Olimnme mökkeilemässä ja heräsin aamuyöllä anopin mekastukseen(ei alkolla vaikutusta). Anoppi lateli totuuksia minusta ja jälkeläisestään, hän on "seurannut" asiaa. Harmitti kyllä tajuta että aidot ja vilpittömät välit olivat todellakin vain kuvittelua. Sieltä tuli kaikki mahdollinen kuinka emme pysty huolehtimaan kodista, pihasta jne, kerrostaloon pitäisi muuttaa. Hoitamani pihat ovat yleensä saaneet kiitosta osakseen ja nykyinenkin on minusta oikein soma, pidämme molemmat puolisoni kanssa pihastamme huolta.
Anoppi siivoaa koko ajan meillä ollessaan. Muuten ei haittaa ja ymmärrän halun auttaa, mutta kun juuri ennen heidän tuloaan pestyjä pesutiloja pestään, lattioita imuroidaanja muka niin siistin anopin jäljiltä keittiö on aina niin sekaisin että huh huh niin alkaahan se vähän tuntua hassulle. Näyttää sille ettei anoppi osaa itse erottaa onko joku paikka puhdas vai ei, en tiedä. Öisen purkauksen lopuksi hän otti imusrin aamulla klo 5 jälkeen alkoi imuroida niin että talo raikui, oikeasti ihan pelotti että mikä raivopuuska tämä nyt on. Tuntui että joku mania iski päälle tms.
Meillä on pieni vauva, reilu puolivuotias. Nyt mentiin minun ja puolisoni mielestä jonkun rajan yli kun anoppi oli sanonut että vauvan kanssa pitää alkaa tiukentaa otteita jotta "onnistuu"??? Siis mitä??? Onneksi kumppani oli sanonut että ihan hölmöä puhetta lapsesta joka on täysin riippuvainen ympärillä olevista ihmisistä, mitä "otteita" pitäisi tiukentaa? Alkoi tuntua että uskaltaako anoppia ottaa edes hoitamaan kun ei tiedä mitä ne tiukat otteet on. Kumppanini on kasvatettu liian kovalla kädellä mm aika paljon ruumiillista kuritusta ja ilman hellyyttä, tämän anoppi on itse sanonut että liekkö se hänen mielikuvissaan oikeammista otteista.
En kyllä ymmärrä, onneksi emme asu lähellä toisiamme vaikka kovasti sitä toivovat. Toisaalta ihan hyvä nähdä anopin oikeat kasvot, osaapa suhtautua sen mukaan. Luulin kyllä että meillä on kivat ja mukavat aikuiset välit mutta eihän tällaisen kaksinaamaisen seläntakana puhuvan ihmisen kanssa ole mitään järkeä kovin läheiseksi antautua koska siitä ei tule kuin pahaa mieltä aivan varmasti.
Onneksi olin jotenkin tähän varautunut, mutta yllätys kuitenkin. Lähinnä yllätti suhtautuminen lapseen, uskomatonta että joku edes ajattelee että pientä imeväistä pitäisi jotenkin alkaa pitämään "kurissa", oilisi kiva tietää mitä se käytännössä tarkottaisi. En edes tiedä miten sellaista toteutetaan koska vauvahan vaatii vain perusasioita, ruokaa, unta ja syliä, miktähän näistä pitää alkaa pihtaamaan??
Anoppi siivoaa koko ajan meillä ollessaan. Muuten ei haittaa ja ymmärrän halun auttaa, mutta kun juuri ennen heidän tuloaan pestyjä pesutiloja pestään, lattioita imuroidaanja muka niin siistin anopin jäljiltä keittiö on aina niin sekaisin että huh huh niin alkaahan se vähän tuntua hassulle. Näyttää sille ettei anoppi osaa itse erottaa onko joku paikka puhdas vai ei, en tiedä. Öisen purkauksen lopuksi hän otti imusrin aamulla klo 5 jälkeen alkoi imuroida niin että talo raikui, oikeasti ihan pelotti että mikä raivopuuska tämä nyt on. Tuntui että joku mania iski päälle tms.
Meillä on pieni vauva, reilu puolivuotias. Nyt mentiin minun ja puolisoni mielestä jonkun rajan yli kun anoppi oli sanonut että vauvan kanssa pitää alkaa tiukentaa otteita jotta "onnistuu"??? Siis mitä??? Onneksi kumppani oli sanonut että ihan hölmöä puhetta lapsesta joka on täysin riippuvainen ympärillä olevista ihmisistä, mitä "otteita" pitäisi tiukentaa? Alkoi tuntua että uskaltaako anoppia ottaa edes hoitamaan kun ei tiedä mitä ne tiukat otteet on. Kumppanini on kasvatettu liian kovalla kädellä mm aika paljon ruumiillista kuritusta ja ilman hellyyttä, tämän anoppi on itse sanonut että liekkö se hänen mielikuvissaan oikeammista otteista.
En kyllä ymmärrä, onneksi emme asu lähellä toisiamme vaikka kovasti sitä toivovat. Toisaalta ihan hyvä nähdä anopin oikeat kasvot, osaapa suhtautua sen mukaan. Luulin kyllä että meillä on kivat ja mukavat aikuiset välit mutta eihän tällaisen kaksinaamaisen seläntakana puhuvan ihmisen kanssa ole mitään järkeä kovin läheiseksi antautua koska siitä ei tule kuin pahaa mieltä aivan varmasti.
Onneksi olin jotenkin tähän varautunut, mutta yllätys kuitenkin. Lähinnä yllätti suhtautuminen lapseen, uskomatonta että joku edes ajattelee että pientä imeväistä pitäisi jotenkin alkaa pitämään "kurissa", oilisi kiva tietää mitä se käytännössä tarkottaisi. En edes tiedä miten sellaista toteutetaan koska vauvahan vaatii vain perusasioita, ruokaa, unta ja syliä, miktähän näistä pitää alkaa pihtaamaan??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sina, hyvä äiti, jätät hetkeksikään pienokaisesi tuon anopin hoiviin, osallistut lapsen pahoinpitelyyn!
Tietäessäsi tarkoin että anoppi saa mielentila häirioitä, on rikollista edes ajatella tuollaista ihmistä hoitamassa kenenkään lasta. Kaikista vahiten omaa lapsenlastaan.
Tee itsellesi kristallin kirkkaasti selväksi että lapsenne ei KOSKAAN, siis ikinä, jää kahdestaan tuon naisen kanssa! Ei hetkeksikään!
ei ainakaan kovin pienenä voi jättää. ehkä kun on kouluikäinen että osaa kertoa mitä tapahtuu, en tosiaan halua että lasta"ohjataan oikeaan" tavalla jota en tiedä.
Moni aivosairaus alkaa tuon kaltaisilla kohtauksilla. Ja tosiaankin, älä missään nimessä jätä lastasi tuon ihmisen hoitoon.
voi viitatata esimerkiksi alkavaan dementiaan (, joka voi aiheutua monesta eri aivosairaudesta).
Oman mummoni personallisuus muuttui todella mukavasta ilkeäksi ja kiukkuiseksi. Hän saattoi alkaa siivoamaan yöllä ja sanoa "suorat" sanat kenelle vaan aivan yllättävästi. Näin alkuun. Myöhemmin tulivat muille näkyvät muistihäiriöt. Kun mummo lopulta saatiin tutkimuksiin selvisi syyksi altserheimerin tauti.
Huomaavatko miehesi ja appesi anoppisi muuttuneen vai onko hån aina ollut samanlainen?
anopillasi ole joitakin mielenterveysongelmia, kun tuolla tavalla Avautuu
Ja todellakaan en itse ainakaan uskaltaisi jättää lastani tuollaisen ihmisen käsiin, en sekunniksikaan.
että anoppi ei kuulu perheeseen, vaikka useimmat anopit niin ajattelevat. en omaa äitiänikään pidä perheenäni enään, joten rajat olen hänelle selväksi tehnyt. anoppi sen verran minut jo tuntee että omaan omat mielipiteet ja niitä noudatetaan. ei stressia kannata vetää, teillä kaikilla kuitenkin oikeus siihen omaan elämään
voi olla syynä ihan likaisuudenpelko, siis bakteerikammo jossain muodossa. Tunnen ihmisen, joka ei uskalla edes istua tuolille, ellei ole pyyhkäissyt sitä desinfioivalla liinalla. Vaikka olisi kuinka puhdasta, niin tuollaisen ihmisen mielestä on silti likaista. Se on korvien välissä, sitä pitää yrittää ymmärtää, eikä vetää palkoa nenäänsä. Myönnän, etten aina jaksa ymmärtää, mutta yritän. Tuttavani on yrittänyt joustaa tuosta fobiastaan, mutta ei voi mitään: kun se iskee päälle, on siivottava, pyyhittävä, kuurattava. Hän ei rauhoitu ennen kuin on kiertänyt pyyhkäisemässä ne viimeisetkin tomut. Ja käsienpesu on oma lukunsa.
Minun miehenikin on kasvatettu "kovalla kädellä". Lapsena ei saanut edes askarrella, kun koti piti olla aina tip top. Tiukat säännöt, joista ei joustettu, oli syy mikä tahansa.
Suosittelen samaa kuin muutkin tässä ketjussa: älä anna vauvaa sinne hoitoon, sillä kuullostaa ihan siltä, että anoppi antaa vauvan huutaa huutamistaan, "että keuhkot vahvistuvat", ym, ym.
Puhumaan oppinut lapsi osaa kertoa vanhemmilleen, mikä siellä mummulassa oikein mättää, ja tämäkin vasta sitten, kun lapsi ymmärtää oikean ja väärän eron. Vauva on täysin toisen armoilla, eikä osaa puolustautua.
Jotkut ihmiset vaan ovat hiukan vinksahtaneet ilmeisesti oman kasvatuksensa myötä. Onneksi miehesi näyttää tajunneen, ettei kaikkea pidä tehdä niin kuin hänen lapsuudessaan.
Älä jätä vauvaa anopille hoitoon, mutta anna lapsen ja isovanhempien kohdata niin että te vanhemmat olette paikalla. Mummo ei ehkä oikein käsitä lapsen ikäkautta.
Siivous ja yleinen kohkaus... hmmm... kilpirauhasen liikatoimintaa? Maanisuutta? Jokin muu mielenterveysjuttu? Oli miten oli, anna tiettyyn rajaan asti vouhottaa, mutta älä suostu epäasialliseen kohteluun ja omassa kodissasi voit vetää rajan siihen siivoukseenkin.
Jos turhaa siivoilua on ollut pitkään, niin kyseessä on jokin pysyvämpi häikkä. Muussa tapauksessa olisin itse veikannut akuuttia mielenterveysongelmaa. Joskus olen ollut tilanteessa, jossa tuttu ihminen on yhtäkkiä käyttäytynyt itselleen epätyypillisellä tavalla ja siellä on sitten löytynyt syyt ja rohdot lääkärissä. Kilpirauhanen taas saattaa "teettää" kaikenlaista pitempään ja alkaa miedommilla oireilla.
Tai sitten anopilla vaan oli jostakin syystä pinna tuhannen tiukalla.
Sukulainen sai ihan ihme kohtauksia, sitten selvisi, että hänellä on aivokasvain. Valitettavasti kuoli leikkaukseen.