Minua ottaa päähän kun anoppi soittelee pojallensa ainakin 10 kertaa päivässä, okei kihlattuni on vasta 22... ja ite 18.. ollaan asuttu jo jonkun aikaa saman katon alla, joka ilta pitäis mennä sinne saunomaan ja syömää.. soittaa ja kysyy että oonko varmasti laittanu ruokaa... tilanne on tosin helpottunu koska kun muutimme yhteen ei tarvii enää mieheni elättää äitiänsä... ja kun emme mene sinne niin mä oon taas kaiken pahan alku ja juuri... vähän väliä mua mollaamassa pojallee.. ja oon kuitenki tuntenu anoppini jo 5vuotta
turhauttavaa
anopin tuhkakuppi
61157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hänen ainoan poikansa?
Oh ho.
Samaa puhelinrumbaa harrastaa myös meikäläisen armas anoppi. Ei jumakauta, niin kun me ei kahdestaan pärjättäisi, vaan aina pitää olla "kuulumisia kyselemässä" ja neuvoja antamassa. Miestäni kyllä lievästi sanottuna hävettää äitinsä jokapäiväiset soitot, mutta eipä ole munaa miehellä sanoa äidilleen suoria sanoja. Oikeasti pelkään, että se olen pian minä, joka suuni puhuu puhtaaksi. Ja siitä ei taas hyvää seuraa.
Napanuora ei anoppini ole lähimainkaan katkaissut, vaikka kultapoju lähestyy jo kolmeakymppiä. Kai mieheni käyttää jollain tasolla äitiään hyväksi (eli saa lypsettyä tarvittaessa rahaa), kun sietää tuollaista paapomista. Muunlaista selitystä en ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, vaikka suhdettamme on takana jo reippaat kymmenen vuotta.
Miestäni ei olla koskaan kasvatettu, päätä vaan on aina silitetty ja tätä pidetty puolijumalana. Voitte siis vain kuvitella, millaisen urakan olen joutunut tekemään. En voi mitään, mutta kaikki katkeruus kohdistuu kultani kotioloihin.
No joo. Eiköhän tämä tästä. Varsinkin sen jälkeen, kun mittani on lopullisesti tullut täyteen.
Juuri näin se menee meilläki.. ja tosiaan veinhän minä kuitenki ainoan lapsen. mut hei silti rajansa kaikella.. oon ite tosi nuori mutta ei munkaa vanhemmat mulle soittele koskaa tolleen samalla tavalla, sama jos mies on on töissä niin rakas anoppi soittelee mulle... ja yhdessä vaiheessa mieheni halusi tehä pelkkää yövuoroa ja siitä se sota taas alko kaikki oli taas meikäläisen syytä... mies on sanonut että joo lopeta toi helvetin vöyhääminen mut ei... aamulla kun anoppi avaa silmät ni sit se alkaa...
myös se ku ollaa siellä kylässä tai saunomassa tulee aina ota nyt poika kulta kalja niin rentoudut ja tämähän ottaa kun on juonu niin anoppi kantaa lisää nenän eteen... näin varmistaa että joudumme taas yöpymään...ja kun anoppi tulee kylään alkaa siivota ja se on aika lannistavaa varsinkin ku on just sen takia siivonnu. ja jos miehelläni on pää kipeä istuu anoppi sen vieressä ja hellii päätä ja muuta... se on ärsyttävää siis sitä tunnetta ei voi kuvailla jos ei oo ite sitä kokenu... elämä se on tääkin ku on päässy kahden ihmisen kanssa kihloihin :)
Vaikkei kyse olekaan mistään elämää suuremmista asioista, kyllä tää anoppiasia saa suhteen ja oman päänkin sekaisin. Varsinkin kun sama hemmetin kaava toistuu vuodesta toiseen...
Meillä on ihan sama juttu, että jos anoppi ei saa puhelimella yhteyttä kultapoikaansa, suuntaa hän puhelunsa tai viestinsä mulle. Mua ei kiinnosta olla mikään välikäsi pojan kuulumisten kertojana. Jos anopilla olis mulle asiaa, sen ku soittelee, mut kun sen soittojen sisällöt on tasan tarkkaan tyyliin: "missä rakas poikani on" tai "onko hänellä kaikki hyvin". Jep jep. Vituttaa ehkä eniten se, että mun vanhemmat kohtelevat meitä pariskuntana ja elävät sitä mukaa, mutta anopin puolella ketään muuta ei ole olemassakaan kuin hänen rakas poikansa. En todellakaan tahdo olla hänen kanssaan tekemisissä yhtään enempää kuin pakollista enkä tahdo häneltä huomiota, toivon vain, että hän tajuaisi, että minä olen mieheni elämässä ykkösnainen ja että hän tajuaisi poistua takavasemmalle. Äiti on aina äiti, tiedän sen, mutta rajansa hyysäämiselläkin. Toivottavasti minusta ei KOSKAAN tule samanlaista sekaantujaa ja paapojaa kuin anopistani, jos joskus poikalapsia siunaantuu. Aion myös opettaa lapsilleni kaikkea sitä, mitä armas anoppini on jättänyt omassa kasvatustyössään tekemättä. Eli ihan kaiken.
Niin ja se vielä. Kyllä meikäläisenkin anoppi jaksaa kantaa miehelleni jos jonkinlaista kaljaa, siitäkin huolimatta, että kaljan juonti on joskus meidän perheessä ollut ongelmallista. Kiva äiti!