Miten kuolettaa omat tunteet ja päättää suhden kun tietää se olevan oikein kaikkia kohtaan ?
Pelkkä ajatuskin repii sydämmen halki. Minulla on tieto mitä minun tulee tehdä ja miksi.
Miten jatkaa näyttäen ulospäin täysin normaalilta ja täyspäiseltä?
Miten saa oman sydämmen pysähtymään, lakkaamaan kaipaamasta ?
Pelkkä ajatuskin repii sydämmen halki. Minulla on tieto mitä minun tulee tehdä ja miksi.
Miten jatkaa näyttäen ulospäin täysin normaalilta ja täyspäiseltä?
Miten saa oman sydämmen pysähtymään, lakkaamaan kaipaamasta ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsekkin yh äitinä päätin suhteeni järkeilemällä aina silloin, kun miesystäväni oli lähtenyt luotani. Tuon ihmisen kanssa en halua enää jatkaa. Itkin myöskin paljon ja puhuin huonosta suhteestani ystävieni kanssa. Raastoi se sydäntä pirusti, mutta kun ratkaisu oli tehty, olin äärettömän helpottunut. Olen jaksanut henkisesti nyt yksin ollessani paljon paremmin. Olen myös piristynyt paljon ja kotihommatkin maistuvat taas. Lopetin suhteeni viime pääsiäisen aikana. Olen nyt vahvempi ja nautin vapaudestani. Tämä kulunut kesä on ollut ihana, vaikka sitä on hieman varjostanut toisen vanhempani sairastelu. Rohkeutta sinullekkin ratkaisuissasi! Kuuntele sydämesi ääntä ja toimi sen mukaan! Ja sinulla on lupa surra, jos päädyt suhteen lopettamiseen. Muista tavata ystäviäsi ja muutenkin hakeudu ihmisten ilmoille.
Kun aloitin suhteen lupasin itselle etten rakastu, mutta tein sen silti. Mies on aivan ihana.
Sydän pitää kiinni hampain miehestä kiinni, mutta järki käskee juoksemaan lujaa karkuun.
Lohduttavaa kuitenkin lukea, elämä jatkuu vaikka nyt sydän on vertavuotava.
Meidän piti nähdä tänään, mutta ilmoitin vain että minusta on parempi päättää tämä tähän.
Minäkin lopetin suhteen mieheen ja lapseni isään, jota rakastin todella syvästi ja rakastan häntä edelleen. Tulen varmaan aina rakastamaan. Sellaista elämää ei vain voinut jatkaa eikä hyväksyä. Hän ei taida edes tietää kuinka paljon häntä rakastin. Mutta rajansa kaikella...
Ihminen on vahva, erityisesti nainen. Välillä vuodatan illalla yksin istuessani muutaman kyyneleen, välillä katselen hänen kuviaan, mutta hyväksyn kuitenkin sen, että hänen kanssaan en voi elämääni jakaa.
mutta rakkaus on vain siitä ihanan kamala ja petollinen että haluaa loppuun asti uskoa että asiat järjestyvät...Ja sitten kun antaa "luvan"rakastua,niin on taas aivan yhtä haavoittuvainen...Silti en kadu rakkautta ja rakastamisiani,sillä mitä tämä elämä olisi ilman rakkautta ja tunteita.Silti ei koskaan pidä jäädä ,mielestäni ,suhteeseen jossa joutuu tappamaan omia tarpeitaan tai tunteitaan...ei sieluaan pidä rikkoa...Ja on ihmisiä joita rakastaa niin paljon että sattuu ja silti ei voi jäädä,koska toinen tuhoaisi liikaa omaa minuutta
Antidepressant oli nykyään vähän kuin Antiperspirant. Molemmat kuuluu ihmisen suihkun jälkeiseen aamuun. Jos tuolla ei tunteet kuole, niin.....pyydä nostaa annosta :)
surra, itkeä, kaivata ja tehdä niinkuin parhaimmaksi näet:)..samassa veneessä ollaan..lähde ulos tapaamaamaan ystäviäsi, tee jotain muuta mitä et yleensä, keksi joku uusi harrastus vaiks..hae vertaistukea..aika kuitenkin parantaa haavat?