Miten se onnistuu? Tuntuu kuin sydäntä revittäisiin ulos rinnasta.
miten salarakkaan voi unohtaa?
kertokaa
956919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Miehillä kun tuota vaivaa ei ole..... Kakkosia ei kuulu murehtia.
moneen junaan ja osa jää asemalle - tässäkin asiassa. Eikä kaikki miehetkään tuollaisia ole. Emme olleet vielä salarakkaita sanan varsinaisessa merkityksessä, kun kolmisen vuotta sitten yhteisestä päätöksestä, mutta miehen sen ääneen sanottua päätimme unohtaa koko virityksen. No, podin siinä sitten asiaa perinjuurin, kitkin miestä sydämestäni... Pari viikkoa kerkisin asiaa työstää - sitten tuli mieheltä s-postia ja juttu alkoi kulkea kuin ennen "bäniäkin". Todettiin, että pirun vaikeaa on ilman toista, ja että annetaan virran viedä... Niinpä se sitten on vienytkin... :-)
kunhan Minulla on kivaa.
Tosi Rakkaus ei unohdu....toinen kulkee loppuiän mukana sydämessä vaikka ei ikinä enää toista näkisi....ja ihanat muistot eivät koskaan kuole! Ole onnellinen että olet saanut kokea Rakkauden ihmeen, sen olen minäkin kokenut ja vaikka hänet menetin, ei hän unohdu koskaan, hän on sydämessäni ja mukanani aina! Eli, älä murehdi mitä on nyt vaan iloitse mitä on ollut ja mitä olet Hänen kanssaan kokenut! Vaikka et häntä saa etkä näe, ei Rakkaus kuole!
kaksi varattua, täysin vastoin tunteitamme, järkisyistä, perheidemme takia. Olen potenut raastavaa ikävää nyt pari kuukautta. En ikinä unohda häntä. Suhde oli väärin, mutta silti sain kokea rakkauden.
kunhan MEILLÄ on...
Ihana kirjoitus. Olen täysin samaa mieltä. Vaikka välillä on ikävä ja vaikeaa niin koskaan en vaihtaisi kokemaani pois. Surulliselta tuntuu, kun tietää ettei samanlaista koskaan enää voi tulla. Ja toisaalta. Olen varma, että tätä ei monet koe koskaan. Ja minä sain!
Mietitkö myös mitä sai/saa kokea se salakumppanisi puoliso?Etpä tietenkään,kunhan vain itse sait.
Tuttu tunne tuo, että tajuaa ettei suhteella ole tulevaisuutta, mutta ei pääse eroon toisesta. Yritetään eroa, mutta kun välittää toisesta liikaa niin siinä sitä ollaan. Meidän suhde on vuoden vanha ja monesti olemme päättäneet erota, mutta aina palaamme yhteen ja nyt sitten annetaan ns. virran viedä.
En hetkeäkään. No..vähän vahingoniloa koin..
aina oletetaan, että salakumppanin siippa joutuu kokemaan jotain negatiivista..?
Jos on kyse salasuhteesta, ei puoliso välttämättä huomaa yhtään mitään ; suhde on taantunut kaveritasolle, seksiä on harvahkosti, käytännön elämä sujuu kuin ennenkin... Salakumppani on päättänyt jäädä suhteeseen, joten ei jää kiinni... Mitä siis se petetty siippa "saa kokea"? Tieto lisää tuskaa - ja mitä ei tiedetä, se ei voi haavoittaa, eikö?
että puolisosi, kumppanisi, mikä lie on pettänyt sinua vuosien ajan. Eikö se tuntuisi omalla kohdalla pahalta? Vai onko kumppanisi pumpattava vinyylibarbara, jossa ei harmita korkeintaa kuin sen puhkeaminen ja kontaktiliiman hukkuminen?
Minkälainen suhde on sellainen jossa kumppanin pettämisestä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa kunhan suhde vain pysyy salassa? Mitäs kun kumppanisi vihdoin kuulee, että olet pettänyt häntä monta vuotta? Pitäisikö hänen vain ymmärtää, että huono liittohan se olikin. No, lähdempä pois! Onko käsite omatunto, siis se pikkuruinen hento ääni päässäsi aivan outo sinulle? Vai oletko vaientanut sen jo aikoja sitten? Mitä sitä kaikenlaisia ääniä kuuntelemaan. Eihän se ole tervettä... mutta pettäminen on ihan OK!
Päätimme lopettaa juttumme, ettei tule ruumiita. Mieheni uhkaa itsarilla jos en lopeta suhdetta. Kaksi kuukautta tuskaa, raastavaa tuskaa...yritimme mieheni kanssa touhuta vaikka mitä. Lomanikin sattui siihen väliin. Päiväksikään en unohtanut salarakastani. Kunnes yksi viesti; Mitä kuuluu? Ja kaikki alkoi taas vyörymään eteenpäin.
Virta vie meitäkin, vaikka vastustan järkeni kanssa. Olen aina ollut järkevä ihminen, ja ajatellut toisia ennen itseäni. Nyt en mahda tunteilleni mitään. Olen kokenut jotain aivan ihanaa, eikä se ole pelkkää seksiä.
Kokemukseni ovat timantteja elämäni helminauhassa...
Kaikista täällä esitetyistä kauhuskenarioista huolimatta on olemassa salasuhteita, jotka jatkuvat vuosia ja taas vuosi - ja jopa loppuvat ilman, että osapuolen/osapuolien siipat saavat siitä koskaan tietää.
Siinä vaiheessa, kun on tehty tietoinen valinta salasuhteen suuntaan, on isompi "meteli" päässä vaiennut - omatunto alkaa turtua...
pitäisi antaa nykyiselle puolisollesikin mahdollisuus löytää itselleen kunnollinen ja aito kumppani, joka osaa kunnioittaa puolisoaan - sinä et sellainen ole. Et vaan uskalla erota, koska pettäminen on jännää ja saathan kuitenkin nykyisestä suhteesta turvaa - ei tarvitse jäädä tyhjän päälle jos uuden ihanan miehen kanssa homma ei sitten toimikkaan pidemmällä aika välillä. Ehkä saat taloudellista turvaa tms nykyisestä suhteestasi?
Pääasiahan on kuitenkin että sinä olet onnellinen, mitäs muista ihmisistä tai muiden ihmisten tunteista! Sinä itse ja sinun onnellisuuteni - miksi sinun pitää pettää ja satuttaa muita ihmisiä saavuttaaksesi nuo timanttisi??!
Kuulostat todella itsekeskeiseltä ihmiseltä, anteeksi vaan. Helminauhasi timanttien kiilto haalistuu aivan varmasti - niin makaa kuin petaa.
joita en vain ymmärrä: miksi on aina niin helvetin väärin ajatella itseään ja omaa onnellisuuttaan?! On niin hiton jaloa jättää omat tunteensa syrjään ja ajatella muita? Mutta lopultakin, minä itse olen se ihminen, joka jää jäljelle olemaan minun kanssani, kun muut ovat menneet! Ei paljoa huvita ajatus, että vuosien kuluttua huomaisin eläneeni muiden ehdoilla, itseni unohtaen.
Ja miten täysin vieraat ihmiset aina tietävät toisen tunteet, motiivit ym niin paljon paremmin kuin ihminen itse, ja vielä kylvävät tulta ja tulikiveä ympäriinsä siitä, miten huonosti tulee käymään.
Maailma on kummallinen paikka... Vaikka muuta sanotaankin, niin onnellisiakin ihmisiä näiden tunnesotkujen keskeltä löytyy, ja joku kohtaa suuren rakkautensakin.
Näissä uskottomuus tapauksissa kun on muitakin ihmisiä mukana,jopa kaksikin perhettä jotka kärsivät ja tuntevat tuskaa.
Pitäisi ensin, kun se kotielämä ei luista toivotulla tavalla,erota,ja sitten alkaa uuteen suhteeseen.Silloin saa ja on oikein ajatella vain itseään.
Väistämättä pahaajälkeä tulee usein.
En usko että ihmisen onnellisuus on sitä että pettää ja valehtelee jopa vuosia.
"aina oletetaan, että salakumppanin siippa joutuu kokemaan jotain negatiivista..?
Jos on kyse salasuhteesta, ei puoliso välttämättä huomaa yhtään mitään ; suhde on taantunut kaveritasolle, seksiä on harvahkosti, käytännön elämä sujuu kuin ennenkin... Salakumppani on päättänyt jäädä suhteeseen, joten ei jää kiinni... Mitä siis se petetty siippa "saa kokea"? Tieto lisää tuskaa - ja mitä ei tiedetä, se ei voi haavoittaa, eikö?"
ja aina löytyy näitä jotka jaksaa selittää itselleen ja muille p...askaa! te luulette kenties ettei se puoliso voi kokea mitään negatiivista kun se ei tiedä. Totuus on että useimmiten se puoliso kotona aavistaa jotain (jo vuosien kokemus toisesta kertoo kun jokin muuttuu) negatiivista ja saattaa vuosia yrittää löytää totuuden suhteestaan ja tulee kotona leimatuksi mustasukkaiseksi yms...alkaa pikkuhiljaa epäillä jopa itsekin itseään kunnes vuosien päästä se totuus tulee toista kautta julki eli "aavistanut" oli koko ajan oikeassa!!!!!
Enkä toivo sitä vuosien tuskaa kenellekkään kun "tietää" jotain olevan pielessä mutta kumppani vannoo kaiken olevan kunnossa ja rakastavansa perhettään samalla kuitenkin pitäneensä suhdetta työtoveriin!
terveisin:sen kokenut ja luottamuksen kaikkiin menettänyt
Hah hah, ja vielä kerran hah...mitä turvaa saan suhteesta jossa mies on ollut kolme vuotta sairaslomalla, eikä edes viitsi selvittää mikä vaivaa. Kahdeksan vuoden aikana pisin työsuhde on ollut kaksi kuukautta. Olen maksanut elämässämme kaiken, kihlasormuksesta lähtien...hänen sauraspäivärahat ja työttömyyskorvaukset ovat menneet tupakkaan ja pelaamiseen.
Olen uhrannut Koko elämäni hänelle, koska en ole osannut ajatella itseäni. Olen sairastuttanut itseni masennukseen (josta olen jo toipunut) maksamalla hänen laskujaan ja velkojaan unohtaen kokonaan oman hyvinvointini. Miksi en sitten lähde. Siksi että en tosiaankaan uskalla. Olen raukkis sen asian suhteen. Ei sitä noin vaan uhmata lapsuuden uskoa ja vakaumusta vastaan, kun tietää sillä loukkaavansa vanhempia, sisaruksia ja kaikkia sukulaisia pahasti.
Kirjoituksesi oli kuin kuolinilmoituksen värssy.Siellä se edesmennyt jatkaa oman vaimonsa kanssa.
että et ymmärrä asiaa. Luultavasti et ole ollut naimisissa tai liittosi on ollut lyhyt. Tai itse olet taantunut.
avaisin oven ja pyytäisin sinua menemään rakkaasi luokse. Minä en ainakaan halua olla kenenkään onnen esteenä. Tosin, jos et kertoisi minulle pettäneesi minua, niin en välttämättä huomaa avata ovea sinulle, mutta saatan joku päivä itse kävellä siitä ovesta ulos kun huomaan suhteemme olevan tyhjä.
Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että kun virta vie antaa viedä. Vastaankamppailu vain väsyttää ja katkeruttaa mielen. Jos elämä tuo eteen timantin, miksi ei sitä saisi poimia?
menee minullakin. Ja timantista kun on puhe, niin "kell' onni on, se onnen kätkeköön"... Vaalin timanttiani huolella ja salaa... Timantithan ovat ikuisiakin... :-)
Sinusta on ihan ok turruttaa omatunto. No, sittenhän tässä ei ole sen suurempia ongelmia. Tehdään mitä huvittaa ja paskat välitetään siitä miltä se toisesta tuntuu. Taidanpa raiskata seuraavan vastaan tulevan muijan kunhan ensin turrutan sen pikku äänen päässäni. Sen jälkeen taidan nuijia jonkun hengiltä. Pääasia etten jää asiasta kiinni, niin kyllä ne siitä vuosien varrella unohtuu.
Muutenkin kirjoitat tyhmästi "tietoinen valinta" eli siis rikos on ollut ennalta suunniteltu ja sitä raskauttavampi. Pettäminen on sinulle mukavaa uhkapeliä. Taas sait nautinnon, jäätkö siitä vieläkään kiinni ja miten luikertelet mahdollisista epäilyistä lipevästi irti. Siis tuskin missasin mitään! Omasta mielestäsi olet älykäs pystyessäsi peittämään salasuhteen, vaikka todellisuudessa olet murrosikäisen tasolle jäänyt pikkurunkkari, jonka tunneälyn siemen ei ole koskaan päässyt itämään.
omat valintansa. Parisuhde on kuin kaksisuuntainen tie, mutta tässä tapauksessa tie on muuttunut yksisuuntaiseksi. Itse olet sellaista tietä ollut rakentamassa.
kauniista sanoistasi. Olet niitä ihmisiä, jotka suurella tunneälyllään pystyvät selvästikin luotaamaan toisten syvimmätkin ajatukset ja tunteet. Saatan kuvitella, että olet niitä ihmisiä, jotka sanovat toiselle "tiedän, miltä sinusta tuntuu"... Vaikka tosiasia on, että kukaan ihminen ei missään tilanteessa tiedä, miltä toisesta tuntuu.
Murrosikäisen tasolle jääneenä pikkurunkkarinakin olen epäilemättä paljon onnellisempi ihminen kuin sinä, joka on ottanut tehtäväkseen toisten moraalin vartioimisen ja toiminnan tuomitsemisen tietämättä taustoista yhtään mitään.
Hyvää kesää!
..kirjoittanut tuon viestin. Tosin kyllä jo 15 vuotta sitten. Minäkin sain silloin kokea rakkauden ja kohdata ihmisen, jota en koskaan unohda. En koskaan....
Yleensä kumppanin puolisoa ei tunne eikä sen vuoksi lojaalisuutta synny.
Noh, tuskinpa tämä puoliso auttaisi kakkosta, jos hän ykkösen ovelle tulisi apua pyytämään jossain toisessa asiassa. Mitä sitä outoja ihmisiä auttelemaan...
No milloin itse autoit ihmistä, jota et tunne? Annoitko kaikki käteisesi oudolle ihmiselle, joka näki nälkää? Kävitkö katsomassa hoitokodissa vanhoja ihmisiä, joita et tunne? Mitä itse teit sellaisen lähimmäisen hyväksi viime aikoina, jota et tunne? Ja annoitko euron vai enemmän?
Näitä miehiä Suomi tarvitsee lisää jotta tämä akkojen marmatus ja touhu saataisiin kuriin.
Meillä oli salasuhde miehen kanssa kolme vuotta. Miehen vaimo sai sen selville ja päätti antaa anteeksi miehelleen! Nyt he sitten vain jatkavat avioliittoa tyytyväisinä ;)
Vaikutat jotenkin pilkalliselta. Olisit ilmeisesti halunnut leikkimisesi päättyvän jotenkin toisin, vai mitä?
Turhaan olet vaimolle katkera. Ei hän varmasti ole sulle mitään luvannut. Tuskin häneltä on mitään kysyttykään, kun olette suhteenne aloittaneet.
Jos tietäisin vastauksen, elämäni olisi paljon helpompaa.
Näin: lopettaa suhteen mahdollisimman pian ja alkaa elää omaa rehellistä ja avointa elämää.Kenellä vie sitten minkäkin aikaa "ikävä" mutta pikkuhiljaa huomaa että ei se nyt niin suuremmoista edes ollutkaan.
Pah,ja pah,aikuiset pystyy toimimaan järkevästi kun niin haluaa.
Lisäksi kannattaa kysyä onko se rakkautta vai rakastumista rakkauden tunteeseen,jännitykseen vai mihin.
Katsokaa sitä omaa puolisoa oikeasti ja ajatelkaa että miksi olette hänee alunalkaen rakastuneet, ehkä se onni on siinä vierellä eikä niissä piilopaikoissa.
kuin edellinenkin kirjoittaja. On omakohtainen kokemus kun tyhmyyksissäni pidin suhdetta varattuun vaimoon, ja minä tietenkin myös itse varattu. Huomasin kuitenkin, että jos jatkan niin taatusti käry käy, ja menetän liian paljon. Menetän vaimoni, ja lapseni jotka sentään ovat minulle kaikkein tärkein asia. Tapauksestani on aikaa kaksi vuotta, ja nyt olen todella helpottunut, että pystyin katkaisemaan suhteeni toiseen naiseen.
Miehelläni oli n. puolen vuoden suhde harrastusporukan naisen kanssa. Loppui n. vuosi sitten. Minun mielessäni tuo nainen on ollut kohta kaksi vuotta piinaamassa terapiasta huolimatta. Niin, aavistin suhteen, mutta en voinut uskoa.
Miehelleni juttu oli kuulemma vain seksiseikkailu, minulle loukkaus.
Olisin suostunut eroon jo ennen suhdetta, jos hän olisi kertonut kyllästyneensä minuun, vaikka itse olisin tyytynyt yhdessä oloon- mieheni tiesi sen. Arki ja ystävyys oliivat kunnossa, vaikka mieheni ei ollutkaan halunnut seksiä kanssani vuosiin kuin satunnaisesti. En usko, että voin toipua tuosta petoksesta, vaan olen päättänyt hakea eroa, vaikka mies ei haluaisi. Hyvää asiassa on, että olemme saaneet asian selvitettya terapiassa ja voimme erota kohtalaisissa väleissä. Sitä, mikä meni rikki ei voi korjata vai onko jollakin hyviä kokemuksia avioliiton jatkamisesta pettämisen jälkeen?
Mikä ihme luulo on, että salarakkaan kanssa seksi on huippua? Ainakaan minun mieheni ei oppinut mitään uutta.
Totta kai se seksi on salarakkaan kanssa huippua! Vai miksi,se kunnollinen,kiltti perheen isukki vaarantaa avioliittonsa/lapsensa/perheensä vuodesta toiseen nussimalla salapanoaan?! Miksi ei osaa ja pysty lopettaa suhdetta?! Eli onhan siinä jotain oltava....
tuota viimeistä lausettasi ; ei se ole mikään "ihme luulo"... Ota huomioon, että salasuhteitakin on monenlaisia, ja miehesi suhde oli pelkästään fyysinen - ja vaikka olisi ollutkin, olisiko hän sitä sinulle myöntänyt..? Epäilen!
Oma salasuhteeni alkoi vuosien "tavanomaisella" tuttavuudella ; välillemme kasvoi kunnioitus ja luottamus toiseen ennen kaikkea ihmisenä ja työnsä osaavana ammattilaisena. Kun sitten myönsimme, että välillämme on muutakin ja päädyimme suhteeseen... En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa seksin saralla! Ja rohkenen uskoa, että salarakkaani tarkoittaa samaa, kun sanoo niin.
Oma puoliso välittää tavallaan, avioliitto on koti. Salarakas on elämän suola, jonka sylissä saan olla oma eroottinen itseni ,en äiti enkä vaimo. Arki saa ihmisen latistettua ja tyytymään tavanomaiseen. Käsittämätöntä ,ettei uskallla omalle kumppanilleen tehdä kaikkea sitä mitä salarakkaalle. Oma puoliso arvostelee, häntä ei saa ohjata sängyssä eikä hän ole kohtelias.Salarakas on kuin toteutunut unelma, jota ei saa omaksi eikä haluakaan. Haluaa vain ihanat suloiset hetket.
Ei tunteet eikä tavat pääse kulumaan arjen ikävissä paineissa.
Olen kanssasi samaa mieltä. Hyvä kirjoitus!
ja aviovaimokin tuntuu taas uudelta ja vieraalta. Kyllä se vaan niin on, että vaihtelu virkistää ja kotonakin seksi maistuu taas hyvältä.
On se niin hienoa olla ammattilainen ja osaava seksin sarallakin. Kaksi ammattilaista VAAN SIITÄ YHTEEN JA TOISISTAAN NAUTTIMAAN. Kunnioittakaa ja kummartakaa toisianne 24/h. Tässä tapauksessa se on hyväksyttävää ellei välttämätöntä.
kuin katua. Silloin ei tarvitse miettiä tuollaisia. Toivottavasti sattuu kunnolla lopun elämääsi, sillä itsehän olet ollut virityksen teossa.
Suhde 7 vuotta varattuun naiseen .Kävimme monenlaisia keskusteluja aiheesta
pitäisikö lopetta suhde,mutta aina Sirpa kumosi,ettei halua lopettaa.Sirpa olisi halunnut
mennä kanssani naimisiin,mutten minä koska olin aviossa.Meillä meni todella hyvin
salarakastelu,mutta minä väsyin ja lopetin suhteen v.2008.Tiesin ,että en voi suhdetta
lopettaa silmätysten,joten?? Suunnittelin lopettavani suhteen näin.Vaihdoin puhelimen
numeron salaiseksi ja sähköpostin lopetin.Asun kaupungissa ja meillä oli 50km matkaa
eikä Sirpa tiedä osoitetta.Tämä oli kaikista paras lopetus,kun tiesin ettei suhdetta
saa muuten lopetettua..Sirpa jos luet tämän,varmaan ymmärrät minua,ettemme
olisi voineet muuten lopettaa salasuhdetta.
raukkamainen teko....nauti nyt elämästäsi. Mikään ei ole pahempaa kuin jättäminen selittämättä. Kyllä miehisellä miehellä pitäisi olla sen verran selkärankaa, kunnioittaisi toista edes sen verran, että selityksen antaisi. Yök ja yök!!! Petturi ja kaikenkukkuraksi vielä luuserikin.
miltä Sirpasta tuntuu. Hän on varmaan onnettomana yrittänyt saada sinuun yhteyden, saadakseen edes tietää, miksi loppui. Hänelle jäi vain kysymyksiä, ihmetys, järkytys, häpäisy, loukkaus ym ym. Sinä olet sydämetön julmuri. Tuo Sirpa rakasti sinua, olit häneen suhteessa 7 vuotta ja kun et enää halunnut jatkaa suhdetta, kun väsyit, lopetit kylmästi sanomatta sanaakaan!! Vaihdoit numeron, lopetiti s-postin. Miksi piilouduit Sirpalta näin? Pelkäsitkö, että hän heittäytyy hankalaksi, kun lopetat suhteen ja käräyttää sinut vaimolleen? Sitä sinä pelkäsit, vain omaa itseäsi ajattelit, olet pelkkä luuseripelkuri. Kahta naista kusetit 7 vuoden ajan ja siellä elelet tyytyväisenä kotonasi kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kuinka paatunut sinä oletkaan. Kirjoituksesi oli järkyttävä.
petturiluuseri kunnioita ketään. Ajattelee vain itseään, muista viis. Täys munaton äijä, kun jättää selittämättä, ei ansaitse mitään arvostusta osakseen. Ja ajatelkaa, tällaisista miehistä naiset taistelevat keskenään, kumpi tällaisen selkärangattoman pelkurin saisi, huh huh.
rannalle jätetty salapatja, olettaisin. Raukkamainen teko???? Mitä sinäkin tiedät raukkamaisuudesta? Kaksi itsekeskeistä pelleä leikkii rakkautta puolisoidensa selän takana ja antavat näiden elää valheen keskellä, suojanaan ohut tietämättömyyden verho, joka ajan myötä kuitenkin repeää. Ja sinä puhut raukkamaisuudesta, häpee. Noihan olis saanut nussia toisensa suonsilmään, eikä kukaan olisi kitissyt raukkamaisuudesta.
kyllä sille Sirpalle uusi ukkomies löytyy, patjan paikkoja on maa väärällään. Sirpoja ja Kareja kyllä on lohduttamaan.
Just! Olipa kivasti tehty salarakasta kohtaan. Käytit häntä häikäilemättä niin kauan kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntui - ja sitten PAM!
Jos olisin Sirpa, en jättäisi sinun tekemisiäsi kostamatta. Nykyisin saa ihmisen yhteystiedot selville hetkessä, joten jos Sirpa luet tämän, niin panepa toimeksi ja näytä tällaiselle huijarille närhen munat. Siis laitapa postia miehen kullanmurulle, niin eiköhän sielläkin perheessä sitten tuuleteta ainakin hetken aikaa.
Mies oli häikäilemätön ja käytti Sirpaa hyväkseen seitsemän vuoden ajan - ja jätti kuin veitsellä leikaten. Kuinka ala-arvoista ja törkeää. En yhtään ihmettele, jos Sirpan mieli olisi murtunut. Miten järkyttävää ollutkaan havaita, että on antanut itsestään seitsemän vuotta tuollaiselle raukalle. Toivottavasti Sirpa lukee nämä kommentit..ja kostaa! Kyllä tämä mies Suomesta löytyy, ei ole isokaan vaiva häntä löytää. Hän luulee piiloutuneensa lopullisesti, mutta kosto on paras kylmänä tarjoiltuna. Tämän miehen on maksettava teostaan, se on vain oikeus ja kohtuus,. Ja huom. en ole kakkonen, vaan ykkönen. Jos oma mieheni olisi toiminut vastaavasti, en haluaisi edes tikulla koskea.
Aika uskomatonta, että 7 vuotta, eikä tunne toista! Helppohan tuollainen salasuhde on lopettaa kun ei tunne toisiaan. Meillä on kokeiltu tuotakin numeroiden vaihtoa ja sähköpostien, mutta toinen on niin helppo löytää, kun tietää, että toinenkin kaipaa ja tietää mistä toiseen "törmää".
Ja näitä kakkosnaisten kauhistusviestejä tässä lueskellessa ei voi kun naureskella. Vastaavat Sirpakan puolesta peräti. He kun luulevat olevansa niin hyviä timantinkätkijöitä ja kun se dimantti hukkuu niin härregud. Tässä on juuri se kertomus ja satu kiteytettynä miten stoori alkaa, kulkee ja päättyy. Ykkösnainen pitää aina miehensä ja kakkonen nuolee näppinsä.
Anteeksi nyt vaan, mutta en ymmärrä miksi VARATULLE
Anteeksi nyt vaan, mutta en ymmärrä miksi VARATULLE toiselle naiselle pitäisi selittää mitään? Kyllä kai aikuinen ihminen nyt ymmärtää, mistä on kyse. Ja jos ei ymmärrä ja roikkuu ja roikkuu, niin eihän siitä muuten eroon pääse.
eli sitä vaimoa ja vaimokin todennäköisesti on ollut tietoinen suhteesta. Toinen nainen taas on tiennyt koko ajan että toi erkki on ollut varattu eli häntä ei ole kusetettu.
kipsivalos sen värkistä ja pamputtele siihen
Se on sitten se sinun oikea rakkautesi, koska et häntä pysty unohtamaan. Ihmiselle ei tule kuin ehkä kerran elämässä sellainen rakkaus vastaan. Miksi se pitäisi umohtaa, kyllä sitä pitäisi silloin lähteä sen oikean rakkauden siivittämälle polulle. Olen sinulle kateellinen, minun elämääni ei mitään noin ihanaa ole koskaan vielä tullut.
salarakastani. kaksi kuukautta sitten erottiin, kummallakin perhe. Näen hänestä unia joka yö, ihan jokaikinen yö hän on unissani, hän on mielessäni koko päivän, kun on hiljaisempi hetki. Itken välillä autossa, kun olen yksin, ja ajan töihin. Tämä on surtava yksin, salainen suru. Tiedän,e tten ikinä unohda, mutta ajan kanssa selviän tästä. Minä rakastan häntä. Siellä jossain, voi hyvin.
että molemmilla perhe. Vaikka erositte pari kuukautta sitten petitte puolisojanne oikein 6-0. Olisitte vitut eronneet ja menneet yhteen salarakkaasi kanssa niin olisitte takuulla eronneet heti. Vittu kun joku suoltaa tänne tuollaista paskaa, kuinka ikävä sitä salarakasta on, ja samalla huijataan sitä puolisoa johon ollaan jossain vaiheessa rakastuttu.
Tilanne on se, että olen kertonut miehelleni suhteesta, mutta salamies ei ole kertonut vaimolleen. Minä olisin ollut valmis ottamaan avioeron, mutta hän ei. Kotona mulla sellainen tilanne, että mietitään, mitä tehdään. Jotain ulkopuolista apua varmaan tarvitaan, olemme kotona olleet onnettomia molemmat jo pitkään.
että pettämällä miestäsi teidän avioliitto paranee? Jos teillä on ongelmia jo ennestään niin pettämällä ne ongelmat ovat vuoren korkuisia. Minä ottaisin sun miehenä sinusta heti eron. Ja se sun salarakas mies näyttää myös olevan sellainen että siihen ei voi luottaa. Petturiin kun ei voi koskaan luottaa. Jos hän pettää vaimoaan, niin vähän päästä pettää sinua jos menisitte yhteen. Tai sinä petät häntä, kun olet jo hyvään vauhtiin päässyt ilman omaatuntoa.
Sain minkä ansaitsin, minä tyhmä ja säälittävä, sininilmäinen pettäjä. Ihastuin ja rakastuin...ja sydämeni särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Muutaman kauniin helmen sain elämäni helminauhaan, siellä ne muistuttavat minua lopun elämääni liiasta luottavaisuudestani. Salarakkaani jätti minut, kun huomasi miten tosissaan olen. Olin jo muuttamassa yksin, eroon miehestäni. Asunto odottaa...
Aavistukseni olivat totta. Salarakas oli vain naisen tarpeessa, ja hurmasi minut, lapsettomuudesta kärsivän, puheillaan yhteisestä perheestä ja lapsista. Olin tosiaan aika säälittävä. Nyt sen voin myöntää...ottakaa opiksi!
Kauniina säilyvät nuo hetket kuitenkin mielessäni.
ASiat ovat menneet entistä enemmän solmuun. Taustalla on kaikenlaista, ikävää, myös perheväkivaltaa. Tuntuu, että avioliittomme on tullut tiensä päähän. Ei meistä salamiehen kanssa paria tule, meidän suhteemmehan on loppu, eikä hän aio milloinkaan kertoasuhteestamme vaimolleen. En ole ollut enää missään yhteydessä häneen..miksi olisin. Mies on kertaalleen valintansa tehnyt ja niin on kuin on. Tiedän, että mieskin oli kiintynyt, hänelle oli vaikeata suhteen loppuminen, mutta minä halusin, että se loppuu, koska oli kestänyt jo kauan, ja se olisi samana jatkunut maailman tappiin asti. Väkisin piti riuhtaista itsensä irti. Parempi näin, nyt on asiassa selkeys, ei enää ikävää ja inhottavaa salailua. Vaikka sydämessä tuntuu, kestän kyllä tämän.
siinä noin käy, petoksella alkanut suhde kun harvoin kestää, pitäisi kyllä ensin selvittää asiat oman miehen kanssa, kun ryhtyy uuteen suhteeseen, miten ihmeessä tuollainen voisikaan kestää? Miten ihmeessä ihmiset pystyy kahden kanssa olemaan ja vielä nainen?
Salarakkaus etenkin pitkään jatkuessaan on usien SEURAUS avioliiton huonosta tilasta. Salarakkaudella ei hoideta liittoa , sillä hoidetaan ihmisen tyydyttämättömiä tarpeita.Kuten hellyyden, kosketuksen , läheisyyden ym puute, joita ei kotona saa polvillaankaan kerjäämällä.
tuo toteamus... "Ja vielä nainen" - miksi naisen salasuhteilu on pykälän pahempi juttu kuin miehen?! Suomeksi sanottuna, kyllä siinä vehkeet "kuluu" kummaltakin aivan yhtä paljon! Mutta jostain syystä nainen saa helpommin huoran ja jakorasian nimen - kun taas miehestä todetaan, että no siinä nyt on vähän sellasta häntäheikin vikaa...
että ei miehet joidenkin toisten naisten takiaan vaimojaan jätä. Vain aniharva äijä oikeasti menee niin sekaisin toisesta naisesta, että jättäisi vaimonsa. Silloin sen toisen naisen täytyy olla joku todellinen jättipotti tyyliin 20 vuotta nuorempi. Kyllä tämä nyt pitäisi olla kaikkien aikuisten ihmisten tiedossa. Haloo, kuka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
sun elämäsi rajoittua kotinurkissa hääräilyyn ja saippuaoopperoiden katselemiseen..?
Juu, ei toki kaikki miehet jätä vaimoaan toisen naisen vuoksi... Mutta jos näin käy, ei se mitään "jättipottia" tarvitse, vaan aivan tavallisen naisen - joka vaan sattuu olemaan suht erilainen kuin vaimo nro 1. Pitäisi tämä olla kaikkien aikuisten ihmisten tiedossa, kunhan vähän ympäristöään seuraa...
Olet totaalisen väärässä, käytän elämäni naisten naurattamiseen.
lipevä ukkomiehen ketku siis, joka on tullut siihen tulokseen, että parempi tyytyä vain naurattamiseen, ettei tule eukon kyljestä ulkoistetuksi..? Just juu, ja luulee olevansa joku maailman paras asiantuntija... Ennen vanhaan tuollaiselle oli nimitys: elostelija...
Ei todellista rakkautta unohda, eikä tarvitsekaan unohtaa. Ihminen, joka on käynyt sydämessäsi pysyy siellä aina.
Minulla oli vuosia kestänyt suhde varattun miehen kanssa. Erosimme lukemattomia kertoja. Pisimmillään "erot" ovat kestäneet vuoden, vaikka silloinkin olemme olleet lähes viikoittain tai ainakin kuukausittain yhteydessä puhelimen tai s-postin välityksellä. Nyt on taas vuosi kulunut ja ikävä molemmilla kova, tiedämme molemmat, että emme voi elää ilman toisiamme. Olemme tiukasti kiinni toisissamme pitkässä liekassa.
Kun ensimmäisen kerran "erosimme" lopullisesti muutama vuosi sitten, oli se elämäni hirvittävin ero. Avioeroa paljon vaikeampaa. Avioerossa voin kertoa toisille ja saada tukea läheisiltä, mutta salaerossa olin aivan yksin ja ainoa ihminen, kelle olisin voinut puhua oli hän, josta piti pystyä irroittautumaan. Äärimäisen tuskallista aikaa. Onneksi olemme oppineet elämään toistemme sydämessä matkan päässä.
Voimia.
Salaerossa on vain aivan yksin ja ainoa ihminen. Se on totta. Mutta miten siitä selviää, mulla on juuri päällä tälläinen ero. Ei kellekkään voi sitä kertoa, pyörittelee vain omassa päässään. Välillä ajatukset on täyttä kaaosta ja tuntuu sekavalta. Itkukaan ei poista rinnasta möykkyä, ahdistaa niin, että välillä tulee voimakas tunne etten halua elää.
Aikaaaaaaaa ja paljon, kyyneleitä ja yksinäisiä hetkiä. Niillä siitä hitaasti kyllä selviää. Varattu minulle äärimmäise rakas mies nimitäin kirjoitti minulle maaliskuussa 2009, että unohda ja pidetään toisemme vain kauniina muistona. Yrittämällä yritin elää, niin ettemme koskaan enää tapaa. Minä jo olin tässä kevään, kesän aikana vähitellen irroittautunut, tottunut siihen, että se on loppu. Kyyneleet eivät tuleet enää kun radiossa soi kappale, jonka sanat satuttivat ja muistuttivat hänestä. En enää muistanut häntä päivittäin, en nähnyt unia, opin olemaan kaipaamatta....Kunnes viime viikolla hän tekstasi, että hän haluaa tavata, eikä halua unohtaa. Toisaalta olen onnellinen, että hänkin edelleen kuitenkin kaipaa ja haluaa tavata aika-ajoin. Toisaalta olen surullinen, sillä olin jo niin pitkälle selvinnyt itseni ja ikäväni kanssa. Enhän minä enää pysty olemaan ajattelematta häntä joka päivä, kun tiedän, että hänellä on sama olo kuin minulla. Hän on vain niin rakas minulle.
Rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä luopuminen on äärimäisen raskasta varsinkin kun on surunsa kanssa täysin yksin.
Voimia, anna aikaa surullesi, etsi yksinäisä hetkiä, että saat itkeä rauhassa.
Minulla oli myös elämänhalu välillä kadoksissa, olin täysin itsestäni hukassa silloin kun ensimmäisen kerran olimme vuoden erossa. Kuvittelin autolla ajaessani syksyllä kun oli ohuet jäät, että kun tuosta sillan korvalta ajankin nyt alas. Kun eräänä iltana ajoin autolla ja tulin moottoritien alkuun, lähdin "vahingossa" vastaantulevien kaistalle - olin vaan niin yksin ajatuksissani, ikävissäni. Minua tuli vastaan yksi auto ja ajoin tätä vastaan ohituskaistalla, silloin tajusin, että mitä minä teen??? Noiden tapahtumien jälkeen soitin salarakkaalleni ja kerroin, että välillä tuntuu, etten jaksa elää ja pelkään, että se tunne tosiaan kestää joskus niin kauan, että teen sen. Hän sanoi, ettei kestäisi sitä, jos tekisin itselleni jotain. Sen jälkeen aloimme kuitenkin pitää yhteyttäkin. Emme vain voi elää ilman toisiamme. Toisaalta me olemme hyväksyneet sen, että elämme näin, toistemme sydämissä vaikkakin kaukana toisistamme pitäen tiiviisti yhteyttä toisiimme ja tapaamme mahdollisimman harvoin. Se on meidän ratkaisumme selvitä erossa.
itsemurhalla kiristää äijää jatkamaan väljähtynyttä suhdetta.
niin, itselläni kävin niin että rakastuin toiseen - ja mikään sen jälkeen ei mennyt kuten olin ajatellut. Tosi rakkaus tuli ja vei elämäni raiteilta. Ainut asia mikä harmittaa vielä on juuri se etten pääse eroon "ajatuksistani" joita joka kuukausi mietin...haaveilen ihmisestä joka minusta ei välitä. Kyllä - kaikki loppui, ilmeisesti tai tekivät miehensä kanssa "sopimuksen" ja jatkavat nyt sitten yhdessä.
Monta kertaa olen ollut aika masentunut ja taidan olla välillä edelleen... sitä vain
miettii ja miettii...miksi ja miksi.. mutta tarina olisi niin pitkä että toiseen kertaan sen nyt jätän.
En itse kyllä osaa kertoa miten muistot voi unohtaa, se että jotain rakastaa ja se että toinen ei sitten lopussa sitä tehnytkään tuntuu pahalle, mutta se tieto päällänsä on vain elettävä. Murehtia ei saa, ainakaan joka päivä...se on mottoni.
Yritetän nauraa, välillä salaa itken..miehen itkua.. mutta eteenpäin menen, ja ja..
Tsemppii sinulle ja kaikille muillekin.
t.40v mies.
Voi kun toivoisin että oma salarakkaani ajattelisi noin? Tiedätkö, joidenkin on vain mahdotonta tai lähes mahdotonta erota vaikeasta avioliitostaan, vaikka kuinka rakastaisi toista. Jos rakkaasi on sinua varten tarkoitettu, sinä vielä joskus saat hänet. Täytyy yrittää itsekin ajatella näin...
ole hän..koska en usko että minun tapaus täällä käy.
Niin, tuli mieleen tuosta että vaikea erota avioliitosta - ja se on totta, veikkaan että suurinosa näistä
salarakas suhteista päätyy siihen että kummatkin jatkaa normaalisti perheensä kanssa.
Sen toki tajusin nyt että suurin virhe oli jäädä makaan.. olisi heti pitänyt laittaa pyörät pyörimään
yhteen..koska mitä pidemmälle menee ilman että yhteen rakkaat menevät - sen huonompi mahdollisuus siihen todellisuudessa on.
..... terveisin onneton..heh ajattelija..ja haaveksija.
Meilläkin oli monen vuoden suhde, siis minulla ja varatulla miehellä. Asia tuli vaimon tietoon, vaimo päätti antaa anteeksi miehelleen ja nyt jatkavat onnellisina(?) yhdessä. Minä jäin nuolemaan näppejäni. Että näin kävi meidän tapauksessa.
Miten vaimo olisi yksinään avioliiton jatkosta voinut päättää?
kyllä kannattaa yrittää.itse olen just jätetty ja vähän katkera.
aika ei ole vielä kypsä unohtamiseen? Tai oikeastaan ei salarakasta varmaan koskaan unohdakaan. Miksi edes pitäisi? Mutta aika parantaa sydänsurut.
se aika parantaa haavat - toisinaan. Mutta täytyy sanoa että kyllä tässä kovin senkin asian kanssa on painittu.. huh huh.
Kaipa tämä elämä tästä jotenkin parantaa haavat...mutta vaikeaa on kun "SUURI rakkaus katosi elämästä.
itsekin on katoavaista - luopumista voi harjoitella.
Pahin oma haavani oli elämää suurempi intohimoinen rakkaus. Kyllä roihusi, oikein kunnolla! Ja sain palovammoja sydämeeni... En edes kuvitellut niiden koskaan parantuvan - mutta niin tapahtui kuitenkin - ajan kanssa. Suhde kesti vuoden - päätimme olla sen jälkeen "vain ystäviä", muttei se onnistunut. Näin hänet äskettäin, kun olin kahvilla nykyisen mieheni kanssa. Alle minuutin tapaaminen - lyhyt sananvaihto. Aikaa erosta on viisi vuotta. Jouduin toteamaan, että ehkäpä hyvinkin joskus toisen viiden vuoden päästä voisimme olla "vain ystäviä" - ilman menneisyyden taakkaa. Kuitenkin enemmän kuin rakastajan - tunsin silloin menettäneeni juuri tuon "vain ystävän ", joka hän aivan aluksikin oli.
Alle kaksikymppisenä (25 vuotta sitten) minulla oli suhde erääseen minua 8 v vanhempaan mieheen. Suhteemme kariutui jostakin syystä. Jonkin ajan kuluttua tapasin sitten nykyisen mieheni jonka kanssa minulla on kaksi lasta. Ex poikaystävä löysi omansa ja hänellä on kolme lasta. Siinä miehessä oli jotakin, jonka vuoksi en ole pystynyt unohtamaan häntä koskaan. Ainakin hellempi ja herttaisempi kun nykyinen mieheni.
Vuosien saatossa olemme pitäneet yhteyttä ja joskus tapailleet ja hän ehdottikin minulle joskus että palaisimme yhteen. en kuitenkaan suostunut.
Viime viikolla tapasimme taas pitkästä aikaa ja voin kuinka minä olin onnellinen hänen tapaamisestaan !! tiedän että se on väärin mutta minulla on todella paljon tunteita häntä kohtaan ja päin vastoin.
viittsisi perheen äiti ja isä alkaa leikkimään tulella, ja saada paljon pahaa mieltä aikaa. Nille, jotka kirjoittavat, että eivät satuta, kun puoliso ei tiedä, vaikka salasuhde on kestänyt vuoisia, haistatan pität paskat.
Oma perhe-elämä ei voi olla kärsimätta. Puoliso aavistaa, voi kysyäkin ja tulee riitaa: olet vainoharhainen, pettäjä syyllistää usein puolisoaan, pilaa hänen elämänsä!
Näin on, pettäjä syyllistää aina kaikki muut kuin itsensä.
Vuosia kestänyt, taikka vähemmänkin aikaa kestänyt, salasuhde rikkoon aina jotakin perheessä,kotona.
Kun alkaa salasuhteeseen ei sen edes tarvitse olla kiinni siitä että omassa parisuhteessa asiat ei olisi kunnossa.
Se on se vietti,valoituksen halu, oman egon pönkittäminen mikä siihen myös ajaa.
Vieras nainen ihailee varastetuilla hetkillä, kotona on normaali elämä.
Jos pettäjät eläisivät muutaman kuukauden taikka vuoden sen salasuhteensa kanssa,normi elämä tulisi kuvioihin, aivan kuten siellä kotonakin.
että alkaa ottaa aivoon nämä "asiantuntijat", jotka löytävät narsisteja joka puolelta - tietämättä, millainen ihminen narsisti oikeasti on!
Pettäjistä suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä tunteineen. Hakevat hyväksyntää ja rakkautta muualta, kun kotona ei kaikki ole kunnossa. Ovat kuitenkin tunne-elämältään niin raakileita, etteivät ymmärrä yrittää tehdä jotain jo olemassa olevan suhteen hyväksi, vaan menevät yli siitä, missä on aika matalimmalla ja alkavat salasuhteeseen.
Ei siihen tarvita narsistia, ei...
Puoli vuotta on väännetty eroa salarakkaan kanssa ja aina vaan kiihkeämmäksi sekis käy ja useammin tapaamme.
Ehkä ei pidäkään unohtaa jos noin kovasti rakastaa. Avioero tekee sekin kipeää, ja varsinkin kun näkee että hylättävään aviopuolisoon sattuu, mutta aika parantaa hänetkin.
Elämme vain kerran, samoin lapsetkin ovat pieniä vain kerran ja ansaitsevat ONNELLISET, vaikkakin sitten eronneet vanhemmat.Vanhempien ONNELLINEN parisuhde on lasten turva, ei seinät, talo, autot tai raha.
ÄLÄ TEE HUORIN!
Minulla on niin salainen salarakas, ettei hän tiedä sitä itsekään. Hän on sydämessäni ja saa siellä pysyäkin. En ole häätämässä pois.