Tuntuuko muista nuorista äideistä koskaan siltä, ettei tahtoisi nähdä miestään, tai että ei tule edes ikävä miestä, jos on jonkin aikaa hänestä erossa?
Kun itse tulen vaikkapa mummolasta kotiin lapseni kanssa pari päivää siellä vietettyäni, kotona näyttää sotkuiselta ja mies ei ole vieläkään siivonnut huonetta, jonka lupasi siivota jo varmaan viikko sitten. Ei ole imuroinutkaan, eikä mitään.. Viettänyt vain taas viikonlopun yksin ja kaverinsa seurasta nauttien ilman huolta lapsenhoidosta. Hän yleensäkin viettää vapaata, milloin lystää ja lapsenhoito jää minulle. Ei koskaan kysy minun mielipiteitäni asioista.. Ei siivoaisi varmaan paljoa koskaan, jos en itse pyytäisi joskus apua kotihommiin. Opiskelee päivät ja illat yleensä istuu vain tietokoneensa ääressä. Kaipaan romantiikkaa, huomionosoituksia ja hyvää juttuseuraa, mutta mieheltäni en tunnu niitä saavan.
Huomioonosoituksena ja hyvänä sellaisina pitäisin vaikkapa sitä, että kun mies on saanut olla pari päivää rauhassa ja tulemme lapsen kanssa kotiin, olisi hän siivonnut ja laittanut paikat nätiksi ja vaikkapa tehnyt ruokaa.. tai jotain muuta kivaa ja yllättävää, mutta ei koskaan tunnu tekevän mitään sellaista. Hyvä, jos saa edes syntymäpäivälahjaakaan ostettua, kun sekin tuntuu olevan aina hankalaa, tai sitten on rahat juuri silloin taas vähissä.. Tuntuu, etten ole miehelle minkään arvoinen, mutta hän väittää, ettei asia niin ole. Miksei hän sitten ota minuakin huomioon paremmin?
Seksikin tuntuu menevän niin, että minä olen taasen se antava ja mies ottava osapuoli.. siis tarkoitan, että hän laukeaa ja minä en.. koskaan. Olen näistä asioista hänelle puhunutkin monet kerrat, mutta ei ota opikseen, tai tuntuu, ettei jaksa ottaa opikseen..
Menee vähitellen hermot!
Kun itse tulen vaikkapa mummolasta kotiin lapseni kanssa pari päivää siellä vietettyäni, kotona näyttää sotkuiselta ja mies ei ole vieläkään siivonnut huonetta, jonka lupasi siivota jo varmaan viikko sitten. Ei ole imuroinutkaan, eikä mitään.. Viettänyt vain taas viikonlopun yksin ja kaverinsa seurasta nauttien ilman huolta lapsenhoidosta. Hän yleensäkin viettää vapaata, milloin lystää ja lapsenhoito jää minulle. Ei koskaan kysy minun mielipiteitäni asioista.. Ei siivoaisi varmaan paljoa koskaan, jos en itse pyytäisi joskus apua kotihommiin. Opiskelee päivät ja illat yleensä istuu vain tietokoneensa ääressä. Kaipaan romantiikkaa, huomionosoituksia ja hyvää juttuseuraa, mutta mieheltäni en tunnu niitä saavan.
Huomioonosoituksena ja hyvänä sellaisina pitäisin vaikkapa sitä, että kun mies on saanut olla pari päivää rauhassa ja tulemme lapsen kanssa kotiin, olisi hän siivonnut ja laittanut paikat nätiksi ja vaikkapa tehnyt ruokaa.. tai jotain muuta kivaa ja yllättävää, mutta ei koskaan tunnu tekevän mitään sellaista. Hyvä, jos saa edes syntymäpäivälahjaakaan ostettua, kun sekin tuntuu olevan aina hankalaa, tai sitten on rahat juuri silloin taas vähissä.. Tuntuu, etten ole miehelle minkään arvoinen, mutta hän väittää, ettei asia niin ole. Miksei hän sitten ota minuakin huomioon paremmin?
Seksikin tuntuu menevän niin, että minä olen taasen se antava ja mies ottava osapuoli.. siis tarkoitan, että hän laukeaa ja minä en.. koskaan. Olen näistä asioista hänelle puhunutkin monet kerrat, mutta ei ota opikseen, tai tuntuu, ettei jaksa ottaa opikseen..
Menee vähitellen hermot!
Vastaukset 13
Vanhimmat
You can catch more flies with honey than with vinegar.
nalkuttamisesta harvoin on mitään apua, vaikka on täysin ymmärrettävää, että sinulla menee hermot mieheen. varsinkin, kun on lapsi hoidettavana.
ensinäkin, kenenkään ei ole pakko ottaa sinua huomioon, ei ole pakko ostaa sinulle lahjoja, ei ole pakko laittaa ruokaa eikä ole pakko tyydyttää sinua seksuaalisesti. kaikki tuo ekstra, mitä mies tekee, on huomaavaisuutta, vaikka sitä ei aina tajuaisi arvostaa, ja vaikka ne sinäänsä kuuluisi miehen velvollisuuksiin. kun asutte yhdessä, näette toisianne muutenkin kaiken aikaa. on hankala ylläpitää läheisyyttä ja romantiikkaa, mutta siihen kannattaa pyrkiä.
yrittäkää edelleen tehdä jotain kivaa miehesi kanssa. menkää elokuviin, ravintolaan, iltakävelylle tai vastaavaa. pidä huolta itsestäsi, käytä kivoja vaatteita ja urheile jne.
seksin suhteen ei kannata murehtia liikaa. ei sen aina tarvitse olla mitään tajuntaa räjäyttävää, se on kivaa ihan vaan olla miehen lähellä, hyväillä ja rakastella. aina miestä voi vähän neuvoa, esim hieroa klitoristasi tietystä kohdasta työntöjen yhteydessä, tai mikä ikinä sinulle toimiikaan.
voisitte esim tehdä viikkosiivouksen yhdessä jonakin tiettynä päivänä, niin molemmat varmasti osallistuu? sinun täytyy muistaa vaatia itsellesi aikaa myös omille menoille ja harrastuksille. Jos mieheltä ei aikaa likene, vie lapset mummolaan tai palkkaa lapsenvahti.
totta mutta osa on kyllä vähän liian paksua.
Nähdäkseni miehellä nimenomaan ON velvollisuus osallistua yhteisestä kodista huolehtimiseen ja ennen kaikkea oman lapsensa hoitoon. Aikaa on liiettävä, liikenihän sitä aikaa siihenkin että lasta laitettiin alulle.
Jos kaksi aikuista ihmistä asuu eri osoitteissa ja elää omasta pussistaan, velvollisuuksia toista kohtaan ei juuri ole. Kun pussit yhdistetään ja muutetaan saman katon alle, velvollisuuksia alkaa syntyä eikä toinen voi jättäytyä passattavaksi täysihoitoon. Kun perhettä aletaan perustaa, velvollisuuksia tulee koko joukko lisää. Vai onko äidin tehtävä huolehtia velvollisuuksista kun kerran sen kakaran on puostaan punkenut?
Lahjan ostaminen tai seksuaalinen tyydyttäminen eivät ole varsinaisesti velvollisuuksia eikä niitä ole pakko tehdä. Kertoo kuitenkin jotakin miehestä ja hänen asenteestaan kumppaniinsa, jos tällaiset asiat eivät kiinnosta. Useimmat pitävät syntymäpäivälahjan hankkimista pikemminkin itsestäänselvyytenä kuin erityisenä huomaavaisuutena.
kirjoitukseen huomautus:
naisen ei ole pakko tehdä sitä tai tätä jos miehen ei ole pakko tehdä sitä tai tätä niin kuin edellisessä kirjoituksessa "sanotaan".
Ihmiset ei ole esineitä. Ei tarvitse pukeutua vain toista miellyttääkseen. Voi myös pukeutua itseä varten, jos siitä saa hyvän mielen.
Molempien on hyvä huomioida toinen osapuoli.
Kirja: Mars ja Venus vuoteessa tai ....ikuisesti yhdessä
En muista kirjan tekijää, mutta eiköhän kirjastosta löydy. Jos ei, niin kaukolainana jostain toisesta kirjastosta.
Kannattaa lukea
Miehet ovat Marsista ja naiset Anuksesta. Hahahahahaha!
Miksi iskit keskenkasvuisen kakaran mieheksisi, joka aikuistuu vasta 15 vuoden päästä?
Meitä vanhempia sinkkumiehiä on olemassa, jotka osaavat arvostaa naista ja perhettä! Minä ainaskin osaisin! Mutta ei saada mahdollisuutta! On työt ja kaikki!
t. Sinkkumies 35v.
Lisäksi hankit lapset mitä ilmeisemmin ihan vääränlaisen miehen kanssa. Nyt olet sitten jumissa ja elämä on vähän paskaa. Todennäköisesti eroatte jossain vaiheessa kun löydät jonkun paremman.
Paitti että meijän kokoonpanoon kuuluu 2 autismi kirjolaista koululaispoikaa ja vajaat 2v moniallergikko tyttö, joista aiheutuu kaikenlaista hommaa mitä ei monella oo kontollaan että taistelen jatkuvasti poikien isän kans joka ei näköjään ymmärrä poikien etua ja parasta ollenkaan (pojilla siis eri isä, joka oli ja on täys kusipää). Ja oman siippani saisin pidettyä tyytväisenä vaan jos levittelisin joka ilta vaikka kello olis jo 24, jos taas en oo jaksanu levitellä ees 3-4 kertaa, loppuu kotitöissä auttaminen kokonaan ja alkaa valitus, muutaman tunnin viikossa vahtii mukuloita kun käyn ruoka ja tykötarveostoksilla, öisin pitää korvatulppia ja ovee kii ja makaa perse homeessa 10 aamulla sillaikaa kun itte nousen 3-5 kertaa yössä nukuttaan tyttöö uudestaan ja yritän saada kaikille pennuille aamupalat ja päivävaatteet päälle ennenkö on jo lounasaika ja kehtaa viä pitää mua kaikkeen eripuraan syyllisenä. Hupaisaa eikö...
huonommin, kuin keskustelun aloittajalla. Toivottavasti löydät ratkaisun ja onnen omaan ja lastesi elämään. Ehdotan etsimään vaivihkaa eri miehen kumppaniksesi ja isähahmoksi/roolimalliksi. Siihen asti, koita kestää.
Tuollaisia viestejä on täällä vaikka kuinka paljon. Minua hämmästyttää, miten naiset alunperinkään joutuvat tuollaiseen tilanteeseen. Eihän miehen tavat ja luonne voi tulla yllätyksenä enää siinä vaiheessa kun lapsi on jo syntynyt? Yhtäkkiäkö se on lakannut olemasta huomaavainen ja vastuullinen?
Luultavasti miehekkeesi ei ole tähänkään asti imuroinut ja laittanut ruokaa, tai välittänyt sinun nautinnostasi seksissä. Ehkä olet itse vain halunnut perustaa perheen niin kiihkeästi, että et ole välittänyt tuollaisista asioista tai olet kuvitellut miehen muuttuvan taikaiskusta mieleiseksesi perheenisäksi heti kun lapsi syntyy. Ei se niin mene. Olet valinnut väärän miehen lastesi isäksi, nyt joudut elämään valintasi kanssa.
Nää äijät (poikien isä ja tytön isä) on tosiaankin muuttunu nimenomaan lasten syntymän jälkeen pikkuhiljaa tollasiks. Ei ne nyt mitään himo-osallistujia oo aiemminkaan ollu, mutta osallistu kyllä enemmän. En voi käsittää miten, ei mee jakeluun, ettei multa voi millään riittää aikaa, energiaa, eikä kohta kiinnostustakaan huomioida ja tarjoilla itteeni kun joudun joka ikinen päivä raataan äijänkin osuuden kotitöistä, suurimman osan lastenhoidosta ja kaikki käynnit taysissa ja allergialääkärillä ja jos sairastuuvat, niin myös ne käynnit. Tää ois paljo helpompaa jos voisin käydä töissä ja tienata esim. rahat lasten tai kodinhoitajaan pari kertaa viikossa iltapäivästä/illasta, mutta oon naulittu kotiin poikien takia kun ovat sen autismin takia kykenemättömiä käymään iltapäiväkerhoo koulun jälkeen ettei ne ees käy sitä normaalia viikkotuntimäärää, niillon lyhennetyt koulupäivät. Myöskään isäntä ei saa rahaa kun lakisääteiset 60 op.viikkoo tuli keväällä täyteen ja pitäs saada viä dippatyö tehtyä eikä nää työmarkkinat nyt oikeen suosinu. Kelan tukiaisilla eletään ja toimeentulotuella. Mun mielestä isännän isompi panostus perheeseen kuitenkin ois parempi ja tasa-arvosempi vaihtis kun joku ulkopuolinen "piika". No katotaan nyt mitä tuleman pitää...
Joo pojat oon halunnu kiihkeesti ja nopeesti sillon 10 vuotta sitten, mutta olin jo 3 vuotta sitten sterilisaatiojonossa, kun tapasin tän nykysen ja se sai tavallaan mut ylipuhuttua tekeen viä yhden ja se mua ärsyttää kun joudun nyt senkin melki ykin hoitaan.
Nyt on päästy sopuun, että isäntä tekee puolet aikuisten vastuulla olevista hommista. Viä menee varmaan jonkun aikaa, että isännän jakeluun menee, etten voi heti olla täyspirtee ja täynnä luottoo puoliks tekemiseen, että riittäs puhtia ja kiinnostusta "puuhasteluun" aina kun toisen silmin siltä vaikuttas. No parempaan päin mennään.
paskoja.
Mitä sä sitä enää hyysäät? Kun ei sulle ole seksistäkään mitään iloa. Muuta pois.