Näitä teidän juttuja on aina välillä kiva käydä lueskelemassa. Ei suinkaan vahingoniloisena, vaan tullakseni entistäkin vakuuttuneemmaksi elämäntapani oikeellisuudesta.
Teille ja teidän ihmissuhteillenne toivon kaikkea hyvää.
Teille ja teidän ihmissuhteillenne toivon kaikkea hyvää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokaiselle jaetaan kortit, kun elämä alkaa. Välillä pakka menee sekaisin ja joutuu häviäämäänkin. Joskus voittaa, kun osaa pelata oikein. Joskus on pakko ottaa riski! Monet ihmiset rakastavat haasteita ja kilpailua. Joku pelaa fuskua meidän kustannuksellamme tai aivan itse ja sotkee kaikki hyvät suunnitelmat, jotka eivät sitten toimi. Pakka on taas sekaisin, mutta ässä löytyy, kun uskoo niin ja yrittää pärjätä pelissä, elämän valttikortti. Elämä on myös valinnoissa. Joku muu tekee valintoja, mitkä vaikuttavat toisen elämään ikuisesti. Jotkut eivät pelaa vain yhdellä pakalla, vaan tahtovat ottaa enemmän haasteita ja mahdollisuuksia myös epäonnistumiseen.
Olen tällä hetkellä poissa pelistä. Katselen muiden peliä ja yritän pysyä ajan tasalla. En ota riskiä, en haasteita. Opettelen uudestaan kortit...4 eri maata.
Joskus tunnen, kun kohtalo ottaa hihasta ja alkaa viedä. Silloin ei hyvin suunniteltu päivä mene ollenkaan niin kuin piti ja tarkoituksen tiedän tänään, huomenna tai pidemmän ajan päästä.
Joskus asioille ja tapahtumille ei vain mitään voi. Usein on kuitenkin niin, ettei ihminen saa enempää kuin jaksaa kantaa.
Useimmat tietävät miten pitäisi elää "oikein". Ei kaikkia vain kiinnosta työ tehtaassa 7:stä 16:een. Lapset, perhe ja telkkari. Kaikki eivät pääse tuohon peliin mukaankaakaan. Kortit jaettu miten on, luonne, kauneus, komeus. Jotkut tahtovat olla vapaita pelaten pasianssia, vaikka olisi mahdollisuus saada pelikavereita joka lähtöön. Muita mukaan, kun itselle sopii tai taas uskaltaa pelata muiden kanssa pelkäämättä häviötä jne jne.
Olipas erittäin hyvin sanottu. Tosin tämän ketjun aloittaja ei todennäköisesti tajunnut puoliakaan kirjoituksestasi, mutta sehän onkin vain hänen oma häpeänsä.
Kyllä kokemus tuo viisautta.
Kurko tuli hukattua väärään tikkiin ja ässä katosi fuskuun, joka paljastui vasta sitten, kun oli liian myöhäistä.
Vajaalla pakalla ei edes pasianssi mene läpi.
Toisinaan tulee hetkiä, jolloin on lähes mahdoton uskoa, että jaksaisin kantaa kuormani. Kymmenen vuoden taival vielä edessä repussa eväänä leivän sijaan vain kiviä. Kaipa se menee loppukin, kun on jo yhden kymmenen vuotta mennyt.
Ihanaa kahdesti tuskallisesti eronnut.Mutta nyt nautin hedelmistä lapsistani ja lastenlapsista olispa kauhea elämän vaihe jos olisin ollut ikisinkku.
Sen varaan tässä minäkin lasken, että joskus vielä päivä paistaa risukasaan.
Nyt menee melkein kaikki tienestit tasinkoihin ja elatusmaksuihin ja köyhyys on jokapäiväinen riesa.
En ole absoluuttisesti tarkasteltuna köyhä, mutta käyttörahaa ei jää juurikaan, kun ostan puolikasta yritystäni ja kotiani sillä, mitä elatusmaksujen päälle jää.
Oma moka ja sekös sapettaa. Mersussa on tosin mukavampi itkeä kuin Ladassa...
Sinkkuus ei tietenkään merkitse yksinäisyyttä, mutta olin tulkitsevani kirjoitustasi niin, että olet myös yksin. Ilman rakkauden ylämäkiä ja alamäkiä oleva elämä tuntuu minusta kovin tasapaksulta: ei ole murheen laaksoja mutta ei ikinä onnen kukkoloitakaan. Kiitos ei minulle!
Oma valintani tai kohtaloni on juuri päinvastainen. Olen saanut rakastaa paljon ja tullut myös rakastetuksi aivan uskomattomassa mitassa. Rakkaus on alussa ihanaa, mutta huuman lisäksi saa myös kipeitä opetuksia ja eron tuskaa. Kaikki kuuluu samaan pakettiin. Eniten elämänviisautta on kertynyt näistä ihmissuhteista, joissa olen saanut tuntea kaikkia ihmisyyteen kuuluvia tunteita.
Olen ollut sinkkuna noin 3 vuotta lähtien siitä, kun täytin 17. 41 mittarissa parin viikon kuluttua. Olen kokenut ihmissuhteissa liikaakin, mutta oppia ikä kaikki. Onneksi en ole sortunut huumeisiin enkä ole ollut vankilassa. Sairauksia ei huomaa päältä päin. En kykene tekemään joitakin töitä kuitenkaan, vaikka olisi koulutustakin ja työkokemustakin. Olen ihan onnellinen nyt ja tässä. Asiat voisivat olla paljon huonommin.
Olen arkisin yksin. Ei ole lapsia,(kaksi keskenmenoa) Sukulaisilla on kiireitä ja ystävät eivät käy kylässä. Teen töitä kotona, ei työkavereita, ei työmatkoja ihmisten näkemiseksi.
Koti on ainakin siisti. Kun työt loppuu, niin olen kotona saman tien. Kukaan ei vahdi työntekoani selän takana, sopii mulle!! :) Teen työni ilman vahtimistakin. Juon kahvia, kun tykkään ym ym.
Harrastan liikuntaa jonkin verran, yksin. Tapaamme miesystäväni kanssa, kun on töistä taukoa. Hänellä on oma koti ja joskus pitkiäkin työmatkoja. On joskus vaikeaa luottaa hänen uskollisuuteensa, mutta yritän nyt kuitenkin. Pitkästä aikaa luotan johonkin ihmiseen edes tämän verran.
Kohtalo antoi tämän korttipakan puoli vuotta sitten. Sekoittelin kuukauden, en uskaltanut pelata. Sitten tein valinnan. Pakka puoliksi, nostin oikeanpuoleisesta pakasta kolmannen kortin. Mitähän kohtalo puolestani päätti? Nyt harjoittelen uutta peliä, viikonloppuisin. Odotan misystävääni kiihkeämin kuin nuorempana. Aika hassua, eikös vain? Elämä on valinnoissa, vai onko?