Mitenkä voisi ottaa rakentavasti puheeksi naiseni kanssa semmoinen asia, kun hän on lihonut, eikä enää tunnu seksuaalisesti vetävältä. Kyse ei ole 'vasta synnyttäneestä', yli 40v. Itse olen pysynyt niissä mitoissa, missä olin suhteen alussa.
Ylipainohan on asia, josta ei voi 'oikealla tavalla' naiselle puhua. Varmaan tähän viestiin vastaa moni pönäkkä täti, että sisäinen kauneus se on joka merkitsee jne. Mutta kun selluliitti perse ei kertakaikkiaan viehätä, niin minkä teet?!?
Ylipainohan on asia, josta ei voi 'oikealla tavalla' naiselle puhua. Varmaan tähän viestiin vastaa moni pönäkkä täti, että sisäinen kauneus se on joka merkitsee jne. Mutta kun selluliitti perse ei kertakaikkiaan viehätä, niin minkä teet?!?
Vastaukset 13
Vanhimmat
vaihda naisesi sellaiseksi jota seksuaalisesti haluat.. kyllä nykyiselle naisellesi ottajia löytyy sellaisia jotka häntä haluaa...
Sä et vain rakasta sitä enää, vaihda toiseen, kyllä naisellasikin on oikeus rakkauteen ja mieheen joka häntä aidosti haluaa!
hyvänen aika tottakai naista voi rakastaa, vaikka hänen lihavuutensa ällöttäisi. ja mieshän haluaa naisen ja olla naisen kanssa. mies vain etsii ratkaisua kyseiseen ongelmaan.
tanssiminen on omasta mielestäni todella hauska ja tehokas tapa kuntoilla. voisit vihjata naiselle, että haluat aloittaa jonkun sinulle mieleisen tanssin, muttet kehtaa mennä sinne yksin. sitten on myös olemassa kaikenlaisia paritanssikursseja, joihin voisit naisen värvätä.
pyydä hänet mukaan lenkille tai joogatunnille. kokkaa hyvää, terveellistä ruokaa (esim kanasalaattia jne) älä missään tapauksessa sano hänelle missään muodossa, että hänen vartalonsa ällöttää sinua.
jos tuttusi tarvitsee apua muutossa tai kaverisi halkojen kantamisessa saunaan, ilmoita itsesi ja vaimo apureiksi välittömäsi. kyllä niitä kuntoa kohottavia asioita keksii, kun vähän käyttää luovuutta.
vajaa 3kk ikäinen vauva ja kiloja vielä jäljellä:(.
Ällötän häntä...häntä ei haluta niin kuin ennen, koska jäljellä vielä 15kg...kovasti jo kuntoilen ja jättänyt syömisenkin lähes nolliin, mutta paino jäänyt tähän.
Harrastan kun vauvanhoidolta pääsen ja vauvan kanssa...
Rakastaako hän minua enää koskaan, pääsenkö vanhoihin mittoihin enää.
-Surullinen
Kysyt rakastaako miehesi sinua vielä. Vastaus on ei rakasta. Kukaan ei sano rakastamalleen ihmiselle, että "ällötät minua". Kukaan täysijärkinen ei myöskään puhu lapsensa äidille noin rumasti, että ei haluta koska jäljellä vielä 15 kg. Miehesi on lapsellinen eikä kypsä aikuinen. Miehen tehtävä olisi tuossa vaiheessa toimia isänä lapselleen ja tukea tämän äitiä äitiydessä. Ylimääräiset kilot ovat sivuseikka, ne ovat hinta lapsesta. Rakastava puoliso ei niitä edes huomaisi tai ei niistä ainakaan mainitsisi. Mies ei rakasta sinua. Kovin on pinnallista miehen touhu, mutta myös sinun, jos et huomaa miehesi lapsellisuutta ja kypsymättömyyttä. Kurjinta ja kauheinta mitä voi juuri synnyttäneelle naiselle mies sanoa, on että tämä ällöttää häntä.
vaikka aloittaa sillä että "Kulta mä oon aatellu.... Kun ollaan jo tämän ikäisiä... Mitä jos ryhdytään harrastamaan liikuntaa ja parannetaan elämäntapoja!?!" Ja esität tämän hyvin innostuneella äänellä. Sitten jos vaimo vieläkin katsoo vähän alta kulmien ja epäillen, niin sanot, että siitä voisi tulla sellainen teidän yhteinen juttu ja saisitte vähän "yhteistä laatuaikaa" (tämä nykyajan hip sana yleensä aiheuttaa positiivisen reaktion). Tämän lisäksi itsekin saisit yhytettyä oman hyvinvointisi mukaan.
Sitten muistat kehua miten hyvä olo tulikaan lenkillä käynnistä, miten vaimo näyttää jotenkin paljon eloisammalta, myöhemmin kehut paremman näköistä kroppaa jne.
Tommosella mukaaninnostamisella mä sain miehen liikkumaan (vaikka ei tosin ollut mikään ensisijainen tavoite). Ja tuossa iässähän sitä joillekin pariskunnille tulee yhtäkkiä joku buumi alkaa elämään terveellisemmin. En tiedä oletko tip top itse kunnossa, mutta jos näet vähänkin jotain jenkkakahvaa itselläsi tai ihan vaan kunto huonontunut, niin voisit viattomasti tuskailla vaimolle, että mikäköhän tähän auttaisi ja että jottaan tarttis tehä. Siitäkin vaimo voi innostua, että juu nyt ryhdytään sitä ja sitä tekemään ja kun hänkin ajatellut samaa omalla kohdallaan.
Kekseliäisyyttä peliin, niin kyllä se aasinsilta jostain löytyy siten, ettei tartte sanoa "oot läski, et kiihota, tee jotain.". Sillä tavalla tuskin innostuisi laihduttamaan vaan saisit reaktiona jonkinasteisen mökötyskauden tai sanakopua.
Tässä ei vastaile pönäkkä täti, mutta arviosi menee melkein oikein?
Ihan ensimmäisenä pyydän, että muistelet niitä ominaisuuksia vaimossasi joihin aikoinaan ihastuit. Mitkä olivat juuri hänen ne puolet, joihin viehätyit ja halusit viettää loppuiän hänen kanssaan? Niistä on melkein lähdettävä liikkeelle. Vieläkö muistat ensi suudelmanne ja hänen vaatetuksensa.
Sitten jatkona voisit muistella sitä minkälaisia yhteisiä päätöksiä on elämän varrella tehty ammatin valinnoista ja asuinpaikoista. Kumpi on tehnyt päätöksiä ja kummanko ehdoilla. Juuri koska ei tasapeliin pääse, eli toisen on aina joustettava.
Kolmas asia on muistella sitä, kummanko päätös oli lasten hankinta ja olivatko molemmat samaa mieltä. Pitikö toisen joustaa ja oliko jomman kumman ura esteeenä tai katkesiko se lasten vuoksi.
Jos viehätyit vain vaimosi ulkonäöstä ja tähän asti yhdessä pitävä voima on ollut seksi, naimisiin meno on avannut taloudellisesti uusia mahdollisuuksia ja lapset tehtiin nyt, kun kummankin ura on vakiintunut, on edessänne melko ikävä tulevaisuus.
Jos taas vaimosi nauru sai sinut syttymään, muutitte yhteen koska olitte umpirakastuneita ja yhdessä molemmat halusitte lapsia nyt, niin kaikki on vielä mahdollista palauttaa ennalleen.
Otat henkisesti vaimoosi yliotteen ja lähdette yhdessä ulkoilemaan. Ihan vaikka kävely riittää. Sinä voi kantaa/työntää perikuntaa että vaimo voi ottaa sauvat mukaan kavelylle. Siitä se lähtee. Puolen vuoden päästä ei selluliittia ole paljoakaan, varsinkin jos otat alkuajan seksin kuntoilun kannalta. Laitat vaimon välillä suorittamaan seksin aikana niin hän ei huomaakkaan kuntoilevansa. Ja jos ei muuten seksi onnistu, niin hae lääkäriltä sinistä salmiakkia. Siinä kolme tuntia menee että hurahtaa. Vaimo on tyytyväinen, ja keväällä homma onnistuu ilman salmiakkiakin.
Ei muuta kun tuumasta toimeen.
Mitäs sitten, kun vaimo vanhenee ja hänelle tulee ryppyjä. Entäs naisen tilanne sitten, kun aviomies harmaantuu ja hänen lihaksensa surkastuvat, pituus lyhenee ja ryhti kumartuu.Silloin täytyy kyllä olla jotain syvällisempää rakastumista suhteessa kuin pelkkä perse.
En ole lihava enkä rumakaan nainen. Mutta en huolisi miestä, jolle naisen ulkonäkö merkitsee noin paljon. Pidän miestä pinnallisena ja lapsellisena, jos hän ei hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Myös ihmisten nimitteleminen pönäköiksi tädeiksi kertoo neljäkymmenvuotiaan miehen kypsymättömyydestä ja lapsellisuudesta sekä pinnallisuudesta. Harmi, mies jää elämässään kyllä jotain kaunista ja syvällistä vaille, jos hän ei oikeasti ymmärrä, että sisäinen kauneus on se tärkein.
Ei sen ulkonäön kanssa seurustella ja mennä naimisiin. Kyllä miehenkin tekee miehekkääksi rehtiys ja rehellisyys sekä kypsä ajattelutapa. Niitä ei lihakset ja pyykkilautavatsa päihitä. Miehen luonne ja käytös tekevät miehestä miehen isolla m:llä. Miehen luonteeseen rakastutaan eikä hänen ulkomuotoonsa. Ulkonäköön tuijottaja on ikuinen pikkupoika.
Tai sitten mies voi vaatia, kuten taannoinen laulaja että ole sellainen vain, jonka nähdä mä sain, ole sellainen ainiaan...tai pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty.
Niinpä niin. Te naiset olette jumalan lahja meille miehille ja meidän tulisi osoittaa sokeaa kiitollisuutta ja ihailua, kun joku nainen on armossaan valinnut miehen rinnalleen. Meidän tulee aina ANSAITA saamamme huomio, meille sellainen ei kuulu, vaikka pitäisi pyrkiä tasa-arvoon kaikissa asioissa.
Naisen ei tarvitse koskaan tehdä aloitetta ja lähestyä miestään 'siinä mielessä'. Se on miehen velvollisuus tehdä aloite ja nainen päättää että johtaako se mihinkään. Jos kuitenkin nainen sattuisi olemaan aloitteellinen tässä asiassa, miehen tulee olla aina valmis ja halukas. Voi sitä tukahdutetun raivon määrää, jos naiselle sanotaankin, että ei tänään, en jaksa, ei huvita.
Ylipaino asiahan on sellainen, että naiset saavat kyllä kärkkäästi arvostella miestänsä julkisestikin, naiset ovat silloin näet 'huolestuneita miehen terveydestä ja jaksamisesta'.
Naiselle sanottuna se on hirveä loukkaus ja silloin sanoja on pinnallinen, lapsellinen, kypsymätön ihminen.
Rehellisesti, kuten alkoholismi on ruokaholisti usein läheisten hyssytelyjen kohde. Kukaan ei sano suoraan, asioita vähätellään ja kaunistellaan suorastaan valehdellaan. Näin minä ruokaholistina kerron sinulle.
Aivan samoin kun alkoholistin parantumisen ensimmäinen edellytys on myöntää nautintoaineen liiallinen käyttö, sen vaikutus terveyteen ja parisuhteeseen on se meillä ruokaholisteillakin edessä.
Me loukkaannumme ja saamme syyn taas syödä suruun. Juhlimme ja syömme iloon. Me syömme ja lihomme, läheiset lohduttavat, sisäinen kauenus merkitsee.
Kenelläkään ei ole rohkeutta autaa oikeasti. Minä sain apua, mutta menetin niin paljon ja monta vuotta. Olen yhä riippuvainen, mutta nyt tunnustan sen ja taistelen vastaan.
Rohkea rokan syö, keskustele vaimosi kanssa, älä syytä. Kerro miltä sinusta tuntuu, mitä toivot ja ole rehellinen. Kysy haluaako hän itse näyttää noin lihavalta. Tässä ei mitkään hienovaraiset vihjailut auta.
Lihava on lihava. Kysymys on kuitenkin siitä haluaako vaimosi olla lihava. Sen keskustelun jälkeen voit olla hänen tukenaan tässä piinaavassa helvetissä, tapojen muutos, laihdutus.
Koita mieltää lihavuus ja alkoholismi yhtä helppoina aiheita omaisille. Molemmissa sairastunnut selittää ja syyttää ympäristöä juomisesta / syömisestä. Molemmat keksivät mitä parempia tekosyitä.
Ruokaholismi on varsin varteenotettava, mutta vain yksi selitys lihavuuden syyksi. Olisi edelleen holismia ajatella sitä ainoaksi selitykseksi.
(huom! - käsite holismi ei johdu sanasta AlkoHOLI, vaan tulee lat. etuliitteestä holi- = kaikki-)
(holismi ja holistiset käsitykset ovat suositeltaviakin)
°°parantumisen ensimmäinen edellytys on myöntää nautintoaineen liiallinen käyttö°°
Olemme kaikki ruokariippuvaisia ja nollatoleranssi tapaa yl. vuoden kuluessa. Kun ruokaan on tarve se on tyydytettävä pysyäkseen hengissä. Kun nälkä on lähtenyt, voi joissain tapauksissa syömisestä vieläkin nauttia ja syödä liikaa. Ruoasta tulee haitallinen nautintoaine ja voidaan puhua addiktiosta.
°°samoin kun alkoholistin°°
Addiktion muuttuessa määrääväksi, voidaan puhua holismista Tietty tapa nauttia on kaikki kaikessa (holia), eikä ilman sitä tunnu tulevan mistään mitään. Nautinto on ihmisen perustarve, mutta se on 'kiinnittynyt' tiettyyn tapaan nauttia, edelleen aineeseen (ruoka).
°°Me loukkaannumme ja saamme…°°
Onko, edellistä taustaa vasten, loukkaantumiseen tai sen loukkaantumisen tuntemisen tunteeseen osin jopa tarvettakin, ajatellen mekanistisesti?
°°saamme syyn taas syödä…°°
Jos saa syyn itsensä ulkopuolelta, ei syy ole itsessä (syytön), eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä? Tiedostamaton kierre, itsepuijauksen sujuvuus.
°°Kukaan ei sano suoraan…valehdellaan.°°Kenelläkään ei ole rohkeutta auttaa oikeasti.°°
Mitä sanoa, mikä auttaa oikeasti? Sen lisäksi että nämä…
– keskustele
– älä syytä.
– Kerro miltä sinusta tuntuu, mitä toivot
– ole rehellinen.
– Kysy haluaako hän itse
…auttaa mihin tahansa…
°°nyt tunnustan sen ja taistelen vastaan.°°
…tarvitaanko shokkihoitoa? Itsetuudittautuneen ravistelevaa herätystä?
°°Tässä ei mitkään hienovaraiset vihjailut auta.°°
Tulevien pikkuloukkauksien sijaan, yksi kaikkien loukkausten yhteenlaskettu veretseisauttava suurloukkaus, minkä seuraukset voivat muuttua kiitollisuudeksi…
°°menetin niin paljon ja monta vuotta.°°
…kun menetykset voivat kääntyä voitoiksi…
Saako avun niin perusteellisesta järkytyksestä, ettei ruokakaan enää maita? Kierre tulee tiedostetuksi ja se katkeaa?
°°Sen keskustelun jälkeen voit olla hänen tukenaan tässä piinaavassa helvetissä, °°
Tuki voi olla hyvää ja ratkaisevaa jos tarjotaan keinoja lohduttautua ja saada nautintoa muuten kuin syömällä. Tapojen muutoksesta seuraa laihtuminen.
°°Koita mieltää lihavuus ja alkoholismi yhtä helppoina aiheita omaisille.°°
Mutta jos ei lihavuus olekaan holismin seuraus, vaan syy onkin muu poikkeama, esim. alunperin kehossa elänyt loinen (sikiö), mikä on sekoittanut aivojen kylläisyyssignaalit, ja ehkä valiaikainen häiriösyöminen on muuttunut pysyväksi tai ainakin tullut pahaksi tavaksi?
Kuka haluaa olla lihava?
Aina sairastunut pyrkii selittämään sairauttaan, ja jos ei ymmärrä syytä hakee helposti syitä ympäristöstä, tai keksii mitä parempia tekosyitä.
Jos autettava ei olekaan ruokaholisti, on ehkä auttaja enemmän jonkin sortin holisti (kuvittelee yhden selityksen kaikkeen) ja riskit sitä myöten suuret.
puheeksi, vaan hankkia sellainen nainen joka miellyttää silmää.
Naisellesi on niin pilvin pimein ottajia nyt sellaisena kuin hän on, että hänen ei kannata muuttaa itseään. Laita hänet tänne mulle ja eti itelles joku pikkupojan kokonen ja näkönen rääpäle.
kuntosalille ja kävelylenkille. Kuntohoitaja voi tehdä sopivan ohjelman. Kävelylenkin pituus voi aluksi olla vain 2 kilometriä, sitten matkaa vähitellen pidentäen. Vetoa vaikka terveyssyihin/ikä.