Saman suuntaisia viestejä on palstalla enemmänkin. Toisaalta on lohdullista, etten ole ongelmassa yksin, mutta toisaalta joka päiväinen elämämme alkaa olla yhtä ruljanssia joka asiaan puuttuvien appivanhempien takia.
Olemme olleet mieheni kanssa yksissä jo hyvän tovin ja oikeastaan syytän itseäni siitä, etten tehnyt mitään jo heti alkuunsa kun asian tiedostin. Etenkin anoppi on minua kohtaan agressiivinen ja katsoo, että voi päästellä suustaan mitä tahansa. Yleensä etenkin kahden keskiset keskustelumme ovatkin sitä, että hän tolkuttaa omia näkemyksiään ja jos uskallan sanoa poikkipuolisen sanan hän räjähtää täyteen möykkään. Olemme aivan täysin eri laiset ihmiset ja hänen kiinnostuksen kohteet ovat totaalisen erit kuin omani. Hän myös yrittää kovasti sisustaa kotiamme, tonkii kaappimme jne. Olen yrittänyt hammasta purren kestää mutta tuntuu että nämä vierailut, usein päiväkausia kestävät, vain lisääntyvät. Nyt taajuus on ehkä sellainen kolmen päivän välein. Aina ollaan milloin milläkin verukkeella oven takana. Mielestäni tämä ei ole normaalia mutta mieheni kimpaantuu hallitsemattomasti joka kerta kun tästä yrittää puhua. Anopinkin mukaan äitipoika suhde on se kaikkein läheisin ja tärkein ihmissuhde. Niin se sitten taitaa olla, ainakin meidän tapauksessa.
Olemme olleet mieheni kanssa yksissä jo hyvän tovin ja oikeastaan syytän itseäni siitä, etten tehnyt mitään jo heti alkuunsa kun asian tiedostin. Etenkin anoppi on minua kohtaan agressiivinen ja katsoo, että voi päästellä suustaan mitä tahansa. Yleensä etenkin kahden keskiset keskustelumme ovatkin sitä, että hän tolkuttaa omia näkemyksiään ja jos uskallan sanoa poikkipuolisen sanan hän räjähtää täyteen möykkään. Olemme aivan täysin eri laiset ihmiset ja hänen kiinnostuksen kohteet ovat totaalisen erit kuin omani. Hän myös yrittää kovasti sisustaa kotiamme, tonkii kaappimme jne. Olen yrittänyt hammasta purren kestää mutta tuntuu että nämä vierailut, usein päiväkausia kestävät, vain lisääntyvät. Nyt taajuus on ehkä sellainen kolmen päivän välein. Aina ollaan milloin milläkin verukkeella oven takana. Mielestäni tämä ei ole normaalia mutta mieheni kimpaantuu hallitsemattomasti joka kerta kun tästä yrittää puhua. Anopinkin mukaan äitipoika suhde on se kaikkein läheisin ja tärkein ihmissuhde. Niin se sitten taitaa olla, ainakin meidän tapauksessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ukkoa.
Äläkä täällä inise.
tuo on varmaan paras saatavilla oleva neuvo. Olisin ehkä kuitenkin kaivannut kohtalo tovereilta hieman rakentavampaakin näkemystä ;)
Minun appiukkoni kyttää poikansa tekemisiä soittelemalla hänelle monta kertaa päivässä. He työskentelevät samassa työpaikassa ja tämä appiukon mielestä oikeuttaa tämän sairaan kontrolloimisen. Ennen, jos mieheni ei heti vastannut puhelimeen, niin ukkeli soitteli mulle, oli kello mitä tahansa. Tein sitten stopin tälle asialle ilmoittamalla appiukolle ystävällisesti, mutta tiukasti, että lopettaa häiritsemästä meidän kotirauhaa.
Anoppini tuntuu luulevan, että olen väkisin vienyt heidän poikansa! Kertoilee, kuinka mieheni on niin muuttunut,eikä ymmärrä, että miehenikin on saanut tarpeekseen hänen ainaisista narinoistaan ja syyllistämisistä. Anoppini luulee, että minä, paha miniä, olen mieheni kääntänyt häntä vastaan. Tästä syystä minä olenkin jättänyt kaiken yhteydenpidon aivan minimiin.
Tässä on oikein malliesimerkki siitä, kun vanhemmat eivät haluaisi irrottaa otettaan jo aikuisesta lapsestaan!
Sun ie tarvi sietää tollasta. Jotkut anopit luulee että ne voi vanhemman ihmisen asemassa tai äidin oikeudeela sanoo mitä vaan. Ei ne ymmärrä että niiden määräysvalta ei ulotu aikuiseen ihmiseen!
Munkin mies sieti tollastatouhua aikansa ja syyllisti jopa mua, kun sanoin että sen äidillä olis jo aika katkasta napanuora. Nyt onneks sen silmät on avautunu ja se tajuaa että meillä on oma elämä johon anoppikin kyllä kuuluu mutta normaalissa määrin.
Sun täytyy vaan sanoa anopilles suorat sanat vaikka tiedän ettei se oo helppoa.
Ja suosittelen teille käyntiä esim.perheneuvolassa, jossa kyllä miehelles kerrotaan että anoppis käytös on täysin sairasta!!!
Hei!
Ongelmasi kuulostaa ikävältä. Suoraan sanoen antaisin neuvon, että vaihda mies. Lähipiiristäni löytyy anoppi, joka on juuri tuollainen toisten asioihin puuttuja ja määräilijä...tai ainakin oli kunnes miniä vuosien taistelujen jälkeen sai sanottua sanansa ja määrittyä omat rajansa. Nyt elelevät viileillä linjoilla.....anopit voi olla todella vaikeita tapauksia!!!! Sorry vaan anopit....teissä tosin on onneksi joukossa niitä helmiäkin! =)
Mutta älä hyvä ihminen enää katsele tuollaista! Voit aikuisena ihmisenä kertoa mitä haluat ja mitä et halua. Kokeilisin sinuna ensin sitä, että kerrot anopillesi topakasti miten asiat menee tästä eteenpäin. Jos mies menee äitinsä puolelle, eikä ymmärrä asioiden laitaa, niin mies vaan vaihtoon. Menisi se kuitenkin jossain vaiheessa, kun tilanne jatkuisi.
Mies on perustanut kanssasi uuden yksikön, jonka pitäisi mennä kaiken muun edelle, jopa se rakkaan äidin. Jos se napanuora ei katkea jossain vaiheessa, niin mamma saa pitää poikansa ihan varmasti. Tee sinä oma siirtosi. Mies ei luultavasti tajua missä on ongelma. Mutta sinä voit tehdä nyt anopille selväksi mitä haluat ja miten tästä eteenpäin toimitaan. Sinulla on oikeus kodissasi omaan rauhaan. Älä kiduta enää itseäsi.
Hyvää loppukesää! Tsemppiä tulevaan! =)
rohkaisevista sanoista ja rakentavasta kommentoinnista :) Ei tässä taida tosiaan auttaa kuin itse ryhdistäytyä anopin suhteen - seuraava tilaisuus tulee varmaan huomenissa kun ovat kuulemma taas tulollaan tänne päin...