onko metsä pyhä?

kuitenkin on paljon luontotietoisuutta. Luonnonsuojelu ja vihreät aatteet ovat suosiossa. Muta onko maallinen luonnonsuojelu eri asia kuin kristillinen metsän rakastaminen?

Miten yhdistät kristillisyyden ja metsän? Eihän kristinusko nimenomaisesti ole luontouskonto?

"Kai tavannut kaukaisen esi-vanhempani, joka ei uskaltanut karhuakaan sanoa karhuksi, vaan teki hälle monen monia kiertonimityksiä."

Tarinat karhuista ovat kiehtovia, tiedän koska olen sukua metsikämmenelle, metän kuninkaalle ; )

pähkäilen,, kirjoitti:

kuitenkin on paljon luontotietoisuutta. Luonnonsuojelu ja vihreät aatteet ovat suosiossa. Muta onko maallinen luonnonsuojelu eri asia kuin kristillinen metsän rakastaminen?

Miten yhdistät kristillisyyden ja metsän? Eihän kristinusko nimenomaisesti ole luontouskonto?

Lue lisää

minun mielestäni, luonto on suurin jumaluuden ilmentymä. Ihminen on pikkiriikkinen osa siitä. Luonnossa voi kokea, kuinka valtavan hienon palapelin osanen saa olla.

Luonnonsuojelu on hieno aate, mutta sekin minusta on omituista, että pitää olla joitain nimeltä mainittavaa, eikä ole kuin ennen, jo pienestä pitäen ainakin minut on viety, opetettu metsään, kokemaan sen upeus.
Pitääkö olla onnellinen synnyinkotinsa vaatimattomuudesta, että on saanut olla mukana marja-, ja sienimetsällä. Saanut kokea syksyisen metsän hiljaisuuden, tuoksut, maut puolukoiden, karpaloiden.

Surullista, että nyt ei osata/uskalleta mennä metsään, ja opettaa sen ihmeitä lapsilleenkin. Pois on suuri osa rahatta saatavaa elämän rikkautta.
Aikaa lapset tarvitsevat, eivät mitään olematonta laatuaikaa.

"Eihän kristinusko nimenomaisesti ole luontouskonto?"

- Ei ole, mutta minusta uskoon kyllä mahtuu sekä Jumala, että luonto, mitä nyt pienellä mielelläni ymmärrän.

minäkin olen kirjoitti:

minun mielestäni, luonto on suurin jumaluuden ilmentymä. Ihminen on pikkiriikkinen osa siitä. Luonnossa voi kokea, kuinka valtavan hienon palapelin osanen saa olla.

Luonnonsuojelu on hieno aate, mutta sekin minusta on omituista, että pitää olla joitain nimeltä mainittavaa, eikä ole kuin ennen, jo pienestä pitäen ainakin minut on viety, opetettu metsään, kokemaan sen upeus.
Pitääkö olla onnellinen synnyinkotinsa vaatimattomuudesta, että on saanut olla mukana marja-, ja sienimetsällä. Saanut kokea syksyisen metsän hiljaisuuden, tuoksut, maut puolukoiden, karpaloiden.

Surullista, että nyt ei osata/uskalleta mennä metsään, ja opettaa sen ihmeitä lapsilleenkin. Pois on suuri osa rahatta saatavaa elämän rikkautta.
Aikaa lapset tarvitsevat, eivät mitään olematonta laatuaikaa.

"Eihän kristinusko nimenomaisesti ole luontouskonto?"

- Ei ole, mutta minusta uskoon kyllä mahtuu sekä Jumala, että luonto, mitä nyt pienellä mielelläni ymmärrän.

Lue lisää

"minusta uskoon kyllä mahtuu sekä Jumala, että luonto, mitä nyt pienellä mielelläni ymmärrän."

Ilman muuta. En kysele arvostellakseni, vaan kuullakseni muiden käsityksiä, miten miellätte asioita.

Oma kokemukseni, sellainen voimakas mystinen kokemus, jonka olen kokenut, oli ehdottomasti ei-kristillinen, persoonaton. En ainakaan osaa sijoittaa sitä mihinkään kristilliseen kontekstiin. Se oli persoonatonta "luonnon voimaa". Jotenkin pakanuuttakin vanhempaa. Minulla ei ole sille kontekstia eikä selitystä, siksi se kai vaivaa mieltä.

pähkäilen,, kirjoitti:

"minusta uskoon kyllä mahtuu sekä Jumala, että luonto, mitä nyt pienellä mielelläni ymmärrän."

Ilman muuta. En kysele arvostellakseni, vaan kuullakseni muiden käsityksiä, miten miellätte asioita.

Oma kokemukseni, sellainen voimakas mystinen kokemus, jonka olen kokenut, oli ehdottomasti ei-kristillinen, persoonaton. En ainakaan osaa sijoittaa sitä mihinkään kristilliseen kontekstiin. Se oli persoonatonta "luonnon voimaa". Jotenkin pakanuuttakin vanhempaa. Minulla ei ole sille kontekstia eikä selitystä, siksi se kai vaivaa mieltä.

Lue lisää

muuten asiaa selittää, kuin että metsässä rauhoittuu, nauttii, hiljenee, tuntee hyvääoloa.
Kuin sinäkin kirjoitit, jotain alkuperäistä, ensimmäistä elämän alkua, kaikkeutta, kaikkea.

Menee vähän vaikeaksi....

polunvarret täynnä koiranpaskaa, kuolleita mäyräkoiria, pullonsirpaleita ja muuta paskaa...sohvista puhumattakaan...luonnonrauhaa on kehäteitten kohina ja lentokoneen jyly...opeta siinä lapsille "metsän poika tahdon olla"

metsään se on kirjoitti:

polunvarret täynnä koiranpaskaa, kuolleita mäyräkoiria, pullonsirpaleita ja muuta paskaa...sohvista puhumattakaan...luonnonrauhaa on kehäteitten kohina ja lentokoneen jyly...opeta siinä lapsille "metsän poika tahdon olla"

Lue lisää

Metsään.

Puistoa kirjoitti:

Metsään.

puistot ja metsät nyt erottaa se sokee-kajsakin korvallaan...;D

kulkee... kirjoitti:

puistot ja metsät nyt erottaa se sokee-kajsakin korvallaan...;D

näitä, metsäsaarekkaita. Sillä jos, kaikki olisi vain betonia ja rakennukset (lähiössä) liian lähellä toisiaan, nykyisin rakennetaan mielestä liian lähekkäin (ennen rakenettiin talot kauemmaksi toisistaan, koska rakennusmaan hinta oli alhaisempi) niin, arkkitehdit ajattelivat että, ei hyvä, jos ihmisillä (asukkailla ei virhreää ympärillä, voivat muuten huonosti mm. Kontulaa ja Pihlajamäkeä kun rakennettiin ajateltiin näin...). No, minusta on kyllä ihmisten oma syy, jos eivät sitä metsä-puistoaan arvosta, vaan sotkevat sen...jätöksillään. Kertoo näistä ihmisistä itsestään paljon...Jokaisen vanhemman kuuluisi opettaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen jo pienestä pitäen. Että, se mikä viedään sinne metsään myös pois tuodaan (roskat, ja tyhjät pullot)...ei luulisi repussa painavan.

Itse asumme tämän Stadin "vanhan keskus-metsä-puisto-alueen" laidalla. Joka myös on Stadin "keuhkot". Täällä ainakin kun tämä on vanhimpia alueita, ihmiset kunnioittavat tätä vanhaa metsä-puisto aluetta. Eivät edes turhaan poikkea poluilta eivätkä myöskään roskaa...ja ymmärtävät miksi tuota ekologiaa on suojeltava tämä alue on tarpeeksi vanhaa jo. Täällä alueella aivan varmasti nousi kansanliike jos, tuota metsä-puisto-aluetta (samalla laajaa ulkoilualuetta) kaupungin hallitus rupeaisi vielä pilkkomaan...tai siihen lisää kerrostalo tai pientalo-alueita rakentamaan.

t.Pimu

Onko se vain kielikuva, vai onko Tapio sinulle todellinen?

Kuvaat kauniisti metsää. Mutta mistä löydät tuollaisen metsän kaikkien hakkuuaukkojen keskellä?

pähkäilen,, kirjoitti:

Onko se vain kielikuva, vai onko Tapio sinulle todellinen?

Kuvaat kauniisti metsää. Mutta mistä löydät tuollaisen metsän kaikkien hakkuuaukkojen keskellä?

Se on se metsän henki, sen voi aistia. Sen kanssa kannattaa olla väleissä, sitä ei pidä suututtaa.
Entisaikojen ihmiset elivät sovussa luonnon ja metsän kanssa. Kalaa ja riistaa pyydettiin vain ruoaksi, ei tunnettu mitään huvikalastusta eikä riistaa ammuttu muuta kuin sen verran kun sitä syötäväksi kului.
Sopusointu säilyi. Yhäkin uskon Tapioon, metsän Jumalaan. Olen kuullut niin paljon tosikertomuksia hänen hyvyydestään ja kiivaasta vihastaan että ainakin minä kunnioitan metsää ja luontoa ylipäätään.

piippaK kirjoitti:

Se on se metsän henki, sen voi aistia. Sen kanssa kannattaa olla väleissä, sitä ei pidä suututtaa.
Entisaikojen ihmiset elivät sovussa luonnon ja metsän kanssa. Kalaa ja riistaa pyydettiin vain ruoaksi, ei tunnettu mitään huvikalastusta eikä riistaa ammuttu muuta kuin sen verran kun sitä syötäväksi kului.
Sopusointu säilyi. Yhäkin uskon Tapioon, metsän Jumalaan. Olen kuullut niin paljon tosikertomuksia hänen hyvyydestään ja kiivaasta vihastaan että ainakin minä kunnioitan metsää ja luontoa ylipäätään.

Lue lisää

mutta olen tullut siihen tulokseen, että minun kannattaa ottaa Ilmarinen, Tapio ja Vellamo tosissani.

pähkäilen,, kirjoitti:

Onko se vain kielikuva, vai onko Tapio sinulle todellinen?

Kuvaat kauniisti metsää. Mutta mistä löydät tuollaisen metsän kaikkien hakkuuaukkojen keskellä?

muualle kun metsään suruineen,siellä hiljaisuuressa joku tuntui kuuntelevan hiljalleen vaimenevaa tyrskintää.
Lapsuuteni metsät oli Raasin korpia,miehuuteni maisema oli silmänkantamaton ulappa,myt olen palannut uuren asuinpaikkani jäljelläoleviin metsiin.
Ei ne hoidettuina vastaa lapsuuren synkkiä kuusikoita mutta,minä voin ajatuksissani kutsua niitä jotka kuunteli minua lapsena.
Ja kyllä minulle etiäiset on tuttuja,saunatontun kanssa juttelen kiukaan alle valkiaa virittäessäni Tapio on hyvinkin vahvasti luonnossa liikkuessa mukana.

k/k kirjoitti:

muualle kun metsään suruineen,siellä hiljaisuuressa joku tuntui kuuntelevan hiljalleen vaimenevaa tyrskintää.
Lapsuuteni metsät oli Raasin korpia,miehuuteni maisema oli silmänkantamaton ulappa,myt olen palannut uuren asuinpaikkani jäljelläoleviin metsiin.
Ei ne hoidettuina vastaa lapsuuren synkkiä kuusikoita mutta,minä voin ajatuksissani kutsua niitä jotka kuunteli minua lapsena.
Ja kyllä minulle etiäiset on tuttuja,saunatontun kanssa juttelen kiukaan alle valkiaa virittäessäni Tapio on hyvinkin vahvasti luonnossa liikkuessa mukana.

Lue lisää

olen vasta aikuisella iällä oppinut lähestymään tuota väkeä. Se on minulle aikamoinen hämmennys ja oivalluksen paikka.

metsän kirkoksi? Jumalan kunnia luonnossa?

pähkäilen,, kirjoitti:

metsän kirkoksi? Jumalan kunnia luonnossa?

juhlallisesti asian voisi ilmaista.

selitystä, mikä on sen rauhan alkulähde?

ihan kamala juttu.
Toimeentulotukeako hait metsän omistajana.
Liiton työttömyyspäivärahat toki tulee, oli metsää tai ei.

voi voi ja voi... kirjoitti:

ihan kamala juttu.
Toimeentulotukeako hait metsän omistajana.
Liiton työttömyyspäivärahat toki tulee, oli metsää tai ei.

En tarvitse sellaista ainakaan toistaiseksi...

sen suuremman läsnäolon uskonnollisesti? Kristillisesti, buddhalaisesti tai panteistisesti? Vai onko se tunne maallinen, persoonaton?

pähkäilen,, kirjoitti:

sen suuremman läsnäolon uskonnollisesti? Kristillisesti, buddhalaisesti tai panteistisesti? Vai onko se tunne maallinen, persoonaton?

sen sisimmissään kokee lähinnä uskonnollisesti :))

munkin mielestä kaupunkilaisten fiilistelyjuttu täällä korvenkeskellä kolmesataakuuskytviis päivää vuodessa kyllä ihanuus kaikkoo joskus työmatkat mahdoton tehtävä mentävä on keli kun keli sillon tuntuu että saattais olla mukavampaa ja rauhottavampaa asua kaupungissa kyllä tänne monet haluaa mutta kenestä on pimeeseen hiljaisuuteen ympäri vuoden onhan tietenkin erakoitakin olemassa metsää on ympärillä eipä tule siellä käyskenneltyä talo on rannalla mutta soutuvene on vielä kääntämättä viime talvelta kyllähän se joskus on kieltämättä rauhottavaa kun kun pysähtyy kuunteleen kun ei kuulu mitään mutta kyllä olis kiva jos joskus olis vähän elämää ettei tuntus että on niin kuollutta.

viivatiina kirjoitti:

munkin mielestä kaupunkilaisten fiilistelyjuttu täällä korvenkeskellä kolmesataakuuskytviis päivää vuodessa kyllä ihanuus kaikkoo joskus työmatkat mahdoton tehtävä mentävä on keli kun keli sillon tuntuu että saattais olla mukavampaa ja rauhottavampaa asua kaupungissa kyllä tänne monet haluaa mutta kenestä on pimeeseen hiljaisuuteen ympäri vuoden onhan tietenkin erakoitakin olemassa metsää on ympärillä eipä tule siellä käyskenneltyä talo on rannalla mutta soutuvene on vielä kääntämättä viime talvelta kyllähän se joskus on kieltämättä rauhottavaa kun kun pysähtyy kuunteleen kun ei kuulu mitään mutta kyllä olis kiva jos joskus olis vähän elämää ettei tuntus että on niin kuollutta.

Lue lisää

Luonnonrauhaa mökillä kaksi vuotta. Nautin ja fiilistelin, kuuntelin hiljaisuutta ja tuoksuttelin luontoa. Usein halusin mennä sinne yksin ja meninkin.

Jossain vaiheessa sitten alkoi käymään kutina laajentaa näkökentää joka sitten johti moottorilla varustetun mökin hankintaan. Nyt sillä hakeudun vaihtelevasti ihmisten ilmoilta luonnonrauhaan. Tuntuu, että nyt nautin enemmän metsästä, merestä ja luonnosta yleensä, kuin silloin sen keskellä eläneenä.

viivatiina kirjoitti:

munkin mielestä kaupunkilaisten fiilistelyjuttu täällä korvenkeskellä kolmesataakuuskytviis päivää vuodessa kyllä ihanuus kaikkoo joskus työmatkat mahdoton tehtävä mentävä on keli kun keli sillon tuntuu että saattais olla mukavampaa ja rauhottavampaa asua kaupungissa kyllä tänne monet haluaa mutta kenestä on pimeeseen hiljaisuuteen ympäri vuoden onhan tietenkin erakoitakin olemassa metsää on ympärillä eipä tule siellä käyskenneltyä talo on rannalla mutta soutuvene on vielä kääntämättä viime talvelta kyllähän se joskus on kieltämättä rauhottavaa kun kun pysähtyy kuunteleen kun ei kuulu mitään mutta kyllä olis kiva jos joskus olis vähän elämää ettei tuntus että on niin kuollutta.

Lue lisää

Paljon voimia sinne metsän keskelle koko pitkän talven ajaksi. Itse kävin omia metsiä katsomassa ja puita silittelemässä. Yhden mukavan, päästänsä sopivan kieron, kepin otin selänrapsutuskepiksi. Tuolla se odottaa parvekkeella kun mies lupasi sitä veistellä ja kovertaa siihen runoja, hih hih... siinä mun metsä fiilikset, ihan ikioma keppi...

Vaikeaita tuntuu olevan ne kulkuyhteydet, kun niitä linja-autovuoroja vaan vähennellään siellä "meilläpäin". Vuokrabussilla käytiin, ja juna-bussi yhteydet tuntui tökkivän tosi pahasti, kun tutkin niitä vaihtoehdon vuoksi netistä. Ennen ihmisillä oli varaa käydä useita kertoja vuodessa juna-bussi yhteydet toimi ja normaali palkka riitti matkusteluun. Nyt yritetään kasata isompi porukka ja vuokrataan bussi.

Ihanaa siellä oli lomailla mökillä järven rannalla ja kyläkauppakin oli avattu ja oikein nettikahviloineen. Mutta vaikeata ne talvet olisivat se on niin pimeä se kaamos ja pitkä.

viivatiina kirjoitti:

munkin mielestä kaupunkilaisten fiilistelyjuttu täällä korvenkeskellä kolmesataakuuskytviis päivää vuodessa kyllä ihanuus kaikkoo joskus työmatkat mahdoton tehtävä mentävä on keli kun keli sillon tuntuu että saattais olla mukavampaa ja rauhottavampaa asua kaupungissa kyllä tänne monet haluaa mutta kenestä on pimeeseen hiljaisuuteen ympäri vuoden onhan tietenkin erakoitakin olemassa metsää on ympärillä eipä tule siellä käyskenneltyä talo on rannalla mutta soutuvene on vielä kääntämättä viime talvelta kyllähän se joskus on kieltämättä rauhottavaa kun kun pysähtyy kuunteleen kun ei kuulu mitään mutta kyllä olis kiva jos joskus olis vähän elämää ettei tuntus että on niin kuollutta.

Lue lisää

konnevedellä sitä metsää ja ympäristöä. Meri puuttui sieltä en kestänyt sitä tuulettomuutta. Kun lämpimän aikaan ilma vaan seisoo.
Mutta olisin ympärisön takia asunut siellä vaikka elämäni loppuun asti.
Lähimpään pieneen kyläkauppaan meiltä oli matkaa seitsemän kilsaa ja konneveden keskustaan 15 kaupunkiin tuli 50.
Mutta kerran viikossa kylillä käytiin ja ostettiin pakkanen täyteen taavaraa.
Töissä kävin välillä kylän koulussa koulunkäyntiavustajana pääsin koulutaxin kyydissä.
Se täydellinen hiljaisuus talviyönä kun taivaan nappikauppa oli auki.
Me kalastettiin ite syötävä kala kesällä ja pilkille pääsi talvellakin.
Voisin kertoa paljon ihanaa sieltä neljättä vuotta asuttiin siellä.

Siellä oli ihana asua, mutta elää korvessa ihmisen kanssa joka on vielä enemmän erakko kun minä niin alkaa pinna palaa.
Kun töitä ei halua etsiä "kun työpaikat annetaa vaan niille joilla on suhteita." Ja kaikenlaisia muita verukkeita että saa loisia.
Mutta paikka oli kaunis.

Nyt kyllä elän siellä missä minun kuuluukin asua , mietin vaan aina mennyttä kun luen juttuja.

Adria kirjoitti:

Luonnonrauhaa mökillä kaksi vuotta. Nautin ja fiilistelin, kuuntelin hiljaisuutta ja tuoksuttelin luontoa. Usein halusin mennä sinne yksin ja meninkin.

Jossain vaiheessa sitten alkoi käymään kutina laajentaa näkökentää joka sitten johti moottorilla varustetun mökin hankintaan. Nyt sillä hakeudun vaihtelevasti ihmisten ilmoilta luonnonrauhaan. Tuntuu, että nyt nautin enemmän metsästä, merestä ja luonnosta yleensä, kuin silloin sen keskellä eläneenä.

Lue lisää

aina mökkielämästä ehkä sen tuoman vaihtelun takia kerrostalossa suurimman osan elämääni asuneena mutta kyllä nykyään nautin suunnattomasti siitä kun joskus tulee lähdettyä kaupunkiin ihmisten keskelle hälinään se on kun musiikkia korville ja kaikki on siinä mitä ikinä tarviit ei tarvi ajaa viittätoista kilsaa hiekkatietä että pääset ees asfaltille ja vielä sit viistoista että löytyy ensimmäinen palvelu ja vaikka koko kolkyt kilsaa on metsää ympärillä ei löydy kyllä minkäänlaista tunnetta.

viivatiina kirjoitti:

aina mökkielämästä ehkä sen tuoman vaihtelun takia kerrostalossa suurimman osan elämääni asuneena mutta kyllä nykyään nautin suunnattomasti siitä kun joskus tulee lähdettyä kaupunkiin ihmisten keskelle hälinään se on kun musiikkia korville ja kaikki on siinä mitä ikinä tarviit ei tarvi ajaa viittätoista kilsaa hiekkatietä että pääset ees asfaltille ja vielä sit viistoista että löytyy ensimmäinen palvelu ja vaikka koko kolkyt kilsaa on metsää ympärillä ei löydy kyllä minkäänlaista tunnetta.

Lue lisää

Ja ne metsän eläimet pomppivat tielle. Me nähtiin kolmen hirven lauma ja hiukkasen pelotti loppumatka. Siellä kun ei ole niitä riista-aitoja kuten kaupunkilaisilla...

Meriläinen kirjoitti:

konnevedellä sitä metsää ja ympäristöä. Meri puuttui sieltä en kestänyt sitä tuulettomuutta. Kun lämpimän aikaan ilma vaan seisoo.
Mutta olisin ympärisön takia asunut siellä vaikka elämäni loppuun asti.
Lähimpään pieneen kyläkauppaan meiltä oli matkaa seitsemän kilsaa ja konneveden keskustaan 15 kaupunkiin tuli 50.
Mutta kerran viikossa kylillä käytiin ja ostettiin pakkanen täyteen taavaraa.
Töissä kävin välillä kylän koulussa koulunkäyntiavustajana pääsin koulutaxin kyydissä.
Se täydellinen hiljaisuus talviyönä kun taivaan nappikauppa oli auki.
Me kalastettiin ite syötävä kala kesällä ja pilkille pääsi talvellakin.
Voisin kertoa paljon ihanaa sieltä neljättä vuotta asuttiin siellä.

Siellä oli ihana asua, mutta elää korvessa ihmisen kanssa joka on vielä enemmän erakko kun minä niin alkaa pinna palaa.
Kun töitä ei halua etsiä "kun työpaikat annetaa vaan niille joilla on suhteita." Ja kaikenlaisia muita verukkeita että saa loisia.
Mutta paikka oli kaunis.

Nyt kyllä elän siellä missä minun kuuluukin asua , mietin vaan aina mennyttä kun luen juttuja.

Lue lisää

että jotkut tänne jää ja suurin osa lähtee pois ja aina vaan harvemmin jää tänne syntyneetkään luontohan on kyllä kaunista ja vesi rauhoittava elementti vaikkei kalastaiskaan niinkun me ei kalasteta mutta kummallista kyllä ettei tänne kukaan tule vaikka olis niin keskeisellä paikalla olis kohtuullinen matka kolmeen kaupunkiin koska harvemmin nykyään ihmisillä työ on kodin vieressä ajetaan pitkiäkin työmatkoja.

viivatiina kirjoitti:

aina mökkielämästä ehkä sen tuoman vaihtelun takia kerrostalossa suurimman osan elämääni asuneena mutta kyllä nykyään nautin suunnattomasti siitä kun joskus tulee lähdettyä kaupunkiin ihmisten keskelle hälinään se on kun musiikkia korville ja kaikki on siinä mitä ikinä tarviit ei tarvi ajaa viittätoista kilsaa hiekkatietä että pääset ees asfaltille ja vielä sit viistoista että löytyy ensimmäinen palvelu ja vaikka koko kolkyt kilsaa on metsää ympärillä ei löydy kyllä minkäänlaista tunnetta.

Lue lisää

todella syrjässä... Itse en noin syrjässä asu. Tuo kokemus on minullekin kaupungista maalle muuttaneena tuttu, että kun ennen nautin siitä että pääsen maalle ja metsään, niin nykyään autin kun pääsen suureen kaupunkiin. Pidän sen kuitenkin mieluummin näin päin, en sinne kaupunkiin mitenkään kaipaa. Mutta olkoon se minun pienimuotoinen elämyskohteeni, kaupunki.

Metsän pyhyys ei tarkoita mielestäni sitä, että sen pitäisi olla "kiva" juttu. Pyhyys ei välttämättä edes liiku hyvä-paha -akselilla.
Olen itse kokenut semmoisen voiman, joka on erittäin mykistävä, pelottavakin outoutensa vuoksi. Mutta se ei ole hyvä eikä paha, se vain on. En ole vielä oppinut ymmärtämään sitä. Osittain sen takia myös kyselen muiden tuntemuksia.

miljoona kirjoitti:

Ja ne metsän eläimet pomppivat tielle. Me nähtiin kolmen hirven lauma ja hiukkasen pelotti loppumatka. Siellä kun ei ole niitä riista-aitoja kuten kaupunkilaisilla...

ikkunan alla pellon reunassa kauris eipä oo täällä ennen näkyny piti oikee googlettaa mikä se oli siinä se söi heinää mutta kun se siirty mun mansikkamaalle niin piti ajaa pois ettei syö kaikkia loppuja mansikoita joita en oo kerenny muutamaan päivään poimimaan kun on tullu oltua ihmisten ilmoilla.

pähkäilen,, kirjoitti:

todella syrjässä... Itse en noin syrjässä asu. Tuo kokemus on minullekin kaupungista maalle muuttaneena tuttu, että kun ennen nautin siitä että pääsen maalle ja metsään, niin nykyään autin kun pääsen suureen kaupunkiin. Pidän sen kuitenkin mieluummin näin päin, en sinne kaupunkiin mitenkään kaipaa. Mutta olkoon se minun pienimuotoinen elämyskohteeni, kaupunki.

Metsän pyhyys ei tarkoita mielestäni sitä, että sen pitäisi olla "kiva" juttu. Pyhyys ei välttämättä edes liiku hyvä-paha -akselilla.
Olen itse kokenut semmoisen voiman, joka on erittäin mykistävä, pelottavakin outoutensa vuoksi. Mutta se ei ole hyvä eikä paha, se vain on. En ole vielä oppinut ymmärtämään sitä. Osittain sen takia myös kyselen muiden tuntemuksia.

Lue lisää

noita pyhyys asioita ajatella kun en oo kokenu minkään laisia voimia enkä voimattomuuksia monethan asuu maalla keskellä kaikkea mutta se on niin eri asia saattaapahan olla ettei mustakaan enää koskaan kaupunkilaista tule mutta vielä viistoista vuotta sitten sanoin etten koskaan muuta sinne korpeen niin että uskaltaako sitä ei koskaan sanoo enää koskaan.

viivatiina kirjoitti:

aina mökkielämästä ehkä sen tuoman vaihtelun takia kerrostalossa suurimman osan elämääni asuneena mutta kyllä nykyään nautin suunnattomasti siitä kun joskus tulee lähdettyä kaupunkiin ihmisten keskelle hälinään se on kun musiikkia korville ja kaikki on siinä mitä ikinä tarviit ei tarvi ajaa viittätoista kilsaa hiekkatietä että pääset ees asfaltille ja vielä sit viistoista että löytyy ensimmäinen palvelu ja vaikka koko kolkyt kilsaa on metsää ympärillä ei löydy kyllä minkäänlaista tunnetta.

Lue lisää

.. kaikki tyyni. Ei kai nykyihminen metsän keskellä kauaa viihdy.

Olen joskus kirjoitellut, että olen onnellisessa asemassa. Minulla on monta paikkaa asua ja elää. Toinen toistaan erilaisia. Minun ei tarvitse samasta ikkunasta maailmaa pähkäillä vaan voin tepastella suurkaupungin bulevardeilla kun metsän humina alkaa tympiä.

Olimme viikonlopulla Kuopiossa. Tiesin entuudestaan, että Rauhalahdessa on säilytetty perinnemaisemia vierailijoiden katseltavaksi. Ihailimme sunnuntai aamun rauhassa metsä-, kallio-, lehto-, ja järvimaisemia sekä vanhaa asutusta esittelevää pihapiiriä.

Luontoa on pala palalta nautittava ei liikaa eikä liian vähän. Pyhyyttäkö? Luonto tekee mitä tahtoo ja meidän on siihen alistuttava.

aisteilla saan kaiken irti luonnosta.

Olen kyllä pikkukaupunkilainen, mutta olenko harvoin metsässä liikkuva?
Lapsuuteni maisemissa oli metsää ja kesät oltiin taas metsässä.
Olen enemmän elämääni ollut metsän lähellä ja metsissä.
Hesan keikat metsäelämääni verrattuna ovat pieniä, ja sieltäkin aina lähdettiin metsään ja luontoon.
Minut taas on kasvatettu rakastamaan luontoa ja metsää.
Pienenä tyttönä ihmeteltiin talvella hiihtoreissuilla ja kesällä saaressa ollessa metsän monimuotoisuutta.
Veljen kanssa tutkittiin pieniä luonnon ötököitä.
Minä olen saanut äidin maidossa rakkauden metsään ja veljen läheisyys sitä vielä lisäsi.
Ja kuten jossain kerroin vanhemmiten rakkaus metsään ja luontoon lisääntyy.

Meriläinen kirjoitti:

Olen kyllä pikkukaupunkilainen, mutta olenko harvoin metsässä liikkuva?
Lapsuuteni maisemissa oli metsää ja kesät oltiin taas metsässä.
Olen enemmän elämääni ollut metsän lähellä ja metsissä.
Hesan keikat metsäelämääni verrattuna ovat pieniä, ja sieltäkin aina lähdettiin metsään ja luontoon.
Minut taas on kasvatettu rakastamaan luontoa ja metsää.
Pienenä tyttönä ihmeteltiin talvella hiihtoreissuilla ja kesällä saaressa ollessa metsän monimuotoisuutta.
Veljen kanssa tutkittiin pieniä luonnon ötököitä.
Minä olen saanut äidin maidossa rakkauden metsään ja veljen läheisyys sitä vielä lisäsi.
Ja kuten jossain kerroin vanhemmiten rakkaus metsään ja luontoon lisääntyy.

Lue lisää

jotka tulevat mökeilleen, ovat usein aivan ihmeissään, uskaltaako
metsään mennä, eksyykö, tuleeko karhu vastaan jne.

Jokaisella on omanlaisensa suhde metsään, sinulla omasi ja minulla omani.
Yhtään en väheksy ihmistä, joka kokee metsässä jotain pyhää ja ihmeellistä.

Ehkä johtuu uskon puutteestani, että nautin vain luonnosta, puista, kasveista ja järven ja lammen laineista, ilman mitään uskonnollisia kokemuksia.

Mutta metsää ja luontoa rakastan varmasti ihan yhtä paljon kuin sinäkin.
Olen marjastanut, istuttanut puita, kävellyt ja hiihtänyt metsissä koko ikäni, niitä Hesan vuosia lukuunottamatta :)

paapuuri kirjoitti:

jotka tulevat mökeilleen, ovat usein aivan ihmeissään, uskaltaako
metsään mennä, eksyykö, tuleeko karhu vastaan jne.

Jokaisella on omanlaisensa suhde metsään, sinulla omasi ja minulla omani.
Yhtään en väheksy ihmistä, joka kokee metsässä jotain pyhää ja ihmeellistä.

Ehkä johtuu uskon puutteestani, että nautin vain luonnosta, puista, kasveista ja järven ja lammen laineista, ilman mitään uskonnollisia kokemuksia.

Mutta metsää ja luontoa rakastan varmasti ihan yhtä paljon kuin sinäkin.
Olen marjastanut, istuttanut puita, kävellyt ja hiihtänyt metsissä koko ikäni, niitä Hesan vuosia lukuunottamatta :)

Lue lisää

on minullakin nyt itseeni.;)
Pitäis ihan oikeesti alkaa tekeen jotain että pääsen eteenpäin elämässä mutta taas tähän jämähdin.
Liikaa mahdollisuuksia ei ole hyvä kun sitten hajoittaa itsensä ajatuksillaan.
Mutta nyt alan toimia että saan illalla onnitella itseäni.

Uskosta sen verran että en ole uskis vaikka uskon johonkin suurempaan kun ihminen ja jollekin näin sinkkuna pitää saada huutaa ja raivota sekä jotain pitää saada kiittää ja jollekin osoittaa kiitollisuutensa, jota tunnen nytkin elämääni kohtaan, suurta kiitollisuutta, Puhun Luojasta koska en parempaakaan nimitystä ole löytänyt.
Ja nyt anna taas se potku mun takamukselle.

Meriläinen kirjoitti:

on minullakin nyt itseeni.;)
Pitäis ihan oikeesti alkaa tekeen jotain että pääsen eteenpäin elämässä mutta taas tähän jämähdin.
Liikaa mahdollisuuksia ei ole hyvä kun sitten hajoittaa itsensä ajatuksillaan.
Mutta nyt alan toimia että saan illalla onnitella itseäni.

Uskosta sen verran että en ole uskis vaikka uskon johonkin suurempaan kun ihminen ja jollekin näin sinkkuna pitää saada huutaa ja raivota sekä jotain pitää saada kiittää ja jollekin osoittaa kiitollisuutensa, jota tunnen nytkin elämääni kohtaan, suurta kiitollisuutta, Puhun Luojasta koska en parempaakaan nimitystä ole löytänyt.
Ja nyt anna taas se potku mun takamukselle.

Lue lisää

siinä tuli kunnon napakka potku, potkaisen samalla itseänikin,
että pääsisin tuonne marjapuskille.
Siellä on vaan niin hirveän kuuma, aurinko paistaa koko päivän.
Enkä edes tarvitse niitä marjoja, mutta, hvänen aika, eihän niitä
voi puskiin jättää :))))

Hetken jo luulin, että me aletaan kinastelemaan, mutta ei siitä tainnut mitään tulla ;)

paapuuri kirjoitti:

siinä tuli kunnon napakka potku, potkaisen samalla itseänikin,
että pääsisin tuonne marjapuskille.
Siellä on vaan niin hirveän kuuma, aurinko paistaa koko päivän.
Enkä edes tarvitse niitä marjoja, mutta, hvänen aika, eihän niitä
voi puskiin jättää :))))

Hetken jo luulin, että me aletaan kinastelemaan, mutta ei siitä tainnut mitään tulla ;)

Lue lisää

Keittiötä laittelemassa ja tunsin sen sinne, nyt kone pois päältä ja touhuamaan.
Mehän nyt kinastellaan alvariinsa:)
Ehkä miun tapa kirjoittaa on välillä sellainen että siitä kinankin saa aikaiseksi, samoin on puheen kanssa.
Olen tosi töksähtävä luonteeltani välillä ja saanut siitä kuullakin.
Ja joskus on käynyt niinkin etten itse ymmärrä mistä toinen suuttui, mutta silloin on taas ollut asialla joko sanani tai sitten ääneni;)
No tämänkin luonteenpiirteen kanssa on vaan yritettävä tulla toimeen kun sitä ei ole kitketyksi itsestään saanut.
No nyt hyvää marjanpoimintaa, palaillaan.

alunperin kaupunkilainen, vaikkakin toista kymmentä vuotta nyt maalla asustellut. Varmaan se kaupunkilaisuus vaikuttaa kokemuksiini: lähdinhän kaupungista maalle tarkoituksella.
Metsä on kyllä tullut tavallaan arkiseksi, kun se alkaa tuosta oven suusta. Rinnastan sen toiseen paikkaan, saunaan. Saunakin on tavallaan hyvin arkinen paikka, mutta silti se on erikoisempi huone kuin muut huoneet- ihan pikkuisen pyhä? Metsän kanssa on vähän sama juttu: se on joka päivä läsnä, mutta ei se ole "tavalliseksi" paikaksi muuttunut.

ajatuksia, jotka sivuavat läheltä monia omia pohdintojani.
Juuri tänä kesänä rakkaani kanssa saimme puettua sanoiksi samantapaisen kokemuksen: minä olen metsän poika, hän on veden neito. Kohtaamme rannassa, siinä missä rantakukka kasvaa.
Sielunmaisema on tärkeä asia. Sielunmaisema on se paikka, jossa saamme rauhan ja yhteyden itseemme ja ehkä menneisyyteemmekin. Minulle se on metsä, ei mikään aukea paikka, kuten järvenselkä. Metsässä tulen eri tavalla osaksi luontoa ja olen metsän sylissä, piilossa ja kotona. Järven sylissä... meren sylissä... ei... Toiselle se sitten on juuri vedessä tai sen äärellä.

Onkohan täällä ketään, jolle kaupunki on tässä syvällisessä mielessä sielunmaisema?

pähkäilen,, kirjoitti:

ajatuksia, jotka sivuavat läheltä monia omia pohdintojani.
Juuri tänä kesänä rakkaani kanssa saimme puettua sanoiksi samantapaisen kokemuksen: minä olen metsän poika, hän on veden neito. Kohtaamme rannassa, siinä missä rantakukka kasvaa.
Sielunmaisema on tärkeä asia. Sielunmaisema on se paikka, jossa saamme rauhan ja yhteyden itseemme ja ehkä menneisyyteemmekin. Minulle se on metsä, ei mikään aukea paikka, kuten järvenselkä. Metsässä tulen eri tavalla osaksi luontoa ja olen metsän sylissä, piilossa ja kotona. Järven sylissä... meren sylissä... ei... Toiselle se sitten on juuri vedessä tai sen äärellä.

Onkohan täällä ketään, jolle kaupunki on tässä syvällisessä mielessä sielunmaisema?

Lue lisää

minulle on syntynyt paikkoja jotka, ovat minulle "rakkaita mestoja". Niissä koen tuon saman rauhan...en tiedä sitten johtuuko siitä, että niin paljon olen kuullut oman sukuni historiasta missä sukuni on asunnut. Sekä isäni suku että äitini puolen suku ennenkuin muuttivat täältä. Oikeistaan täällä ei paikkaa enää, joka ei jollain tavalla olisi myös minun omaa historiaani;)) Uudemmat lähiöt eivät. Niitä en tunne omaksi paikoikseni.

Kyllä mielestäni myös rakennus voi merkitä samaa...itselleni tuo Hakaniemen Työväentalo on yksi sellainen mesta;)) Sen leveä ja turvallinen kivinen rappukäytävä niin tuttu..;))ja kun tuohon talon rakentamiseen liittyy vielä se että, omat sukulaiset ovat olleet sitä rakentamassa ja puolustamassa aikoinaan. Yhdessä muiden tovereiden kanssa...

t.Pimu

Pimu F. kirjoitti:

minulle on syntynyt paikkoja jotka, ovat minulle "rakkaita mestoja". Niissä koen tuon saman rauhan...en tiedä sitten johtuuko siitä, että niin paljon olen kuullut oman sukuni historiasta missä sukuni on asunnut. Sekä isäni suku että äitini puolen suku ennenkuin muuttivat täältä. Oikeistaan täällä ei paikkaa enää, joka ei jollain tavalla olisi myös minun omaa historiaani;)) Uudemmat lähiöt eivät. Niitä en tunne omaksi paikoikseni.

Kyllä mielestäni myös rakennus voi merkitä samaa...itselleni tuo Hakaniemen Työväentalo on yksi sellainen mesta;)) Sen leveä ja turvallinen kivinen rappukäytävä niin tuttu..;))ja kun tuohon talon rakentamiseen liittyy vielä se että, omat sukulaiset ovat olleet sitä rakentamassa ja puolustamassa aikoinaan. Yhdessä muiden tovereiden kanssa...

t.Pimu

Lue lisää

Selailin tätä pitkää ketjua mielenkiinnolla.
Itse olen asunut sekä kaupungissa että maalla, maalla myös syntyneenä.
Metsä merkitsee minulle lähinnä keräilyvietin tyydyttämistä, marja-ja sienestysaikana.
Kieltämättä, kun mökille menee, se järvi- sekä metsämaisema tuntuu rauhoittavalta.
Ne tuoksut ja hiljaisuus, retriittiä luonnossa ja tavallaan ilmaiseksi.
Onpa siinä jännitystäkin, tuleeko karhu koputtelemaan selän taakse vai ei;)
Minusta Hesassa asuneena, siellä on hienoa keskuspuiston metsä.
Luontoa on sentään jätetty keskelle kaupunkia.
Maalla kun asuin sen jälkeen, tuntui tietenkin aivan erilaiselta seurata luontoa ja sen elämää lintuineen ja kasveineen.

susa51 kirjoitti:

Selailin tätä pitkää ketjua mielenkiinnolla.
Itse olen asunut sekä kaupungissa että maalla, maalla myös syntyneenä.
Metsä merkitsee minulle lähinnä keräilyvietin tyydyttämistä, marja-ja sienestysaikana.
Kieltämättä, kun mökille menee, se järvi- sekä metsämaisema tuntuu rauhoittavalta.
Ne tuoksut ja hiljaisuus, retriittiä luonnossa ja tavallaan ilmaiseksi.
Onpa siinä jännitystäkin, tuleeko karhu koputtelemaan selän taakse vai ei;)
Minusta Hesassa asuneena, siellä on hienoa keskuspuiston metsä.
Luontoa on sentään jätetty keskelle kaupunkia.
Maalla kun asuin sen jälkeen, tuntui tietenkin aivan erilaiselta seurata luontoa ja sen elämää lintuineen ja kasveineen.

Lue lisää

tuon keskuspuiston halusivat jättää (rauhoittaa). Koska, tiesivät asukas määränkasvun..tuo metsä nyt monelle jo niin Rakas, kun useampi sukupolvi on siellä samoillut. Itse muistan vielä tuon ajan lapsuudestasi jolloin tuo Länsi-Pasila, pääosin luonnontilaa joitakin ihania vanhoja puutaloja oli... oli rakentamaton suurilta osin. ja Pasilan isoa varikkoaluetta ei ollu siinä laajuudessaan kun tänä päivänä...vaan siinä kohdalla oli iso luonnon suo...ja metsää ja kalloita...jossa, talvella kävimme hiihtelemässä...;)) Pohjois-Helsinki haluttiin rakentaa väljästi, koska sitä ennen ihmiset asuivat ahtaasti ja kantakaupungeissa, lapsille haluttiin antaa myös aurinkoa;))....puutaloja oli palanut laajalti...ja uudistuotantoa piti saada nopeasti.... ihmisillä pula sodanjälkeen asunnoista oli suuri..tämäkin asuinalue (lähiö) joka on ns. vanhaa puolta on rakennettu 50- luvun alussa. Tänne alueelle ei musevirasto anna enää lupaa rakentaa. Vaan alue on suojeltu. Onneksi;) Nykyisin jos, tämä alue rakennettaisiin nyt....niin kerrostaloja olisi tiiviimmin....näin isoja yhteisiä piha-alueita ei jätettäisi..

t.Pimu F.

vaihtelevat, sinulle metsässä ei ole erityistä pyhyyttä. Onko jossakin pyhyyttä? Vai onko kaikki olemassaoleva yhtä arvokasta tai arvotonta?

pahkäilen,, kirjoitti:

vaihtelevat, sinulle metsässä ei ole erityistä pyhyyttä. Onko jossakin pyhyyttä? Vai onko kaikki olemassaoleva yhtä arvokasta tai arvotonta?

Kuusen kuiske kulttuurini,
näremetsä näyttelyni,
kanervakangas katuni.
Tääll on metsää minun mennä.
tääl on korpia koluta.
Marjat saan mättäiltä makeat,
sienet sivussa sipaisen.

metsä on enemmänki niinku hiilinielu ja hapen tuottaja, kuin Tapion olomuoto?

pähkäilen,, kirjoitti:

metsä on enemmänki niinku hiilinielu ja hapen tuottaja, kuin Tapion olomuoto?

taidonnäyte monimuotoisuudesta ja yksi suurimpia maapohjan rakentumis ja uudistumisainesten aikaansaaja, säilttäjä ja koti miljoonille eliöille mine tehtävineen. metsä on alkuperäisyyttä ja jopa ihmisen lataa energiapatterinsa olemalla osana myös metsää. Ilman metsiä ei ihminen selviä koska metsien rooli on yhtäläilla suuri kuin veden ja kaiken muun aina atmos- ym. sfääreihin kuuluvat.

ajatuksesi koko kaarta :-)

Mutta toivot että lapsesi potävät metsää pyhänä... entä sinä itse? Onko metsä sinulle pyhä, kiva vai hiilinielu?

samalla siinä sitten voi käydä vaikka Tuomarinkylän kartanossa kahvilla tai siellä Vantaan puolella, Helsingin Pitäjän kirkon puolella:))

Pah;) sanon tuohon kyllä venäläiset ja virolaiset arvostavat metsiään, ihan siinä missä mekin;) Kuhan provosoit;) Sipoon ja Stadin lähimetsissä nykyään sienestämässä ja marjastamassa enemmän venäläiset ja virolaiset kuin suomalaiset;) siis täällä Etelässä....kokemuksesta tämän skrivaan. Itse ajan lähelle Loviisaa;)) tai sitten Inkoon suuntaan...

t.Pimu

Mutta eihän pyhä sillä katoa maailmasta. Olen sen oivaltanut itselleni hiljattain. Pyhä on jotain enemmän kuin hieno fiilis.

ovat niitä, jotka ovat viimeistelleet metsän kahtia jaon:

suojelualueet ja pienimuotoiset elämyskohteet on TÄÄLLÄ ---->

maailmassa ei kovin moni ei taida kertoa, että on tietoinen muustakin väestä. Itsellenikin se on vasta selviämässä.

Usko on yksi asia. Kuka uskoo mihinkin.

Pyhyys on toinen asia. Sen tuntoa ei ole hyvä menettää.

liittyy mielestäni rituaaleihin jotka toistuvat jokaisessa uskonnossa samankaltaisesti. Paikalla, tilaisuuden luonteella ja niihin osallistujilla on suuri merkitys kokemukseen tai pyhyyden tuntuun.
Metsä on ammoisista ajoista ollut palvontapaikka ja uhrilehdot alkukirkkoja, mutta nykyisin metsä, kuten moni mainitsee, on rauhan tyyssija ja pyhyys koetaan kirkoissa, rituaaleissa jotka sulkevat normaalin elämän, arkirutiinit ulkopuolelle, kokemuksina joita ei voi muualla kokea. (kaste, konfirmaatio,häät siunaus,) Kirkko tilana, taide ja muu esineistö, urut soittimena on jotain erityistä ja hautausmaa vieressä. Kirkot ovat olleet paikkoja joissa suurten kohtalonhetkien esim. sodan aikana haettiin turvaa, vakautta ja lohtua, aivan kuin lähiaikojen kriisitilanteissa. En ole uskovainen, mutta kirkot ovat minulle rauhan paikkoja ja usein taide niissä on vuosisatoja vanhaa ihan kuin kirkotkin ja edustavat jatkuvuutta, sitä minkä osana olemme, minkä jätämme seuraaville sukupolville. Eikö siinä ole jotain pyhää.........

kawe kirjoitti:

liittyy mielestäni rituaaleihin jotka toistuvat jokaisessa uskonnossa samankaltaisesti. Paikalla, tilaisuuden luonteella ja niihin osallistujilla on suuri merkitys kokemukseen tai pyhyyden tuntuun.
Metsä on ammoisista ajoista ollut palvontapaikka ja uhrilehdot alkukirkkoja, mutta nykyisin metsä, kuten moni mainitsee, on rauhan tyyssija ja pyhyys koetaan kirkoissa, rituaaleissa jotka sulkevat normaalin elämän, arkirutiinit ulkopuolelle, kokemuksina joita ei voi muualla kokea. (kaste, konfirmaatio,häät siunaus,) Kirkko tilana, taide ja muu esineistö, urut soittimena on jotain erityistä ja hautausmaa vieressä. Kirkot ovat olleet paikkoja joissa suurten kohtalonhetkien esim. sodan aikana haettiin turvaa, vakautta ja lohtua, aivan kuin lähiaikojen kriisitilanteissa. En ole uskovainen, mutta kirkot ovat minulle rauhan paikkoja ja usein taide niissä on vuosisatoja vanhaa ihan kuin kirkotkin ja edustavat jatkuvuutta, sitä minkä osana olemme, minkä jätämme seuraaville sukupolville. Eikö siinä ole jotain pyhää.........

Lue lisää

Minulle riittää se, että menen Keski-Suomen ralliteiden varteen.
Muovipussi taskussa ja povessa 9-millinen Mauseri ja sieniveitsi.
Jo 10 metriä tiestä, olet "Tapion taivaassa".
Hiljaista, Tiaisten kitinää, maan kolosta nousevat Kimalaiset töihinsä.
Madot ja Toukat litisevät limoissaan.
"Plop!" kuuluu kun sieni nostaa lakkinsa aurinkoon, "Blötts!" kun etana vaihtaa jalkaa.
"TRRRtufff!" kun tikka löytää Toukan.
"Svidud!" kun saha ei lähde käyntiin.
"Haista sinä..!" kun ukko ei heti nouse ajamaan ruohoa.

Ja ei kestä kauaa kun terävä, raastava, trimmatun moottorin ääni repii Haavikkoa.
Nokkospuskat saavat yllensä kivisateen, jonka Laatu-Ralli-Renkaat repivät irti tiestä.

Siinä menee Pyhä mies, Hirvonen, Alen, Loeb, Jokunen vähempi pyhä, niillä on naiskartanlukija. Se katselee Sieniä.

HTZA kirjoitti:

Minulle riittää se, että menen Keski-Suomen ralliteiden varteen.
Muovipussi taskussa ja povessa 9-millinen Mauseri ja sieniveitsi.
Jo 10 metriä tiestä, olet "Tapion taivaassa".
Hiljaista, Tiaisten kitinää, maan kolosta nousevat Kimalaiset töihinsä.
Madot ja Toukat litisevät limoissaan.
"Plop!" kuuluu kun sieni nostaa lakkinsa aurinkoon, "Blötts!" kun etana vaihtaa jalkaa.
"TRRRtufff!" kun tikka löytää Toukan.
"Svidud!" kun saha ei lähde käyntiin.
"Haista sinä..!" kun ukko ei heti nouse ajamaan ruohoa.

Ja ei kestä kauaa kun terävä, raastava, trimmatun moottorin ääni repii Haavikkoa.
Nokkospuskat saavat yllensä kivisateen, jonka Laatu-Ralli-Renkaat repivät irti tiestä.

Siinä menee Pyhä mies, Hirvonen, Alen, Loeb, Jokunen vähempi pyhä, niillä on naiskartanlukija. Se katselee Sieniä.

Lue lisää

mainitse, aloittajan toivomaa pyhän käsitteen merkitystä itsellesi.
Noista sienistä tuli mieleen pastakastike, kokeilkaas tätä.
-kesäkurpitsa kuutioiksi, pari uutta sipulia, kuivattuja suppilovahverita murskattuna, välimeren yrttimausteta, valkosipulia rouhekin käy ja smetanaa, paistellaan leppeästi ja pastan päälle. Raikas salaatti lasi hyvää punkkua ja pala hyvää sekaleipää, se on siinä
Ruuasta on pyhyys hävinnyt kun sitä on niin helposti saatavilla........

kawe kirjoitti:

mainitse, aloittajan toivomaa pyhän käsitteen merkitystä itsellesi.
Noista sienistä tuli mieleen pastakastike, kokeilkaas tätä.
-kesäkurpitsa kuutioiksi, pari uutta sipulia, kuivattuja suppilovahverita murskattuna, välimeren yrttimausteta, valkosipulia rouhekin käy ja smetanaa, paistellaan leppeästi ja pastan päälle. Raikas salaatti lasi hyvää punkkua ja pala hyvää sekaleipää, se on siinä
Ruuasta on pyhyys hävinnyt kun sitä on niin helposti saatavilla........

Lue lisää

"Siinä menee Pyhä mies, Hirvonen, Alen, Loeb, Jokunen "

Siinä sitä pyhyyttä, unohdit lukea.

Sienet ovat miedon makuisia, sinun reseptisi ei ole sieniresepti.
Joku mössö vaan jossa mausteet peittävät sienen.

Edelleenkin parasta on:
Kuullota sipulit voissa.
Kuullota Sienet voissa.
Ruskista jauhot voissa, ja ruskista ne kunnolla!!
Laita kaikki sekaisin ja lisää Kermaa, paljon Kermaa.
Hauduta varovasti, ettei sienet sitkisty.

HTZA kirjoitti:

"Siinä menee Pyhä mies, Hirvonen, Alen, Loeb, Jokunen "

Siinä sitä pyhyyttä, unohdit lukea.

Sienet ovat miedon makuisia, sinun reseptisi ei ole sieniresepti.
Joku mössö vaan jossa mausteet peittävät sienen.

Edelleenkin parasta on:
Kuullota sipulit voissa.
Kuullota Sienet voissa.
Ruskista jauhot voissa, ja ruskista ne kunnolla!!
Laita kaikki sekaisin ja lisää Kermaa, paljon Kermaa.
Hauduta varovasti, ettei sienet sitkisty.

Lue lisää

pyhyyttä on joka paikassa ja monessa muodossa, jokaisen kokea.......

Suppilovahvero on kuivattuna rapsakka ja maustaa vahvasti ko. kastikkeen, eikä niillä mausteilla ylitetä hienoa aromia.
Keitto jonka teen sisältää sulatejuustoa, savuporoa ja sitä kermaa, sekä voissa paistetut sienet, jauhot ja sipulit. Takaan että on hyvää, niin moni on sitä syönyt.
Siellä sorateiden liepeillä on varmaan mustia torvisieniä ja kanttarellejä.

kawe kirjoitti:

pyhyyttä on joka paikassa ja monessa muodossa, jokaisen kokea.......

Suppilovahvero on kuivattuna rapsakka ja maustaa vahvasti ko. kastikkeen, eikä niillä mausteilla ylitetä hienoa aromia.
Keitto jonka teen sisältää sulatejuustoa, savuporoa ja sitä kermaa, sekä voissa paistetut sienet, jauhot ja sipulit. Takaan että on hyvää, niin moni on sitä syönyt.
Siellä sorateiden liepeillä on varmaan mustia torvisieniä ja kanttarellejä.

Lue lisää

jos sen hyvn tekee.
Sinun ruokasi on juustoinen savuporokeitto.
SIllä ei ole mitään tekemistä sienien kanssa.
Jätä Juusto ja Poro pois, saat hyvän Sienikeiton.

Kanttarelleja on, vaan mustikot tulevat syksymmällä.

HTZA kirjoitti:

jos sen hyvn tekee.
Sinun ruokasi on juustoinen savuporokeitto.
SIllä ei ole mitään tekemistä sienien kanssa.
Jätä Juusto ja Poro pois, saat hyvän Sienikeiton.

Kanttarelleja on, vaan mustikot tulevat syksymmällä.

Lue lisää

ei sinulle kelpaa. Keitossani juusto ja poro ovat mausteena ja suppikset pääosassa, usko on testattu.
Nyt on mentävä, mutta kokeile noita..........

HTZA kirjoitti:

Minulle riittää se, että menen Keski-Suomen ralliteiden varteen.
Muovipussi taskussa ja povessa 9-millinen Mauseri ja sieniveitsi.
Jo 10 metriä tiestä, olet "Tapion taivaassa".
Hiljaista, Tiaisten kitinää, maan kolosta nousevat Kimalaiset töihinsä.
Madot ja Toukat litisevät limoissaan.
"Plop!" kuuluu kun sieni nostaa lakkinsa aurinkoon, "Blötts!" kun etana vaihtaa jalkaa.
"TRRRtufff!" kun tikka löytää Toukan.
"Svidud!" kun saha ei lähde käyntiin.
"Haista sinä..!" kun ukko ei heti nouse ajamaan ruohoa.

Ja ei kestä kauaa kun terävä, raastava, trimmatun moottorin ääni repii Haavikkoa.
Nokkospuskat saavat yllensä kivisateen, jonka Laatu-Ralli-Renkaat repivät irti tiestä.

Siinä menee Pyhä mies, Hirvonen, Alen, Loeb, Jokunen vähempi pyhä, niillä on naiskartanlukija. Se katselee Sieniä.

Lue lisää

Sinä siis menet sieneen ukkomauseri povessa? kovat on eväät matkassa.
Sienien ryöppäys käy varmasti oikein nopiaan sellaisella koneella,onko punainen ysi vielä nähtävissä kahvassa?.
Niin ja iso on puserosi povitaskukin.

HTZA kirjoitti:

Minulle riittää se, että menen Keski-Suomen ralliteiden varteen.
Muovipussi taskussa ja povessa 9-millinen Mauseri ja sieniveitsi.
Jo 10 metriä tiestä, olet "Tapion taivaassa".
Hiljaista, Tiaisten kitinää, maan kolosta nousevat Kimalaiset töihinsä.
Madot ja Toukat litisevät limoissaan.
"Plop!" kuuluu kun sieni nostaa lakkinsa aurinkoon, "Blötts!" kun etana vaihtaa jalkaa.
"TRRRtufff!" kun tikka löytää Toukan.
"Svidud!" kun saha ei lähde käyntiin.
"Haista sinä..!" kun ukko ei heti nouse ajamaan ruohoa.

Ja ei kestä kauaa kun terävä, raastava, trimmatun moottorin ääni repii Haavikkoa.
Nokkospuskat saavat yllensä kivisateen, jonka Laatu-Ralli-Renkaat repivät irti tiestä.

Siinä menee Pyhä mies, Hirvonen, Alen, Loeb, Jokunen vähempi pyhä, niillä on naiskartanlukija. Se katselee Sieniä.

Lue lisää

joka, on Juha Kankkusen tie;)) nooh...kerran mekin se tie ajettiin ei nyt ihan päästä päähän...mut lähes...
Miehen sukulaisia kun siellä viellä asuu vieläkin...Laukaa on kaunista seutua;)) Sienimetsässä nyt ei kuitenkaan;) silloin tullut käytyä;)) Tuosta "rallikrossailusta" sillä J.K.;N tiellä, sillä tiellä meillä joku nautti myös ajamisesta..;))

t.Pimu

onkin sellainen juttu, joka ei hyvin sanoiksi taivu, käsitteiksi, ajatuksiksi ja jutun juureksi.

Miten te pidätte toisistanne huolta - sinä ja metsä?

pähkäilen,, kirjoitti:

onkin sellainen juttu, joka ei hyvin sanoiksi taivu, käsitteiksi, ajatuksiksi ja jutun juureksi.

Miten te pidätte toisistanne huolta - sinä ja metsä?

Vaarat tänään helteisessä siniautereessa, kauniisti taittuva valo lehvissä ja korsissa.
Kyllä jyrsii kun ortodoksiset hautausmaatkaan eivät saa olla rauhassa. "Siistitään", "siistitään" loputtomasti! Mikä toiselle on raivattavaa aluskasvillisuutta, on minua ilahduttavat ihanat pienet pihlajat, joiden lehdissä auringonvalo leikkii, kun ne tuulessa taipuilevat.

Masentaa todella, kun mikään, satoja vuosia vanha kalmistokaan ei saa olla rauhassa!!!

pähkäilen,, kirjoitti:

onkin sellainen juttu, joka ei hyvin sanoiksi taivu, käsitteiksi, ajatuksiksi ja jutun juureksi.

Miten te pidätte toisistanne huolta - sinä ja metsä?

Vaarat tänään helteisessä siniautereessa, kauniisti taittuva valo lehvissä ja korsissa.
Kyllä jyrsii kun ortodoksiset hautausmaatkaan eivät saa olla rauhassa. "Siistitään", "siistitään" loputtomasti! Mikä toiselle on raivattavaa aluskasvillisuutta, on minua ilahduttavat ihanat pienet pihlajat, joiden lehdissä auringonvalo leikkii, kun ne tuulessa taipuilevat.

Masentaa todella, kun mikään, satoja vuosia vanha kalmistokaan ei saa olla rauhassa!!!

pähkäilen,, kirjoitti:

onkin sellainen juttu, joka ei hyvin sanoiksi taivu, käsitteiksi, ajatuksiksi ja jutun juureksi.

Miten te pidätte toisistanne huolta - sinä ja metsä?

molemmille sopinee ajatus, terve sielu terveessä ruumiissa.

Joku puu voi olla tosi kaunis, sitä ihailee, sitä haluaa kuvata, piirtää, halata.
Mutta metsä on kokonaisuus, tila, sillä on ehkä sammal lattiana ja taivas kattona, liplattavat laineet yhtäällä ja kallioseinämä toisaalla, tie halkoo, rajoittaa sitä ja pelto saattaa olla sen ikiaikainen vieruskumppani.
Se on täynnä elämää, jota voin vain kunnioittaa ja liikkuessani siellä, olla osa siitä.

Metsällä on oma henkensä. Metsässä liikkujan ja hoitajan ajatukset ja teot ovat erilaisia riippuen siitä onko kyseessä esim. vanha synkkä kuusikko tai vasta kasvunsa alussa oleva koivikko. Joten "aateluus" velvoittaa metsässäkin.
Se antaa työtä ja toimeentuloa ja se palkitsee jos tiedän ja toimin metsän monipuolista kokonaisuutta unohtamatta. Elämän kiertokulku metsässä on hidas, monesti pitempi kuin ihmisikä. Uusiutuvana luonnonvarana se antaa virheeni anteeksi mutta jos metsä poistetaan, niin sitä paikkaa en koskaan elinaikanani näe entisenlaisena.

Metsä suo paljon hyvää jos vain haluan ja osaan sen vastaanottaa.
Paitsi, että se toimii monenlaisena inspiraation ja mielihyvän lähteenä, niin saan sieltä lämpöä polttopuiden muodossa, voin sen antimilla täyttää pakastintani jne.

Metsässä olen aina saama puolella.
Metsän ikää ja puuvanhuksia ajatellessani tuntuu niin lyhyeltä yhteinen hetki metsän sylissä vaikka päivät pitkät siellä puhailisin tai kannon nenässä istuisin.
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan pitää itse metsänkin kohdalla paikkansa.

monesti näyttävät, minustakin. Pohdinkin jo tuolla ylempänä ketjussa sitä, onko suhtautuminen metsään jakautunut yksityiseksi ihannoinniksi, romantiikaksi ja julkiseksi hyväksikäytöksi.
Toisaalta, monilla tähän ketjuun vastanneista näyttää olevan aito kunnioitus ja rakkaus metsää kohtaan - joillekin se jopa on aidosti pyhä.

En niputtaisi ihmisiä noin roimalla otteella yhteen aivottomien nippuun, vaikka totta kyllä, että monilta myös ihan peruskunnioitus näyttää olevan kateissa, pyhyystä puhumattakaan.

pähkäilen,, kirjoitti:

monesti näyttävät, minustakin. Pohdinkin jo tuolla ylempänä ketjussa sitä, onko suhtautuminen metsään jakautunut yksityiseksi ihannoinniksi, romantiikaksi ja julkiseksi hyväksikäytöksi.
Toisaalta, monilla tähän ketjuun vastanneista näyttää olevan aito kunnioitus ja rakkaus metsää kohtaan - joillekin se jopa on aidosti pyhä.

En niputtaisi ihmisiä noin roimalla otteella yhteen aivottomien nippuun, vaikka totta kyllä, että monilta myös ihan peruskunnioitus näyttää olevan kateissa, pyhyystä puhumattakaan.

Lue lisää

on nykypäivän realismia jossa yhteistä saati yksityistä omaisuutta ei kunnioiteta.
Meidän lainsäädäntömme päästää rikkojat liian helpolla, pitäisi joutua korjaamaan aiheuttamansa vahinko paikan päällejne..
Onneksemme valtaosalle populaatiostamme arvot ovat kohdillaan, eikä yleistys ole relevanttia.
Mikä sai kysymään juuri metsään liittyvästä pyhyydestä, historiammeko?
Mitä on pyhyys, ...........

kawe kirjoitti:

on nykypäivän realismia jossa yhteistä saati yksityistä omaisuutta ei kunnioiteta.
Meidän lainsäädäntömme päästää rikkojat liian helpolla, pitäisi joutua korjaamaan aiheuttamansa vahinko paikan päällejne..
Onneksemme valtaosalle populaatiostamme arvot ovat kohdillaan, eikä yleistys ole relevanttia.
Mikä sai kysymään juuri metsään liittyvästä pyhyydestä, historiammeko?
Mitä on pyhyys, ...........

Lue lisää

Noh. Olen viime vuosina jotenkin lähentynyt erityisesti metsää ja luontoa ylimalkaan, eli kysymys on henkilökohtainen. En kutsu sitä uskonnolliseksi kysymykseksi, vaikka sille on vaikea antaa muutakaan kehystä.
Erotan näköjään toisistaan uskonnon ja pyhyyden, uskonnoton kun olen.

Itselläni oli jokin kokemus aivan äsken, veden äärellä. Tapahtui Puulalla nyt heinäkuussa. Olin saunomassa ja uimassa yöllä oikein pitkän kaavan mukaan. Vesi oli matalaa ja istuin järven pohjassa. Aurinko oli juuri laskenut. Vedestä nousi usvaa ja se leijaili ympärilläni mustien kivien lomassa.
Jouduin äkkiä outoon tilaan. Olin toki paikallani, mutta siirryin silti muualle, eri aikaan, vai eri "tasolle", en tiedä. Tumma vesi ja usva, mustat kivet, kaikki tulivat täyteen voimaa ja tarkoitusta, joka tuli ”eri todellisuudesta”. Vesi kietoutui ympärilleni kuin siinä olisi ollut tietoisuus. Jos olisin lähtenyt uimaan, olisin varmaan uinut "pois".
Kokemus ei ollut latautunut hyvällä eikä pahalla. Se oli vain voimaa. Tai sitten se oli pyhän kohtaamista. Ja se tuli luonnosta itsestään.
Minä pelkäsin, että olen saamassa infarktin ja räpiköin ylös järvestä, painuin saunaan ja pikku hiljaa palasin tähän maailmaan :-)

Minulla on ollut aiemmin ehkä hyvin lieviä saman tapaisia kokemuksia, mutta tämä oli hyvin voimakas. Tahdoin nyt udella teiltä, mitä käsityksiä ja kokemuksia teillä on pyhästä, luonnossa.