Koko lapsuuteni äitini on käyttänyt minua jonkinlaisena terapeuttina murheilleen.
Kun olin lapsi olisin kaivannut, että joku tukee ja neuvoo mutta sensijaan äitini kysi minulta pieneltä lapselta neuvoja.
Nyt olen aikuinen ja olen käynyt tapaamassa vanhempiani koska minulla on pieni poika jolle soisin mummon ja papan myös minun suvustani.
Nyt kuitenkin hermostuin kun tuttuun tyyliin äitini alkoi kysellä minulta neuvoja ihmisuhde ongelmiinsa. Se olisi ollut jo turhaa vaikka ei olisi noita ikäviä lapsuus kokemuksia sillä en edes tuntenut k.o olevia henkilöitä.
Äidissäni on nykyään mukaviakin piirteitä, mutta tuo sokeus omaa itsekeskeisyyttä kohtaan on aina läsnä.
Hänellä on oikeasti rankka lapsuus, mutta hän ei näe mitenkään sitä, että on itse myös tehnyt meille omille lapsilleen raskaan lapsuuden.
Äitini lukee kaikenmaailman ihmisuhde kirjoituksia missä puidaan lapsuuden ongelmia, mutta kaikki hän lukee niin, että itse kärsinyt, mutta omien lasten ongelmat on lastensa oma syy. Miten voi olla noin sokea, en käsitä.
Nyt mietin, että jos käyn katsomassa mummoa altistanko oman lapseni tuolle samalle ei lapsille kuuluvalle tilitykselle.
Itse pelkään eniten, että jatkan omaan lapseeni tämän sukupolvien ketjun jossa lapset joutuvat kärsimään.
Itse tiedostan omat heikkouteni ja virheeni toisin kuin äitini joka näkee itsensä pelkästään uhrina.
Kun olin lapsi olisin kaivannut, että joku tukee ja neuvoo mutta sensijaan äitini kysi minulta pieneltä lapselta neuvoja.
Nyt olen aikuinen ja olen käynyt tapaamassa vanhempiani koska minulla on pieni poika jolle soisin mummon ja papan myös minun suvustani.
Nyt kuitenkin hermostuin kun tuttuun tyyliin äitini alkoi kysellä minulta neuvoja ihmisuhde ongelmiinsa. Se olisi ollut jo turhaa vaikka ei olisi noita ikäviä lapsuus kokemuksia sillä en edes tuntenut k.o olevia henkilöitä.
Äidissäni on nykyään mukaviakin piirteitä, mutta tuo sokeus omaa itsekeskeisyyttä kohtaan on aina läsnä.
Hänellä on oikeasti rankka lapsuus, mutta hän ei näe mitenkään sitä, että on itse myös tehnyt meille omille lapsilleen raskaan lapsuuden.
Äitini lukee kaikenmaailman ihmisuhde kirjoituksia missä puidaan lapsuuden ongelmia, mutta kaikki hän lukee niin, että itse kärsinyt, mutta omien lasten ongelmat on lastensa oma syy. Miten voi olla noin sokea, en käsitä.
Nyt mietin, että jos käyn katsomassa mummoa altistanko oman lapseni tuolle samalle ei lapsille kuuluvalle tilitykselle.
Itse pelkään eniten, että jatkan omaan lapseeni tämän sukupolvien ketjun jossa lapset joutuvat kärsimään.
Itse tiedostan omat heikkouteni ja virheeni toisin kuin äitini joka näkee itsensä pelkästään uhrina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuntuu raskaalta kun ei ole tarjota tervehenkistä mummulaa lapselleen. Olisi niin ihanaa kun lapsi voisi saada sellaisen.