Sukunimiongelma

on vain yksi vaihtoehto ja se on ERO. Luepa uudelleen viestisi. Selität ihan tosissaan, että häitä ei voi perua, koska hääpukukin on jo hankittu ja pienennetty ja maksettu jne. Voin LUVATA, että liittonne ei tule kestämään, jos maksettu hääpuku on pienikin osa syystä, jonka takia mennään naimisiin. Lisäksi tuo, että mies ei jousta piirun vertaa sukunimiasiassa, kertoo, ettei hän arvosta sinua ollenkaan. Eihän kyse ole miehen nimestä, vaan SINUN! Ei siinä ole miehellä mitään sanavaltaa, se on yksin naisen päätös, haluaako pitää tyttönimensä. Sinä olisit vielä kaikenlisäksi valmis ottamaan myös miehen nimen. Ja mies varmasti myös tietää, minkä vuoksi et hänen nimeäsi halua. Tuo asenne miehesi puolelta on niin törkeä, että tässä on kysymys paljon muustakin kuin nimestä.

Mieti miten hölmöksi itsesi tunnet, kun viimeistään parin vuoden erotessanne mietit, että menit naimisiin, koska pukin oli jo maksettu. Nyt järki käteen! Pelkkä rakkaus ei riitä suhteessa!

Eihän tuollaisen diktaattorin kanssa kannata mennä naimisiin! Raha on vain rahaa, mutta menetettyä itsekunnioitustasi ja omaa päätäntävaltaasi tuskin tulet saamaan takaisin jos tuollaisen sanelijan mukaan menet.

Vaikka sinä saatatkin rakastaa mies, mies haluaa hallita - sinua. Muista, että tuommoiset tyypit vain pahenevat ajan mittaan. Eihän tuo ukko tunnu kunnioittavan sinua laisinkaan. Anna kenkää sille. Kyllä sulla on suuremmat perusteet viheltää peli poikki kuin hänellä.

Älä ota sellaista nimeä jota et halua, sillä nimeäsi käytät päivittäin. Nimi on kuitenkin paljon tärkeämpi ja pysyvämpi juttu kuin mikään häämekko tai vihkisormus.

Mun mielestä sä tulet puolitiehen vastaan ottamalla kaksiosaisen nimen, joista toinen on sinun ja toinen miehesi sukunimi. Mieshän saa nimensä pitää, joten siinä ei pitäisi mitään ongelmaa olla. Kirjoita vaan ihan hyvällä mielellä tulevan nimesi kohtaan mitä tahdot.

Onko tuo miehen isä ainut syy miksi et kyseistä nimeä halua itsellesi? Tuo selitys kuulostaa vähän oudolta. Ethän sinä apen nimeä muutenkaan ole ottamassa vaan tulevan aviomiehesi. Joka suvusta löytyy joku mustalammas, joka on häpeäksi koko suvulle, mutta se ei tarkoita ettäkö kaikki saman sukunimen omaavat ovat samanlaisia.

Joo, onnea vaan, tulee ihana avioliitto, kun mies ei nytkään ole maksanut häistä penniäkään, uhkailee erolla sukunimen takia: todella varmaan tasa-arvoinen unelmaprinssi juu... Ja sinä mietit valehtelua häissäsikin, kun ette voi rehellisesti sopia edes nimestä. Että joo, hei, alistu sä vaan, niinkun olet varmaan tehnyt tähänkin mennessä ja kyllä teistä onnellisia tulee. Sä olet joku kotiorja rakkaudesta ja varmaan mieshesi tulee tulevaisuudessakin käyttämään hyväksi havaittua keinoa saada haluamansa, eli kiristää.

Ei se ole miehesi mielestä yhtään teiniä vai? Ette te kumpikaan taida ihan se terävin veitsi siellä laatikossa olla?
Sukunimellehän se avioliitto perustuukin ja sillähän se kasassa pidetään, että kyllä kannattaa nyt vaan vaihtaa se nimi ja olla kiltisti. Tai sitten... öö... EI?! Oisko se liitto hieman muista asioista kiinni, kun miltä postilaatikko näyttää?

No ei muuta kun helvetisti onnea vaan. Älä pliis tule tänne enää miehesi päätöksistä ruikuttamaan, kun jokaista joudut tottelemaan ja jokaiseen alistumaan kuitenkin ja siis hei: ittehän valitset, että ei kiinnosta.
Ota appes nimi, mene naimisiin ja ole hiljaa.

eipä se appiukko ole ainoa syy olla ottamatta miehen nimeä, se nimi ei myöskään ole kovin kaunis nimi ja lisäksi se on mahdottoman pitkä, niin kuin on etunimenikin, joten en oikein pidä tästä kahden hirvittävän pitkän nimen yhdistelmästä. Omani on paljon lyhyempi mutta toki paljon yleisempi.

Toki nimi vasta painajaiseksi muuttuukin jos ottaisin 2-osaisen, jolloin sitä ei enää jaksa kukaan sanoakaan :) mutta mieleummin 2-osainenkin kuin pelkästään tämä -ei niin kaunis- nimi.

murheet.
Sait muutaman hyvän vastauksen ja silti jäät tänne kitisemään siitä samasta nimiasiasta.
Lue todellakin se juttusi uudelleen ja mieti toinenkin kerta, kannattaako naimisiin mennä. Voi kristus. Eikö sinulla ole omaa tahtoa ja omaa elämää ollenkaan? Valehtelua, kiristämistä, kauhea appikin siinä... Juoksisin lujaa karkuun koko suksua!

Jos annat periksi annat lopun elämäsi.
Miehesi ottaa vallan jos sen nyt annat...

Eihän miehesi tavallaan sinua pakota ottamaan nimeään, vaan ehdollisti asian siten että jos et ota hänen sukunimeään, niin häitä ei tule.

itse menin heinäkuun alussa naimisiin ja jos vaimoni ei olisi ottanut nimeäni, niin en olisi mennyt naimisiin. olisin varmasti hänen kanssaan vielä yhdessä ja elämäni loppuun astikin, mutta kyllähän se on tapana että mies jatkaa sukunimeään ja vaimo ottaa miehen sukunimen, se on jämpti.

Taistele appiukkoasi vastaan ja ota miehesi sukunimi. Mikä on pahinta mitä appesi tekisi?

kuin hänen nimään.Jos joku käyttäytyy noin ei hän välitä sinusta tippaakaan.

tuossa oli se rakkaus? Siitä ei ollut tietoakaan,kannattaa kasvaa aikuisesti myös henkisesti ennen kuin alttarille aikoo.

voithan sinä sitä hääpukua käyttää,kun löydät uuden miehen jonka kanssa menee paremmin.

Miksi te naiset olette niin pöljiä kuin tämän ketjun aloittaja? Tunnen monta vastaavaa tapausta, jossa mennään naimisiin, vaikka jo alusta lähtien näkyy, että jotain on pahasti pielessä, tehdään pari lastakin, mikä ei suinkaan helpota tilannetta vaan päinvastoin, ja sitten erotaan. Saadaan taas yksi eroperhe onnettomat lapset, katkera nainen ja katkera mies. Hieno juttu. Ai niin, mutta eihän teille noin käy: sinähän RAKASTAT miestäsi! (Sillä ei sitten olekaan kauheasti väliä, rakastaako mies sinua...?)

Kyllä ero viimeistään tuossa kohdassa saattaisi olla ihan oikea ratkaisu. Tietysti kannattaa yrittää keskustella ensin, muta jos keskustelu ei onnistu, sitten erotkaa. Huomauttaisin kuitenkin, että mahdollinen keskustelun sujumattomuus ei johdu yksin miehestäsi vaan myös sinusta, koska olet kuluneet yhdeksän vuotta jo viestitänyt hänelle, että sinulla ei ole omia mielipiteitä, tahdot kaikessa miellyttää ja palvella häntä, ja rakastat häntä yli kaiken, teki hän mitä hyvänsä. Olet itse osavastuussa siitä, että teillä ei oikeasti keskustella, eikä varmaan ole koskaan keskusteltukaan.

Itse siis olen mies, ja minusta mies on perheen pää, ja se on ihan hyvä malli. Mutta se ei tosiaankaan tarkoita sitä, että hupsu ja miellyttämisenhaluinen nainen tekee sokeasti, mikä miehestä on hyvä, vaan se tarkoittaa sitä, että pariskunnalla on työnjako, joka yleensä tarkoittaa miehen paneutumista "ulkosuhteisiin" ja naisen paneutumista "sisäasioihin." Eli ei mitään alistusta, vaan työnjakoa. ja kunnon mies tietenkin lukee naistaan kuin avointa kirjaa, ja tekee naisen iloksi juuri ne päätökset, joita nainen toivookin, ja kunnon nainen lukee miestään samoin, ja suorittaa "sisäasioissa" juuri ne ratkaisut, jotka miestä ilahduttavat. Ja välillä keskustellaan. Tätä kutsutaan rakastamiseksi, ei sitä, mitä sinä nyt rakkaudeksi luulet. Sinun käytöstäsi kutsutaan huonoksi itsetunnoksi ja sairaaksi miellyttämisen haluksi.

liian vaikeeta ollakseen totta!!!eroa koko suvusta, ja aloita uusi ihana elämä sopuisamman suvun kanssa(jos löytyy)

Löydät paremman kun ton turbourpon

Niin minä ainakin tekisin. Nimihän on jokaiselle osa omaa identiteettiä, ja sen kanssa tulee olla sinut. Ja jos tässä asiassa annat periksi tulevalle miehellesi, niin saattaa käydä niin, että tulavaisuudessa annat periksi muissakin isoissa asioissa.
Oleko perustellut tulevalle puolisollesi, miksi et hänen sukunimeään halua ottaa?
Jos hän rakastaa sinua, niin luulisi hänen myös ymmärtävän kantasi.
Itse lupasin avopuolisolleni HARKITA sukunimen muutosta, kun hän kosi, mutta hän onneksi ymmärtää että haluan pitää oman harvinaisen sukunimeni. Eli jos joskus todella menemme naimisiin, HÄN saattaa ottaa minun sukunimeni, tai sitten pitää omansa, mutta minä en sukunimeäni muuta.

et kait tosissaan edesw ajattele meneväsi naimisiin tuollaisen ihmisen kanssa - elämäsi tulee olemaan yhtä helvettiä, jos menet ja eroamine on sden jälkeen hankalaa
sinulta viedöään kaikki, niin nimi kuin sun oma identiteettisi, sä olet vain varjo miehestä, narsistista joka sua vie mukanaan, jos vie - tia sitten olet neljän seinän sisällä eikä sinulla saa olla ystäviä eikä kavereita etkä tehdä mitään ilman miehen lupaa

anna hankittujen asioiden mennä - ne on rahalla hankittu, ja raha ei ole tärkeämpi kuin sun elämä ja hyvinvointisi - sen rahan saat joskus takas, mutta elämääsi et koskaan

puhun kokemuksesta, vaikka itse olen siitä irti päässyt - mutta dsyvät arvet jätti se, ja ikinä en enää voi kuvitella toista ihmistä lähelleni

eli mieti - ystävä hyvä!!!

Vaikuttaa erittäin hyvältä toimintamallilta, että Sinä sen kun pidät pääsi nimikysymyksessä ja sulhasesi hylkää Sinut, jos on sillä kannalla! Kertomasi perusteella kuulostaakin siltä, että ansaitsisit paremman sulhasen kuin tuon sukunsa kanssa jo naimisissa olevan äkkivääräläisen, joka kenties uskoo olevansa perinteen kannattaja ja suoranuottinen mies.

Hääpuvun voit laittaa talteen ja samoin sormuksen, johon voi tehdä uuden kaiverruksen sitten joskus aikanaan. Huonon suhteen päättäminen nyt tässä vaiheessa on Sinulle edullinen ratkaisu myös taloudellisesti, sillä vuosikausien kituminen huonossa aviosuhteessa ja sen jälkeinen ero se vasta kalliiksi tulisi. Arvatenkin sulhasesi olisi myös vaatimassa avioehtoa, jossa yhteydessä Sinun työsi perheessä lisäisi lähinnä Hänen omaisuuttaan.

Nimikysymyksessä paras ratkaisu olisi kokonaan uusi nimi. Mikään ei ole niin keksaliäs kuin ihminen ja se pätee myös uuden nimen keksimisen suhteen. Muistaakseni Suomalaisuuden liitto on paikka, josta saat tietoa uusien nimien löytämisestä. Jo toisten käytössä olevaa nimeähän et voi valita. Suomen kieli on erinomainen kieli myös nimiuutuuksien muotoilun kannalta. Kaiken kaikkiaan jämähtäneisyys miehesi kohdalla Hänen sukunsa vanhaan perinnenimeen osoittaa Hänen ahdastajuisuuttaan. Ei nimi ole niin tärkeä asia kuin usein asennoidutaan. Pääasia, että Sinä itse olet tyytyväinen nimeesi, joko vanhaan tai uuteen.

Oot tossun alla. Todella ikävää vallankäyttöä vaatia ihmisiä muuttelemaan nimiään. Nimen vaihtaminen on vanha jäänne.

Fiksu mies!

Olette olleet yhdeksän vuotta yhdessä ja nyt on tällainen "este" edessä. Lapsellista uhkailua mieheltä.
Minun ratkaisuni oli, että mieheni sai vasta vihkimisen jälkeen tietää sukunimeni. Otin kaksoisnimen, koska omani on harvinainen (vain noin 30 elossa olevaa sukunimikaimaa Suomessa). Mieheni sukunimi on taas suomennettu ruotsista ja hyvin soinnukas, ja myös suojattu. Siippa kovasti nikotteli asiasta, mutta kun esikoinen syntyi, mieheni ehdotti huumassaan, että lapsellemme annetaan tämä kaksiosainen sukunimi, jonka mieheni myös otti! Ei ole kaduttu!
Neuvon Sinua olemaan lempeän päättäväinen. Miehesi ja yhdessäolonne lentää romukoppaan, jos hän lapsellisesti sanelee, että on vain yksi vaihtoehto. "Papin amenen" (vai kenties siviilivihkimisen) jälkeen näitä "vain yksi vaihtoehto, muista ei keskustella" -juttuja saattaa tulla eteen pilvin pimein. Mitenkäs suu pannaan, jos Sinä ilmoitatkin, että perutaan vaan häät ja erotaan, ja että kerrot kaikille asian todellisen syyn eli tulevan aviopuolisosi lapsellisen joustamattomuuden?
Avioliitossa on kaksi osapuolta. Teillä Sinä olet toinen niistä. Voimia Sinulle.

Älä suostu kiristykseen. Piste. Nimivalintasi on sinun itsesi valinta. Miehesi yrittää käyttää hyväkseen tilannettasi. Hääpukusi hinta ja muut ksutannukset tulevat lopulta olemaan erittäin pieni hinta siitä, että et luovu omasta päätäntävallastasi. Temppu on mieheltäsi aika häikäilemätön, mutta usko pois, sukulaisesi ja ystäväsi ymmärtävät sinua. Tässä tilanteessa miehesi tekee itsestään oikein kunnolla idioottimaisen narrin. Hän itse häpäisee itsensä. Ja anna hänen kantaa narriutensa. Älä selittele mitään hänen puolestaan.

helppo on jokaisen täältä tietokoneen välityksellä arvostella toisen parisuhdetta ja sanoa etää ero on ainoa oikea ratkaisu! ihan kuin nykyään ihmiset luovuttaisivat heti kun tulee vähän ongelmia suhteessa;o
mielestäni nyt kun puhuminen ei tunnu auttavan, kannattaa kokeilla jotain ihan muuta: yritäpä naisellista vetovoimaasi, se on ihan yhtä hyvä keino kuin mikä tahansa. ihan vaan päätät yhtenä kauniina päivänä vietellä miehesi, ja sitten kun hetki on otollinen ja huomaat että herra on hieman avoimemmalla mielellä, sitten isket kiinni ujuttaen väliin jonkin ovelan kysymyksen esim. kultu, rakastatko mua vielä? haluathan sä oikeesti mennä naimisiin mun kanssa? (muista räpyttää silmiä ja esittää kysymykset mahdollisimman 'hennosti'... samalla voi vähän silitellä miehen rintaa, se pehmentää miehen kuin miehen!) näin saat avattua keskustelun, mutta jos otollista hetkeä ei satu kohdalle sitten pidät vain hauskaa miehesi kanssa, saatte vähän rentoutua yhdessä! ennen kaikkea, parisuhde on pieniä tekoja! niiden avulla saa aikaan suuria muutoksia...

;D nyt pikkurilliä metsästämään niin saat koko miehen!

Eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Otat sen miehen sukunimen ja sillä siisti. Näinhän on tehty ennenkin..jos kerran akastat miestäsi, niin sen verran voit näyttää sitä rakkauttasi, että otat sn sukunimen.

Eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Otat sen miehen sukunimen ja sillä siisti. Näinhän on tehty ennenkin..jos kerran akastat miestäsi, niin sen verran voit näyttää sitä rakkauttasi, että otat sn sukunimen.

on se ongelma!

Meillä käytiin sama keskustelu HYVISSÄ AJOIN ENNEN HÄITÄ!
Vaihtoehdot oli samat:
Joko miehen (eli minun) sukunimi tai
Ei mennä naimisiin...

Vaimo valitsi ensimmäisen ja takana on toistakymmentä onnellista vuotta avioparina!

Aika huonolta näyttää jo nyt teidän tilanteenne jos tälläinen asia aiheuttaa riitaa.Jotain kertoo sekin ettei mies ole euroakaan häihinne laittanut.Minä en tuollaisen kontrollifriikin kanssa menisi naimisiin ollenkaan vaan sanoisin kiitos ja näkemiin tässä vaiheessa.Varmasti saat paremmankin miehen.

oliskohan pitänyt selvittää nimi asia ennenkuin aletaan häitä suunnitteleen.
yhdessä voi nykypäivänä olla ilman papin aamentakin, ja jos miehelle tämä ei enään 9-vuoden seurustelun jälkeen käy.. niin haloooo!!

että vaimon sukunimi on edellytys avioliitolle. vau. potkaise se idiootti mäkeen sieltä.

miehelle niin tärkeää ei tarvi tarinoida enempää, kohetelee varmaan sitten yhteielossa niinkuin kameliaan.

SINUN nimesi?Eikö tulsi olla TEIDÄN nimestä kiinni? Liian itsekästä molemmin puolin, sorry...Onnea silti!:)

Miehesi ei rakasta sinua vaan haluaa nöyryyttää sinua.
Jo se että jos miehesi on päättänyt yksin ja isoista asioista osoittaa sen, että hän haluaa valtaa ja olla perinteisesti joskus 50v sitten luotu perheen pään malli.
Jos miehesi rakastaisi sinua, hän antaisi sinunkin osallistua päätöksentekoon ja päättää omasta nimestäsi.
Tuokin tuntuu oudolle että hän maksattaa sinulla yksin yhteisen juhlanne.
Anna vain häitten peruuntua ja vedä ukko vessasta alas.
Jos tulee taloudellisesti takkiin niin ajattele että se on vain maallista ja taloudellisesta suoneniskusta selviää kyllä jaloilleen...
Löydät rinnallesi jonkun joka on arvoisesi ja rakastaa sinua.

Minun mielestä todella alistavaa käytöstä mieheltäsi, tulee mieleen, että missä asioissa tulet jatkossa olemaan aivan tossun alla..?

Itse myös naimisiin menossa, reilun viikon päästä, ja myös tämä sukunimi-asia vielä auki, eihän sitä tarvitse päättää ennenkuin kirkossa! :)

Olemme seurustelleet myös pitkään, yli kymmenen vuotta, eli olemme jo valmis perhe, muuttuu sukunimemme tai ei. Olen myös kerennyt luomaan uran omalla sukunimelläni, ja eniten nimen vaihdossa mietityttääkin juuri se, että tunnistetaanko minut uudella nimellä, ja missä ajassa?

Mieheni kanssa olen keskustellut asiasta, hän ei helua omaa nimeä muuttaa, mutta ei myöskään halua minun päätökseeni puuttua, on vain sanonut olevansa otettu jos hänen nimensä otan.

Neuvomaan en asiassa ala, mutta itse varmasti toimisin seuraavasti: Ehdottaisin ihan oikeasti häiden perumista, koska nyt näyttää olevan lukkotilanne, ja jatkaisin, jos mahdollista, elämää yhdessä niinkuin tähänkin asti, omilla nimillä. Hääpuvun saa laitettua myöhemmin päälle, ja sormukseen uuden kaiverruksen, niistä ei mielestäni kannata tehdä liian isoa ongelmaa.

Salaa en missään nimessä kehottaisi omaa nimeä pitämään, luottamus menee, niinkuin kirjoititkin. On kuitenkin niin iso asia miehellesi. Ehkä se häiden peruminen kirvoittaisi miehesikin keskustelemaan asiasta.

Voimia sinulle ja toivottavasti löydätte YHTEISEN kompromissin asiaan.

Minun mielestä todella alistavaa käytöstä mieheltäsi, tulee mieleen, että missä asioissa tulet jatkossa olemaan aivan tossun alla..?

Itse myös naimisiin menossa, reilun viikon päästä, ja myös tämä sukunimi-asia vielä auki, eihän sitä tarvitse päättää ennenkuin kirkossa! :)

Olemme seurustelleet myös pitkään, yli kymmenen vuotta, eli olemme jo valmis perhe, muuttuu sukunimemme tai ei. Olen myös kerennyt luomaan uran omalla sukunimelläni, ja eniten nimen vaihdossa mietityttääkin juuri se, että tunnistetaanko minut uudella nimellä, ja missä ajassa?

Mieheni kanssa olen keskustellut asiasta, hän ei helua omaa nimeä muuttaa, mutta ei myöskään halua minun päätökseeni puuttua, on vain sanonut olevansa otettu jos hänen nimensä otan.

Neuvomaan en asiassa ala, mutta itse varmasti toimisin seuraavasti: Ehdottaisin ihan oikeasti häiden perumista, koska nyt näyttää olevan lukkotilanne, ja jatkaisin, jos mahdollista, elämää yhdessä niinkuin tähänkin asti, omilla nimillä. Hääpuvun saa laitettua myöhemmin päälle, ja sormukseen uuden kaiverruksen, niistä ei mielestäni kannata tehdä liian isoa ongelmaa.

Salaa en missään nimessä kehottaisi omaa nimeä pitämään, luottamus menee, niinkuin kirjoititkin. On kuitenkin niin iso asia miehellesi. Ehkä se häiden peruminen kirvoittaisi miehesikin keskustelemaan asiasta.

Voimia sinulle ja toivottavasti löydätte YHTEISEN kompromissin asiaan.

olis kannattanut puhua nimi asia selväksi ennenkuin aletaan hääpukua yms.. osteleen. nykypäivä kun voi olla yhdessä ilman papin aamentakin...olettehan olleet jo 9-vuotta! voihan siinä postilaatikossa olla vain miehes nimi, jos yhtä-äkkiä alkaa "teinimäisesti" hävettää, postit kyllä tulee niikuin tähänki asti vaik nimi puuttuu kun osoitteet on oikein. tsemppiä vaan avioonne!

ihan loppuun asti tuon naimisiin menemisen tämän miehen kanssa?

Jos jo tuollaisesta nimi -asiasta alkaa pomottamaan niin mitä se sitten onkaan muissa asioissa???

Pidä nimesi ja laita mies vaihtoon!!! Siinäpä on sille pikkunilkille miettimistä.

...että hän ei ole sinulle sopiva elämänkumppani. Jos hän rakastaa sinua niin hän ei tekisi niin. Yhteinen elämä on kompromissia, toisen kuuntelemista ja tukemista. Rakkaus on tekoa, ei puhetta.
Toivon että elät niin kuin itse parhaaksi näet, ei vain mitä miehesi sanoo.
Jaksamista sinulle :)

unohda äkkiä tollanen ukko! tiedä mitä se keksii muutakin tulevina vuosina...

että miehelläsi on itsetunto-ongelma tai sitten se on pohjalainen!
(näillä ei välttämättä ole mitää eroa)

Parisuhteessa ei saa alistua kiristykseen vaan asiat ovat kompromissejä.
Joskus toinen joutuu luopumaan enemmästä ja toinen vähemmän.

Ongelma muodostuu silloin jos toinen joutuu aina antamaan enemmän periksi.

Tällä elämänasenteella ja kokemuksella jota minä omaan, en taipuisi kiristykseen vaan antaisin miehen valita ottaako naisen vai hylkääkö!

Toisaalta taas sitten voisin ottaa toisen nimen jos siitä päästäisiin kompromissiin... mutta kiristykseen en taipuisi.

Kuten sinulle on aiemmin kommentoitu, niin parin tonnin sijoitukset häihin on aivan turhanpäiväistä marinaa verrattuna vuosien virheratkaisuun.

Ennustan, että menet miehen kanssa naimisiin jollain nimellä. Jos taivut miehesi tahtoon, niin et ole kovin onnellinen asian kanssa, mutta nielet sukunimen.
Vuoden parin päästä et kiinnitä asiaan mitään huomiota....

Minkä-ikäisiä muuten olette? Onko miehesi kaveripiireissään se kovaäänisin uros? Oletko ihaillut häntä vuodet kun hän on niin "karismaattinen" uhossaan. Jos tykkää alistua parisuhteessa, niin sekin on ihan ok.... älä kuitenkaan odota omaa elämää kuin vasta noin viisikymppisenä... sit onkin kovat kasvukivut kun ottaa itsenäisyyttä ja nousee miestään vasten kapinaan....

Mun mielestä tällaisiin asioihin ei muuten kannattais mielipiteitä kysellä, koska ei me ulkopuoliset osata nähdä kokonaisuutta....

ette mene naimisiin. Ne ei ole sinun rahojasi, vaan teidän yhteisiä, vai olisiko miehesi pitänyt hankkia sinun pukusi ja sinä maksat sitten loput?

En halua että meidät yhdistetään sukunimen takia yhteen. Ethän sinä mene appiukkosi kanssa naimisiin vaan miehesi kanssa.

Aikoinaan kun itse menin naimisiin vaimo otti minun sukunimeni käyttöön vaikka heillä oli paljon mukavamman kuuluinen sukunimi ja vanhempaa sukua. Meillä silloin rahat lyötiin yhteen ja vaimo maksoi pukunsa ja minä sitten juhlapaikan ruoat. On se tyhmää että alat kiukuttelemaan siitä että olet maksanut 1.20euroa häistä enemmän kuin miehesi ja vaadit sitä summaa häneltä.
Meillä vaimo maksaa ruoat ja minä asumisen. Ne rahat on yhteisiä,vaikka meillä on omat tilit.
Turhaan naimisiin menette. 2vuoden päästä te kuitenkin eroatte.

Ota ensin miehesi sukunimi häiden ajaksi vaan muutat sukunimesi takaisin tyttönimeksesi heti häiden jälkeen. Mies voi ennen häitä kiristää sinua kun tietää, että sulla on puvun hinta jo pelissa mutta tuskin ottaa häiden jälkeen eroa noin mitättömästä syystä. Ja jos ottaa niin antaa mennä sitten.

Älä käy vaihtamassa passia, etkä ajokorttia ihan heti niin niissäkin säilyy tyttönimesi eikä tule lisäkustannuksiakaan niin paljoa.

Mutta vakavasti ottaen. Jos tuollaisista asioista ei päästä yhetisymmärrykseen ennen avioliittoa, ihmettelen kovasti jos tuollainen liitto tulee kestämään.

Olet menossa naimisiin narsistin kanssa. Pelasta itsesi vielä kun voit. Hän haluaa omistaa sinut, määrätä kaikesta ja jos jokin menee pieleen, syy on taatusti sinun. Katkaise välit häneen ja pelasta itsesi, muuten itsetuntosi romahtaa kammottavassa avioliitossa ja teet selviytymistaistelua vuosia. Usko minua, olen sen helvetin kokenut. Rakkaus ei riitä, kun on sairaan yksilön kanssa tekemisissä.

Ota ensin miehesi sukunimi häiden ajaksi vaan muutat sukunimesi takaisin tyttönimeksesi heti häiden jälkeen. Mies voi ennen häitä kiristää sinua kun tietää, että sulla on puvun hinta jo pelissa mutta tuskin ottaa häiden jälkeen eroa noin mitättömästä syystä. Ja jos ottaa niin antaa mennä sitten.

Älä käy vaihtamassa passia, etkä ajokorttia ihan heti niin niissäkin säilyy tyttönimesi eikä tule lisäkustannuksiakaan niin paljoa.

Mutta vakavasti ottaen. Jos tuollaisista asioista ei päästä yhetisymmärrykseen ennen avioliittoa, ihmettelen kovasti jos tuollainen liitto tulee kestämään.

Ota ensin miehesi sukunimi häiden ajaksi vaan muutat sukunimesi takaisin tyttönimeksesi heti häiden jälkeen. Mies voi ennen häitä kiristää sinua kun tietää, että sulla on puvun hinta jo pelissa mutta tuskin ottaa häiden jälkeen eroa noin mitättömästä syystä. Ja jos ottaa niin antaa mennä sitten.

Älä käy vaihtamassa passia, etkä ajokorttia ihan heti niin niissäkin säilyy tyttönimesi eikä tule lisäkustannuksiakaan niin paljoa.

Mutta vakavasti ottaen. Jos tuollaisista asioista ei päästä yhetisymmärrykseen ennen avioliittoa, ihmettelen kovasti jos tuollainen liitto tulee kestämään.

ennen avioliittoa ei joudu jakamaan omaisuutta....

Ei voi olla totta että mieheen voi niin rakastua että luopuu omasta syntymänimestään.... ajattele hyvä ihminen ennen kuin menet tekemään moisen
virheen. Ei se mies todellakaan ole sen arvoine jos moista vaatii

Vanha sanonta sanoo, että miehestä tulee sellainen kuin isänsä ja naisesta sellainen kuin äidistään. 17 vuoden liiton perusteella olen ikäväkseni joutunut toteamaan, että juuri näin siinä käy. Minäkään en ole alun perinkään tullut appiukon kanssa toimeen muuten kuin "on ilmoja pidellyt" -tasolla, ja vuosien saatossa miehestäni tuli samanlainen sanelija ja muiden ohjailija kuin isänsäkin on ollut aina. Erohan siitä tuli.

Kirjoituksessasi on monta pointtia. Et halua, että sinua yhdistetään appiukkoosi. No, hänen kanssaan et ole menossa naimisiin. Tämä ei ole hyvä syy olla ottamatta miehen nimeä.

Se, että mies ei hyväksy muuta ratkaisua, on sanelua. Ja kirjoitat, että hän on päättänyt muitakin isoja asioita viime aikoina. Haluatko mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa? Ikä ei tuo parannusta siihen ominaisuuteen. Postilaatikossa voi toki olla vain yksi nimi, vaikka sinulla olisikin yhdysnimi.

Miksi sinä olet yksin maksanut vihkisormuksen ja pukusi? Sinäkö tässä vain olet naimisiin menossa? On halvempaa unohtaa hääpuvut ja muut kulut, kuin mennä naimisiin, maksaa loputkin, ja vielä avioerojuristit ja ositukset päälle.

Laita kova kovaa vastaan. Ilmoita, että otat oman nimesi, ja jos hän sitten peruu häät niin se on HÄNEN ratkaisunsa. Jos tuon asian takia hän peruu häät, voit vain onnitella itseäsi kun vältyit mokomalta. Jos hän siinä kohtaa on halukas neuvottelemaan, voitte jo löytää molempia tyydyttävän ratkaisun.

Kauhea appiukko jolla on mukava poika? Poika pakottaa ja kiristää. Kuulostaa tosi lupaavalta... :/

näyttää koko juttu. Jos 9v olet rakastanut miestäsi niin eihän siinä auta muu kuin alistua ottaa hänen nimensä ja elää elämä hänen rinnallaan loppuun saakka. Ei voi muuta kuin ihmetellä että millaisissa suhteissa sitä ihmiset oikein elävätkään. Sinäkö muuten olet ostanut vihkisormuksen? Kuulostaa vähän hassulle.

Ei ole kovin kummainen juttu saada "tätä vertaistukea" tuohon ruikutukseen kun kuvaa asiat yksipuolisesti ja omasta tunnevaatimuskentästään tänne palstoille.

Jos ja kun ei osaa ja kykene neuvottelemaan kahden kesken sekä saavuttamaan onnistuneita sekä kunniallisia valintoja. Tosiaan turhaa sitotua /sitouttaa muita sekä itse jatkamaan muka "rakkauden nimissä" ehdottomuutta ,itsekekskeisyyttä, peräänantamattomuutta, sopeutumattomuutta, kyvyttömyyttä ym itsessä olevia ongelmia. Myös se syyllisten etsiminen sukupolvista ja suoritetuista maksuista on vain itsensä mielen tyydyttämistä tarkoitusperissään. Eikä pyrkimystä ratkaista ongelmat.

Eroa ei voi tulla koska ette ole aviossa. Mikä on ongelma nimen saamisessa tai saamattomuudessa ? Vaikuttaa siltä että, tämä mies on pakko saada avioon jostain syystä!?

Jos appesi on tuollainen, joka ei voi tulla kenenkään kanssa toimeen, niin mieti... Sun tuleva miehesi näyttää jo samoja piirteitä, tuollaisella asenteella. Mietippäs rauhassa tulevaisuuttasi ja älä missään nimessä anna periksi, vaikka ero tulisi. Miehesi pahenee pahenemistaan, isäänsä tullut! Jos nyt annat periksi, joudut antamaan aina.

että jos mies haluaa hallita sinua jo nyt tässä asiassa, se on sitä koko avioliittonne ajan. Hui hirvittää ajatuskin, en lähtisi tuon miehen matkaan...

aiemmin. Ja mitä hitsin väliä sillä nimellä on. Olette molemmat pikkumaisia, sovitte mainiosti yhteen.

Ota miehen nimi ja pidä samalla myös oma nimesi, sekin on katos mahdollista.

Viestisi kysyy asioita, joissa mietit vain miehesi tahtoa.
Mitä SINÄ haluat? Miksi miehesi tahto on tärkeämpi kuin itsesi? Miksi pitäisi mennä VAIN hänen halunsa mukaan?

Laitettu raha ym on vain tekosyy jatkaa häiden suunnittelua. Teillä on perustavaa laatua oleva ongelma suhteessanne, se kertoo, että pairsuhteessane tulee olemaan vielä paljon vaikeuksia. Miksi mennä naimisiin ennen kuin nämä asiat on selvitetty?

Älä ala miettimään mitään kepulikonsteja, koska niiden käyttö ei pureudu siihen syvimpään ja todellisimpaan ongelmaan: teillä on paha kommunikaatiokatkos, josta sukunimiasia on vain näkyvin.
Teidän on pakko selvittää tämä asia ennen häitä tai olla menemättä nyt naimisiin.

Entäs jos olisitte erillänne hetken aikaa ja pohtisitte kumpikin mitä elämältänne haluatte? Miehesi voisi myös miettiä mikä on elämässä tärkeää ja mitä hän on siihen valmis panostamaan.

Dr Phil sanoo sen aika hyvin: pahempaa kuin olla vuosi huonossa liitossa, on olla huonossa liitossa vuosi 1 päivä.
Teidän liittonne tarvitsee nyt ravistelua ja puhumista.
Muuten tulet olemaan onneton ja ehkä päädytte eroonkin. Jos joudut taipumaan miehesi tahtoo, tulet katkeroitumaan hänelle siitä, että hän pakotti sinut tähän. Jos teet vippasjuttuja, miehesi katkeroituu sinulle. Eli ainoa vaihtoehto on rehellinen keskustelu ja/tai häiden peruminen (tältä osin).
Jos et nyt pohdi asiaa kunnolla loppuun, olet onneton loppusuhteen ajan...

Jos miehesi on noin pikkumainen, että peruisi häät sukunimen takia, niin ei kannata haaskata enempää aikaa. Eikä se ole mikään syy mennä naimisiin, että on jo hääpuku ja sormus valmiina. Naimisiin mennään rakkaudesta.

Hänen sukunimensä, Hänen sukunsa, Hänen postilaatikkonsa ja Hänen kontrolli Sinusta. Mutta Sinä et vaikuta tärkeältä sitten tippaakaan tai Sinun kanssasi naimisiin meno. Itse en olisi tuollaisen ihmisen kanssa, vaikka jotain rakkauden tunnetta olisikin. Mutta jos nyt et halua erota, niin ei kai se auta kuin koittaa puhua miehellesi rehellisesti miksi et halua pelkästään hänen nimeä ja koittaa ehdottaa edelleen esim. yhdistettyä nimeä, vaikka niin, että sinulla on kaksi sukunimeä ja hänellä yksi. En tunne lakia tarkkaan, että en tiedä tulisiko jokatapauksessa, mutta voit ehdottaa että mahdollisien tulevien lapsien nimi olisi pelkästään hänen sukunimensä.
Niin ja jaan muuten postia. Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaksi nimeä postilaatikossa olisi teiniä. Varsinkin, jos edes toinen on yhdistelmä. Enemmän siitä tulee mieleen, että aikuiset ihmiset on menneet yksiin ja kumpikin on arvostanut siinä elämän vaiheessa niin omaa, kuin toisenkin nimeä.

Täällä moni kehottaa sinua eroamaan, mutta ei nimiongelman takia kannata. Uskon teidän kuitenkin rakastavanne toisianne ja olevan tosissanne avioliiton suhteen. Miehestäsi tehdään täällä turhaa sovinistia ja sinua kunnioittamatonta.
Tiedän mistä puhut, koska itselläni on samankaltainen ongelma. Tosin tuleva appeni on mitä parhain appi ikinä!
Asia on niin, että mieheni sukunimi on yksinkertaisesti ruma. Omani on suht harvinainen, identiteettiini kuuluva pohjoisesta tuleva nimi, niinkuin minäkin!
Miehelleni olisi kuitenkin tärkeää että ottaisin hänen nimensä, mihin ajatukseen en ole ainakaan toistaiseksi tottunut. Kerroin hänelle että nyt eletään 2000-lukua, ja avioliitto ei ole yhtäkuin naisen nimen vaihto, vaan paljon laajempi instituutio.
Todennäköisesti tulen pitämään oman nimeni, ja mieheni saa siihen tyytyä.
Mieheni ei ole uhkaillut häiden perumisella. Hän on kaikinpuolin hellä ja kuunteleva mies, mutta ilmeisesti tämä sukunimiasia tuntuu olevan monelle miehelle niin tärkeä ja ainoa asia mihin avioliitto perustuu. Aion ehdottaa hänelle, että "herättäisimme yhdessä henkiin" hänen mummonsa erittäin kauniin nimen. Saa nähdä miten käy...

Luulenpa että olet sairastunut tautiin nimeltä läheisriippuvuus. Ei ole rakkautta tuollainen.
Omapa on valintasi mutta jos nyt hetkeksi otat ne pinksut kakkulat pois nenältä ja luet oikeesti ihan rauhassa tuon kirjoituksesi uudelleen...

Tosiasioiden näkeminen/ myöntäminen ei todellakaan ole helppoa mutta se kannattaa, olen ihan itse kokenut. Ja selitellyt, justiinsa noin kun sinäkin, ja vielä pahemminkin. Kyllä ihminen osaa olla tyhmä.

Silloin kun itsellä tuli järki päähän ja muutto, ei todellakaan kiinnostanut enää kuka on maksanut ja mitä. Pääasia kun pääsi ehjänä ja hengissä pois.
Raha kun ei kuitenkaan ole se tärkein pointti...

Kaikkea hyvää valitsemallesi tielle, olkoon se sitten mikä hyvänsä.

Ja muistetaas vielä että ihan itse henkilökohtaisesti ihminen on vastuussa elämästään ja olosuhteistaan. Vain ja ainoastaan, ei kukaan muu.

älä mene naimisiin sinäkään jos jo pelkkä nimi aiheuttaa uhkaa häiden toteutumiselle. Järki käteen jos sitä on.

Jos tällainen asia laittaa kirjoittamaan näin pitkän jutun niin PERUKAA HÄÄT!!!! Seuraava vastaantuleva vastoinkäyminen tai ongelma voi olla OIKEASTI ongelma. Jos oikeasti rakastaisit, et edes miettisi tätä asiaa. Oikeesti. Aikuisten oikeesti.

Ette ole selvästikään kypsiä avioliittoon. Tiedän, että sen myöntäminen vaatii kypsyyttä. "Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu.." Kuka tässä erosta nyt on puhunutkaan: aika outoa, että rakkausavioliittoa solmimassa oleva edes mainitsee sanan ero!!! Voittehan te vain olla menemättä naimisiin, jos kerta nimiasia on nyt sitten elämänne suurin ongelma.

Sääliksi käy ihmiset, jotka tekemällä tekee itselleen ongelmia!

Olette varmaan käyneet keskusteluja sukunimiasiasta moneen kertaan
ja miettineet asiaa joka kantilta,
mutta mietipä vielä sitä, että kuinka paljon tuleva miehesi todella rakastaa sinua,
jos hän on valmis perumaan häät vain(?) sen vuoksi, ettet ota hänen sukunimeään!

Ymmärrän, että ero tuntuu aika omituiselta tässä tilanteessa, kun olette jo yhdeksän vuotta olleet yhdessä,
ja hääjärjestelytkin ovat jo hyvässä vauhdissa - varsinkin, kun syynä on vain sinun sukunimivalintasi.

Minä en suostuisi miehen sukunimeen vain siitä syystä, että mies niin tahtoo.
Voi olla, että olisin jopa valmis sujauttamaan vaivihkaa estettömyystutkintalomakkeeseen tulevaksi nimekseni oman tyttönimeni (vaikka sitten vain miehen sukunimen eteen).
Kun se miehelle häiden jälkeen paljastuu, tuntuu uskomattomalta, että hän olisi valmis eroon sen vuoksi.

Toivon kuitenkin, että saatte asian ratkaistuksi rehellisin keinoin.

Onnea yritykseen :)

Oletkos ajatellut mitä muita ns määräyksiä jatkossa tulee ja jotka vaan kuuluu olla näin??!!

Jos häät kuitenkin pidätte...sinuna ottaisin 2-osaisen nimen. Voit käyttää Virtanen-Jokinen jos haluat..tai pelkkää Virtasta tai jopa sitä Jokista. Jos se ero sitten myöhemmin tulee...voit pelkällä ilmoituksella siirtyä takaisin tyttönimesi käyttöön.

Järkiratkaisu...vähän samanlaisessa tilanteessa ollut ;=)

...nimeä minäkään...

Nimesi on osaa identtiteettiäsi, sitä kuka olet! Sinun pitää itse nimestäsi päättää! Minä en aio ottaa avomieheni nimeä jos/kun menemme naimisiin. (Meillä on jo sormus hankittuna.) Saimme äskettäin yhteisen vauvankin, ja ilmoitin, että vauvalle tulee sukunimeni, piste. Avomiehelläni on ja erikoinen nimi, minulla ei. Hän saa otta nimeäni kun menemme naimisiin, tai pitää omansa.

Ei sinun pitäisi edes kokea, että joudut perustelemaan valintaasi, onhan kyse sinun omasta nimestäsi.

Minä näen tässä riidassa muutakin kun nimestäsi riitelyä. Miehesi haluaa suhteessanne valtaa... Hän haluaa päättää kaikesta, myös sellaisesta asiasta josta pitäisi pystyä neuvottelemaan tai joista ei ollenkaan pitäisi joutua neuvottelemaan. Tässä vaiheessa se on kyse nimestäsi, huomenna ehkä hiustyylistäsi tai vaatteistasi... "There is nothing that predicts the future behaviour as well as past behaviuor", sanoo tuttu psykologi.

Tässä on nyt hyvä tilanne näyttää kaapin paikkaa! Voit värjätä hääpukuasi ja käyttää sitä juhla-asuna ja vihkisormusta voit käyttää oikean käden sormella, vaikka juhliaksesi vahvuutesi naisena!

nimi ja jos se ei miehellesi käy, niin peru häät.

Miksi ihmeessä vaihtaa nimeä kun menee naimisiin? Jos mihen rakkaus on kiinnin nimen vaihtamisesta, se ei ole kestävää. Kyse on vaan omistamisen halusta. Pidä kiinni omasta näkemyksestäsi - nimi on hyvin henkilökohtainen asia.

Itse menin naimisiin nuorena ja tuolloin 80-luvun alussa ei ollut mahdollista pitää omaa sukunimeään. Yhdysnimi olisii ollut liian hankala, koska minulla on pitkä etunimi ja molemmat sukunimetkin olivat kaksiosaisia ja pitkiä. Otin mieheni nimen. erosimme yli 20 vuoden avioliiton jälkeen miehen pitkäaikaisen pettämisen tultua ilmi. Yhteinen sukunimi tuntui suorastaan rienaukselta. Minua oksetti jo sen kirjoittaminenkin. En kuitenkaan halunnut ottaa tyttönimeänikään takaisin - olinhan koko aikuisen ikäni käyttänyt avioliiton kautta saamaani nimeä. Päädyin ottamaan suvussamme olleen nyt jo kadonneen nimen. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni ja kaksi aikuisista lapsistani otti myös saman sukunimen.
Jos olisin voinut aikanani pitää tyttönimeni, olisin varmaankin edelleen samanniminen.

Haluan kuitenkin sanoa kaikille naimisiin meneville naisille - älkää vaihtako nimeänne. Ei se rakkaus voi siitä olla kiinni. Jos mies ei sitä kestä, ei hän kestä sitä kaikkea muutakaan, jota avioliitto tuo mukanaa. Pohjimmiltaa kyse on huonosta itsetunnosta ja joka ei pysty rakastamaan itseään, ei voi rakastaa toista.

Kuule, jos miehesi halu sitoutua sinuun avioliitossa on nimestä kiinni, niin mieti nyt hyvä ihminen vielä kerran että HALUATKO SINÄ sellaisen miehen kanssa naimisiin...?

Ei kyllä nimittäin kovin kypsältä tai vakavalta kuullosta toi miehesi vakintuumisen halu jos vain tuosta on kiinni. Jos olette olleet noin kauan yhdessä niin miksi ylipäätänsä mennä naimisiin? Olkaa yhdessä ja nauttikaa suhteesta sellaisenaan, ei se avioliitto mitän tuo tai vie mitä ei pysty lakimiehen käynillä muutenkin järjestämään eikä se tee suhdettanne "vakavammaksi" tai "turvallisemmaksi", mikäli mies joskus lähtee niin hän kyllä tekee sen olette naimisissa tai ette.
Et voita mitään menemällä naimisiin joten anna oll ja nauti suhteestanne niin kuin se on nytten!

"(muuten näyttää liian teiniltä)"

nimenomaan noin. no eipä siinä mitään kun miehen sukunimi kehiin ja sillä pihvi. mitä hiton väliä sillä on yhdistetäänkö sinut appiukkoon vai ei. voin olla nimittäin aika 100% varma että miehesi mielipide ei muutu, joten ei kai sitä ratkaisia tarvitse sitten pahemmin pähkäillä.

on tullut täällä vastaan. Esim. se että aina jokaisessa suvussa on yksi mustalammas. Tässä tapauksessa se on siis appiukkosi. Unoha se. Sinä todellakin menet miehesi kanssa naimisiin, et appiukkosi. Jos sukunimi on harvinainen, niin kannattaahan se nyt ottaa omakseen. Suhteessa kuuluu todellakin tehdä kompomisseja ja tehdä puolin ja toisin toisensa onnelliseksi. Jos mies tahtoo että otat nimen, ota se. Jos mies yhtään rakastaa sinua, hän tekee tämän jälkeen varmasti vastapalveluksen sinulle. Tosin, kuulostaa siltä että miehesi on täysurpo jos hän ei suostu edes keskustelemaan kanssasi asioista.

Itsekin tiedän monia jotka ovat pitäneet oman nimensä ja tai ottaneet 2-osaisen nimen.

Kuulostaa kyllä sen verran vaikeelta koko homma, että jos ette pysty yhdessä käymään asiaa läpi ja selvittämään tilannetta, erotkaa. Jos joku nimiasia on noin vaikea selvittää niin mitenkäs sitten kun lapsia on ja ollaan oltu jo 10 vuotta naimisissa? Viimestään sillon tulee ero sen takia, kun maito on väärällä hyllyllä jääkaapissa.

Ja puku asia ja vihkisormus. Voit pitää kummatkin vaikka eroaisittekin. Voit säilyttää niitä seuraavaan kertaan tai myydä eteenpäin. Voi hyvä ihminen oikeesti: ajattele järjelläsi tätä asiaa.

Kyllä teillä nyt tuntuu olevan muitakin ongelmia. Olette asuneet 9 vuotta yhdessä ja teillä on vieläkin miehen ja sinun rahat.

Ja jos ukaasi on tuo, niin oikeasti, luuletko että miehesi sinua oikeasti rakastaa ja kunnioittaa. Näkyykö tuo dominointi jo muutenkin suhteessanne. Luulisi tulleen jo ilmi.

Jos olisin vastavassa tilanteessa ehdottaisin ensin, että otan oman sukunimeni ja tulevat lapset jaetaan molempien nimille entten-tentten. Jos tämä ei kävisi, olisi kai aika jatkaa matkaa yksin toivoen että joskus löytäisi sen oikean, TASAVEROISEN kumppanin.

mennä naimisiinkaan. Itse sanoisin tuollaiselle ukolle, että sitten jatketaan näin, jollei nimiasia selviä. Pidät pukusi siihen asti kunnes ukko heltyy ja sormuksen myös.

Toisaalta en itse kyllä jaksais tuollaista katsoa. Mieti mitä se sitten on, kun teillä on lapsia ja mies ei jousta missään. Lapsetkin saavat vielä karmaisevat nimet suvun perinteen mukaan :)

Olin itse samassa tilanteessa reilut 20 vuotta sitten. Olin päättänyt että otan oman nimeni ja kerroin tästä häitä edeltävänä päivänä, tuleva puolisoni totesi minulle että häitä ei tule. Mutta me pääsimme komromissiin, otin kaksoisnimen ja se sopi myös puolisolleni.
Mutta oletko miettinyt tilannetta että menette rakkaudesta naimisiin, jos kun tuon tekstisi luin niin tuleva puolisosi on näyttänyt "kyntensä" tässä vaiheessa niin oletko miettiyt mitä se on tulevaisuudessa, kasvaako hänen määräysvaltansa ja sinä jäät tossun alle.
Itse olen tavallinen rämäpää, en alistu toisen tahtoon, teen oman valintani, vaikka tuossa sukunimessä teimme noin, mutta muuten en ole jäänyt toisen varjoon.
Kerroit että tulevalla puolisollasi on harvinainen sukunimi, oletko tullut miettineeksi että ehkä puoliso haluaa myös ottaa sinut sukuunsa sen sukunimen kautta, itselleen hän sinut ottaa eikä isälleen.
En minäkään ollut ex-anoppini (me erosimme puolisomme kanssa reilut vuosi sitten) väleissä mutta silti minulla kulki ja kulkee edelleen entisen puolisoni nimi mukana.
Kerrot meneväsi naimisiin rakkaudesta, onko tunne molemminpuolinen?
Ehkä teidän on parasta istua yhdessä pöydän ääreen ja keskustella asiasta, laittaa plussat ja miinukset paperille.
Ja noiden häiden maksamisesta, niin ehkä olisi parempi että olistitte maksaneet ne yhdessä ja tehneet sopimuksen kirjallisesti niin ei tule mitään riitoja maksamisesta. Oletko miettinyt että ehkä avioliitossa voi käydä myös niin, sinä maksat kaikki ja puoliso ei mitään, entä jos rakkaus loppuu, ja huomaat että erossa menee kaikki puoliksi, yleensä, jos ei avioehtoja tms. jolla pystyt osoittamaan että olet osallistunut suurimmaksi osaksi erilaisten kustannusten maksajaksi.
Toivon kuitenkin että pääsette asiassa yhteisymmärrykseen ja oli tulos sitten mikä on, avioliitto, jatkatte nykyistä avoliittoa tai päädytte eroon. Mutta miettikää asiaa kaikintavoin ettei käy niin että avioliiton solmittuanne huomaatte että se ei toimi. Suurempi murhe se varmaan on kun tämänhetkinen nimiongelma. Tottakai nimi, se on osa sinua ja haluat kuljettaa sitä mukanasi, eli tässä kohtaa nyt sinun ja tulevan puolisosi tahto, halu, tässä on myös jos voi sanoa alamäki joka liittyy avioliittoon.
Sinun kannattaa myös miettiä mitä haluat, haluatko tulevan puolisosi ja hänen sukunimensä ja mahd. olla tossun alla, vai haluatko selittää puolisollesi miksi haluat pitää oman nimesi ja rakastat häntä silti.

Kaikke hyvää teille

ei oo todellista.. :(
mikä noita ukkoja vaivaa.

sukunimenä ja miehellä Karvonen, niin et vaihda, mutta jos olisi toisinpäin niin varmasti vaihtaisit.
Näinhän suomalaiset naiset tekevät päästäkseen eroon suomalaisesta nimestä ja ottavat hyvin nopeasti ruotsalaisen nimen.

Hyvä se on ennen vihille menoa tietää, että on naimassa telaketjufeministin. Ero ja heti. Etsi itsellesi nainen parisuhteeseen, jossa saatte olla niin tyttönimisiä että......

Kun meille tuli eteen tuo nimenvalinta tai siis tulevalle vaimolleni, niin meillä kävi juuri toisinpäin. Minulle oli ihan sama minkä nimen hän ottaa tai pitäköön omansa, asialla ei ollut mitään väliä minulle. Vaimoni ryhtyi haukkumaan minua munattomaksi kun en edes saa vaimolle omaa nimeäni!!! Olimme tosin riidelleet koko ajan muutenkin ja olisinpa tajunnut tuolloin viimeistään lähteä juoksemaan karkuun. Avioliitto kesti 8 kk ja nyt on eropaperit sisällä, ei tosin nimestä johtuneet mutta kuitenkin. Ai niin..vaimoni piti sen oman nimensä eli ei tarvitse hänen vaihtaa passia ja ajokorttia kun ero astuu voimaan.

Hei

Anpa sinulla pulmallinen tilanne. Mutta muistuttaisin sinua kuitenkin siitä, että olet menossa miehesi kanssa naimisiin, et hänen inhotus isänsä kanssa. Et sinä voi hänen käytökselleen mitään. Yritä unohtaa piip appesi ja keskity siihen ihanaan päivään. Kerran se vaan eletään. Ja varmasti harmittaa jälkeenpäin jos päivä on mennyt pilalle yhden asin vatkaamisen takia. Ja on varmasti ymmärrettävää jos miehesi on pahoillaan, että JOS teet oman sovelluksen sukunimestäsi hänen selän takanaan.

Eipä ne minunkaan häät menneet kuten piti. Kaasot petti lähes kaikki lupauksensa ja ohjelmia ei pahemmin ollu! Josta olin TODELLA pettynyt. Enkä minäkään nyt liioin pidä apestani. Hän on sellainen tuli ja leimaus. Aina suuttuu kaikesta. Eikä minun äitinikään taida olla maailman paras anoppi miehelleni. Silti vaihdoin ylpeänä ja onnellisena sukunimeäni häissä. Enkä kadu sitä pätkääkään. (Ja mulla oli vielä erittäin harvinainen suojattu sukunimi. jonka saa siis VAIN kun syntyy sukuun tai avioituu meidän suvun poikien kanssa)

Keskity nyt olennaiseen: Tee päivästä onnellinen ja unohtumaton!

Tsemppiä häihin.

ps. minäkin maksoin KAIKEN häissämme. (mies makso vain oman pukunsa vuokran) Tosin tämä oli etukäteen sovittu, koska mulla oli säästössä tuhansia euroja häitä varten :)

Onnea päiväännne

T: Eräs rouva ja pienen pojan onnellinen äiti 1978.

No johan on. Kannattaisi kyllä tarkkaan harkita haluatko tuollaisen miehen kanssa ollenkaan naimisiin! Nimiasia on sinun asiasi, ei miehen tai muun suvun.

Miten hääjärjestelyt ovat jo noin pitkällä, vaikka ihan perusasiat ovat selvittämättä? Meillä ainakin puhuttiin ennen maistraattivisiittiä kaikki selväksi: että pidän oman nimeni, mahdolliset tulevat lapset voivat olla isänsä nimisiä ja että miten hoidetaan lakiasiat. Nehän nyt ensimmäiseksi selvitetään!

Missä ovat rakkaus, ymmärrys ja toisen arvostaminen? Ne ovat parisuhteen peruspilarit! Jos niitä ei suhteestanne löydy nyt, niin ei niitä tuo mikään hääjuhlakaan. Rakkautta, ymmärrystä ja arvostamista ei ole toisen lannistaminen, kiristäminen eikä epätasa-arvo!

Mies perukoon häät. Hääpuvun ja sormuksen saat myytyä ja jos mies on yhtään järkevä, hän kyllä osallistuu omalta osaltaan muihin jo maksamiisi kuluihin.

Onnea rakkaudelle

Inhottava tilanne, mutta et selviä tuosta "taistosta", ellet laita kovaa kovaa vastaan. Itse saattaisin uhata erolla, mikäli mies ei edes suostu keskustelemaan noin tärkeästä asiasta. Mutta siinä on omat riskinsä, sillä sitten se ero voi ihan oikeasti tulla. Tosin sitten ainakin tiedät, ettei mies ole ollut tosissaan yhtenäkään vuonna noista yhdeksästä. Ei rakkaus noin vain sammu.

Toisaalta vähin, millä voit näyttää miehelle tympääntyneesi, on se, että teet kotinne sisällä eron mieheesi, muutat toiseen huoneeseen nukkumaan, laitat ruoan vain itsellesi, peset ainoastaan omat pyykkisi jne jne.

Mutta lapsellisiahan nämä keinot ovat. Tosin ei miehesikään ole sen fiksumpi uhkaamalla häiden peruuntumisesta, mikäli et suostu hänen sukunimeensä. Ja jos se siitä yhdestä postilaatikosta on kiinni, että siinä pitää olla vain yksi nimi, niin hommatkaa molemmat omat postilaatikkonne. Pääsette siten kaikista helpoimmalla.

Olet saanut muilta hyviä neuvoja olla pelkäämättä sitä häiden peruuntumista. Luultavasti et saa aivan kaikkia häihin tuhlaamiasi rahoja takaisin, mutta suurimman osan kyllä. Ja jos miehesi oikeasti peruu häänne, lähde pois. Siinä tapauksessa hän ei todellakaan ansaitse sinua. Sinun tehtäväsi ei ole anella häneltä armoa. Etsi itsestäsi se vahva nainen (sillä jokaisessa meistä asustaa sellainen)!

Jos hän todella rakastaa sinua ja haluaa naimisiiin kanssasi (rakkaudesta sitä yleensä naimisiin mennään?) niin tuskinpa pitäisi sukunimellä olla mitään vaikutusta yhtään mihinkään. Jos hän todellakin ei aio mennä kanssasi naimisiin VAIN nimen takia niin silloin pitää olla jo jossain muussakin vikaa.

""Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu, koska menen naimisiin rakkaudesta, vaikka nyt vähän alamäkeä onkin ilmassa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, enkä voi kuvitella elämää ilman miestäni.""

Niinpä, SINÄ menet rakkaudesta naimisiin, mutta miten on miehesi laita? Sukunimen takia??

Harkitse nyt tarkoin oletteko aivan tasavertaisia suhteessanne, minulle itselleni tuli sellainen kuva suhteestanne, jossa mies päättää kaikesta tai ainakin toimii niin, että asiat menevät hänen pillin tahtiin.

Jos kumminkin käy niin, että ette pääse yhteisymmärrykseen niin älkää menkö naimisiin, eihän se sitä tarkoita, että teidän pitäisi erota kokonaan.

Älä nyt ihmeessä mene tuollaisen kanssa naimisiin. Tuosta ei tule mitään muuta,kuin ongelmia.Jos sinä nyt alistut,saat jatkossakin varautua siihen, ettei sinulla ole mitään päätösvaltaa missään asiassa. Jos mies alistaa sinua jo ennen avioliittoa niin miten sitten kun olette naimisissa?

kanssa naimisiin. Sillä jos menet nin kusessa olet loppuikäsi. Älä luule, että hänen määräilynsä aikaamyöten vähenee, päinvastoin, Tulevaisuudessa sun tekemisistäsi ja menemistäsi sekä kaikista muistakin asioistasi joita saat tehdä märätään. Miesystäväsi on kuin kiukutteleva pikkupoika, joka ei anna periksi omasta päätöksestään, vaikka niin tulisi tehdä jo rakkaudenkin tähden. Sitä vaan ei taida miesystävältäsi riittää sinulle, vaan vain hänelle itselleen. Mieti tarkkaan, ettei sitten jälkeenpäin harmita.

Onnea parisuhteelle, ellei siltä mulkulta löydy tuon vertaa joustavuutta edes omiin häihinsä.

Niin kauan kun naiset alistuvat heille tärkeissä asioissa miehen tahtoon, niin meillä Suomessa naisten pahoinpitelyt jatkuvat. En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka suostuvat holhokeiksi ja miehen kontrollin alaiseksi (en myöskään ymmärrä sitä toisin päin).

Suomesta löytyy edelleen paljon miehiä, jotka oikeasti kuvittelevat hallitsevansa naisia. Kyllä avioliiton täytyy perustua tasa-arvoon ja molempien kunnioittamiseen. Turvakodit ovat täynnä alistettuja naisia, jotka vasta pitkän terapian jälkeen ymmärtävät oman arvonsa. Oletko sinä yksi heistä?

Ihan sama kumman sukunimi on. Naimisiin ei ole edes pakko mennä. Yhdessä ollaan rakkaudesta. Mutta minusta tuntuu että haluatte syyn perua häät? vai kuinka?
Vaikuttaa typerältä koko riitanne.

Joskus ihmettelen miten tyhmiä ihmiset oikein on, tehdään riitaa, vaikka sille ei olisi mitään syytä. Tai syy on muuten vaan ihan turha. Eikö yhdessäolo ja sopu olisi paljon antoisampaa...????

IHMETTELEN...

Tosi hankala tilanne sulla!! Ite varmaan lähtisin. Ajattelisin, että pitäkööt sukunimensä. Pidä puolesi! Ei sinun kuulu tehdä kaikessa niin kuin muut sanovat!!

niin rakastaako hän sinua todella ehdoitta? vaikuttaa siltä, että tämä mies ei sinua rakasta vaan haluaa alistaa sinut. mieti, haluatko sitoa itsesi sellaiseen mieheen, joka vain haluaa alistaa sinut oman mielensä mukaan. jos hän ei välitä sinun mielipiteestäsi, hän ei todellakaan rakasta eikä ansaitse sinua. häiden peruminen on kuitenkin pieni hinta siitä, että joutuisit ehkä kärsimään lopun elämääsi.

Minun mielestäni asiasta on turha ottaa suurta murhetta. Rakastat miestäsi on nimi mikä hyvänsä. Minä ottaisin sukunimen ehdottomasti, varsinkin kun se on harvinainen. Vähät appiukosta. Teiltä se ei saa nimeä eikä rakkautta pois.

Nyt sulla on vielä tilaisuus perääntyä. Toi on mun mielestä tosi hälyttävää käytöstä mieheltä. Jos meet naimisiin sen kanssa, paluuta ei ole. ÄLÄ ALISTU! suosittelen, että lähe lätkimään! Hääpuvun ostit turhaan, mutta se on kuitenkin pieni ongelma, verrattuna siihen mitä sulla on edessä (jos otat sen miehen).

Ei se nimi miestä/naista pahenna ellei se nimeä....

Miehesi haluaa valtaa ja haluaa päättää kaikesta. Tänään nimestäsi, huomenna vaatteistasi ja kampauksestasi, ylihuomenna kavereistasi...

Tuttu psykologi on kerran sanonut: "There is nothing that predicts future beaviour as well as past behavuoir".

Värjää hääpukusi lepiväriseksi ja käytä sitä juhla-asuna. Laita sormus oikean käden sormelle ja käytä sitä symbolina siitä, että olet ihminen jonka mielipiteet ovat tärkeitä - yhtä tärkeitä kun muitten.

Minä en ikinä ottaisi avomieheni nimeä, ja olenkin sen jo ilmoittanut. Vauvakin sai nimeäni. Nimi on osaa identtiteettiäsi, ja sen takia sinun päätettävissä!

Jos miehesi uhkaa perua häät, hän ei niitä halua edes pitää, totesi avomieheni äsken.

ÄLÄ ANNA PERIKSI!

miesten kustannuksella.

taitaa ainoastaan olla tuleva appesi.
Jos tämä nyt on edes ihan tosissaan kirjoitettu juttu... ;-)

Pelkkä sukunimikö hänestä muistuttaa...eikö tuleva miehesi, appesi poika muistuta hänestä??
Jospa miehesi on periaatteen mies ja haluaa antaa rakastamalleen naiselle, tulevalle vaimolleen oman sukunimensä, harvinaisenkin ja näin taata, että myös hänen tulevat lapsensa saavat isänsä nimen!
Ja tekee tämän vielä isäänsä uhmaten, uskoen avioliittoonne, rakkauteenne!!!

Erottaisitko myös lapsesi isoisästään???

Lisäksi tuo sukunimen valinta avioliitossa,on aika uusi asia, valtaväestön keskuudessa. Onko se niin suuri kynnyskysymys sinulle, että uhraisit jopa mahdollisen avioliittosi...ehkä ainoan tilaisuuteesi purjehtia avioliiton auvoiseen satamaan...vai haluatko uhmata...ja joutua myrskyävälle merelle...yksin seilaamaa!!

Mietippä kaksi kertaa!

Ja se toinen asia; sinun joutuminen maksumieheksi, jos häitä ei tule.
Vanha käytäntöhän on ,että morsiamen suku maksaa vaikka häät tulevat...;)
Ehkäpä myös puvulle löytyisi myöhempää käyttöä, jos häät peruuntuu siksi, että kyse on vain siitä kuka sanoo viimeisen sanan...!!!...???
Ja älä missään nimessä mene edes vihjaamaan miehelle tuosta "maksumies" asiasta!!

Ota appesi vastaan haasteena, näytä että kanssasi voi tulla toimeen...jokaisella on heikko kohtansa...heikot hetkensä...sinä varmaan pystyisit ne löytämään.Tuollaisella luonteella, jos haluaisit tosissasi?
Tietysti jos olet sulhasesi vanhemmatkin(vaimo kai täysin miehensä vallan alla) tuntenut myös kauan, olet kai osaltasi antanut itsestäsi tietyn kuvan...jota on vaikea muuttaa!

Joskus asiat ratkeavat kuin itsestään...joskus toisen on pakko joustaa!!!

hei
pitäisi olla vain yksi sukunimi laillinen suomessa. Ei siis kaksoisnimiä eikä kummalla
kin oma nimi. Jos mä olisin menossa naimisiin, mä ottaisin kyllä mukisematta miehe
ni sukunimen, en ottais kaksoisnimee enkä takuulla omaa sukunimeäni.
Mun isonsiskon appiukko on kans aika tyhmä ukko, mutta ne 2 tulee hyvin toimee
n keskenään, mä vihaan siskoni miestä yli kaiken ! heillä on 3 alle kouluikäistä poi
kaa, keskimmäinen on vammainen, mutta hän vain kehtaa pahoinpidellä lapsiaan,
ja vieläpä todistajien läsnä ollessa, kukaan ei vaan tee mitään ! jos mun isäni olis
tollanen paska niin mä sanoisin itteni heti irti siitä et se olis mukamas mun isä.

Voin vain kuvitella millainen nimiriita teille tulee tulevaisuudessa, kun lapsia hankitte, jos tämä tilanne on jo tässä pisteessä.

Mieti itse, tahdotko oikeasti alistua. Sinulla nimittäin on myös sanavalta suhteessasi. Et ole mikään orja, joka tottelee käskyjä, ellet sitä itse tahdo.

Jos tuollaisesta tulee kiistaa ota ero, ei liittonne kumminkaan jatku tuonjälkeen kauaa joten turha mennä naimisiin.

Oma mielipiteeni on, että naimisiin ei kannata tuossa tilanteessa mennä. Ties mitä miehestä myöhemmin tulee ilmi, jos tilanne on nyt tuo. Kyllähän se "turha rahanmeno" harmittaa, mutta se on mielestäni pientä, jos sen rinnalla säästyy ties mieltä. Kuvauksen perusteella mies vaikuttaa tosiaan aika epäilyttävältä. Mielestäni varoituksen merkit ova ilmassa. Tämän perusteella on siis turha valittaa, jos kaikki on sitten pielessä jo lyhyen avioliiton jälkeen ja mies kontrolloi naista, mitä näyttää jo nyt tapahtuvan. Mielestäni kenenkään ei pidä mennä naimisiin, jos vähänkään epäröi. Näin säästyy paljolta tuskalta. En myöskään ymmärrä, miksi kyseisen parin tapauksessa pitää ylipäätään mennä naimisiin. Eikö nykyinen tilanne ole hyvä ? Parempi säilyttää vapaus, jos mies vähänkään epäilyttää. Toista voi rakastaa vaikka ei olisi naimisissa. Siis minusta häät pitää perua, mutta yhteiselämä voi silti jatkua nykyiseen malliin tai sitten ero.

Parisuhde ei ole pelkkää haihattelua kun aloitetaan elämän kestävä parisuhde siinä pitää jomman kumman mieluiten tietenkin molempien yhteistuumien edetä eteenpäin
ja nyt näyttäisi sinun mielipiteesi jääneen vaille riittäävää painoarvoa yhteisissä asioiden valinnoissa. Tuleva miehesi edustaa suomalisittain ja miksei maailman laajuisesti mennyttä kuin nykyistäkin maailmaa joten asia lienee ihan normaali. Parisuhteessa ei liene pahitteeksi jommankumman puolisoista olevan sen jolla ns. kykyä ilmaista "kaapinpaikan" joten sinä voit miettiä asian merkitystä asiaa kantiltasi kannattaako jatkaa ja valita tilalle muunlainen ihanne miesi jolla ei ole vahvaa selkänojaa johon nojata elämän myrskyissä. Valinnan teet sinä sillä myöhemmin asian merkitys lienee selvinnyt sinulle miksi hän ei näe asiaa niin kuin sinä näet. Mieleeni tulvii kaikenlaisia ajatuksia esim. miten pitkään olette seurustellut kun asioiden nykyinen sukunimi asia ryöpsähtää seinänä eteesi näin tärkeäksi tälläisellä hetkellä vaa an kieleksi liekö tapasi toimia näin tärkeissä asioissa? Millainen olikaan se ihanne kumppanisi...

Jos miestä ei kiinnosta sinun mielipiteesi ei hän ole sinun arvoisesi. Sano miehellesi että hänen pitää ryhtyä ajattelemaan sinua tai muuten et voi elää hänen kanssaan. Minäkään en aio vaihtaa sukunimeäni kun sitten joskus menen naimisiiin. Kuinka paljon miehesi rakastaa sinua jos sukunimi on hänelle tärkeämpi kuin sinä. Tiedän että pitkän parisuhteen lopettaminen on vaikeaa ja aluksi raskasta, mutta kannatan silti eroa jollei miehesi tule järkiinsä. Hääpuvun voit pitää itselläsi odottamassa tai myydä.

kun vielä voit!! Jos nyt todellakin aiot viettää ne häät, niin tee edes avioehto, että voit sitten vuoden päästä erota helpommin. Hääpuvusta saat saman rahan nyt tai häiden jälkeen, joten sillä ei ole mitään väliä. Vähän kun vielä odottelet, niin kuvioihin tulee mukaan uhkailu, jos ei se tehoa, niin saatatpa vielä saada nyrkistäkin.

Jos appiukko on mielestäsi sietämätön, niin en suosittele avioliittoa. Miehesi on nimittäin saanut käyttäytymismallinsa isältään, tottakai. Ja aikaa myöten hän varmaankin muuttuu yhä enemmän isänsä kaltaiseksi.

Jos hän rakastaa sinua, nimellä ei ole väliä.

Hei,
Meillä keskusteltiin pitkään ja hartaasti samasta asiasta viime kesänä ennen omia häitämme.
Mieheni mielestä perheellä pitää olla yksi nimi,mielummin miehen.Minä kuitenkin pidin pääni,ja pidin oman nimeni.
Sain mieheni kuitenkin rauhoittumaan asiassa lupaamalla,että lapset saavat hänen nimensä.
Kysy sinäkin,mitä mieltä hän tälläisesta mahtaisi olla.Oma nimi on jokaisen henkilökohtainen valinta,mutta pelkääkö hän ehkä sukunsa nimen sammuvan?

voit olla varma, etteivät ongelmat tähän lopu. Ja uhkaaminen tuolla tavoin kertoo jätkän luonteesta. Ansaitset paljon parempaa, älä suostu kiristykseen ja pidä pääsi, koska se on sinun oikeutesi. Jos äijä ei sitä tajua, hän ei sinua ansaitse. Muutenkin merkit alistajasta ovat pelottavan selvät. Älä mene naimisiin tuon kanssa, ei kannata!

...naimisiin? Tai haluaako miehesi? Tässä olisi oiva tekosyy perua häät ja sinä saisit syyt niskoillesi. Entä yhdistelmänimi sinulle? Voit sitten sopivan tilaisuuden tullen tipauttaa miehesi nimen pois.

Kävimme aikoinaan samaa keskustelua, otin yhdistelmän. Komentteihin, että eikö miehen nimi kelvannut, totesin vain, että kelpasihan, tuossahan se perässä roikkuu =)

Kyllä nainen itse päättää nimestään.

Mä nyt luulen,että tämän kirjoittaja on vitsinä laittanu tollasen viestin.Ei kukaan nyt mee naimisiin hääpuvun takia....Mutta hyvä oli vitsi =) Mä oikeen nauroin tolle jutulle :D

Itse olen aikoinaan ottanut mieheni sukunimen ja siten kaikilla on nyt sama sukunimi. Olen tästä oikein tyytyväinen että lapseni on myös samalla sukunimellä. Olen jopa ajatellut että jos ero tulisi en vaihtaisi tyttönimelleni vaan pitäisin sen sukunimen joka avioliiton myötä tuli. Haluan olla lasteni kanssa samalla sukunimellä. Älä tee hätiköityä päätöstä. Siirrä vaikka avioon menoa jos on tarvis.

No ihan ensimmäiseksi toivoisin teidän molempien menevän
leikkauksiin joilla estetään lisääntymisenne.

Naisen kuuluukin ottaa miehen nimi. Lastenkin kannalta asia on paljon yksinkertaisempaa, kun vanhemmilla on sama nimi. En minäkään olisi koskaan mennyt naimisiin, jos eukkoni olisi halunnut pitää oman nimensä.

Avioliitto on sopimus, josta vain nainen hyötyy. Kyllä miestä näyryytetään rankasti, jos hänen vielä pitää antaa eukkonsa pitää nimensä.

Ei.

Voi rakas ystävä, lue pariin kertaan mitä olet kirjoittanut... Miksi haluat tuon miehen kanssa naimisiin, ehkä olet tottunut häneen etkä oikein ymmärrä miten huonosti asiat ovat. Haluaako mies edes naimisiin? Onko se vain sinun haaveesi? Et sanallakaan mainitse mitään hyvää miehestä. Tuossa vaiheessa kaiken pitäisi olla ruusuista ja ihanaa...

Ota nyt järki käteen, jos sinun nimesi ei hänelle kelpaa niin täytyy olla muutakin pielessä. Jos ei muualla niin luonnevikainen mies ainakin vaikuttaa olevan. Miksi muuten sinä joudut maksamaan kaiken häihin liittyvän? Miksi mies saa tehdä mainitsemiasi isoja päätöksiä yksin?

Peru sinä häät. Äläkä nyt valita rahan menosta kun olet tuohon pisteeseen asiat päästänyt. Se tuntuu pahalta, mutta selvittäkää hyvät ihmiset asianne ensin edes jollekin mallilleen ennen naimisiin menoa. Eroaminen se vasta kurjaa on, kokemuksesta tiedän.

aina pitämään oman nimeni,menimme sitten naimisiin tai emme,meillä on lapsi jolla on isänsä sukunimi,mutta itse henkilökohtaisesti aion aina tulla pitämään oman nimeni,se ei tule muuttumaan,vaikka suku pyörittelisi kuinka silmiään,minä olen minä enkä kukaan muu!!!sitäpaitsi pidän nimestäni,ja en tahdo kenenkään toisen suvun nimeä etunimen jatkoksi!

Jos pakotat hänet menettämään kasvonsa, niin tässä on eron siemen. Vaikka hän jostain syystä nyt taipuisikin tai onnistuisit huijaamaan häntä. Sinä et naisena ymmärrä asiaa ja jos jatkat typerää "kaikki ovat tasa-arvoisia ja laki on puolellani" jankkausta, niin asia on loppu.

Joskus on annettava miehen olla mies ja tyytyä olemaan nainen. Vastaavasti miehesi tulee antaa periksi jossain muissa, sinun kasvojesi kannalta tärkeissä asioissa asioissa, periksi.

Koska haet täältä tukea jankkauksellesi, niin pahaa pelkään eronne olevan edessä jo ennen häitä. Olet suomalaisen yltiöfeminismin säälittävä uhri. Tällaiset kirjoitukset saavat helposti ymmärtämään, miksi suomalaiset miehet ihailevat venäläisiä, thaimaalaisia, unkarilaisia jne. naisia, jotka on kasvatettu perinteiseen naisen rooliin.

mietippä, mikä on päätäntävaltasi omissa asioissasi jatkossa.

Juokse karkuun, kun vielä voit. Hääpuku ja sormus ovat pieni hinta vapaudestasi.

mikä teitä vaivaaaaa??????????????????????? naimisiin mennään RAKKAUDESTA!

Mitenkä se ny on noin hankalaa? Tuollaiset asiat pitäisi puhua pikkaisen aiemmin. Jättäkää menemättä naimisiin. Ei tarvii miettiä nimiä eikä kukaan huijaa ketään. Ja jos ukko ottaa lippahivokat sen tähen niin passaa mennä. Eikä mene kenenkään rahat. Puvun voi myydän. Jos on ukkokin hankala niin tuntuu tuo morsmaikkukin osaavan kaivaa tikuamisen aihetta. Ei kovin pitkäikäinen ehkä ole liitto jos se nyt solmittua tulee. Mutta jos nyt kellot kilisee syssymmällä niin kovasti onnea !

ja sitten heti perään ero, jossa omaisuus tasataan. Fifty-fifty tilanteessa voi harkita avioitumista saman miehen kanssa uudestaan, jos hän suostuu osallistumaan hääpuvun kustannuksiin.

Ota miehen nimi se on osa raukkautesi osoitusta häntä kohtaan,mies tuntee kuin sinä haluat olla yhtä hänen kanssa.Pieni myönnytys sinulle mutta iso juttu hänelle.Ja tämä sinun paha appiukko käyttäisi sitä todennäköisesti sinua vastaan myöhemmin,ET OTTANUT EDES MEIDÄN NIMEE.Niin ja kun se avioliitto tulee myöhemmingin ole yhtä kompromissien tekoa,hyvä alottaa tästä helpommasta päästä.

Minun mielestäni ihmisen pitää kunnioittaa omia, biologisia sukujuuriaan ja pitää se sukunimi, jonka on syntymässään saanut / mihin sukuun on syntynyt. Veri on vettä sakeampaa. Lapsi perii aina isänsä sukunimen, koska sitähän pellossakin kasvaa, mitä sinne kylvetään.

Jos rakastaa niin täytyy osata tehdä kompromissejä.

Älä hyvä ihminen mene naimisiin tuolaisen juipin kanssa. Aiot selvästi jäädä alistetuksi.

Kerran omissakin piireissä eräs sukulais nainen meni naimisiin samankaltaisen tyrannin kanssa. Häät meinasivat pariin otteeseen peruuntua, mutta eivät silti peruuntunut. Mutta kun astuivat avioon, niin nainen oli nyrkin ja hellan välissä ja mies uhkasi tappaa koko perheen lapset mukaanlukien jos eroaisivat. Naisenkin yritti niitata kerran autolla ja sai vain ehdollista siitä.

Lopussa noin 5 vuoden jälkeen ero tuli, mutta mies kävi silti naisen kotona rikkoi talon oven ikkunan ja auton ikkunat ja kävi aina riehmussa ja uhkasi lasten ja naisen ja omaa henkeä. Vasta nyt kun noin vuosi kulunut erosta tilanne on rauhoittunut.

Eli mieti nyt mitä teet. Sulla on sen kaltainen ukko, että ei hyvä seuraa jos avioon astutte. Jos jo sukunimi aiheuttaa näin ison melun eikä mies kykene joustamaan missään asiassa niin ja jos nyt alistut sille, niin alistut aina jatkossakin ja tulet olemaan avioliitossa nyrkin ja hellan välissä.

Se on sinun valintasi jos haluat leikkiä päivän morsianta ja elää sen jälkeen helevetissä niin ok. Kannattaa silti miettiä että voi tulla loppu elämässä halvemmaksi jättää tuo ihminen ja perua ne häät vaikka olisi maksanutkin osan. Sitäkin olisi kannattanut miettiä aikaisemmin ja tutustua tarkemmin ennen kuin ryntää suinpäin häitä tilamaan.

Eikö nuo nimiasiat pitäisi hoitaa jo siinä vaiheessa, kun aletaan häitä puuhaamaan? Meillä ainakin puhuttiin ja mies aikoo ottaa minun nimeni, koska se on harvinaisempi eikä hän ole erityisen sukurakas.

Nimet ovat muutenkin tärkeitä asioita (minun mielestäni) ja jos Sinusta, aloittaja, tuntuu että se on sinulle tärkeä asia, rahanmenosta ei kannata välittää. Hääpuvun voi myydä eteenpäin ja sormuksen pitää vaikka toisessa sormessa. Kun ajoissa perutte, saatte ehkä osan mm. pitopalvelun rahoista takaisin.

Neuvoni on, että sanot nyt miehellesi, että nimiasia on sinulle tärkeä ja jos häntä ei kiinnosta sinulle tärkeät asiat, voitte peruuttaa naimisiinmenon. Et arvostane myöskään kiristystä, joten mainitse heti se hänelle.

Pelasta itsesi, tämä maa on täynnä hienoja miehiä ja jos olet jo yhden saanut, ei voi olla hankaluuksia löytää toista.

Entä jos ottaisit nyt miehen nimen ja muuttaisitte sen myöhemmin? Häitä edeltävä aika on rajallinen ja stressaava, mikä voi vaikuttaa myös miehen päätöksiin. Myöhemmin voisit ehkä pehmittää häntä ja totuttaa esim. siihen kaksiosaisen nimen ajatukseen.

Tällä tavalla häät voitaisiin pitää matalalla profiililla ja ilman riitoja, mutta itse "ongelmat" ratkaista myöhemmin, kun siitä seuraa vähemmän draamaa.

Kylläpäs on itsepäinen mies sulla. Sen mielestä mennään naimisiin vain, jotta saadaan naiselle sama sukunimi= hänen. Muuten ei naimisiin siis tarvitse mennä?

Älä anna periksi tässä asiassa! Se on sinun nimesi ja sinä saat sen päättää, eikä tosiaan pakottamalla sellaista nimeä jota et missään tapauksessa halua. Mikä ihme siinäkin nyt sitten muka on??? Vaikuttaa teiniltä, just joo...

Olet ehkä turhan ajoissa hankkinut hääpuvun ja sormuksen, kun tämmöinen iso asia on sopimatta.

Minkä ikäinen miehesi on? Tuntuu vaan jotenkin ehkäpä jopa lapselliselta, ettei tämmösestä asiasta pysty edes puhumaan. Vai pitääkö hän sinua itsestäänselvyytenä?

Luuletko, että miehellesi olisi ihan sama, vaikka te eroaisitte mieluummin? Jotenkin tuntuu, että sinä tässä häitä olet halunnut ja miehesi vaan suostuu niihin yhdellä ehdolla? Pitkäänhän te toki yhdessä olette olleet.

Et voi salaakaan tota nimeä papereihin laittaa, mitkä muistot niistä häistä sitten jäisi? Aika paha maku molempien suuhun, eikä se varmaan kauas kanna...

Perukaa häät, jos et saa nimeä itse valita. Menkää sitteen naimisiin, kun miehesi on aikuistunut sen verran, että antaa sinulle edes tässä asiassa päätösvaltaa.

Ja onnea tulevaisuuteen!

Mielestäni "yksi nimi postilaatikossa" on huono kriteeri nimen valintaan. Mielestäni On hauskaa että postilaatikossamme on neljä nimeä. Vanhempani erosivat ja äiti otti tyttönimensä takaisin, ja tässä vaiheessa postilaatikossa on Äitini tyttönimi, isäpuoleni nimi, minun nimeni joka on isäni, ja sisareni nimi, jonka hän vaihtoi täysi-ikäiseksi tultuaan sukumme alkuperäiseksi nimeksi. Ei näissä asioissa kannata täysi tiukkapipo olla.

ÄLÄ IHMEESSÄ ALISTU MIEHESTI TAHTOON!! ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEE SITÄ!
Ja jos ja kun miehesri rakastaa/(rakastaisi sinua ihmisenä) hänelle olisi samantekevää minkä nimen otat tai jos haluat pitää oman tyttönimesi! Ei voi olla oikeesti mistään nimestä kiinni tämä homma, usko!
Miehesi on näköjään tyyppiä, että haluaa alistaa sinua tuossa asiassa, hyvin todennäköistä on että hän alistaa muutoinkin eteenpäinkin, ja mahdollisten häiden jälkeenkin!

Ei kuulosta kuule hyvältä, tuo nimiasia antaa hyvin jo "osviittaa"! Eikä salassa jos teet sen, että pidät tyttönimesi, niin siitä tulee iso riita jälkeenpäin kun miehesi saa tietää! Kaiken tulee tapahtua puhumalla etukäteen! Jos miehesi ei suostu siihen, jos haluat pitää oman nimesi, itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen! Vaikeuksia on tiedossa jatkossa..... Kaikkea hyvää sinulle! Mutta ÄLÄ ANNA MIEHESI ALISTAA SINUA!!!

"Olen menossa mieheni kanssa naimisiin syksyllä, mutta suureksi ongelmaksi on nyt noussut sukunimen valinta. Mieheni mielestä tässä on vain 1 ratkaisu, se että otan hänen nimensä. En tule toimeen appiukkoni kanssa ja tiedän hänen nostavan metelin jos ottaisin heidän nimensä, enkä muutenkaan halua nimeä joka muistuttaa aina apestani. Appiukko kun ei tule toimeen yhtään kenenkään kanssa, niin koen kiusalliseksi että meidät sukunimen kautta yhdistettäisiin (heidän nimensä on hyvin harvinainen)."

"1 ratkaisu." Miehesi siis kiristää sinua uhkavaatimuksella: "Jos et tee niin kuin minä haluan, saat kärsiä." Se ei ole kunnioittavaa, välittämistä eikä rakkautta. Se kertoo miehesi itsekeskeisyydestä, empatiakyvyttömyydestä ja siitä, että hän haluaa vain alistaa sinut valtaansa.

"Olen ehdottanut kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja: omaa nimeäni, sukulaisten sukunimiä tai että yhdistettäisiin nimemme ja keksittäisiin näin ihan oma nimi, mutta mikään näistä ei sovi miehelle." "Eikä liioin se että pidän oman nimeni, koska mies haluaa että postilaatikossa on jatkossa vain 1 nimi (muuten näyttää liian teiniltä)."

Hänelle ei käy mikään koska se tulee sinun suustasi. Jos hän myöntyisi sinun ehdotukseesi, hän antaisi vallan sinulle. Mikä ei käy päinsä.
Teiniltä näyttäminen on taas merkki häneltä siitä kuinka sinun tahtosi on väärin ja sitä ei voi missään nimessä toteuttaa (pönkittää itseään).

"Tilanne on siinä pisteessä, että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät. Tämähän sopii loistavasti miehelle, koska hän ei ole häistä euroakaan (vielä) maksanut."

Miksi annat hänelle niin suuren päätösvallan? Entä jos sinä jättäisit hänet, koska hän ei kykene edes minkäänlaiseen kompromissiin tästä nimiasiasta? Sehän kuvastaa vain tulevaisuutta, hän tulee vastaisen varalla päättämään kaikesta yksin ja näyttää sinulle kaapin paikan uhkailemalla & kertomalla kuinka huono sinun tapasi hoitaa asia olisi.
Terve parisuhde on kommunikointia ja kompromissien tekemistä. Ei toisen pakottamista omaan tahtoon, tavalla taikka toisella.

"Viime aikoina on ollut aika paljon isoja asioita joista mies on päättänyt yksin, niin jotenkin ajattelen että kai nyt sentään voin oman nimeni päättää?"

Kyllä, sinä itse päätät oman nimesi. Ja sen haluatko todella naimisiin tällaisen ihmisen kanssa? Onko suhde hänen puoleltaan rakkautta? Onko se mielestäsi rakkautta, että alistaa toisen? Tuleeko siitä sinulle hyvä olo, että sinut mitätöidään?

"Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu, koska menen naimisiin rakkaudesta, vaikka nyt vähän alamäkeä onkin ilmassa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, enkä voi kuvitella elämää ilman miestäni."

Miksi ei olisi?
Ehkä sinä rakastat häntä. Ehkä hän osaa ajoittain olla todella mukava, hurmaava ja unelma. Ja kukaan ei hänestä ulospäin uskoisi millainen hän voi olla, neljän seinän sisällä. Ehkä hän on narsisti, joka osaa tämän pelin täydellisesti?

Minä olin 10 vuotta narsistin kanssa ja ainoa mitä tein, oli se että haaskasin kaiken energiani, hukkasin itseni täysin ja jouduin kokemaan mitä kamalimpia hirveyksiä hänen taholtaan.

"Nyt olen yrittänyt löytää ratkaisua nimiongelmaan, mutta vähissä tuntuu olevan. Mitä jos "vaivihkaa" laitan esteettömyystutkintalomakkeeseen tulevaksi nimeksi tyttönimeni? Asia selviäisi miehelle vasta naimisiinmenon jälkeen... tuntuu huijaamiselta... ja sen jälkeen saa heittää luottamukselle hyvästit. Mielestäni kuitenkaan miehellä ei voi olla oikeuttaa päättää mielivaltaisesti minun nimestäni. En tiedä enää mitä tekisin, puhumisesta ei juuri apua, koska miehen mielestä on vain 1 ratkaisu eikä muista edes keskustella. Onko minun siis vaan alistuttava miehen tahtoon?"

On eräs ratkaisu. Nimittäin tällaisten pelien lopettaminen. Ala yhtä pinnalliseksi kuin miehesi. Hän ei tunnu välittävän sinun tunteistasi yhtään. Miksi sinunkaan silloin pitäisi välittää?

Hän ei kuuntele sinua. Kommunikointia ei ole, jos toinen ei suostu sitä vastaanottamaan. Häntä ei siis kiinnosta kuunnella sinua, etkä ole tärkeä hänelle.

Vaikka et haluaisi jättää, älä mene naimisiin. Hanki oma elämä, harrastuksia, ystäviä. Sillä omaa tekemistä ja muita ihmisiä tarvitset kipeästi jos tämän miehen kanssa aiot olla. Jos hän on narsisti, hän tekee elämästäsi helvetin.

http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2

ilmeisestikään miehesi ei sinua arvosta saatikka kunnioita, kerta tuollaisella asialla pitää uhata. rakkaudesta on tokikin hyvä mennä naimisiin, mutta nyt tuntuu olevan perusteet ihan muut kuin rakkaus. miehelläsi ei todellakaan ole oikeutta nimestäsi päättää, sinun nimihän se on. kannattaa vielä yrittää miehen kanssa puhua asiasta, ja mikäli ei onnistu, sano vain kylmän viileästi että nyt on valinnan paikka, nimi vai sinä. mikäli sinä, sinä päätät itse nimesi, mikäli nimi, lähde menemään.

Niin, todellakin sinun kannattaisi lukea uudestaan mitä kirjoitit.
Minä en näe minkäänlaista rakkautta, en sinun puolelta, en myöskään miehesi puolelta. Näen alistujan ja alistajan.

Toisaalta tulet varmasti etsimään samantyyppistä uutta miestä jos jostain syystä ette nyt alttarille astele.
Mutta luulempa että astelette, mutta toivottavasti ymmärrät, että sinun mielipidettäsi ei sitten jatkossakaan kysellä eikä arvosteta. Sitä saa mitä tilaa!
Entä sitten kun saatte lapsia?


Itsetunto ongelmiin ja läheisriippuvuuteen varmasti on saatavilla apua. Itsekseen voisi miettiä, että onko omassa lapsuudessaan kokenut jotain sellaista, että ei koe ansaitsevansa rakkautta aikuisena. Niin ja onko lapsuudessa perhemalli ollut sellainen että "naiset seurakunnassa vaietkoon."
Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta itseään voi kehittää.

Jos nyt jostain syystä et mene naimisiin hänen kanssaan, niin opettele tunnistamaan tuon tyyppiset miehet ja ymmärtämään että vedät heitä puoleesi.

Varmasti sinulla on paljon rakkautta anettavana sille kunnon miehelle joka arvostaa sinua ja ei anna sinun uhrautua liikaa.

ilmeisestikään miehesi ei sinua arvosta saatikka kunnioita, kerta tuollaisella asialla pitää uhata. rakkaudesta on tokikin hyvä mennä naimisiin, mutta nyt tuntuu olevan perusteet ihan muut kuin rakkaus. miehelläsi ei todellakaan ole oikeutta nimestäsi päättää, sinun nimihän se on. kannattaa vielä yrittää miehen kanssa puhua asiasta, ja mikäli ei onnistu, sano vain kylmän viileästi että nyt on valinnan paikka, nimi vai sinä. mikäli sinä, sinä päätät itse nimesi, mikäli nimi, lähde menemään. ja tuon hääpuvun ja sormuksen voi aina myydä pois.

Vaikuttaa siltä, että noin ison ja stressaavan tapahtuman alla alkaa paljastua myös jotain aitoa ja todellista miehesi luonteesta, hän haluaa omistaa sinut nimeään myöten. Voit vain kysyä itseltäsi, mistä muusta tärkeästä asiasta annat miehesi päättää puolestasi, jos sukunimiasia on sinulle tärkeä?

Postinjakajana voin näin sivuhuomautuksena sanoa, että kaksi sukunimeä postiluukussa tai -laatikossa ei todellakaan estä postin perillemenoa. Aika monella pariskunnalla on ovessaan kaksiosainen tai kaksi sukunimeä. Ja jos postiluukun esteettisyys on miehellesi jotenkin tärkeää, niin voi sen sukunimen jättää pois. Pelkkä numero riittää.

En tiedä, miten teidän kuuluu tai pitäisi riitanne ratkaista, mutta tällaisissahan tilanteissa punnitaan se, minkälaiset ovat kummankin osapuolen riitely- ja kommunikointitaidot. Jos miehesi ei olisi niin teinix, niin varmasti hän suostuisi jonkinlaiseen kompromissiin eikä olisi niin ehdoton ja joustamaton vaatimuksessaan.

No mutta, ennen kuin sanot tahdon, yritä tarkastella asiaa vähän etäämmältä. Onko nimiriidan takana jotain muuta kuin pelkkä sukunimi?

Jos miehesi on valmis jättämään sinut jonkun typerän nimen takia niin sinun kannattaisi jättää hänet.

No ehkä sää meet naimisiin rakkaudesta, mutta entä miehes? Ei oikeen kuulosta normaalilta, että yks peruu häät jossei ainoastaan hänen sukunimensä loista postiluukussa. Miehesi kuulostaa varsin sovinistiselta ja lapselliselta ihmiseltä.

Lisäksi sanoit; "Tilanne on siinä pisteessä, että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät. Tämähän sopii loistavasti miehelle, koska hän ei ole häistä euroakaan (vielä) maksanut"

Eli miestäsikö ei harmittaisi häiden peruuntuminen ollenkaan, koska hän ei ole maksanut niistä mitään. Entäpä avioituminen rakastamansa ihmisen kanssa? Yhteinen tulevaisuus? Eikö näillä ole miehellesi mitään merkitystä?

Kannattaisi ehkä vähän miettiä millaisen tyypin kanssa aiot loppuelämäsi viettää.

Jopas teillä on ilkeä ongelma tullut eteen. Mieleeni tuli, että voisiko olla mahdollista, että mies on niin ehdoton tuon nimen kanssa, koska se merkitsee hänelle sitä että sinä avioidut hänen kanssaan (etkä esim. hänen isänsä) ja yhteisellä sukunimellä hänen mielestään osoitat osaltasi sitoutumista häneen? Oletko kysynyt puolisoltasi, että mitä sukunimi edustaa hänelle?

Et paljon tukea ole saanut tältä palstalta, erokehotuksia sitäkin enemmän. Minun mielestäni tässä nimijutussa on kyseessä vain jäävuoren huippu, se edustaa kaikkia muita mahdollisia ongelmakohtia suhteessanne.

Ei sitä siltä erota tarvitse heti, tai naimisiin mennä. Yksi vaihtoehto on siirtää häitä eteenpäin ja etsiä sinua tyydyttävä ratkaisu nimiasialle. Ei mene pukukaan pieneksi. Ja mies saattaa ymmärtää että asia on sinulle tärkeä.

Tärkeintä kuitenkin on, että teet ratkaisun oman ratkaisun. Jos erouhka on jatkuvasti yllä ja rakkauden menettäminen pelottaa, voi kysyä että onko tämä sitä oikeaa rakkautta.

Melko kummallinen perustelu olla ottamatta miehen nimeä kun muistuttaa apesta - kuinka olet jaksanut miestä tähän asti katsella, onhan hänelläkin sama nimi? Tästä syystä kuulostaa myös oudolta että yhdistelmänimen ottaisit muttet omaasi - kuulostaako Tiina Möttönen-Persreikä muka paremmalta kuin pelkkä jälkimmäinen, jos sitä niin kovin inhoaa?

Tuosta syystä tuntuu vähän lapsellisilta molemmat osapuolet, vaikea keskustella jos kummallakaan ei ole perustelut mitenkään järkeviä ja kykyä tulla vastaan.

Tämä on näitä pariskunnan arvojenkohtaamisasioita joiden perusteella yhteen yleensäkin mennään. Jotkut käy vaan nämä keskustelut ajoissa seurusteluaikana, ja jotkut ei. Lapset, naimisiinmeno, nimi, asumisasiat, kirkkohäät, kaste jne. Onko niin että teillä on kaikesta muusta yksimielisyys muttei nimestä?

Melko kummallinen perustelu olla ottamatta miehen nimeä kun muistuttaa apesta - kuinka olet jaksanut miestä tähän asti katsella, onhan hänelläkin sama nimi? Tästä syystä kuulostaa myös oudolta että yhdistelmänimen ottaisit muttet omaasi - kuulostaako Tiina Möttönen-Persreikä muka paremmalta kuin pelkkä jälkimmäinen, jos sitä niin kovin inhoaa?

Tuosta syystä tuntuu vähän lapsellisilta molemmat osapuolet, vaikea keskustella jos kummallakaan ei ole perustelut mitenkään järkeviä ja kykyä tulla vastaan.

Tämä on näitä pariskunnan arvojenkohtaamisasioita joiden perusteella yhteen yleensäkin mennään. Jotkut käy vaan nämä keskustelut ajoissa seurusteluaikana, ja jotkut ei. Lapset, naimisiinmeno, nimi, asumisasiat, kirkkohäät, kaste jne. Onko niin että teillä on kaikesta muusta yksimielisyys muttei nimestä?

Ei olla vielä naimisiin menossa, mutta kihloissa ollaan. Nimi asiata ollaan kumminkin puhuttu jo pitkään... itsekkään EN halua miesystäväni nimeä kun en oikein pidä apestani ja en halua "hänen sukuun".. miehelleni se on ok. Ei häntäkään innosta minun nimeni. Häntä kyllä vähän ahdistaa kertoa mummolleen että saattaa ottaa toisen sukunimen, jos naimisiin menemme. Olemme yhdessä miettineet toisiakin nimiä, sukulaisten, oma sukunimi jne jne... varmaan kumpikin pitää omansa
liitossa pitää ottaa toinen huomioon ja tukea toista mikä tahansa päätös onkin. Kerta teillä ei näin menee niin elä nyt hyvä ihmin en mene naimisiin, et saa enää ikinä päättää mistään asiasta itse!!

ja mikä ihmeen kaksi nimeä näyttää liian teiniltä.. HEKO HEKO!!! huono tekosyy!

Teetä häämekosta biletysmekko ja siirrä sormus toiseen käteen ja eikun ulos baanalle! Löydät varmasti rinnallesi kunnollisen, sinua arvostavan ja rakastavan kumppanin nopeammin kuin luulitkaan. Avaa silmät ja katsele ympärillesi, uskalla rakastaa ja nauttia elämästä ilman alistumista! Onnea jatkoon!

nosta kytkintä ellet saa itse päättää omasta nimestäsi. Aika hataralta pohjalta tuntuu teidänkin liittonne alkavan. Harkitsisin todella vakavasti alkaisinko ollenkaan, jos olisin samassa tilanteessa.

naisen ei pakko ottaa miehen sukunimi...niin ainakin on muslimi uskonnossa

Ei omalle kohdalle ole tullut ongelmaa tuosta. Sanoin vaimolle, että pidät oman nimesi ja sillä hyvä. Meillä mahtuu postilaatikkoon ja ovikellon alle hyvin kaksi nimeä.

Älkää missään nimessä hankkiko lapsia. Niille nimien antaminen aiheuttaa luultavasti ydinsodan.

olette näemmä menossa naimisiin! Kuten sinulle jo suositeltiin, luepa oma viestisti, sen pitäisi herättää sinut.

Ei ihme että erotilastot kasvavat jos tässä on yksi syy avioliiton solmimisille!?

Taitaa olla kysymys ihan muusta kuin nimestä...pohjimmiltaan. Joko pariterapiaan tai ero.
Avioliitto on lupaus komppromisseihin ja menossa on uskomaton valtapeli, jossa kummallakin lusikka sopassa. Ei hyvää lupaa vaan kannattaisi ihan oikeasti pysähtyä mietttimään tilannetta.

Vähän oli sama ongelma kaksi vuotta sitten kun menimme naimisiin. Päädyin kompromissiin, koska asia oli miehelleni todella vaikea. Otin yhdistelmänimen, mutta varsinaisesti käytän vain omaa sukunimeäni esitellessä itseäni ym tilanteissa. Mieheni jupisi aluksi mutta on ollut hänenkin vain pakko sopeutua. Kyse on sentään minun nimestäni ja myös sinun!! Älä anna periksi näin tärkeässä asiassa, itseäni hieman harmittaa tämä kömpelö yhdistelmänimi, mutta tehty mikä tehty. Omat vanhempani osoittautuivat lopulta kiihkeimmiksi tuon sukunimen suhteen. Laittaesssaan postia minulle se tulee mieheni sukunimellä, ei yhdistelmällä. Häitä edeltävänä iltana äitini huusi minulle kuinka naisen TULEE ottaa miehensä nimi...

Olette olleet suhteessa jo aika kauan, ja hyväksyt appiukkosi vaikka et hänen kanssaan tule toimeen. Omakohtaiset kokemukset on, että jos appivanhemmat on nyt sinulle taakka on siittä ainakin keskusteltava miehesi kanssa. Mikäli appiukko ei hyväksy sinua tai ei alkuunkaan tule kenenkään kanssa toimeen, on sinun jatkossakin hyvin vaikeaa suhtautua henkisesti hyväksyttynä henkilönä hänen läsnä. Varmaan tulet kohtaamaan useimminkin jatkossa appiukon kohtelua otat tai jätät ottamatta sukunimen. Kysymys kuuluukin että jaksatko sinä parisuhteessa jossa ei ole hyvä olla läheisimpien ihmisten kanssa?

Neiti Saarnivuori on menossa naimisiin Herra Mälkin kanssa...haluaako tuleva rouva kenties pitää oman nimensä??? VARMASTI HALUAA SANON MINÄ!
Itsekästä mieheltä vaatia naista luopumaan kauniista nimestään! MÄLKKI MÄLKKI MÄLKKI...siinä on morsiolla nimessä maistelemista ja totuttelemista....huhhhuh!

Heips arvosta toki itseäsi ,ja tee pesäero moisesta otuksesta .Pitäähän noin pienestä asiasta voida joustaa ja neuvotella ? aika tyränni se mies .Ota toinen onhan noita pilvin pimein jotka ottaa sinut huomioon . Pitkässä juoksussa saat aina olla luutturätti ja joustaa ,sitten kun sinulla on pienetkin mitä tulee ottaa huomioon .Vai oletko niin minätön olento ? ja sitten alkaa juosta vieraissa ja ei auta kuin kestää ja kärsiä sitä lurjusta . Tee itse itselesi oma itsenäinen elämä .

Jos et pääse tästä asiasta itseäsi tyydyttävään ratkaisuun niin mietihän haluatko oikeasti naimisiin tämän miehen kanssa. Jos otat miehen sukunimen vastoin tahtoasi, asia kaivelee ja vaivaa sinua jatkuvasti. Voithan tietysti ottaa miehesi sukunimen ja sitten häiden jälkeen ilmoitat maistraattiin ottavasi oman nimesi takaisin:).

miehesi jymähtänyt viimevuosisadalle.....todennäköisesti. Pistä tuollainen muinaisjäänne kiertoon tai alistu sitten hänen tahtoon.Valinta on sinun.

perunut häät jos ei meikäläisen nimi olisi kelvannut. Miehesi on oikeassa.

vallankäyttöä ja kiristystä jo suhteen tässä vaiheessa...voit vaan kuvitella mitä jatko tuo tullessaan!!!!päästä äkkiä irti, potku persiisiin ja liitä kädet yhteen ja kiitä, että et isompaa erehdystä ehtinyt tehdä!

> Tilanne on siinä pisteessä, että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät.

AQinakin tiedät nyt perheen marssijärjestyksen! Sinulla ei ole sananvaltaa missään!

Eikös olekin hyvä, että se selvisi ENNEN häitä, eikä vasta niiden jälkeen?

Läheisriippuvuus on suhde, jossa toinen haluaa dominoida toisen ajatuksia, tunteita, uskomuksia ja päätöksiä. Se on jatkuvaa taistelua siitä, kumpi voittaa ja kumpi häviää. Sinä olisit se teidän suhteen luuseri ja kun väistämätön avioero joskus tapahtuu, itsetuntosi ja identiteettisi on täysin nollilla.

Pidät oman nimesi.Rakkauden on kestettävä postilaatikossa olevat 2 sukunimeä.En näe sitä metenkään outona tapauksena.
Eikä se ole mikään epäluottamuslause miehellesi.

Kannattaisi varmaan kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, joissa mies ei ole edes kysynyt mielipidettäsi. Ja samalla vaikka kymmenen syytä miksi haluat jatkaa kuitenkin suhteessa. Se ei riitä syyksi, ettei voi kuvitella elävänsä ilman toista. Se kertoo vain tottumuksesta, ei rakkaudesta sinänsä. Ei ainakaan molemminpuolisesta.
Ei varmaan ole ensimmäinen tämä nimijuttu jossa olet joutunut joustamaan ja antamaan periksi. Joko miehelle tai appiukolle. Säästä hääpuku parempia aikoja ja miestä varten.
Tuntuu muutenkin, että niin paljon satsataan häihin, ettei sillä ole edes väliä miten avioliitto sujuu, mutta sinulla sentään on yhdeksän vuoden kokemus miehestä.
Kävele pois niin kauan kuin sinusta itsestäsi ja itsetunnostasi on vielä jotain jäljellä. Tuollainen käytös mieheltäsi ei ole kaukana henkisestä väkivallasta, eikä mikään liitto voi kestää, jos pitää vaivihkaa tehdä asioita.
Voimia sinulle tehdessäsi oikean päätöksen.

Naisen tulee ottaa miehen sukunimi ja sillä siisti. Tuollainen feministinen käytös on naurettavaa. Aviopuolisoilla pitää olla yhteinen nimi ja naisen kuuluu ja pitää ottaa miehen nimi. Näin se on.

Ikinä en huolisi sellaista feministi akkaa joka ei halua ottaa nimeäni.

Hyvänen aika näitä nykyajan feministi lesboja...

appiukon nimen, jos tämä kerran nostaisi metelin? Mitä se miehesi siihen sanoo, oletko kysynyt?

Jos miehelle sopii loistavasti häiden peruminen, niin ota ja lähde!

appiukon nimen, jos tämä kerran nostaisi metelin? Mitä se miehesi siihen sanoo, oletko kysynyt?

Jos miehelle sopii loistavasti häiden peruminen, niin ota ja lähde!

Hassua kuinka ihmiset saa tämmöisistä asioista tehtyä niin suuria esteitä itsellensä. Jos on oikeasti rakkautta ilmassa nimet ja muut ei paljoa paina kunhan saa olla yhdessä. Tälläisissä asioissa ei kannata antaa ulkopuolisten(sukulaisten tai muiden) vaikuttaa, vaan ne päättävät joita asia koskee eli sinä ja miehesi.

Olen itse mennyt naimisiin noin 1v sitten ja keskustelimme pitkään mieheni kanssa asiasta(mieheni toivoi että otan hänen sukunimen),lupulta otin mieheni sukunimen ja näin jälkikäteen en ole sitä katunut. Jos kuitenkin mieheni olisi vaatinut minua ottamaan hänen sukunimen tai häät olisi muuten peruuntuneet, silloin olisin perunut häät. Pitkässä parisuhteessa tulee ns.riippuvaiseksi toisesta, mutta jos mies on noin ehdoton näinkin pienessä asiassa niin kannattaa miettiä mitä vaatimuksia jatkossa tulee....

Olen itse mennyt naimisiin noin 1v sitten ja keskustelimme pitkään mieheni kanssa asiasta(mieheni toivoi että otan hänen sukunimen),lupulta otin mieheni sukunimen ja näin jälkikäteen en ole sitä katunut. Jos kuitenkin mieheni olisi vaatinut minua ottamaan hänen sukunimen tai häät olisi muuten peruuntuneet, silloin olisin perunut häät. Pitkässä parisuhteessa tulee ns.riippuvaiseksi toisesta, mutta jos mies on noin ehdoton näinkin pienessä asiassa niin kannattaa miettiä mitä vaatimuksia jatkossa tulee....

Voi tsiisös näitä etusivun keskustelun aiheita.
Pystytte vielä säästämään yhteisen taloutenne rahoja,
kun lykkäätte häitä. Vaikka hamaan ikuisuuteen.

Minä myös voi taata jos menet tollaisen ääliön kanssa naimisiin niin liitto ei kesta kauvan kyllä joustosn täytyy löytyä myös miehen puolelta. Hän ei arvosta sinua ja mielipidettäsi ollenkaan. unohda koko jätkä.

Jos olette tosiaan ollut jo 9 vuotta yhdessä ja vielä siltikin rakastat miestäsi ja haluat naimisiin niin huijaa ihmeessä jos haluat, koska sinulla on moraalinen oikeus tehdä niin. Ihan naurettavaa vaatia että ottaisit hänen nimensä, jos et kerran halua, oli se syy sitten mikä tahansa.

Tietty sitten kun sille paljastuu että piditkin omasi niin saattaa vähän suuttua ja kostaa sen sulle tavalla tai toisella tai ainakin luulisi että asia jäisi jotenkin kaivelemaan sitä. Toisaalta jos joudut perumaan häät asia jää varmasti harmittamaan sua ja sä taas saat(at) kostaa sille, puhumattakaan siitä jos taivutkin ottamaan sen nimen.

Mitä luulet, bluffaakohan se? Kumpi teistä haluaa enemmän naimisiin, miehet ainakin tuntuu olettavan että naisille se merkkaa enemmän? Olisko se oikeasti valmis perumaan häät? Onko se tyyppiä "mitähän nyt toiset sanoo", kummalle häiden peruuntuminen ois nolompaa? Voisin ainakin kuvitella että enemmistö ihmisistä pitäisi miestäsi idiottiina jos tuosta syystä häät peruu.

Tietty yksi "kiva" keino olisi kertoa se sille alttarilla tai maistraatissa, koska sitten se ei varmaan kehtaa enää perääntyä ystävien ja sukulaisten edessa. Sitä vaan vähän pelkään että meneekö ne juhlat sitten ihan pilalle? Miehesi vaikuttaa aika jästipäältä joten saattaako alkaa sitten hankalaksi ja pilaa kaiken koska sen naurettava miehinen kunnia on jotenkin tahrattu?

mä haluan kyllä tietää mihin ratkaisuun tässä on loppujen lopuksi päädytty!!!!!!!!!!!!!! :) kerro kun olette päättäneet : perutaanko häät vai oletteko päässeet yhteisymmärrykseen!!!

Tekstistäni voi varmasti saada alistaja-alistettu-vaikutelman, joskaan se ei ollut tarkoitukseni. Tuo teksti varmasti kuvastaa enemmän sen hetkistä tunnetilaani kuin parisuhdettamme:) Kieltämättä tästä asiasta on ihan kiitettävästi väännetty ja se voi heijastua kielteisesti kirjoitukseeni. En kuitenkaan tarkoita saattaa sillä miestäni huonoon valoon, alistajaksi. Päinvastoin, enhän minä huonoa ottais! Miksi edes suunnittelisin avioliittoa huonon kumppanin kanssa? Toki vastaukset toivat ihan oikeasti miettimisen aiheita ennen häitä... ja eihän se tosiaan ole mikään pakko mennä naimisiin voisi sitä näinkin jatkaa kun hyvä on.

Tämä asia ei ole uusi vaan siitä on puhuttu aika ajoin. Uskoin ajan pehmentävän mieheni kantaa tähän asiaan. Lapset tulevat saamaan isänsä nimen, mutta mies haluaa että koko perheellä olisi sama nimi. Ihan ymmärrettävää toisaalta. Miehen mielestä appiukko ei ole ongelma, saa hänen puolestaan olla mitä mieltä tykkää. Mieskään ei erityisemmin välitä olla tekemisissä isänsä kanssa (ollaan kyllä silti, velvollisuudesta?), eivätkä he ole YHTÄÄN samankaltaisia, joten EI mieheni ei muistuta isäänsä yhtään, nimi kylläkin muistuttaa:)

Olen maksanut häistä tähän mennessä kaiken, koska ole meistä se moottori joka saa kaiken aikaan. Toki mieskin maksaa osansa, mutta myöhemmin. Jos järjestelyt ja hankinnat olisi jäänyt miehen harteille, saisi häitä varmaan odotella ensi vuonnakin vielä. Ja en ole ollut tyrannina päättämässä kaikkea häihin liittyvää, enemminkin päinvastoin. Olisin halunnut suuret häät, koska sukuni on suuri, mutta mies ei tunne oloaan kovin kotoisaksi suuressa väkijoukossa, joka koostuisi suurimmaksi osaksi minun suvusta, niinpä rajasimme häät hyvin pieniksi, lähinnä miehen tahdosta.

Mutta takaisin asiaan: ei auta kuin ottaa asia 1000:n kerran puheeksi ja yrittää päästä sopuratkaisuun mikä ikinä se onkin. Osoitanko rakkautta ottamalla miehen nimen? Vai päädynkö yltiöfemakoksi pitämällä omani? Tuo kokonaan uuden nimen keksiminen jäi kiinnostamaan vaihtoehtona...

Viisainta mitä voit tehdä, on perua häät. Teillä eivät ole ne syyt olemassa joidenka vuoksi naimisiin mennään, vaan ihan muut syyt.

Eroatte vain.

Etsi uusi tasapainoinen suhde, ja mene sitten vasta naimisiin.

Miehesi ei ilmeisesti rakasta sinua kun ei valita asiasta, joka on sinulle tärkeä. Ja mitä siihen pukuun tulee: en jättänyt entistä poikaystävääni ajoissa, koska yhteinen matka oli jo maksettu. Ero tuli kuitenkin myöhemmin. Niin teidänkin tulee todennäköisesti käymään.

musta tuntuu siltä että se sun appiukko on aivopessyt sun miehes sen nimi asian kanssa.taitaa olla jotain sun sukua vastaan on tullut itsellä eteen sama juttu mutta onneksi vaimoni on järkevä ihminen ja appi hieman pyllystä
jutelkaa (luultavasti oottekin jutellut)miehes kanssa siitä appiukosta ja kysy että painostaako se sun miestäs vai onko miehelläs jotain sun sukua vastaan joku mielipide tai joku tyyppi suvussa josta se ei pidä koittakaa selvitä!!!!

Jos jo tässä vaiheessa väännätte noin pienestä asiasta peistä, mitähän se tulee olemaan tulevien, isompien ja paljon merkittävimpien asioiden kanssa? Mitä väliä sillä on, millä nimellä sitä kulkee ???

Ja, jos tuo sun miehesi - tuleva armaasi - on noin musta-valkoinen ja joustamaton, saat olla hallelujaa, että tulee sitä olemaan kaikessa muussakin. Ilmeisesti perinyt oman isänsä - sinun appiukkosi piirteet.

Lopputuloksena on, et jos tuohon systeemiin itsesi sidot, olet korviasi myöten suossa, ahtaalla, myyt nahkasi eikä sulla tasan tule olemaan mitään muuta tietä kuin joustaa. Sinä joustat! Muuten asiat eivät suju, koska sun ukkosi ei tule joustamaan.

Ja eron syyt ovat näkyvissä jo ennen papin aamenta, ja teillä se tulee olemaan teidän joustamattomuus tehdä kompromisseja. Muista tää!

sentään. Ettäkö oman isukin nimi se sitten päihittää tulevan miehen nimen?

Toivottavasti mies peruu häät, koska noin itsekästä ihmistä en osaa kuvitellakaan. Jos miehesi nimi ei sulle kelpaa niin mitä varten sitten edes ehdottelet kaksiosaista sukunimeä??? Ja lopuksi mietit 'vilunkia' jotta saat mieheltä kukkaronnyörit aukeamaan (rahasta näyt kovasti huolissasi olevan, tulevasta luottamuspulasta et niinkään)

Jos olet tosiaan valmis 'puukottamaan selkään' miestäsi tyttönimesi takia niin kyllä sulla on prioriteetit aika hukassa. Hyhheijaa...

menemättä naimisiin.
rahaa palaa hukkaa, ei sitä sais valehdella.
rahaa saa aina lisää mutta luottamus jos menee, niin parisuhde on kovaa koettelusta täynnä, jota saa kokoajan yrittää korjata tai menettää parisuhteen sille tiellle.
JOS PARISUHDE ON TÄYDELLINEN ILMAN NIMI RIITAA, EN UHRAIS TAI OTTAISI RISKIÄ ETTÄ EROTTAIS.

P.S mutta muista myös mainita, jos ette mene naimisiin ollenkaan, niin annatte sit teini kuvaa loppu elämän kun ovessa lukee kaksi nimee..

Voivoi, pitäisi kovasti saada ne ihanat suunnitellut pidettyä, eikä mitään väliä siitä, minkälainen arki on nyt ja tulevaisuudessa. Et varmasti pysty katsomaan ulkokohtaisesti omaa suhdettasi, kun olet siihen tottunut 9 vuoden ajan ja kaikki ne teidät jutut tuntuvat normaaleilta, mutta koita nyt tarkkaan miettiä, onko teidän suhteessa asiat niin hyvin, että voitte olla yhdessä muutavan vuoden kuluttua - yhden tai kahden sukunimen kanssa. Kaksi sukunimeä postilaatikossa on kaikkea muuta kuin teiniä. Nimi on iso osa identiteettiä ja itselleni ainakin tulee vaikutelma, että tässä asuu kaksi aikuista ja itsenäistä ihmistä yhdessä.

Monille tuntuu naimisiinmeno olevan pelkkää hössötystä, epärealististen toiveiden täyttöpäivä ja näytön paikka, eikä ajatella kunnolla sitä, että se on vain yksi päivä koko elämän ja parisuhteen aikana. Paljon tärkeämpää on se jokapäiväinen suhde ja kumppani siinä vierellä kuin teemavärit ja hääohjelma yhtenä päivänä.

juttu....vaimo ei halunnut ottaa miehensä niemeä miehen sukulaisten takia....hänellä on oma sukunimi ja postilaatikossa lukee vain miehen nimi. Ei mitään esteitä...

"Eikä liioin se että pidän oman nimeni, koska mies haluaa että postilaatikossa on jatkossa vain 1 nimi (muuten näyttää liian teiniltä)."

Eiköhän tämä kerro jo kaiken. Suosittelen perumaan häät tuollaisen urpon kanssa. "Muuten näyttää liian teiniltä", ei jumalauta! :D

Käytännönehdotus: mänkää naimisiin, ota miehen nimi MUTTA muuta sukunimesi sitten maistraatissa takaisin omaksesi jokseenkin välittömästi. Toisin sanoen, Kela-kortti ehkä ehtii tulla uudella nimelläsi, mutta esim. ajokorttia ei tarvitse ihan heti uusia, joten ehdit vaihtaa nimen takaisin, ennen kuin tarvitsee tehdä mitään virallisia ilmoituksia mihinkään suuntaan.

Jos ukko älähtää postilaatikon nimestä, muuta osoitteeksesi co-osoite:

Etunimesi Omasukunimesi co. Miehensukunimi
Jokukatu 21
00800 KAUPUNKI

Näin posti tulee varmasti oikeaan osoitteeseen vaikkei luukussa nimeäsi lukisikaan.

Kunhan olette naimissa, SINULLA on jälleen VALTA, mies ei voi enää uhkailla peruvansa häitä! Jos mies oikeasti on valmis tekemään välirikon mokoman asian takia, niin hakekoon eroa, jos kantti kestää... veikkaisin, että ei ole valmis/halukas kuitenkaan menemään niin pitkälle ;)

Periaatteessa molemmat saavat tahtonsa läpi, tosin mies loppujen lopuksi jää kyllä kakkoseksi, kun vaihdat nimesi takaisin :D

...sinulla ei ole oikeuksia valita edes nimeäsi, niin mitä muita oikeuksia luulet sinulla olevan. Arvaan: kodin ja lasten huoltoa sekä ketarat levällään makaamista. Siinäpä ne. Ei millään pahalla mutta heikosti sinun käy kun tuollaisesta asiasta tulee jo ero.

Oikeusministeriön sivuilla:
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Puolisonsukunimijalapsensukunimi/Puolisoidensukunimiavioliittoasolmittaessa

Sanotaan näin:

Henkilökohtaisessa käytössä oleva nimi

Puoliso, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ottaa henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään. Henkilökohtaista sukunimeä käytetään yhteisen sukunimen edellä.

esim:
Maija Meikäläinen
Matti Teikäläinen

Maija ottaa yhteisen nimen, näin:
Maija Meikäläinen-Teikäläinen

Matti on edelleen Teikäläinen.

(mahdollisista lapsista tulee Teikäläisiä)

... missään ei tosin mainita mitä tämä 'henkilökohtaisessa käytössä' -termi tarkoittaa...


mut jottei suurempaa murhetta tulisi: juttusi lukeneena, tarusi on lyhyt ton kaprpaasin kanssa - oli nimi mikä vain. Siis: "Hajaantukaa yhden ryhmiin!", niinku entinen poliisi sanoi...

Minulla oli samanlainen appiukko ja ex- mies. Oli pakko ottaa heidän nimi, että varmasti muistaa harvinaista sukunimeä kirjoittaessaan, minkä virheen teki. Voi myös olla, ettei miehesi koskaan maksa osuuttaan häistä. Sitten hän ottaa velkaa "häiden kustannuksiin, remonttiin ja arvopaperikauppaan (n. 60 000€ / rahoituslaitos) ja pelaa rahat pörssissä (ja osa saattaa kadota sukanvarteenkin).Kun hän ei suostu esittämään arvo-osuustiliään on pakko uskoa hänen vain hävinneen pörssiuhkapelissä ja sitten makseletkin koko loppuelämäsi hänen velkojaan.
Minua pitää ex-miehen sukunimessä vielä se, että hän tekee minusta rikosilmoituksia ja niin kauan kun hän saa nautintoa siitä, että näkee minut edes oikeussalissa. ei kannata vaihtaa nimeä, kun oikeuden papereihin tulee näkyviin nimi ja osoite. Nykysin nimensä saa vaihtaa vain suvussaan olleeseen nimeen ja kun omassa suvussani on vain harvinaisia nimiä ainoa keino päästä tuntemattomaksi on ottaa uusi ukko. Näillä kokemuksilla ehdotan, että vaadi avioehtoa, jos hän ei suostu peru häät pääset ainankin pienemmillä kustannuksilla.

Ihmettelen, että vieläkin NIIN moni nainen ottaa miehensä sukunimen. Eikö nimi ole teille osa identiteettiänne? Minä olen tiennyt jo vuosia, että pidän oman nimeni. Miten edes voisin muuttaa sitä? Se on osa minua. On ollut jo kauan. Minusta ei ainakaan tule miehen omaisuutta tai pikku statussymbolia.

Hämmästyin myös, kuinka moni MIES puuttuu naisen nimenvalintaan. Se on naisen oma asia. Se on hänen nimensä, ei miehen! Miettikää itse miehet, jos teitä kiristettäisiin muuttamaan nimenne, jota olette kantaneet koko ikänne ja joka on osa teitä. Eikö naisen identiteetillä ole teille mitään merkitystä?

Jos mies alkaisi kiristää minua, että minun on otettava hänen nimensä, se olisi suhteen loppu. Mies ei arvostaisi minua. Tulisi tunne, että hän haluaisi alistaa minua ja pitäisi itseään jotenkin ylempiarvoisena. Minä ja minun nimeni olemme AIVAN yhtä arvokkaita kuin mies ja hänen nimensä. Kukin puoliso päättäköön ITSE, mitä nimellään tekee. Niin mies kuin nainen.

Aloittajalle: jos alistut tuossa asiassa miehen tahtoon, niin mitä hän seuraavaksi keksii vaatia?

Lainaus:

["että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät. Tämähän sopii loistavasti miehelle, koska hän ei ole häistä euroakaan (vielä) maksanut..."]

Miehelle on nimiasia häitä (avioliittoa) tärkeämpi. Avioliiton solmimatta jättäminen sopii miehelle LOISTAVASTI (?), mitä ihmettä?

_________

[ "Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu, koska menen naimisiin rakkaudesta, vaikka nyt vähän alamäkeä onkin ilmassa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, enkä voi kuvitella elämää ilman miestäni."]

Puhut itsestäsi. Eikö miehesi mene naimisiin rakkaudesta? Voiko hän kuvitella elämää ilman sinua? Nimiongelma ei voi aiheuttaa erouhkauksia!

_________

[ "Viime aikoina on ollut aika paljon isoja asioita joista mies on päättänyt yksin, niin jotenkin ajattelen että kai nyt sentään voin oman nimeni päättää?"]

Ei pitäisi olla näin. Pari päättää isot ja jopa pienetkin asiat yhteisesti. Sinua kalvaa kuitenkin epävarmuus omasta ja miehesi päätösvoimasta, et taida olla ihan varma, mitä saat parisuhteessa päättää?

_________

["Mitä jos "vaivihkaa" laitan esteettömyystutkintalomakkeeseen tulevaksi nimeksi tyttönimeni? Asia selviäisi miehelle vasta naimisiinmenon jälkeen... tuntuu huijaamiselta... ja sen jälkeen saa heittää luottamukselle hyvästit."]

Ei hyvä. Ei näin. Tiedät sen hyvin itsekin.

_________

["Mielestäni kuitenkaan miehellä ei voi olla oikeuttaa päättää mielivaltaisesti minun nimestäni. En tiedä enää mitä tekisin, puhumisesta ei juuri apua, koska miehen mielestä on vain 1 ratkaisu eikä muista edes keskustella. Onko minun siis vaan alistuttava miehen tahtoon?"]

Miehelläsi ei ole oikeutta päättää sinun nimestäsi. Hän voi tietenkin yrittää neuvotella SINUN kanssasi, mutta missään tapauksessa sinä et alistu miehen tahtoon. Hän tietenkin voi perustella omaa kantaansa, ja sinä voit tietenkin taipua hänen kannalleen, jos HALUAT.

__________

Minä olen kyllä samaa mieltä, mitä useat tässä ketjussa kirjoittavat - onko parisuhteenne kuitenkaan kovin kestävällä pohjalla? Jos miehesi edes puoliksi vitsillä uhkaa perua häät nimiasian vuoksi, se on jo vakavaa.

Hän tekee isoja päätöksiä sinulta kysymättä - tuliko siitä ongelmia? Mitä, jos sinä olisit tehnyt vastaavia päätöksiä häneltä kysymättä, olisiko kaikki ollut ok? Tuntuiko nämä päätökset sinusta epäreilulta, että sinulta ei kysytty? Jos vastaat kyllä, teillä on kommunikaatio- ja päätöksenteko-ongelma. Onko avioliitto järkevää tässä tapauksessa?

Näillä eväillä ero on edessä muutaman vuoden kuluttua viimeistään. Parisuhdeterapia tms. voi auttaa, mutta se vaatii mieheltäsi hiukan nöyryyttä ja tahtoa keskustella.

Toivon sinulle kaikkea hyvää päätöksenteossa, niissä vaikeissakin!

Heips,
En jaksnut koko ketjua lukea kun en vaan jaksanut :) Minulle tärkeää säilyttää oma nimeni koska haluan että myös lapsuuden aikaiset ystävät löytävät minut, jes tosi tyhmää säilyttää oma identiteettinsä, mistä kaikki muistavat, eikä ottaa miehen nimeä ja kadota.. Meillä järjestettiin luokkakokousta ja kas kummaa naisia ei löydetty, miehet kyllä... Kyllä se vaan niin on että nimi on aina nimi!

kun tätini kuoli ja kartanonsa jäi meille, vänkää vaimoni, että meidän pitäisi ottaa tädin aatelisnimi käyttöön. Kannattaako nykyään leikkiä kartanonherraa.

Salaa omaa nimeä esteetömyys todistukseen,saatta sulla mies samantien ottaa avioeron?
Mekin ollaan menossa naimisiin ja epäilen,että puoliso laittaa kanssa salaa oman nimen.
otan saman tien eron ja lähen käveleen,akka saa lapset ja talon

menossa naimisiin sukunimen kanssa??? itselläni oli tänä kesä häät ja pidin oman sukunimen ja siihen perään sit mieheni sukunimen! ja sanoin et näin aijon tehdä mieheni hyväksyi sen täysin! johtuneen siitä ettei hän menny sukunimen kanssa naimisiin vaan minun!! sinä voit ihan itse päättää sukunimestäsi minkä otat ja jos miehesi ei sitä hyväksy niin kysy mikä siinä on sit ettei hyväksy!! asioista pitää osata puhua ennen kuin naimiseen menee.

Et ehkä edes lue tätä. Haluaisin kuitenkin tukea sinua tässä vaikeassa asiassa. Miehesi vaatimus on aivan kohtuuton ja sinun on mielestäni syy perua häät. Niin kuin monet muut jo ovat tänne kirjoittaneet, raha ei ole mitään verrattuna arvokkuuteesi ihmisenä. Olet ainutlaatuinen eikä kukaan saa päättää asioistasi tuolla tavoin. Mikäli miehesi asettaa tuollaisia vaatimuksia jo ennen häitä, voin vain kuvitella mitä hän tulee vaatimaan sinulta tulevaisuudessa. Vaikuttaa siltä, että miehen käytös on 9 seurusteluvuoden jälkeen kärjistynyt ja nyt sinun olisi aika lähteä. Tässä ei ole kyse nimestä vaan miehesi halusta kontrolloida sinua ja olla vallassa. Vaatimus nimestä EI VOI olla noin ehdoton jos todella rakastaa ja kunnioitta toista. Miehesi ei siis edes välitä häidenne toteutumisesta ja jo siitä syystä ne olisi syytä perua.

Sinun on varmasti vaikea nähdä kuvio kun olet itse siinä sisällä. Miehesi on ehkä mielestäsi maailman kiltein. Kertomasi kielii kuitenkin jostain aivan muusta. Todennäköisesti (ja ihan ymmärrettävästi) et pysty jättämään miestäsi välittömästi. Peru häät, mieti asiaa ja kerää rohkeutta mahdollisilta ystäviltäsi. Ehkä olet siten jonain päivänä vapaa nykyisestä suhteestasi. Pelästyin kun luin tekstisi. Älä anna miehesi tuhota elämääsi! Pyydän.

... häitä vuodella, kunnes sukunimiongelma on saatu yhteiseen päätökseen.
Älä alistu! Jos alistut tässä, alistut muissakin asioissa.

Jos miehen ego on kiinni siitä, mikä sinun sukunimesi naimisiin menon jälkeen on, unohda koko ukko. Nykypäivänä ON VAPAUS VALITA.

Itse en vaihtanut nimeäni naimisiin mennessäni ihan käytännön syistä. kallista ja rasittavaa alkaa ilmoittamaan nimenmuutoksesta pankkia ja laskuttajia myöten sukulaisille, töihin jne. Lisäksi ajokortinkin uusiminen maksaa, enkä halua luopua vanhasta pahvisestani :-).

Miehelleni on aivan sama, mitä sukunimeä käytän. Itse asiassa tuttavapiirissämme suurinmmalla osa AVIOliitossa olevilla on omat sukunimet, eli ilmeisesti olemme valistunutta porukkaa.

tulevan lapsemme sukunimiasia on vielä auki, mutta koska minulla on ennestään tytär minun nimelläni ja miehelläni ei lapsia, tuleva tytär tulee minun nimelleni ja mahdollinen poika mieheni nimelle. Hassua tapa sekin, mutta meille sopiva.

Minulla on sukunimi, joita on olemassa vain viisi. Nimi on kaunis. Mieheni sukunimi taas on mallia "Meikäläinen", joka ei ole erityisen kaunis eikä miehenikään siitä pidä. Emme ole vielä menneet naimisiin, mutta olemme jo parisuhteen alkuaikoina miettineet tulevat nimiasiat valmiiksi. Tulevien lastenkin nimet on mietitty valmiiksi. Eikö jokainen vastarakastunut pari tee niin?

Olen aina ajatellut niin, että oma nimeni on minun omani, se määrittelee osaltaan kuka minä olen. En ole kenenkään omaisuutta, joten en ala vaihtamaan sukunimeäni vain siksi, että se on "tapana". En muutu toiseksi ihmiseksi heti häiden jälkeen. Olen aina ollut tämän niminen ja tulen olemaan. Kenelläkään ei onneksi ole ollut ongelmia asian kanssa.

Kun aikanamme menen mieheni kanssa naimisiin, hän pitää oman nimensä ja minä omani. Mahdolliset lapset saavat minun sukunimeni, mutta vain siksi että olemme yhdessä mieheni kanssa niin päättäneet.

Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja todella menee naimisiin oikeasta rakkaudesta, sillä muuta syytä en keksi. Rakkaus ei ole alistumista, pakottamista, huijaamista eikä valehtelemista.