minä ja poikaystäväni ollaan oltu yhes n. kolme vuotta. tavattiin 17-vuotiaina. ennen häntä olin ujo vastakkaisen sukupuolen suhteen, eikä näin ollen ollut kauheasti ehtinyt kertyä kokemuksia, kummallekaan.
nykyisin olen vapautuneempi ja olen nyt alkanut kaipaamaan vapautta saada mennä ja tehdä mitä huvittaa kenen kanssa huvittaa. tää asia syö mua ja meidän suhdetta. rakastan poikaystävääni paljon. viime vuonna mun elämässä kävi paljon paskaa ja hän oli mun tukena ja tavallaan ollaan hitsauduttu jollain henkisellä tasolla yhteen. myös seksi luistaa hyvin.
vituttaa nää tuntemukset ja halut. pitääkö mun jättää ihminen jota rakastan, että saan säätää ja bilettää? siis eihän siinä ole mitään järkeä. jos erottais olisin kuitenki poikäystävässäni jotenki kiinni ja luulen että kokisin menemiseni pettämiseksi. ollaan nuoria ja elämää on vielä paljon edessä totta, mutta en silti haluaisi luovuttaa liian helpolla. poikaystäväni on hyvä ihminen, uskollinen, luotettava ja hyvännäkönenkin vielä. voidaan puhua kaikesta, myös tästä mun menovietistä.
olen idiootti jos jätän hänet. olisko kaikki yhdenillansäädöt ja hoidot kokemukset toisten miesten kaa sen arvosta? en voi tietää. jos nyt vaan yritetään työstää tää homma pois niin jossain vaihees mulla alkaa kuitenki taas menojalka vipattaa.. tai mun poikäystävällä. se ei kuitenkaan vielä ainakaan koe tarvetta päästä rilluttelee ja haluaa vain mut, näin on monta kertaa sanonut ja se näkyy myös hänen käytöksestään. siis voi.... oon löytänyt tälläsen upeen tyypin ja silti oon niin läskipää että haluisin liehua villinä ja vapaana. en tiedä mitä tehdä. kyllästyttää vatvoa aina tätä samaa asiaa. välillä toivon että oltais tavattu myöhemmin. onko kellään vastaavia kokemuksia ja miten ootte toiminu?
tuntuu että ihan sama mitä tässä päätetään tehdä niin mikään ei oo oikee ratkasu. jos erottais niin kaivattais toisiamme mielettömästi, jos jatketaan samaa rataa en tiedä pääsenkö eroon näistä himoista. ja sit meidän suhde varmaan lopulta vähitellen romuttuis.. onko ero tai tauko ainoo ratkasu? se tuntuu niin pahalta. mut ei tän hetkinenkään tilanne oo oikein mun poikaystävää kohtaan.
nykyisin olen vapautuneempi ja olen nyt alkanut kaipaamaan vapautta saada mennä ja tehdä mitä huvittaa kenen kanssa huvittaa. tää asia syö mua ja meidän suhdetta. rakastan poikaystävääni paljon. viime vuonna mun elämässä kävi paljon paskaa ja hän oli mun tukena ja tavallaan ollaan hitsauduttu jollain henkisellä tasolla yhteen. myös seksi luistaa hyvin.
vituttaa nää tuntemukset ja halut. pitääkö mun jättää ihminen jota rakastan, että saan säätää ja bilettää? siis eihän siinä ole mitään järkeä. jos erottais olisin kuitenki poikäystävässäni jotenki kiinni ja luulen että kokisin menemiseni pettämiseksi. ollaan nuoria ja elämää on vielä paljon edessä totta, mutta en silti haluaisi luovuttaa liian helpolla. poikaystäväni on hyvä ihminen, uskollinen, luotettava ja hyvännäkönenkin vielä. voidaan puhua kaikesta, myös tästä mun menovietistä.
olen idiootti jos jätän hänet. olisko kaikki yhdenillansäädöt ja hoidot kokemukset toisten miesten kaa sen arvosta? en voi tietää. jos nyt vaan yritetään työstää tää homma pois niin jossain vaihees mulla alkaa kuitenki taas menojalka vipattaa.. tai mun poikäystävällä. se ei kuitenkaan vielä ainakaan koe tarvetta päästä rilluttelee ja haluaa vain mut, näin on monta kertaa sanonut ja se näkyy myös hänen käytöksestään. siis voi.... oon löytänyt tälläsen upeen tyypin ja silti oon niin läskipää että haluisin liehua villinä ja vapaana. en tiedä mitä tehdä. kyllästyttää vatvoa aina tätä samaa asiaa. välillä toivon että oltais tavattu myöhemmin. onko kellään vastaavia kokemuksia ja miten ootte toiminu?
tuntuu että ihan sama mitä tässä päätetään tehdä niin mikään ei oo oikee ratkasu. jos erottais niin kaivattais toisiamme mielettömästi, jos jatketaan samaa rataa en tiedä pääsenkö eroon näistä himoista. ja sit meidän suhde varmaan lopulta vähitellen romuttuis.. onko ero tai tauko ainoo ratkasu? se tuntuu niin pahalta. mut ei tän hetkinenkään tilanne oo oikein mun poikaystävää kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ite olen poika ja olin lähes samanlaisessa tilanteessa reilu kuukausi sitten.
Itellä ei ollut hinkua suuremmin tutustua toisiin tyttöihin tai yhen illan juttuihin. Enemmänkin kaipasin vallatonta ja huoletonta aikaa kavereideni kanssa, bilettämistä ja spontaaneja poikien juttuja. Olihan se mukavaa, mutta kaipuu entistä tyttöäni kohtaan on ihan käsittämätöntä ja ei todellakaan auta itku markkinoilla enää. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut, että mikähän johtajaidea oli jättää hyvä ja itselle rakas ihminen sen takia, että sai hetken aikaa viettää vastuutonta ja huoletonta elämää?
Voin sanoa suoraan, että elämäni typerin ratkaisu. Uskon, että olisin jotenkin saanut tyttöni kanssa nämäkin asiat järjesteltyä, että olisin voinut mennä miespuolisten kavereideni kanssa käymään pitemmällä reissulla, hieman juhlia ja sen sellaista poikaelämää. En usko, että olisin missään välissä mihinkään pettämiseen tai muuhun suhdetta satuttavaan toimeen ryhtynyt, koska rakastin tätä tyttöä niin paljon ja viihdyin hänen seurassaan.
Tässä sitä nyt kamppailen masennusta vastaan ja yritän jotenkin selvitä tilanteesta. Tilannetta ei todellakaan helpota se, että toivon jatkuvasti meidän suhteen jatkuvan. Tiedän ettei se ainakaan hetkeen onnistu, koska tyttö ei halua olla missään yhteyksissä kanssani ja en ihmettele! Ei auta kuin toivoa, että aika parantaa haavat ja vaikka kaikki "pyhä" mitä meillä oli rikkoontuisikin.
Neuvoni on: Älä lopeta suhdetta, jos se kerran oikeasti toimii ja molemmat rakastatta toisia. Uskon, että varmasti pystyttä tuon sinun tilanteesi jotenkin ratkaisemaan ja ehkäpä myöhemmin mahdollisesti pojalle tulevan samanlaisen tilanteen. Käy ystäviesi kanssa juhlimassa ja mielestäni saat tutustua huoletta uusiin ihmisiin, kunhan et vain päästä mitään vahvempaa syntymään teidän välille. Pidä näitä uusia ihmisiä korkeintaan kavereina tai tuttuina, joiden kanssa voi toisinaan jutella. Yhden illan säädöistä saa vain sitä hetken huumaa, mutta samalla se etenkin suhteessa tuhoaa sitä jatkuvaa turvallisuuden ja onnen tunnetta. Rakasta poikaasi hetki hetkeltä enemmän äläkä haikaile minkään hetken huuman perään.
Todella paljon onnea ja tsemppiä teille ja toivottavasti saatta tämän tilanteen ratkaistua :)
teki niin, että se otti eron kun oltiin parikymppisiä ja syyksi sanoi, että se haluaa nähdä maailmaa, tulla ja mennä. Minä jäin rannalle ruikuttamaan ja monien vuosien jälkeen pääsin siitä vasta yli. Mutta näin jälkeen päin katsottuna ymmärsin sen teon jotenkin, mutta en tiedä sitä katuko se päätöstä jälkeenpäin koskaan. Meillä oli kaikki hyvin silloin. Nyt on minulla ja hänellä uusi elämä ja niillä mennään.
Kyllä olet idiootti jos jätät ihmisen ketä tiedät rakastavasi,sua houkuttaa kiusaus tehdä nyt kaikkea kun olet nuori..mutta sillä iällä ei ole mitään merkitystä,jokainen etsii tosirakkautta jos olet löytänyt sen niin haluatko tosiaan heittää sen hukkaan,sitä ei nimittäin toista kertaa luultavasti tule..ja minkä takia olet valmis luopumaan muutaman kymmenen minuutin seksin takia??nyt ota ittees niskasta kiinni ja ymmärrä että se aika mitä nyt elät on parasta mitä sulla on älä kaipaa sitä mitä sulle ei ole..tää on sun oma päätöksesi,mutta jos petät niin teet elämäsi suurimmaan virheen ja tulet itsekkin sen tajuamaan..miksi edes annat tulla tollasia ajatuksia päähäsi,hallitse omat ajatuksesi ja aistisi ja mikään ei voi sua pelottaa tai satuttaa..