En jaksa paria mun ystävää. Ollaan about 23-28-vuotiaita naisia.
Tuntuu, että nykyään näiden kahden seurassa mä menetän energiaa ja hyvää fiilistä....ystävyydenhän pitäis olla semmoista, että tapaamisista saa energiaa... Tuntuu, että en jaksa kuunnella niitä samoja jorinoita miehistä, läskeistä, perseestä ja päivän ruoka-annoksista ( söin vaan kolme tomaattia tänään..ooo!!!).. Siis mä en vaan jaksa. Mulla ei oo mitään kommentoitavaa tommoseen. Jos joku sumo tulee selittään mulle tommosta, niin mä koen olevani komediassa...
Tai onhan mulla kommentoitavaa tyyliin : pidä nyt se pääs kiinni jo niistä läskeistäs. Liiku enemmän jos ei oma keho miellytä. Mua ei jaksa kiinnostaa mitä sä oot tänään syönyt, se on mulle se ja sama. Jokainen pitää huolta omasta kehostaan, piste. Mutta, en jaksa sanoa..
Ja noi miesjutut... Jeesus mulla tulee ne korvista ulos. Aina samat tarinat: " voi että mitä mun pitäis tehdä sen kanssa, en mä siitä tykkää ehkä.....kyl mä siitä tykkään....en mä siitä tykkää....kyl mä tykkään....en mä tykkää....mun on saatava se....mä niin saan sen tänään.." - en jaksa kuunnella tommosta aivotonta paskaa, kun ihmiset ei tiedä mitä ne haluaa, eikä ne suostu edes miettimään ja kehittämään itseään...
Ja sit semmonen kaksinaismoralismi: "Mä oon kyllä ylpee itsestäni kun mulla on niin hyvä kasvatus ja korkea moraali" Sit kyseinen muija antaa yhden miehen ymmärtää, että he seurustelee ja samaan aikaan harrastaa seksii toisen kanssa....Ja mä joudun lähes joka päivä saman kysymyksen äärelle: " Siis mitä mieltä sä oot, teenkö mä ihan tyhmästi?"
Vittu mieti itse. Koita päättää ihan itse omilla aivoillas että teetkö sä oikein vai väärin. Vitun torvi, kukaan muu ei sitä voi sun puolestas päättää vaan sun on päätettävä se ihan itse!
Noi, onneks on kymmeniä muitakin frendejä, niin voi valita seuransa.
Kun on miehiä ja naisia kavereina, niin sitä on tehnyt semmoisen havainnon, että jätkien kanssa ei koskaan tarvi puhua läskeistä, ruoka-annoksista, eikä tarvi antaa joka hetki synninpäästöjä viikonlopun toilailuista. Jos joku jätkä säätää jotain ni se pitää sen omana tietonaan, tai korkeintaan kommentoi jotain, että joo tuli vähän säädettyä. Mut siihen se sit jää, asialle nauretaan ja se siitä. Peli jatkuu jne.
Tommosta stressittömyyttä mä ihailen monissa miehissä ja semmosta vastuun kantoa omista hommista. On tietty naisiakin jotka on tommosia, mut miehiltä se jotenkin sujuu luonnostaan.
tälleen.
Tuntuu, että nykyään näiden kahden seurassa mä menetän energiaa ja hyvää fiilistä....ystävyydenhän pitäis olla semmoista, että tapaamisista saa energiaa... Tuntuu, että en jaksa kuunnella niitä samoja jorinoita miehistä, läskeistä, perseestä ja päivän ruoka-annoksista ( söin vaan kolme tomaattia tänään..ooo!!!).. Siis mä en vaan jaksa. Mulla ei oo mitään kommentoitavaa tommoseen. Jos joku sumo tulee selittään mulle tommosta, niin mä koen olevani komediassa...
Tai onhan mulla kommentoitavaa tyyliin : pidä nyt se pääs kiinni jo niistä läskeistäs. Liiku enemmän jos ei oma keho miellytä. Mua ei jaksa kiinnostaa mitä sä oot tänään syönyt, se on mulle se ja sama. Jokainen pitää huolta omasta kehostaan, piste. Mutta, en jaksa sanoa..
Ja noi miesjutut... Jeesus mulla tulee ne korvista ulos. Aina samat tarinat: " voi että mitä mun pitäis tehdä sen kanssa, en mä siitä tykkää ehkä.....kyl mä siitä tykkään....en mä siitä tykkää....kyl mä tykkään....en mä tykkää....mun on saatava se....mä niin saan sen tänään.." - en jaksa kuunnella tommosta aivotonta paskaa, kun ihmiset ei tiedä mitä ne haluaa, eikä ne suostu edes miettimään ja kehittämään itseään...
Ja sit semmonen kaksinaismoralismi: "Mä oon kyllä ylpee itsestäni kun mulla on niin hyvä kasvatus ja korkea moraali" Sit kyseinen muija antaa yhden miehen ymmärtää, että he seurustelee ja samaan aikaan harrastaa seksii toisen kanssa....Ja mä joudun lähes joka päivä saman kysymyksen äärelle: " Siis mitä mieltä sä oot, teenkö mä ihan tyhmästi?"
Vittu mieti itse. Koita päättää ihan itse omilla aivoillas että teetkö sä oikein vai väärin. Vitun torvi, kukaan muu ei sitä voi sun puolestas päättää vaan sun on päätettävä se ihan itse!
Noi, onneks on kymmeniä muitakin frendejä, niin voi valita seuransa.
Kun on miehiä ja naisia kavereina, niin sitä on tehnyt semmoisen havainnon, että jätkien kanssa ei koskaan tarvi puhua läskeistä, ruoka-annoksista, eikä tarvi antaa joka hetki synninpäästöjä viikonlopun toilailuista. Jos joku jätkä säätää jotain ni se pitää sen omana tietonaan, tai korkeintaan kommentoi jotain, että joo tuli vähän säädettyä. Mut siihen se sit jää, asialle nauretaan ja se siitä. Peli jatkuu jne.
Tommosta stressittömyyttä mä ihailen monissa miehissä ja semmosta vastuun kantoa omista hommista. On tietty naisiakin jotka on tommosia, mut miehiltä se jotenkin sujuu luonnostaan.
tälleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jos et jaksa tuollaisia bimboja niin vaihda kavereita.... yksinkertaista. Tai sano niille suoraan että mitä ajattelet niiden aivoittomista horinoista, ehkä se saa heidät ajattelemaan.... luultavasti ei.
Kuulostaa kummalliselta että olette noin "vanhoja" ja silti puheenaiheet ovat tuollaisia. Kuulostaa enemmänkin 14-18 vuotiaiden pissisten puheilta.
Olin juuri kirjoittamassa samaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoo, että jätä ne ihmiset elämästäs, jos et ole masokisti joka silloin tällöin kaivaa näkökulmaa omaan elämäänsä vastakohtaisesta maailmasta... Mutta uuvuttavat ja ahdistavat ystävyyssuhteet tekevät vain hallaa itselle.
"lapsellista" on se sana jota haette. Osaan sanoa, koska se sana syöksyy tosi usein mun mieleeni, kun olen näiden kahden seurassa.
Mutta on myös lapsellista aukoa päätään joka asiasta. Elämässä pärjää paljon paremmin kun joskus pitää mölyt mahassaan ja pyörittää vaan silmiään ja äänestää jaloillaan myös ihmissuhteissa...
Ja useissa ihmisissä on sekä huonoja puolia, että myös niin hyviä puolia, ettei heistä tahdo luopua vaikka huonot puolet panee kuinka välillä vituttamaan.. Paljon kavereita niin voi ärsyttävimpiin ottaa välillä etäisyyttä ja niin ed..
pointtini oli? Halusin vaan kirjoittaa fiilikset ulos. Se siitä.
Eipä siinä sitten mitään. Voimia sulle! :)