Nyt on tämä salasuhteilu mennyt siihen pisteeseen etten koe muita vaihtoehtoja kuin tunnustamisen. Haluan tämän tapahtuvan puolisoani kohtaan mahdollisimman kivutomasti.
Kertokaahan, jos sinua olisi petetty jo pitkään, mikä olisi tapa jolla haluaisit kuulla siitä? Tietenkään kukaan ei sellaista halua kuulla...
Tarkoitus ei ole keksiä parasta selitystä, olen valmis ottamaan seuraukset vastaan.
Kertokaahan, jos sinua olisi petetty jo pitkään, mikä olisi tapa jolla haluaisit kuulla siitä? Tietenkään kukaan ei sellaista halua kuulla...
Tarkoitus ei ole keksiä parasta selitystä, olen valmis ottamaan seuraukset vastaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kuulla asia suoraan sellaisena kuin se on.
Haluaisin vielä käytännön vinkkejä kivuttomuuteen. Onko parempi kertoa esim. hyvänä päivänä vai huonona, heti aamusta vai päivän päätteeksi, halailla vai olla etäinen, selittää yksityiskohtaisesti vai yksinkertaisesti, tehdä itsestään paskiainen vai kaunistella asioita, alustaa aihetta vai nostaa kissa pöydälle? Olen ajatellut että kyllä se oikea hetki kertoa tulee, muttei sellaista taida ollakaan. Tiedän, että totuus täytyy nyt vain tunnustaa, mutta haluan tilanteesta puolisolle mahdollisimman pehmeän. Hän on edelleen tärkeä kuitenkin vaikka tunteet ovat muuten jo hiipunut.
Mua petettiin ja mies töksäytti aamusta kaiken kuran niskaan. Oli keskittynyt keräämään rohkeutta ja oli unohtanut miettiä, että miltähän musta tuntuu.
Tärkeintä oli kuitenkin se, että kertoi ennenkuin mikään hälytyskello oli soinut mun päässäni. Eli en osannut aavistaakaan, enkä patistanut siis kertomaan millään tavoin. Se oli jälkikäteen minulle äärettömän tärkeätä, kertoi jotain meidän kahden suhteesta ja rehellisyyden rippeistä.
Ei sitä tietoa ole helppo ottaa vastaan. Ainoa tapa on olla suora, kunnioittava ja varautunut kaikkiin mahdollisiin reaktioihin. Voivat olla ihan mitä tahansa. Aluksi varmaan toinen blokkaa tiedon jopa pois (minä tein). Minä olin pari päivää niin shokissa, että en edes itkenyt. Itkut tuli vasta ajan kanssa.
Ja jos aiot jättää puolisosi, niin älä paukauta sitä samassa lauseessa. Anna aikaa päiviä sulatella. Mutta jos kysyy jatkosta, niin ole rehellinen. Ja ole koko ajan johdonmukaisesti rehellinen. Pahinta on valehtelu. Tiedon kanssa selviää kyllä ajan kanssa, ei sen että toinen ei kunnioittanut riittävästi ollakseen rehellinen.
Meillä meni kaikki pieleen. Ollaan silti yhä yhdessä. Rakkaus löytyi molemmilta kummasti sen prosessin aikana. Ja tahto olla yhdessä. Melkein sanoisin nyt, että onneksi tapahtui mikä tapahtui, sillä muuten olisimme varmaan eronneet.
nainen vai mies?
että kerrotte, olette rehellisiä puolisollonne niin hyvässä kuin pahassa
Kyllä miesten pitäis olla paljo nrehellisempiä. Itsekin ehdin ihastua keski-ikäiseen mieheen, hän antoi kaikissa puhelissaan ymmärtää olevansa yh - puhui aina hänen talostaan ja siitä, että joku kaveri tuli hänen luokseen. Jotenkin vaan, kun tapaamisia alkoi peruuntua viimetingassa ja aina oli joku ontuva selitys, niin löytyihän sieltä samasta osoitteesta avovaimo, kun Enirosta etsiskelin. Kyllä mäkin tunsin itseni tosi huijatuksi, harmitti ja nolotti! En ikinä olis ryhtynyt tietentahtoen ukkomiehen kanssa mihinkään juttuun.
Toihan siinä on tärkeintä, että ymmärrät että huutoa, itkua ja hammasten kiristystä on tulossa jokatapauksessa. Eli sitä ei voi välttää, mutta siitä voi päästä yli. Mulle tuli mieleen, että itselleni olisi hyvä jos
1. Ei ryhdyttäisi heti lataamaan puolustuksia. Olisit tosi varovainen jos lähdet puolustelemaan tekoa, ettei vaan kiukustuksissa lähde syyttämään puolisoa omista mokista. Hyvä jotenkin selittää tekoa, mutta pääasiassa se käsitellään vasta alkushokin jälkeen.
2. Vastaa kysymyksiin rehellisesti. Pyri kuitenkin välttämään niitä liian yksityiskohtaisia juttuja. Et varmaan halua, että puolisolle jää kummittelemaan missä milloinkin ja missä asennossa harrastitte seksiä.
3. Anna aikaa aikaa aikaa. Anna aluksi sulatella tietoa. Sitten käsittelette uudestaan asiaa, kun ei olla ihan puulla päähän lyötyjä.
4. Ymmärrä, että tosiaan sitä aikaa vaaditaan. Puoliso voi asian ottaa monesti esiin, mutta koita ymmärtää häntä ja tukea luottamuksen rakentamista. Älä turhaudu, jos siinä kestää.
5. Jossain olen kuullut suosituksia sen suhteen, että pettämisen jälkeen jonkin aikaa olisi syytä olla yltiöavoin. Jos puoliso haluaa tietää keneltä tuli tekstari ja mitä asiaa, niin kerro. Jos haluaa tietää missä netissä käyt, kerro. Jos haluaa tietää missä kaupassa kävit, kerro. Osoita kaikin tavoin, että sulla ei ole mitään salattavaa - vaikka se alkuun menisikin yltiömäisyyksiin.
6. Rakkautta rakkautta rakkautta. Kärsivällisyyttä. Osoita, että häntä rakastat.
Kerrot siis, että sinulla on ollut suhde. Olet äärettömän pahoillasi ja haluat tämän loppuvan ja nyt siis kerrot asian. Toivot joskus anteeksiantoa, mutta et odota sitä tällä hetkellä. Ja olet kaikkesi valmis tekemään, että saatte suhteenne kuntoon. Kuuntele raivot, anna tilaa ja aikaa.
Toi oli pahapahapaha juttu minkä teit ja siihen vaaditaan paljon, että suhde saadaan sen jälkeen kuntoon. Joten toivon sulle voimaa ja halua tehdä vaadittava sen eteen. Ja sitä kärsivällisyyttä. Mutta hienoa, että loppupeleissä päätät itse kertoa totuuden ja kohdata tekosi seuraukset. Se on jo se eka ja ehkä hankalin askel. Ei siihen kertomiseen oikeasti löydy hyvää tapaa. Mutta se on paras muista vaihtoehdoista (kyliltä kuulemalla, itse huomaamalla). Valitse tilanne, jossa olette kahden kotona ja naisella mahdollisuus ottaa rennommin uutinen vastaan.
En tiedä miten tollasista pitkän pettämisen jälkeen selvitään, mutta katsokaa. Jokatapauksessa tuo päätös kertoa on se puolisoa parhaiten kunnioittavin ratkaisu.
aloitus voisi olla mieheni kynästä...
Hän petti minua jo toisen yhdessäolovuoden aikana, jäi kiinni ja lupasi lopettaa. Jäi kiinni uudestaan yhteyksistä samaan naiseen, lupasi lopettaa.
Nyt on viis vuotta yhteiseloa takana ja kaikki merkit viittaavat siihen, että meneillään on suhde selkäni takana. Läheisimmän ihmisen tuntee niiin hyvin, kaikkia intiimejä yhdessäolon tapoja myöten joten merkit näkyvät selvästi ja kirkastuvat kun jälkien peittely on liian ilmeistä.
Olen ollut hyvin surullinen , hyvin pitkään sillä olen nähnyt asioita, joita mieheni kuvittelee ilmeisesti, etten huomaa...Tai hän yrittää lykätä "tuomiopäivä" koska tuntee empatiaa minuakin kohtaan.
Olen reunalla, kohta en jaksa....ahdistus näivertää sieluni ja ruumiini. Panin kaiken likoon parisuhteeseemme, sydämeni ja , heh, rahani. Kaikki on kiinni tässä symbioosissa, velkojen, yhteisomistusten jne muodossa. Tämän kaiken purkaminen tarkoittaa asioita, joista mieheni lmeisesti luopuisi vähemmän herkästi kuin minusta. Minustahan hän luopui jo aloitamalla aikoinaan suhteen, pettämällä.
Minä olen ihminen, nainen, ja valvon öisin mieheni välinpitämätntä kursaavaa selkää katsellen. Minulla on kylmä ja ikävä. Toivoisin todellakin , että miehessäni olisi sen verran sekärankaa ja miestä, ett kertoisi mistä on kyse.
Osoittaisi minua kohtaan sen verran kunnioitusta, että ansaitsisin kuulla totuuden.
Vasta sen jälkeen pääsee rakentamaan jotain todellista, ...yhdessä tai erikseen.
Jos kuvittelet, että tunnustaminen aiheuttaa kärsimystä, niin tiedä, että tällaisessa ahdistuksessa eläminen on paljon pahempaa. Rehellisyys rakentaa, epärehellisyys nakertaa.
Mutta vastaukseni aloitukseen on; kerro heti. Ei ole olemassa vääriä eikä oikeita hetkiä. Puolisosi on, kuten minäkin, aika varmasti odottanut jo pitkään.
Ei kannata tunnustaa eikä kertoa, ellei ole aikomus erota. Ero siitä tulee, tai jos ei tule eroa, niin lopun elämäsi kuulet siitä joka riidassa ja kosto tulee monin eri tavoin. Eräs petturi sanoi, että vaikka vaimo löytäisi toisen naisen päältä, niin sittenkin kannattaa vielä kieltää kaikki. Hän tiesi useita tapauksia, joissa tällainen vaimolle ripittäytyminen johti nopeaan eroon oli kyseessä pitkä tai yhdenyönsuhde.
Tuo oli hieno valotus petetyn tai sitä epäilevän tunteista. Epätietoisuus missä tahansa asiassa -ihan vaikka lääkärin diagnoosia tai pakkolomautuspäätöstä odotellessa- on aivan hirvittävän kalvava ja jatkuvasti mielessä pyörivä tunne. Pettäjän täytyisi ymmärtää että vaikka haluaisikin vain suojella puolisoaan kipeältä totuudelta, on pitkäaikaisessa epäilyksessä eläminen paljon tuskallisempaa.
ripustautua onnettomaan suhteeseen valehtelemalla ja kieltämällä totuuden, joka on kummallekin päivän selvä. Aika kieroutunut asenne!
Kun mieheni tunnusti suhteensa moneen naiseen jäätyään kiinni eräästä tekstiviestistä, hän tunnusti kaiken heti, pieniäkin yksityiskohtia myöten. Halusin kuulla kaiken, IHAN KAIKEN. Ja ilmeisesti suurinpiirtein kaiken hän kertoikin.
Tästä alkoi parisuhteemme uudelleen rakentaminen, ja se onnistui todella hienosti. Tutustuin tämän ikävän tapahtuman kautta mieheeni uudelleen. En koskaan ole kenenkään kanssa käynyt niin syvällisiä, henkisiä ja todella hienoja, mutta erittäin kipeitäkin keskusteluja. Löysimme toisistamme ihan uusia ulottuvuuksia.
Täytyy sanoa, että "onni onnettomuudessa". Vaikka harmi, että piti kantapään kautta käydä tämä kaikki läpi...mutta meidän tapauksessamme tämä tapahtuma kasvatti meitä kumpaakin todella paljon.
Opin myös puolisoni lisäksi tuntemaan itseni paljon paremmin ja minusta tuli vahvempi ja "viisaampi" ihminen. Olisin kyllä toivonut että hän olisi tunnustanut ennen kuin minun piti löytää ne tekstiviestit.
taudin muodossa! Monia vuosia epäilin ja oli paljon hälyttäviä merkkejä, mutta kaiken mies kielsi, ketään ei ole ollut. Tulipa kuitenkin laboratoriosta vuorenvarma vastaus jolloin ei enää vakuuttelut auttaneet. On törkeää tartuttaa puolisolleen sp.tauti, mahdollisesti monia irtosuhteita ja mahd. myös vakituisempia takana, en tiedä koska käytännössä mitään ei ole minulle selvitetty. Minun terveydellänikään ei siis ole ollut mitään väliä! En usko, en luota, en kestä enää häntä.
jo tulinkin. Tässä muutama ehdotus.
Kerro se joko tutussa ympäristössä (keittiö?) tai jossain missä ei olla ihan muiden silmien alla. Kerro lyhyesti mitä olet tehnyt, mitä tapahtui.
Ehkä hän ei ole työkunnossa seuraavana päivänä, silloin viikonloppu voisi olla hyvä aika?
Jos teillä on lapsia, olisi hyvä jos he voisivat olla vaikka mummolassa.
Todellakaan älä puolustaudu jo valmiiksi, äläkä selitä, totea asia. Kun puolisosi sitten kyselee, vastaa niin kuin asia on.
Anna aikaa prosessointiin. Eli juttuhetkiä päivittäin, vaikka useampia, Muista että kerralla se ei onnistu. Omat tuntemuksesi voit sitten purkaa myöhemmin, kun alkushokista on päästy. Aikaa voi mennä jokunen kuukausi, joten varaudu ”istuntoihin”.
Varmasi tulee itkua ja huutoakin – riippuu persoonasta. Älä estä sitä, äläkä yritä vähätellä tapahtunutta. Ehkä tämä on se vaikein, kivun katsominen vierestä! Lohduta, jos hän haluaa - älä muuten koske.
Yksi keino on että kirjoitat mitä haluat sanoa, ja annat hänen ensin lukea sen. Ole itse paikalla, että voit vastata kysymyksiin.
Mieti etukäteen, miten itse haluaisit jatkaa, erota vai yrittää vielä. Ole johdonmukainen, äläkä mene toisen tunnekuohuun mukaan. Mieti jos ero tulee, mitä aiot tehdä seuraavaksi? Mitä hän aikoo tehdä. Älkää tehkö kuohussa eropäätöstä, vaan sopikaa vaikka 6 kk, jolloin ilmoitatte lopullisen päätöksen. Pidä siitä tiukasti kiinni.
Tosiaan liialliset yksityiskohdat ovat epäoleellisia, joten tiivistä asiasi. Älä pyöritä puukkoa haavassa.
Jos olet rehellinen (myös itsellesi) niin toipuminen sitten voi alkaa vaikka ”yhdessä itkien”, jatkoitte tai erositte…
Kiitos hyödyllisistä vastauksista. Tarkoituksenihan ei ole pehmentää iskua siksi että hän toipuisi helpommin ja voisimme jatkaa. Hän ansaitsee tietää. Luulen että se on meidän tarinan loppu, kun kerron asian todellisen laidan. Hän on osannut epäilläkin ja tehnyt selväksi että jättää minut jos petän. Olen vain aina mennyt paniikkiin silloin ja kieltänyt kaiken vaikka silloin olisi ollut hyvä tilanne vain myöntää. Sitä taas on seurannut pelko kaiken tutun menettämisestä enkä olekaan tiennyt mitä haluan. Ja totuus on että minulla on edelleen tunteita salarakastani kohtaan. Siksihän en hänestä ole kyennyt irroittautumaan mikä on aiheuttanut piinallisen tilantaani. En kuitenkaan ole valmis heti seurustelemaan hänen kanssaan jos ja kun ero puolisosta tulee, tarvitsen aikaa toipumiseen.
lykkyä tykö ja rohkeutta!
on, että et huijaa ja aja häntä täysin sairaaksi.Anna edes sen verran armoa pettämällesi ihmisparalle, että annat hänelle mahdollisuuden rehelliseen elämään.
Sinulle toivon , että joutuisit joskus tuntemaan petetyn, jätetyn tuskan ja ahdistuksen.
Olet kaiken sen arvoinen.