Anoppi kävi kuten usein ennenkin ja kälkätti kaikki samat jutut kuin aina ennenkin ja vielä vääristellen totuuksia.
Ei niinkuin mitään muuta puhunut kuin itsestään, kodistaan, naapureistaan, kissastaan, aurauksistaan, postinjakajastaan, aidastaan, miehestään jne. Sanaakaan ei saa sanottua väliin kun se alkaa ja päättyy vasta kun anoppi lähtee kotiinsa muutaman tunnin kälätyksen jälkeen.
Onko kenelläkään muulla vain itsestään ja omista asioistaan kälkättävää anoppia?
Sanonpa vaan, että se on hirveän väsyttävää. Vaikka yrittäisi kääntää jutut flunssa-aaltoon niin anoppi kääntää senkin itseensä ja kurkku tuntuu just nyt kipeeltä tai yöllä tuntui ja piti ottaa sitä ja tätä rohtoa ja mieskin aivasti. HUOH!
Ei niinkuin mitään muuta puhunut kuin itsestään, kodistaan, naapureistaan, kissastaan, aurauksistaan, postinjakajastaan, aidastaan, miehestään jne. Sanaakaan ei saa sanottua väliin kun se alkaa ja päättyy vasta kun anoppi lähtee kotiinsa muutaman tunnin kälätyksen jälkeen.
Onko kenelläkään muulla vain itsestään ja omista asioistaan kälkättävää anoppia?
Sanonpa vaan, että se on hirveän väsyttävää. Vaikka yrittäisi kääntää jutut flunssa-aaltoon niin anoppi kääntää senkin itseensä ja kurkku tuntuu just nyt kipeeltä tai yöllä tuntui ja piti ottaa sitä ja tätä rohtoa ja mieskin aivasti. HUOH!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet ilmeisesti erittäin nuori tai sitten muuten kasvanut pumpulin välissä, jos ja kun et siedä anoppisi kälätystä. Täytyy ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, ei aina samanlaisia kuin itse ja ikä tuo lisää ulottuvuuksia elämään. Yritä itse kasvaa ihmisenä ja luoda hyvä liitto miehesi kanssa, jotta tollaset itsekkäät ajatukset katoaisivat mielestä. katso ihmistä ihmisenä ja unohda kääkätykset, keskity ydinperheeseesi ja sano suoraan mitä ajattelet.
Olet ilmeisesti erittäin nuori tai sitten muuten kasvanut pumpulin välissä, jos ja kun et siedä anoppisi kälätystä. Täytyy ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, ei aina samanlaisia kuin itse ja ikä tuo lisää ulottuvuuksia elämään. Yritä itse kasvaa ihmisenä ja luoda hyvä liitto miehesi kanssa, jotta tollaset itsekkäät ajatukset katoaisivat mielestä. katso ihmistä ihmisenä ja unohda kääkätykset, keskity ydinperheeseesi ja sano suoraan mitä ajattelet.
että olettekos tulleet kiinnittäneeksi huomiota siihen, kuinka monet ihmiset oikeastaan puhuvat vain itsestään ja omista asioistaan? Sellaiset ihmiset ovat toisaalta hirmu helppoja tapauksia, jotka kälättävät taukoamatta tuntikausia ja väliin tarvitsee vain nyökytellä. Jälkikäteen he ylistävät usein oikein mukavaksi keskustelukumppaniksi, koska ovat saaneet kertoa omia juttujaan keskeyttämättä;) Itse ainakin panikoidun pahiten ihan hiljaisen tuppisuun seurassa, koska olen suht arka ihminen ainakin uusien, tuntemattomien persoonien seurassa enkä välttämättä keksisi aluksi puheenaiheita. Jos toinen on kova puhumaan, hänestä oppii myös paljon ja siten voi tsekata alueita, joista toinen tykkää keskustella.
Kyllä näitä kälkättäviä anoppeja maailmasta löytyy muillekkin. Minun armas anoppini on myös samanlainen maailmannapa, joka puhuu vain itsestään, sairauksistaan ym edesottamuksistaan. Siinä sivussa haukkuu/moittii jokaisen suvun naisen, laittaa sanoja toisten suuhun ja yrittää laittaa jopa minunkin sanomaksi sellaista, jota en ole sanonut. Haastaa riitaa, vaikka ilmoittaa niin vihaavansa erimielisyyksiä. Miespuoliset hlöt, juopotkin, ovat hänen mielestään "hienoja herroja", pokkuroitavia, he eivät koskaan tee mitään väärin ja ovat maailman viisaimpia sekä hienoimpia ihmisiä. Naiset taas ovat kaikkea muuta; kasvattavat lapsensa väärin, eivät osaa käyttää rahaa vaan syövät miehensäkin tulot, eivät osaa kotiansa hoitaa ja ovat automaattisesti "hulluja akkoja"-pahan alkuja ja juuria. Että näin meillä.
Minäkin olin hyvä ihminen papin aameneen saakka, mutta virheen tein naituani virallisesti hänen poikansa minustakin tuli viallinen ihminen, josta on riittänyt juoruamista ja haukkumista näihin päiviin saakka.
Itse olen tehnyt sen johtopäätöksen, että pysyn kaukana anopistani ja olen hänen seurassaan vain korkeintaan kerran vuodessa 1-2 vrk:tta, silloin kun on pakkotilanne. En koskaan soittele "mitä kuuluu-puheluja" edes kohteliaisuudesta, koska en jaksa kuunnella sitä itsekeskeistä kälkätystä ja minun puheitteni jälkikäteen vääristelyjä. Ne vääristellyt puheet kun tuppaavat tulemaan minun korviini ennemmin tai myöhemmin muitten sukulaisten suusta. Olisin itse ollut aina valmis luomaan anoppiini hyvänkin suhteen, mutta minkäs teet tilanteelle. Jokaikinen pitempiaikainen yhdessäolo (yli 2 vrk) johtaa ristiriitoihin ja seläntakaa kuuluviin "paskajuttuihin".
etten ole ainoa..
Kun tiedänkin anopin olevan tulossa tai näen hänen autonsa pyörähtävän pihaan niin iskee hirvittävä halu juosta karkuun ja jättää anoppi valittelemaan ja kälättämään pojalleen..
täältäkin löytyy kälättävä anoppi. Lisäksi tuohon sinun anopin ominaisuuksiin lisätään vielä se että anoppi on aina oikeassa, edes sen tietyn asian asiantuntijat eivät ole oikeassa jos anoppi on omasta mielestään näin päättänyt, asioita suurennellaan ja sitten lisäksi käpälöidään tavaroita kysymättä. Käytöstavat puuttuu myös(käy vessassa ovi auki).
ihmiset ovat kyllä ärsyttäviä. itse tunnen pari sellaista. onneksi ei noin pahoja kuin yllämainittuja
Vuosi vuodelta tilanne on pahentunut. Nykyisin anoppi terrorisoi jokaista sukutapaamista kälättämällä KOKO ajan. Hän ei kuuntele muita, ei anna suunvuoroa. Keskustelua ja vuorovaikutusta suvun eri jäsenten kesken ei synny sillä tämä ihminen on koko ajan äänessä. Hänellä ei edes ole mitään sanottavaa, samoja höpötyksiä vuodesta toiseen. Kyseessä ei ole dementoitunut vaan pirteä , elinvoimainen ja terve 73 vuotias.
Anoppini on myös samanlainen. Pälätetään samoja asioita. Jos tänne minun ja mieheni luokse ei saa tulla niin hän tulee jos haluaa. Moittii minua joka asiasta. En osaa tehdä ruokaa enkä siivota. Olen kokki ammatiltani. Hän ei osaa tehdä ruokaa ollenkaan. Anoppi haukkuu minua silloin kun mieheni ei kuule. Ei pysty haukkumaan silloin kun muita on paikalla.
Olin kutsunut sukulaisia lapsen synttäreille.
Olisin halunnut kuulla myös muiden kuulumisia, mutta anoppi ei antanut siihen mahdollisuutta. Kaikille kyllä tuli selväksi kaikki anopin vaivat ja viisivuotta sitten kaatuneen postilaatikon syyt ja seuraukset.
Tosi "kivaa" kun yksi puhuu ja kymmenen kuuntelee nyökyttelee ja vääntelehtii kiusaantuneena. Itse kävin kahvinkeiton lomassa muutaman kerran rappusilla vetämässä henkeä.
Anopin takia en mitään juhlia viitsi järjestellä enkä pahemmin välittäisi "seurustella" koko ihmisen kanssa.
Vähän tuntuu kuin tämä kävisi vaan kaatamassa paskat niskaan..
Miten itse koet tämän?
Siis ahdistaako, kun musta tuntuu aina että happi loppuu..
Tuon olen useammankin vanhenevan naisihmisen kohdalla havainnut, että puheen tuottamisen tarve on valtava. Ei siis normaalia vuorovaikutuksellista jutustelua, vaan yksinpuhelua jossa tuotetaan jokainen aivojen ajatus suusta ulos.
Kerran katsoin kellosta, kauanko anoppi puhuu yhtäpötkyä, tulos 45min. ennenkuin piti parin sekunnin tauon.
Itsellä tulee hysteerinen olo, kun katsoo ja kuuntelee miten anoppi esim. hotkii ruokaansa ja puhuu samalla tauotta.
Kyllä se on suoranaista melusaastetta, korkea kimeä ääni ja monotoninen papatus.
Joskus mieheni on joutunut iskemään nyrkkiä pöytään "Nyt kertakaikkiaan olet jo vähän aikaa hiljaa, ei JAKSA kuunnella enään kun sinulla ei ole edes mitään asiaa!". Anoppi vain vilkaisee sivusilmällä, vetää henkeä ja aloittaa taas.
Vanhusten parissa työskentelevä ystäväni kertoi, että ihan vastaavia tapauksia tulee töissä vastaan harva se päivä. Potilaana olevan muummelin asioiden hoidosta ei tahdo tulla mitään tauottoman puheen päpätyksen vuoksi. Siihen väliin ei voi omalla puheellaan juuri kiilata kysyäkseen mitään tai palauttaaksen keskustelua olennaiseen. Ainoa keino on korottaa epäkohteliaasti vain ääntään ja pyytää rouvaa olemaan hiljaa ja kuuntelemaan.
Joskus olen mietiskellyt, että onkohan moisen iänmyötä muuttuneen valtavan puheen tuottamisen tarpeen syynä jokin aivoverenkierto häiriö...