Missä teidän mielestänne menee uskottomuuden raja? Ihmisillä tuntuu olevan aika erilaiset käsitykset siitä... Toisille se tarkottaa vasta kunnon sänkypuuhia, toisille jo toiseen ihastuminen on uskottomuutta. Mitä mieltä olette?
Missä menee pettämisen raja?
Minna
244244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Petät kumppaniasi silloin, kun menet yhdessä sopimanne rajan yli!
Mulla raja menee koskemisessa..
En siis hyväksy hitaiden tanssimista (jos ei kyseessä sitten ole joku tuttu, sukulainen..)
enkä varsinkaan suutelemista!
Myös joidenkin tiettyjen asioiden kertomatta jättäminen on pettämistä, ainakin luottamuksen pettämistä, jos ei muuta..Tällaisia asioita ovat esim. kaikki toisiin naisiin liittyvä, koska en halua kuulla keneltäkään muulta, et jätkäni on vaikka jutellut toisen naisen kanssa, koska toiselta kuultuna se on jotenkin inhottavampaa.
Vaikka olen näin tiukka tämän ko. asian suhteen, niin mulla on käynyt hyvä tuuri, että kihlattuni on samalla kannalla kanssani!
Ja hyvin menee=)
Aurinkoista kevättä kaikille!
"Myös joidenkin tiettyjen asioiden kertomatta jättäminen on pettämistä, ainakin luottamuksen pettämistä, jos ei muuta..Tällaisia asioita ovat esim. kaikki toisiin naisiin liittyvä, koska en halua kuulla keneltäkään muulta, et jätkäni on vaikka jutellut toisen naisen kanssa, koska toiselta kuultuna se on jotenkin inhottavampaa."
Jos todella tarkoitat tuota, olet mielestäni jo sairaalloisen mustasukkainen. Tottakai ihminen saa jutella vieraiden kanssa, olivatpa nämä mitä sukupuolta hyvänsä. Minulla tulee työmatkoja aika paljon, ja ulkomailla ollessa tulee juteltua vieraille usein. Esimerkiksi kentällä koneen lähtöä odotellessa käyn usein nappaamassa oluen. Jos vieressä sattuu istumaan sopiva juttukumppani, tulee juteltua. Samoin koneessa, junassa, jopa kaupassa saatan jutella myyjän kanssa muustakin kuin ostettavasta tavarasta.
Jos todella kiellät poikaystävältäsi juttelunkin muiden tyttöjen kanssa, olet liian mustasukkainen.
Hei!
Mielipiteeni:raja menee siinä et toisen kanssa rupeaa sänkyhommii.
Ihastumisellehan ei ihminen mahda mitään(jos ei sit huppu silmillä kulje)maailmassa paljo mukavia ihmisiä. Itse melkein 40v en vielä koskaan ole rajaa ylittänyt ja olenkin ylpeä siitä.
Mielestäni ihmisen täytyy just sillä himojensa,halujensa kontroloinnilla erottua eläimistä, koska ihminen siihen pystyy.
Oon kanssa kuullut tota että vain sänkyjuttu
on pettämistä. Olen kyllä erimieltä! Mitäs tyk-
käisit jos puolisosi suutelee, lääppii ja
tekee vaiks mitä toisten kanssa - mutta ei
mee petiin!! Kyllä musta se pettämistä oisi.
Totta puhut.Sellainenkin on pettämistä kyllä mielestäni.
No ehkä just raja on et ei halii tai tanssii midemmälle.
että tekee toisen selän takana sellaista, jota ei kuitenkaan itse haluaisi kokea jos kumppani tekisi saman sinulle. Yhteiset rajat siis on oltava, nimenomaan yhteiset.
Pettämistä on mielestäni yleensäkin kaikki selän takana salaa puuhaaminen. Nimenomaan luottamuksen pettämistä (eihän muunlaista pettämistä olekaan...vai mistä sana "pettäminen" sitten tulee?).
Rehellisyys, avoimuus, luottaminen toiseen on suhteen avainsanoja.
ei ole koskaan yhteinen, vaikka monet kuvittelevat sen olevan. Jokaisella on oma rajansa ja sekin voi muuttua elämän aikana moneen kertaan; siksi sen sopiminen on käytännössä turhaa. Helpointa lienee heillä, joiden elämä on stabiili, mutta herää kysymys onko sellainen elämää.. Rajoja ei "ylitettäisi" koskaan jos se olisi yhteinen.
Rehellinen, avoin ja toiseen luottaminen on hienoja sanoja, joiden merkityksen harva tajuaa. Liiallinen rehellisyys satuttaa ja erottaa, avoimuus ei ole sama asia kuin joka asian lörpöttely ja luottaakin pitäisi ennenkaikkea itseensä.
"Liiallinen rehellisyys satuttaa ja erottaa, avoimuus ei ole sama asia kuin joka asian lörpöttely ja luottaakin pitäisi ennenkaikkea itseensä. "
Ihmettelen suuresti, miksi vedät tähän asiaan negatiivisen sävyn? Oletko kenties itse saanut pettyä hiljattain?
Rehellisyydellä tarkoitan sitä, että esimerkiksi rehellisesti kertoo kumppanilleen jos on ihastunut toiseen, eikä ala puuhailemaan mitään selän takana. Mielestäni kumppani on sen ansainnut tietää, jos niin joskus kävisi. Samaa mieltä on miehenikin.
Avoimuus taas on nimenomaan sitä, että uskaltaa avoimesti kertoa toiselle asioista, keskustella asioista niiden oikeilla nimillä kuitenkaan tahallisesti toista loukkaamatta tai solvaamatta. Taito sekin, joka olisi syytä oppia.
"Jokaisella on oma rajansa ja sekin voi muuttua elämän aikana moneen kertaan; siksi sen sopiminen on käytännössä turhaa. "
Totta tuo on toisaalta, mutta rajojen sopiminen ei varmasti ole turhaa. Parempi että molemmat tietävät missä mennään ja tietävät myös mitä seuraa jos sen yhdessä sovitun rajan ylittää. Asioista voi ja pitää puhua, vain sillä tavalla voi ongelmat suhteessa ratkaista.
...että pettämistä on kaikki se mitä ei voi tehdä oman kumppaninsa silmien edessä?
Minä ainakin aattelen, että toimin aina niinkuin toimisin kumppanini läsnä ollessa. Näin siis pettämiseen liittyvissä asioissa. Mutta pelkkä juttelukin saattaa olla joillekin kiusallista, kun siinä on niin intiimi silmäkontakti. Tai ainakin itse katson suoraan silmiin kun jollekin puhun... Onneksi oma kumppani ei sentään niin mustis ole.
(tämä siis ei koske esim jätkien kanssa vietettäviä saunailtoja, joissa äijäilen sillä tavalla, jota en kumppanini seurassa tee..)
nimessä. Muutenhan pettäisin miestäni monta kertaa päivässä käydessäni pissalla tai kakalla. Ja tämä on vain yksi pieni esimerkki siitä mitä HALUAN tehdä mieheltäni salaa. Mieheni ei tarvitse tietää kaikkea minusta enkä minä halua tietää kaikkea hänestä.
Se mitä et voi kumppanillesi kertoa on pettämistä.
Parisuhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja sen saavuttaa vain olemalla avoin ja rehellinen kumppaniaan kohtaan.
ei ole siitä mitä voi kertoa tai mitä ei vaan mitä on JÄRKEVÄÄ kertoa ja mitä ei. Olemalla tyhmän rehellinen tuhoutuu kaikki muutkin kuin parisuhteet.
missä menee petoksen raja.
Vastaus on:kaikki mitä et voi kumppanillesi kertoa.
Se miten järkevää avoimuus on voi kukin kohdallaan miettiä.
Henkilökohtaisesti käyttäydyn sillä tavalla,ettei kohdalleni tule tällaisia ongelmia.
Jos jostakin syystä satun joskus lipsahtamaan itse itselleni asettaman rajan yli,niin voit siiri olla varma,että pidän asian selvittämistä tärkeämpänä kuin mahdolliisesti itselleni tai kumppanilleni siitä aiheutuvaa pahaa mieltä.
Sama koskee myös avokkini mahdollista hairahtumista.
Ellei suhde tätä kestä,niin ei siinä silloin mitään pelastamisen arvoista ole.
järkevää tekstiä, olen ihan samaa mieltä jasun kanssa. Olet muutkin kuin itsensä ja omat halunsa huomioon ottava henkilö, se on todella hienoa!
Asian tapahduttua sen selvittäminen ja etenkin pyrkiminen siihen, ettei sellaista edes tapahdu osoittaa hienoa elämän- ja viettienhallintaa sekä rakkautta toisia kohtaan, jollaista soisi kaikilla olevan. Peittely ja salailu ei pelasta ketään, vähiten petettyä. Valheet paljastuvat aina.
Voi varsin hyvin ottaa toisen huomioon ja samalla olla sitä mieltä, että salaaminen on jossain tapauksessa kaikkein paras ratkaisu ja siitä voi olla jopa yhteisesti sovittu. Mitä ihmeen selvittämistä syrjähyppy tai suhde toiseen kaipaa??? Se on se mikä on eikä se siitä vääntämällä ja kääntämällä miksikään selviä. Pikemminkin pahenee.
ei pikku seikkailun jälkeen tarvita sen kummempaa itsensä\kumppanin\suhteen puntaroimista.
Ei muutakuin kukasta kukkaan ja suhde kukoistaa??
jos sun miehesi tulee (vahingossa tietysti) sua vastaan kaupungilla toisen naisen kanssa käsikkäin, sua ei siis hetkauta? Eihän sellaista tarvitse selvittää, asia vaan pahenee.
Sitten myöhemmin sulle selviää, että miehelläsi on ollut suhde jo pari vuotta kyseiseen naiseen, ovat naineet teidän sängyssä aina kun olet ollut poissa... sua ei hetkauta, eikä sitä tarvitse sen kummemmin selvittää??
seikkailun voi todellakin unohtaa ja isommankin. Jos itse on tuohon "paljastumiseen" asti ajatellut elävänsä mukavan siipan kanssa niin miten se siitä hetkessä huonommaksi muuttua? Ei minun mielestä ainakaan, ellen sitten "puntaroi" miestäni ulos kotoamme...
Kroonisia seikkailijoita on populaatiosta hyvin vähän.
sanat luottamus toiseen kerro mitään?
on valttia.
Minusta pahempi kuin pieni seikkailu on hiippailla siipan selän takana ja koettaa salailla\valehdella tekemisiään.
Jos todellakin voit vain kohauttaa olkapäitäsi kun saat tietää kumppanisi käyneen vieraissa niin mikäpä siinä.
Minua saattaisi kuitenkin alkaa askarruttamaan,onko parisuhteessamme kaikki kunnossa.
Jos ei asioista,(myös vaikeista) voi kotona puhua niin ei silloin kyseessä ole kovinkaan kummoinen ihmissuhde.
Lukiessa näitä kirjoituksia tuntuu kummalliselta oletukselta, että pitkässä suhteessa edes pystyisi salaamaan tai valehtelemaan asioita. Suuri osa kommunikaatiosta parisuhteessa hoidetaan sanoitta eikä se suinkaan tarkoita, että parisuhde olisi huono, ellei kaikesta mahdollisesta keskustella vaan juuri toisinpäin: Parisuhde on riittävän hyvä sellaisenaan eikä ole tarve hallita toista. Ei esimerkiksi ihastuminen toiseen sillä lopu, että siitä keskustellaan. Ihastujasta vain saattaa tuntua siltä, että hän menettää kasvonsa puolisoonsa nähden ja siitä seuraa vastarintaa.
Jos toteaisin miehelläni syrjähypyn tai vaikka rinnakkaissuhteenkin niin katsoisin parhaimmaksi vain seurata tilannetta. Mitä muuta siinä tilanteessa voisi? Suurin virhe mitä voisin tehdä olisi nostaa asiasta meteli ja vaatia miestäni hetipaikalla tekemään valitansa, joko hän tai minä. Tällätavoin työntäisin miestä kauemmas luotani enkä luokseni. Kannattaa ajatella sitä miten kumppanin toivoisi käyttäytyvän silloin jos itsellä olisi suhde toiseen.
suhteessa voi valehdella ja salata asioita kumppaniltaan aivan samalla tavalla kuin lyhyessä.
Se että olet ollut yhdessä jonkun kanssa vuosia ei tarkoita että pystyt lukemaan kumppanisi ajatukset.
Tietenkään joka pikku asiaa ei tarvitse vatvoa.Kauan toistensa kanssa eläneillä on kullä vähän hajua siitä miten kumppani asioista ajattelee ja niihin reagoi.
Toisin sanoen kaikilla on kyllä mielessään kuva siitä millainen ihminen kumppani on.
Mutta mitäpä jos tämä kuva toisesta ei pidäkkään paikkaansa??Mielestäni silloin on aihetta ottaa asia puheeksi eikä tuppisuuna odotella että asiat palautuisivat ennalleen.
Oletetaanpa että miehelläsi todellakin on romanssi meneillään.
Luuletko hänen ihastuneen sen takia että teillä kahdella menee niin hyvin??