Tulin noin viikko sitten ulkomailta, jossa olin kolme viikkoa perheen kanssa vuokratussa omakotitalossa etelässä. No, lomallahan oli kivaa, mutta oli tosi kova ikävä ystäviä, varsinkin kahta parasta ystävääni. Olen tuntenut heidät pian kaksi vuotta ja suurin osa ajasta ollaan oltu kolmestaan parhaat ystävät. He tosin ovat keskenään vielä vanhempia tuttuja, ja heillä on siten omat juttunsa, mutta olen yrittänyt olla välittämättä siitä että jään usein kolmanneksi pyöräksi. Väittävät että olen tosi tärkeä ja heidän paras ystävänsä ja kaikke mutta..
Sitten tulin siis ulkomailta, ja mitä sain huomata? He tuskin muistavatkaan minua! Koko alkukesä oltiin tehty tiiviisti kaikkea, ja kun hetkeksi katoan, yhtäkkiä kukaan ei enää puhu minulle eikä halua tavata? Noilta ystäviltäni olen kysellyt ja ehdottanut päiviä millon nähtäisiin kolmestaan, toinen valitti ettei jaksa nähdä ja kun toinenkaan ei olisi ollut messissä niin toinenkaan ei sitten halunnut tehdä mun kanssa mitään. Ja sitten seuraavana päivänä saan taas kuulla hehkutusta jostain irc-päiväkirjasta että kuinka kivaa niillä oli taas ollut kun oli tehty sitä ja tätä - mutta ei sitten mun kanssa jaksa olla, vaikka jokunen viikko sitten oltiin vielä erottamaton kolmikko?
Alkaa tosiaan ärsyttää. Ja pelottaa. Nuo kaksi ovat ainoat ystäväni koko koulussa, on sitten pari hyvänpäiväntuttua noiden lisäksi mutta heidän porukoihinsa en aio tunkea.. Noilla bestiksilläni (tai, en tiedä ovatko he kohta ex-bestiksiä) suurin osa ajasta menee nykyään erään jätkän ympärillä pörräämiseen, ja tuo tyyppi on tulossa myös samalle luokalle meidän kanssa --> taitaa tietää sitä että koko ysiluokka menee yksin nurkassa kyhjöttäen kun entiset parhaat ystävät eivät enää tunnistakaan vaan haluavat olla kahdestaan tai kolmestaan sen pojan kanssa.
No, mikäs tässä. Vituttaa. Muilla samanlaisia kokemuksia?
Sitten tulin siis ulkomailta, ja mitä sain huomata? He tuskin muistavatkaan minua! Koko alkukesä oltiin tehty tiiviisti kaikkea, ja kun hetkeksi katoan, yhtäkkiä kukaan ei enää puhu minulle eikä halua tavata? Noilta ystäviltäni olen kysellyt ja ehdottanut päiviä millon nähtäisiin kolmestaan, toinen valitti ettei jaksa nähdä ja kun toinenkaan ei olisi ollut messissä niin toinenkaan ei sitten halunnut tehdä mun kanssa mitään. Ja sitten seuraavana päivänä saan taas kuulla hehkutusta jostain irc-päiväkirjasta että kuinka kivaa niillä oli taas ollut kun oli tehty sitä ja tätä - mutta ei sitten mun kanssa jaksa olla, vaikka jokunen viikko sitten oltiin vielä erottamaton kolmikko?
Alkaa tosiaan ärsyttää. Ja pelottaa. Nuo kaksi ovat ainoat ystäväni koko koulussa, on sitten pari hyvänpäiväntuttua noiden lisäksi mutta heidän porukoihinsa en aio tunkea.. Noilla bestiksilläni (tai, en tiedä ovatko he kohta ex-bestiksiä) suurin osa ajasta menee nykyään erään jätkän ympärillä pörräämiseen, ja tuo tyyppi on tulossa myös samalle luokalle meidän kanssa --> taitaa tietää sitä että koko ysiluokka menee yksin nurkassa kyhjöttäen kun entiset parhaat ystävät eivät enää tunnistakaan vaan haluavat olla kahdestaan tai kolmestaan sen pojan kanssa.
No, mikäs tässä. Vituttaa. Muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ystävyydet voivat vaihtuvat aika tiuhaan. Muistan itsekin kun yläasteella jo pelkkä rippikoulu sai uutta järjestystä aikaan ystäväporukoissa. Ja viimeistään sitten kun peruskoulu loppuu. Aloitat ysiluokan avoimin mielin. Pois ennakkoluulot ja tutustut niin moniin uusiin ihmisiin kuin mahdollista.
Ehkä kaverisi ovat hieman kateellisia sinulle siitä, että pääsit useammaksi viikoksi ulkomaille pitämään hauskaa. Tuossa iässä tosiaan kaverit vaihtuu melko tiheään, niin ikävää kuin se onkin. Ajatusmaailmat yms muuttuu. Jos haluat vielä olla noiden kahden tytön kaveri niin yritä kysellä, että miksi he eivät halua nähdä sinua.. Hanki uusi harrastus, voit saada sitä kautta uusia ystäviä. Saat kyllä varmasti viimeistään yläasteen jälkeen uudesta koulusta uusia kavereita!