katsoi peiliin ja raskaalla tavalla käy varmaan vieläkin läpi menneisyyttään. Kyselee vieläkin ädistäni ja kehuu, että siinä on hieno nainen.
Olen ottanut opiksi hänen elämästään. En milloinkaan petä, jos omassa avioliitossani on ongelmia, yritän todella selvittää ne ja jos mikään yrittäminen ei auta, sitten eroan. Käyn läpi eron, ennenkuin otan ketään toista miestä. Vanhat suhteet on vaan ensin selvitettävä, ennenkuin säntää uuteen, niin se vaan on.
Se on totta. Kuvittele pahin kärsimys x 1000.. SILLOIN ALAT KÄRSIMÄÄN KÄRSIMÄÄN KÄRSIMÄÄN
HÄPEA KUN VANHENTUNUT AKKA LANKESI LAPSEEN...SE ON KÄRSIMYSTÄ...SITTEN ELÄMÄNMUUTOS YKSIN OMAAN HALPAAN LÄÄVÄÄN..
Tiedän tunteen kun toisesta huumaantuu.. Haluaa olla tämän uuden ihmisen kanssa.. itse petin miestäni juuri tässä onnen huuman tunteessa. Samalla satutuin avomiestäni tilanteen hänelle sevitessään. Omalla kohdalla vaan jnoku vei mukanaan pettämiseen ja se kaikki entisessä suhteessa tuntui kyllästyttävän, mutta nyt kuitenkin kaiken tämän jälkeen tunteet tätä uutta ihmistä kohtaan eivät olekaan niin vahvoja. Siis se kaikki ensiihuuma jota omassa päässään rakentaa toisesta ja kaikki se huomio jonka saa suhteen alussa voi kiehtoa mutta voin sanoa ettei se kuitenkaan aina kanna pitemmän päälle. Tietenkin on suhteita jossa on oikeasti rakkautta ja toisen erotessa voidaan saada pysyvä parisuhde aikaan mutta mieti tarkkaan mitä haluat vai onko kaikki vaan pakoa siitä todellisuudesta. Jos et miestäsi enää rakasta niin eroa koska se säästäisi teitä kaikkia. Miehesi kun saa tietää kaiken aikanaan nin ei varmaan paranna asiaa.. Jos hään ei enää välitä sinusta niin voihan salasuhteesi pysyä monta vuottakin kasassa hänen välittämättä siitä vaan kun ulkiset puitteet säilyvät ihmisten silmissä hyvänä..