Jos ihminen ymmärtäis omaa parastaan..pysyisi kokonaan erossa vastakkaisesta sukupuolesta!
Itse olen jo toista kertaa mennyt erehtymään avioliittoon asti...(aiempi avioliitto kariutui kun mies rakastui toiseen naiseen)ja romantikkona tietenkin toki kuvittelin että "tämä uusi mies"se vasta helmi onkin.
Avaa ovet,kohtelee hyvin,ja ajattelee jopa minunkin hyvinvointiani..MUTTA mies on sittemmin osoittautunut sellaiseksi joka osaa ajatella VAIN omaa parastaan kaikessa(nykyinen mies siis rakastaa VAIN itseään!).
Miestä ei kiinnosta se pahoittaako hän toisen mielen(minun tai lasteni),tai tekeekö hän edes moraalisesti asioita oikein..miehelle tärkein ja ainoa sielu on hän itse.Hän pitää itseään täydellisen virheettömänä..ja minua omaa vaimoaan aivan totaalisen huonona.
Miten voi olla yli 40.senä vielä niin naivi tämä nainen..täydellinen idiootti.Minua vedätettiin tässä liitossa täysin 6-0.
Tästä viisastuneena uskon että elämäni on tarkoitettu elettäväksi vain lapsilleni...Aitoa hyvyyttä tarkoittavaa,ja empatiakykyistä miestä ei ole olemassa kuin saduissa,eikä ainakaan minua varten.
Itse olen jo toista kertaa mennyt erehtymään avioliittoon asti...(aiempi avioliitto kariutui kun mies rakastui toiseen naiseen)ja romantikkona tietenkin toki kuvittelin että "tämä uusi mies"se vasta helmi onkin.
Avaa ovet,kohtelee hyvin,ja ajattelee jopa minunkin hyvinvointiani..MUTTA mies on sittemmin osoittautunut sellaiseksi joka osaa ajatella VAIN omaa parastaan kaikessa(nykyinen mies siis rakastaa VAIN itseään!).
Miestä ei kiinnosta se pahoittaako hän toisen mielen(minun tai lasteni),tai tekeekö hän edes moraalisesti asioita oikein..miehelle tärkein ja ainoa sielu on hän itse.Hän pitää itseään täydellisen virheettömänä..ja minua omaa vaimoaan aivan totaalisen huonona.
Miten voi olla yli 40.senä vielä niin naivi tämä nainen..täydellinen idiootti.Minua vedätettiin tässä liitossa täysin 6-0.
Tästä viisastuneena uskon että elämäni on tarkoitettu elettäväksi vain lapsilleni...Aitoa hyvyyttä tarkoittavaa,ja empatiakykyistä miestä ei ole olemassa kuin saduissa,eikä ainakaan minua varten.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...mustakin tuntuu joskus että mun mies ajattelee vaa itteesä... Ja muistan kuinka äiti kiros kun olin pienempi isääni itsekkyydestä.. Musta vain tuntuu et suomalaisen miehen perusluonteen piirre on juuri tuo... Ja kun me naiset ja nuo marssilaiset ollaan vaan niin erilaisia ajatusmaailmaltaan ja tunteiden näyttämisen suhteen. Itsekkyyshä sun eka suhteestakin paistoi mutta kylläkin todella ylimenevä sellanen...
Nyt kun olen lukenut koko avioliitto jne. palstan sataan kertaan ni me naisethan tänne yleisemmin kirjotellaan ja valitetaan, pitäs sitä meänki välissä mennä itteemmä ja ajatella et on sillä miehellä ne tunteet siellä jossaki ja kyllä se niitä näyttääki mutta me ei vaan ymmärretä sitä...
sinulta. Kaikilla meillä on ne omat tunteet ja oma napahan on aina lähinnä. Miksi sitä ei ajattelisi ensin? Ymmärrä sinäkin, alkuperäinen, alkaa hiukan itsekkäämmäksi. Et ole kenenkään palvelija, vaan aviovaimo. Et myöskään voi vaatia mieheltä romanttisia eleitä, eihän se enää ole nykyaikaa. Naisethan ovat itse olleet vaatimassa tasa-arvoa, mutta kuitenkin poraavat ovenavaajan perään.
Sitä romantiikkaa voi sirotella sinne tänne liiton lomaan, mutta ei enää olla elämässä jonkun etiketin mukaan, kuten joskus sata vuotta sitten. Silloin oli maailma erilainen ja ajat samoin. Silloin kasvatus vaati miehen tekevän sitä ja naisen tätä. Nykyään ei kasvateta enää toisen huomioonottamiseen siinä määrin. Riippuu paljon, minkä mallin miehesi on kotona saanut. Ja siitäkin, minkä mallin itse olet saanut. Kaikkea ei elämässä voi saada. Tuhlaa sitä huomiotasi lapsille, jos pursut sitä ylenmäärin ja meinaat tukahtua sen paineen alla. Kasvata lapsesi huomioimaan muut, kuten toivot muiden huomioivan sinut. Yleensä maailmassa sitä saa mitä tilaa, joten kohtele toisia niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Älä vain vaadi, vaan myös anna, eikö?
kasvattamisessa sitä sarkaa riittääkin. Suurin osa nykypennuista käyttäytyy niin kuin mieleen juolahtaa, että tämä on kyllä nyt paras uutinen vähään aikaan. Naiset keskittykään vain lastenne kasvattamiseen!
Kun se nyt vaan on siten että kun on lapsilauma itsellä,ja kun päivisin hoivaa töissä muita ja järjestelee heidän asioitaan..on sydän niin suuri,ja haluaa aina ajatella vain muiden parasta..miten siis olla itsekkäästi ajatteleva ja pitää puolensa?
Jotenkin kun vaan itse olen ymmärtänyt että avioliiton pitäisi olla tasavertainen,ja että pitäisi pyrkiä tekemään myös puoliso onnelliseksi..eikä ajatella vain omaa etuaan.Minä siis en ole se joka vaatimalla vaatii..autan,ja annan vaikk viimeiset rahani mieheni tarpeisiin..sama ei päde kylläkään toisinpäin.
Mietin myös että perheessäni mies käy vain töissä..ne muut asiat sitten tekeekin minä,tai vanhimmat lapseni,(Olipa sitten kyse kotitöistä,ruoanlaitosta,kattolampun laitosta,pyöränkorjauksesta tai nikkaroinnista).
Sanalla avioliitto ei tänä päivänä tunnu olevan enää minkäänlaista merkitystä. Itse en ajatellut mitään muuta kuin rakastamista kun menin naimisiin 26 vuotiaana. Nyt olen ollut naimisissa melkein 30 v ja mieheni lähti kolme kuukautta sitten työkaverinsa ja tuttumme kanssa asumaan. Olin niin sinisilmäinen vielä "vanhanakin" että uskoin kun mies aina harrasti paljon ja teki firapelitöitä. Koko totuus paljastui minulle kun tulin yhtenä perjantaina kotiin ja hänellä oli jo auto lähdössä ja kertoi minulle ettei enää halua viettää tällaista kaksoiselämää eikä halua loukata minua enää. Viidessä minuutissa tämä elämäni rakkaus hoiteli koko 30 vuoden yhdessä olomme. Aina olen ihmetellyt seillaisia naisia jotka haluavat naimisissa olevan miehen kanssa hengailla. Minusta ei siihen ole enkä halua tuottaa sitä tuskaa kenellekään! Nyt toivotan voimia Sinulle, olet ollut aito ihminen parisuhteessasi ja rakastanut ja nyt nuollaan haavat! Tämä on tätä elämää! Olen pahoillani !!!!
tuli mieleen et John Gray, Miehet ovat marsista,naiset venuksesta-kirjasta ois varmasti apua teidän tilanteeseen! Kirjota pätkän kirjan alku lehdiltä.."Mutta sitä mukaa kuin lumous haihtuu ja arki astuu kuvaan, alkaakin ilmetä, että miehet odottavat yhä naisten ajattelevan ja reagoivan miesten tavoin ja naiset odottavat miesten tuntevan ja käyttäytyvän naisten tavoin . Ellemme ole hyvin perillä eroavuuksistamme, emme viitsi nähdä vaivaa toistemme ymmärtämiseksi ja arvostamiseksi. Meistä tulee vaativia, vihaisia, arvostelevia ja kärsimättömiä. Mitä parhaimmista aikomuksistamme huolimatta rakkaus alkaa kuihtua. Alkaa ilmaantua ongelmia. Mielipaha kasvaa. Keskustelu tyrehtyy. Epäluottamus syvenee. Seuraa torjuntaa ja tukahduttamista. Rakkauden lumous on haihtunut."
Kirjassa on 13.lukua
1. Miehet ovat marsista,naiset venuksesta
2. Kaikkitietävä mies ja Kodinparannuskomitea
3. Miehet vetäytyvät luoliinsa ja naiset puhuvat
4. Vastakkaisen sukupuolen motivoiminen
5. Puhumme eri kieltä
6. Miehet muistuttavat kuminauhaa
7. Naiset muistuttavat aaltoja
8. Sukupuolten erilaiset emotionaaliset tarpeet
9. Riitojen välttäminen
10. Pisteiden saaminen vastakkaiselta sukupuolelta
11. Hankalien tunteiden viestiminen
12. Tuen pyytäminen ja tuen saaminen
13. Rakkauden lumouksen säilyminen
Avioliitto on kuin räkähitsi, päällepäin pitävän näköinen, mutta tiukanpaikan tullen pettää.
Ja tiedän että useimmiten naiset selviävät elämästä juuri siksi että he ovat verbaalisesti lahjakkampia kuin miehet.
Naista voi täydellisesti ymmärtää vain toinen saman elämäntilanteen kokenut nainen.
Kun miehelle kertoo tarinan,hän ymmärtää sen aivan eri tavalla kuin nainen..joka saman tarinan kuulee.
En odota mieheni käyttäytyvän mitenkään "erityisesti"..mutta kun en ole samanlaiseen kohteluun sitten lapsuusvuosien törmännyt..en osaa avioliittomme tilanteeseen oikein suhtautua.
Minusta on outoa että mies ei asioista puhu muuta kuin negatiivisesti.Hän ei koe empatiaa..ainoa jota kohtaan hän reagoi,on hänen nuorimmainen lapsensa..joka ei luonamme asu.Toisesta,vanhemmasta lapsestaan hän viis veisaa.
Kun mieheni eilen suuttui pahasti minulle,tuupaten rajusti ovea vasten..ja kun murrosikäinen lapseni kysyi mieheltä ; "miksi kävit äidin päälle,onko sulla oikeutta tehdä noin?"..kaikki lapset olivat pelokkaina..ja mieheni vanhempi lapsikin pelästyi todella sitä kaikkea.
Mieheni lapsi on aikuisuuden kynnyksellä,mutta pelästyi siten että tärisi..ja kulki levottomana edestakaisin,ja oli itkun partaalla.
Tuo lapsi on herkkä,ja koska hän on aikoinaan äitinsäkin taholta joutunut pahoja riitatilanteita kokemaan..se varmasti osaltaan vaikutti hänen reaktioonsa.
Mie siis lohdutin lapsia,vaikk itse tärisin kuin haavan lehti.
Kun mieheni sitten lähti tuosta tilanteesta hetkeksi "jäähylle",(oli pakko käskeä hänet kotoa pois)...hän toki sitä ennen haukkui minut,ja lapseni.Lapseni ovat kuulema rikollisia ym.ta.
Kaikki paha muka on tullut meidän takiamme hänen elämäänsä..ja kuinka muka väkisin piti naimisiin mennä..ym. rumaa.
Olen kuulema velkaannuttanut hänet pahasti..vaikka yhteistä lainaa meillä ei ole,ja kaikki lainansa hän on ottanut ihan itse..omiin tarpeisiinsa.
No,sitten kun mies tuli takaisin kotiin.. hän selitti ettei lapsellani ole oikeutta haukkua häntä "naisten hakkaajaksi"..(vaikka todistettavasti olen mustelmilla ollut).
Syy mieheni käytökseen oli siis kuulema ainoastaan meissä..katumusta hän ei tuntenut.
Ja kun kerroin hänen oman lapsensa reaktiosta..mies totesi väheksyen "mitä sitten?".
Sanallakaan hän ei ollut pahoillaan että kävi lapseni kimppuun,ja nimitteli rumasti.
Mies ei välitä kuin omasta nuoremmasta lapsesta,joka ei täällä asu.Siitäkin hän saa aina riitaa aikaseks,kuinka muka enää ei onnistu ottamaan lastaan tänne kun muut ovat muka sitä lasta vastaan..en vaan tajua miten se ilmenee?Yleensä kun miehen työ on se joka estää lastaan ottamasta tänne.
Mies kun tekee aina yksin kaikk päätökset,meiltä muilta hän ei ees kysy mitään.
Vaikka olisi fiksua huomioida myös muuta perheenjäsenet.
Miehen mielestä olen niin hirveä nainen että kuulema kukaan mies ei tällaista halua.On siis aikas rankkaa kuunnella moista tekstiä.Miten siis saisin itseni irti tästä kaikesta?Tunneihmisenä kiinnyn kaikkeen ja kaikkiin..ja koska elämäni miehet ovat aina jättäneet..ja hylänneet..tää on kait siksikin niin vaikeaa.
Mieheni lisäksi aina toteaa että;"et olisi saanut ketään muuta miestä itsellesi,ja että kukaan muu mies ei olisi lapsiani näin kauaa kestänyt".
Hyvänen aika,lapseni eivät voi olla syynä miehen tilanteeseen..he ovat aivan syyttömiä moiseen aikuisen miehen käytökseen.
en vaadi ihan kaikkea,en ees kuuta taivaalta..haluaisin vain ihmisarvoista kohtelua..niin lapsilleni,kuin itsellenikin.Onko sellainen liikaa vaadittu?