Auttaisiko joku kiltti tietämätöntä?Mitä kaikkia papereita Suomesta tarvitsen voidakseni mennä naimisiin rakkaani kanssa?Ja entäs paikan päällä,tarvitaanko verikokeiden lisäksi muita dokumentteja?
Olen tutkinut asioita netissä,mutta suorimman vastauksen saisin kaiketi joltakulta jo tämän paperirumban läpikäyneeltä :)
Kiitos tuhannesti jo etukäteen!!!
Olen tutkinut asioita netissä,mutta suorimman vastauksen saisin kaiketi joltakulta jo tämän paperirumban läpikäyneeltä :)
Kiitos tuhannesti jo etukäteen!!!
Vastaukset 24
Vanhimmat
1. Suomalaisen ja ulkomaalaisen ulkomailla solmittavaa avioliittoa
varten monikielinen estettömystodistus sekä apostille.
2. Virkatodistus ja apostille.
Huom: Ylläolevat todistukset olisi hyvä käännättää turkin kielelle ennen
Turkkiin matkustamista. Turkin suurlähetystön konsulaattiosasto vahvistaa
käännökset.
3. Avioliittoa varten tarvitaan myös Turkin terveysviranomaisten antama
terveystodistus.
HUOM: Liitteenä virallisten kielenkääntäjien yhteystiedot
Tän vastauksen sain ku olin yhteyksissä Turkin suurlähetystöön. Huomenna vielä soittelen sinne. Nii ja paperit lähetettävä käännätettäväksi lähetystöön, käännätys maksaa 13€ per paperi. Papereiden mukana palautuskuori. Terveystodistuksen voi myös hankkia Suomesta, mutta sekin käännätettävä sitten.
Mulla tulee kiire järkätä asiat, häät ens kuussa ;) jänskättää...
kovasti!Me pohdiskelemme naimisiinmenoa syyskuussa...
Menimme kesäkuussa naimisiin Alanyassa. Täältä tarvitsin esteettömyystodistuksen ja virkatodistuksen. Me käännätimme ne Turkissa, kesti vain pari päivää. Ja verikokeissa pitää käydäsiellä. Eivät hyväksy Suomessa tehtyä AIDS-testiä. Niiden tulosten saaminen kesti muutaman päivän. miehelläsi on oltava myös virkatodistus. Kaikki nämä paperit piti toimittaa kaupungintalolle ja HE MÄÄRÄSIVÄT päivän milloin voimme mennä naimisiin.
Paperisota oli kaikenkaikkiaan mieletön, aina puuttui joku leima tai allekirjoitus.
Vieläkään en ole saanut papereita tänne Suomeen, jotta voisin rekisteröidä liittomme täällä.
Nyt lähden sinne uudelleen ja meinaan istua kaupungintalolla joka päivä niin kauan, että saan paperit mukaani.
Sen jälkeen mieheni voi hakea viisumia tullakseen jättämään oleskelulupahakemuksen tänne poliisille.
Mikäli nyt tämä viisumi myönnetään...
Onnea matkaan vaan!
Missä te menette naimisiin?
Alanya on hyva paikka asua ja elaa, on sosiaalituetkin tosi hyvat. Alkaa ihmeessa muuttako Suomeen.
paperia,leimoja ja allekirjoituksia sitä sitten näköjään tarvitsee :D Ja en uskalla edes ajatellakaan sitä rumbaa mikä on edessä jos ja kun kultani oleskelulupaa tänne hakee...Ihan kauhistuttaa jo valmiiksi.
Jos menemme syyskuussa naimisiin,se tapahtuu Marmariksessa.Rakkaani on kotoisin Izmiristä,ja jos paperisodan tai muun takia naimisiinmenon ajankohta siirtyy,menemme naimisiin siellä.Tarkkoja suunnitelmia emme ole vielä tehneet,kahden päivän päästä olen lähdössä niitä Marmarikseen tekemään :) En ole nähnyt rakastani viiteen viikkoon,ikävä on suurensuuri...
Mennään Istanbulissa naimisiin näillä näkymin, mutta ei tosta ukosta tiiä vaikka ois järkänny kuu lennon sillekki tapahtumalle :D Sinne me jäämme, oon kovinkin innoissani :)) Yritimme hakea viisumia hänelle, mutta tuli kieltävä vastaus, koska EI OLLU TARPEEKS HYVÄ SYY TULLA :(( Ah, meinasin repiä pelihousut. Vieläkin tympäsee. Jos viisumin ois saanu oltas täällä menty naimisiin. Noh, mut käyhän se turkinkin puolella. :)
Luin tosta alempaa kirjotit että viimeks 5vkoa sitten nähny... Oispa mullakin niin, me tapasimme viimeeks 4kk sitten :S:S ihan karseeta ajatella et melkein puol vuotta sit.. Siihenkin oli syynsä, mä aloitin työt täällä jonka takia ei sitte päässy käymän niin useesti ku haluis. Hommasin itelle fudut ni nyt voi sitte lähteä :))
Työtä löytää kyllä aina,mutta rakkaus onkin sitten toinen juttu.Sen vuoksi sitä seisoo vaikka viikon päällään.
Muuttaisin itse niin mielelläni Turkkiin,eikä kultanikaan tänne kovasti hingu,hän kun rakastaa Izmiriä niin kovasti...Mutta minua sitoo Suomeen vielä ainakin 10 vuotta pieni ihminen,ja tämän takia rakkaani on valmis muuttamaan tänne.Siis jos joku kaunis päivä se oleskelulupa hänelle myönnetään :) Matka sinne asti tulee varmasti olemaan pitkä mutta tämän ihmisen takia teen mitä vain.
Missä tutustuitte tulevan miehesi kanssa?Ja mistäpäin Turkkia hän on kotoisin?
Mieheni sukulöaiset olen tavannut moneen kertaan kaikki. Kukaan heistä ei puhu englantia, mutta vastaanotto on aina yhtä sydämellinen.
Muiden sukulaisten kodeissa on REIKÄ-vessa. mutta äidille pojat ovat rakennuttaneet kunnollisen.
Kun olette naimisissa, o miehelläsi oikeus saada maksuton viisumi, eikä hänen tarvitse hankkia niitä viittätoista paperia todistellakseen yhtä sun toista. Tosin suurlähetystö sanoo, että tämä ei kuitenkaan ole subjektiivinen oikeus, eli heillä on siltikin oikeus evätä viisumin saanti. Tämä viisumi olisi sitä varten, että hän saisi tulla tänne jättämään oleskelulupahakemuksen sinun kaupunkisi poliisiviranomaisille. Tällöin hän saisi odottaa päätöstä täällä Suomesa, mikä olisi tietenkin mukavampaa kuin olla jälleen yksi vuodi erossa ja miettiä mistä tekisi rahat seuraavaan matkaan...
Onnea tälle todella vaikealle taivallukselle. Me olemme sitä jo tehneet kohta kolme vuotta.
Sääsät kaikki lentolippujen kannat ja passia jos vaihdat, ota vanhasta kopio, sillä tulet tarvitsemaan niitä kun oleskelulupaa anotaan. Samoin ottakaa paljon tapaamisillanne valokuvia joissa oolette yhdessä ja sinä sukulaisten kanssa...
Minä lähden lauantaina...
Pelkään kyllä että kommentit tähän on sarjaa: "ei kuulu sulle" tai "huolehdi omasta elämästäsi", mutta silti kommentoin seuraavasti:
Eikös sen pitäis olla se pieni ihminen, minkä vuoksi olet valmis tekemään mitä vain? Lapsellasi on kaikki varmaan täällä kaikki hyvin (äitiä vain ikävä), sillä välin kun painat tukka putkella pitkin Turkin maaseutua, uuden rakkauden perässä, jonka pääsy Eurooppaan on vielä täysin epävarmaa.
Kun lukee rivien välistä sitä innostusta, millä te arvot naiset kirjoitatte näitä tuntemuksianne, niin vain toivoo että järkeäkin on edelleen riittävästi mukana...
Entäs sitten jos ja kun käy "hyvin", eli Turkin Izmirissä ikänsä asunut, suomea taitamaton, suomessa työtä vailla oleva, pohjimmiltaan varmaan ihan hyvä äijä, pamahtaa suomalaiseen lähiöön parhaimpaan kaamosaikaan kasvattamaan sitä sun pientä ihmistä...? Kysyy kaikkien rakkaudelta kaikkia kohtaan todella paljon...
Kahden tyttären isänä ja maahanmuuttanaisen ylpeäanä aviomiehenä, toivon vain että on ajateltu asiat lasten kannalta niin perusteellisesti kuin mahdollista...?
Jep, pakkohan ne matka rahat jostain repiä :) Mutta kuten sanoit seisoo vaikka päällään päästäkseen Turkkiin :)
Ei se munkaa hellu tänne hingu mutta on myös mietitty sitä vaihtoehtoa jotta täällä oltas jonku aikaa.. Mutta näillä suunnitelmilla mulla ois muutto Turkkiin enkä kyl laita vastaan yhtään ;) Oon kuullu et ton OLE:n kanssa saa taistella, joskus jopa monia vuosia sillä emme hingu asumaan Suomeen.
Perus setti, eli netin kautta ja sitte ite reissannu siellä monet kerrat :) Hän on Bursasta kotoisin.. Harmi ettei ole mikään turisti kaupunki mutta äkkiäkös sitä hellun kans voi pamahtaa vaikka Marmarikseen :) Sinne suunniteltiin lähtä viikko viettään häiden jälkeen :)
Mikäs sun tarina tän miehen kans? :)
mukaani vihkitodistuksen, ja otin siihen apostillen samasta paikasta, ja rekisteröin näillä avioliittomme Suomessa..
minulle se kaikkein tärkein,ja juuri tästä syystähän en edes harkitse muuttoa rakkaani kotimaahan ennen kuin pieni ihmiseni on iso.En haluaisi tässä nyt ruveta omia ajatuksiani,tunteitani tai tekojani "puolustelemaan",haluan vain kertoa että pieni on otettu kaikessa huomioon.
Yhteisestä tulevaisuudestamme en osaa sanoa...kristallipalloa kun en omista.Mutta olen sitä mieltä,että onnellinen äiti kasvattaa onnellisia lapsia.Ja vaikka pieni ihminen tuleekin etusijalla kaikessa,on äitikin ansainnut rakkautta ja kumppanin.
Helppoahan se varmasti ei tule olemaan,vaalenpunaisien lasien läpi en tätä maailmaa katsele.Mutta luovuttajatyyppiä en kuitenkaan ole,ja haluamme yrittää kaikesta huolimatta,sillä rakastamme niin lujaa kuin rakastaa voi.
on niin perustarina kuin olla ja voi,minä turisti ja hän ravintolassa töissä :D Ystävystyimme ensin,mutta ystävyys muuttui rakkaudeksi,ja tässä sitä sitten ollaan...Öisin jutellaan mesessä,ja useat tekstiviestit sinkoilevat sieltä tänne ja täältä sinne päivittäin.Lisäksi rakkaani soittaa minulle usein,toisen äänen kuuleminen lievittää ikävää hiukan.Tai mitäpä mä sitä sulle kertomaan,tiedät varmaan aika tasan tarkkaan mitä on IKÄVÄ :)
Pidän Marmarista toisena kotinani,ja ehdin reissata siellä monet kerrat ilman mitään sutinoita...Mutta sitten tapasin kultani,ja rakkaus iski kuin kirveellä päähän.Ja nyt sitä sitten suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.Kultani suhtautuu pieneen ihmiseeni kauniisti,ja siksi häneen niin kovasti rakastuinkin.
Tää palsta on vähän kurja jutskailla kun täällä sataa kakkaa niskaan...Mun s.postiosote on [email protected],jos sä tai joku muukin teistä ns. "kohtalotovereistani" :D haluaisi ajatuksia vaihtaa.Ihan ehdottomasti haluisin kuulla miten häät meni
sinulle ja kaikille muille jotka ovat asiassa neuvoneet.
Ne jättää teidät heti kun ovat saaneet pysyvän oleskeluluvan. Ette kai te tosissanne usko että he eläisivät teidän kanssanne loppuelämän. Siellä on sellainen ajattelutapa että ihmisellä on vain yksi elämä, ja sitä ei kannata tuhlata yhteen ihmiseen.
kateeksi?
Tossa vaiheessa onkin kaikki ihanaa. Mutta vielä ne kulttuurierotkin näyttäytyy!
Sinä pysyt kotona kun miehet saa vapaasti pämpätä. esikoisen nimeksi pakotetaan Mehmet tai joku muu musliminimi. katsele anoppisi elämää, siten miehesi haluaa sinun toimivan.
Tunnetteko yhtään vanhaa pariskuntaa turkki-suomi jotka yhä on yhdessä? Tunnetko yhtään turkkilaista joka sallisi siskonsa myös vapaasti avioitua eurooppaan? Älkää olko hyväuskoisia, ei millään pahalla.
Tapasimme lomamatkallani tasan kaksi vuotta sitte, jonka jälkeen reissasin Turkissa muutaman kerran (minut esiteltiin perheelle heti toisella kerralla). Seuraavana talvena menimme naimisiin, ja haimme turistiviisumia, jota ei saatu.
Tämän jälkeen muutin itse Turkkiin muutamaksi kuukaudeksi, ja kun palasin Suomeen hain hänelle oleskelulupaa, jonka hän saikin reilun kahden viikon odottamisen jälkeen : )
Nyt on asuttu yhdessä Suomessa reilu vuosi, ja hän sai vasta vakituisen työpaikan.
Toinen oleskelulupa (3 vuodeksi) on myös jo saatu.
Elämä hymyilee! : )
Juuri tuollaiset tarinat luovat uskoa siihen,että kyllä mekin onnistutaan :)
vanhaa pariskuntaa jotka ovat elelleet yhdessä kymmeniä vuosia. Tunnen myös monia, jotka ovat yhteisen alun jälkeen päätyneet elämään erossa. Ne liitot kun eivät ole sen kummempia kuin mitkään muutkaan. Kovin on sinulla outo ja rajallinen näkemys asiasta.
ole valmis tekemään töitä onnistumisen eteen. Onni ei tule itsestään ja se vaihtelee;)
minäkin tapasin mieheni Marmariksessa ensimmäisen kerran..: )
"Sinä pysyt kotona kun miehet saa vapaasti pämpätä. esikoisen nimeksi pakotetaan Mehmet tai joku muu musliminimi. katsele anoppisi elämää, siten miehesi haluaa sinun toimivan."
* Kumpikaan ei "pämppää" tällä hetkellä kun perheessä eletään vauvan kanssa, tosin mies on kyllä luvannut hoitaa poikaa yönkin yli, jos minulle nyt iskisi aivan hirveä vimma päästä baariin..
* Esikoisen nimi (on muuten poika) on minun valitsemani ja löytyy niin suomalaisesta kalenterista kuin kurdi- nimilistoista, pojan sukunimikin on suomalainen. Ja ei tod. ole mikään musliminimi.
* "Anoppi" on harras muslimi, toisin kuin minä. Siksi elämäntapamme on joiltain osin hyvin erilainen vaikka samassa maassa asummekin.
Kaikki paperit hommattu ja keskiviikolle lento Istanbuliin. Onnellisempi en vois olla :)